Päre-Hamlet nihilismin ihmemaassa

Ecce homo/Katso ihmistä

.

Kommentti Valkean kommentteihin edellisessä päreessäni.

.

Kukin taaplatkoon minun puolestani tyylillään, mutta minun ei välttämättä tarvitse pitää heidän tyylistään. En ole mikään katteettomiin, voimattomiin ja jo tämän vuoksi tekopyhiin korulauseisiin rakastunut globaali-suvaitsevainen hienopersehumanisti vaan yritän pelkästään sietää tiettyjä ihmisiä, jotka edustavat minulle tiettyä asennetyyppiä, jota inhoan. He saattavat yksilöinä olla ihan siedettäviä, mutta edustavat mielipiteissään jotain, mitä minä en siedä.

*

Tyypin ja yksilön välisen kategorisen/ontologisen eron tekeminen on kuitenkin ratkaisevaa sen kannalta päädynkö tyypittelyissäni rasismiin vai en. Koska tyypit ovat pelkästään yksilöistä tehtyjä enemmän tai vähemmän fiktiivisiä yleistyksiä, joilla ei voi määrittää yksilön todellista luonnetta ja persoonaa, ei tällaisen erottelun pohjalta voi johtaa edes loogisesti pätevää ihmisluonnon yleistä ‘genealogiaa’ – ei rasistista eikä demokraattista.

.

Samalla tuo erottelu kuitenkin vie periaatteellisesti pohjan myös tieteellisiltä yleistyksiltä, mitä ihmisluontoon tulee. Tietysti ne, jotka uskovat tieteeseen eli siihen, että objektiivinen maailma ja ihminen on ‘löydettävissä’ havainnoissa, joita arvioidaan mittareiden, metodien ja tilastollisten kriteerien avulla, väittävät, että myös ihmisluonto voidaan määritellä tieteellisesti objektiivisella tavalla. He eivät kuitenkaan voi välttyä mittariensa/kriteeriensä ‘ideologisuudelta’ [‘perspektiivisyydeltä’] ja siten tilastollisten yleistyksiensä epävarmuudelta, mistä seuraa, että etenkin ihmistieteellisistä tutkimuksista saatu tieto on periaatteessa yhtä käyttökelpoista yhteiskunnalliseen ‘levitykseen’ kuin mikä tahansa vähemmän tieteellistä tunnustusta saanut teoria.

.

Tieteellisen menetelmän ja spekulatiivisen teorian tuottamaa tietoa ihmisluonnosta on viime kädessä mahdoton erottaa pätevästi toisistaan. Tieteellinen päättely ei siis voi lähtökohdissaan ja yleistyksissään täysin välttyä rasismilta ja ylipäätään ihmisen esineellistämiseltä/välineellistämiseltä, mutta se pystyy toki korjaamaan eli tarkentamaan itseään ja lopputuloksiaan, mihin dogmaattinen ja stereotyyppisiin yleistyksiin tukeutuva päättely [kuten rasismi] ei kykene ja mitä se ei edes halua.

*

Sitkeästä ja ilkeästä kritiikistäni huolimatta en ole mikään vallankumouksellinen. Vallankumous on pikemminkin voluntaristinen tunnetila kuin intellektuaalinen strategia, joka realisoituessaan tuhoaa lähes kaiken ympäriltään ja nostaa valtaan tyrannin - millä nimellä häntä/sitä sitten kutsutaankin. Myöskään yhteiskunnan perustavien instituutioiden hajottamista ajavat anarkistit [nuo vallankumouksen infantiilit utopistit] eivät koskaan ole saaneet rakennettua ainuttakaan demokraattista yhteiskuntaa. Miksi kannattaisin tällaisia aatteita? Mieluummin olen rahan valtaa räksyttävä rakkikoira kuin tyrannia palveleva lakeija, jolla ei ole omaa tahtoa.

*

Ihmisen ei tarvitse päätyä pessimismissään anarkistisiin äärimmäisyyksiin ollakseen uskomatta sellaisiin perusteellisiin muutoksiin [tai edes niiden mahdollisuuteen], jotka pelastaisivat ihmiskunnan samalta kohtalolta, johon niin monet muut eläinlajit ovat ajautuneet erikoistuessaan erittäin menestyksekkäästi tietyissä olosuhteissa tiettyyn ravinnon hankkimis- ja lisääntymistapaan, eikä ‘eskatologinen' [‘lopunajallinen’] asenteeni olekaan tehnyt minusta absoluuttista nihilistiä ja misantrooppia, koska en tapa itseäni enkä muita [kuten johdonmukaisen misantroopin pitäisi] enkä ymmärtääkseni muutenkaan ole mikään hirveän paha tai mieleltäni kovin vinksahtanut ihminen.

.

Totean vain, kuten entinen prinssi, että ‘Tanskan maassa on jotain mätää’ kykenemättä ratkaisemaan, mitä asialle lopulta voisi tehdä, jos mitään, ja ihmettelen, mihin helvetin kuuseen olenkaan sattunut syntymään. Täällä kukoistaa tekopyhyys, kateus ja ahneus. Mainokset ovat näiden luonteenpiirteiden ja taipumusten kuvottavimpia ilmentymiä, eikä tämä tunne ole pelkästään minun henkilökohtainen harhani [lukekaa vaikka 1600-1700-luvun ranskalaisia moralisteja], vaikka kieltämättä olen ‘yliherkkä’ kaikenlaiselle lipevyydelle, alentuvuudelle sekä tosikkomaisen pompöösille paatokselle, joka ilmentää sekä dogmaattista ideologiaa että kaikkitietävää narsismia [ehkä olenkin jonkinlainen narsisti, joka on kehittänyt itselleen kriittisyydestä masokistisen perversion ; \].

*

Kriittisyys sinänsä/itsessään oikeuttaa oman merkityksensä, mutta mikään itsetarkoitus se ei silti ole eikä voi olla, sillä äärimmäiseen pessimismiin päätyessään kritiikki a] esimerkiksi Foucault’n ‘huolettomana positivismina/nominalismina/nihilisminä’ syö kehäisesti omaa uskottavuuttaan kuten kaikki äärirelativismi [ilman kiinnittymistä (ikään kuin se olisi mahdollista) minkäänlaisiin tiedollisiin kriteereihin tai intuitiiviseen varmuuteen, on mahdotonta ilmaista yhtään mitään kohtuullisen koherentilla ja siedettävästi ristiriidattomalla tavalla], b] jokainen kriitikko joutuu pitämään omaa makuaan ja intentiotaan pätevänä, sillä mihin muuhun hän pystyisi kritiikkinsä perustamaan kuin omaan ‘varmuuteensa’ [joka ei kuitenkaan/tietenkään ole tietoa vaan eräänlaista enemmän tai vähemmän perusteltua vakaumusta].

*

Totuus on minun perspektiivistäni katsoen eräänlainen Jumala, johon uskotaan – joko perustellusti tai ilman. Myös nihilismi on eräänlainen perimmäinen Totuus/Jumala, joka nousee alunperin nominalismin aiheuttaman filosofi-teologisen [skolastisen] itseymmärryksen hajoamisen seurauksena renessanssin humanismissa [ihminen jumalana], uskonpuhdistuksessa [Jumala ihmisenä] ja modernin luonnontieteen innovaatioissa [ihminen luontona/eläimenä].

.

Ne, jotka väittävät vain tekevänsä empiiristä tutkimusta vailla metafyysistyyppistä tietoteoreettista kontekstia, valehtelevat. Maailmassa ei kukaan voi elää ilman käsitystä siitä, mikä on totta ja mikä ei - niin mikro- kuin makrotasolla. Niinpä fysikalistit, jotka eivät totuuden käsitettä sano tarvitsevansa, päästävät pääovesta ulos heittämänsä käsitteellis-teoreettisen totuuden keittiön kautta takaisiin ajatteluunsa – nyt vain lukumystiikaksi transformoituneena ja/eli tietoisuudesta torjuttuna gnostilaisuutena.

*

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Joh.19.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Ecce_homo

http://www.amazon.com/Theological-Origins-Modernity-Michael-Gillespie/dp/0226293467

http://oxfordstudent.com/2013/01/31/the-great-pain-a-hammy-hamlet/