Onko tässä etiikan matemaattinen kaava?
*
Pärekommentti koskien Ironmistressin pärettä
Negatiivinen takaisinkytkentä eli miksi sosialismi ei
toimi.
*
Ulkolinja: Wall Streetin koskemattomat
Wall Streetin pankkiirien ahneus ajoi
Yhdysvallat lamaan 2008. Kansa pitää pankkiirien toimintaa moraalittomana, mutta
pankkien korkeinta johtoa ei ole tuomittu oikeudessa.
*
Kas tällä tavalla [ks. linkki] kapitalisti ratkaisi talousmatemaattiset
yhtälöt käytännössä viime vuosikymmenellä. Jopa niin hyvin, ettei edes USAn
valtakunnan ykkösjuristi halunnut/kyennyt/uskaltanut osoittaa niiden
sovellutuksia vääräksi. Big Money rules.
*
Ja mitä mielekkyyteen ylipäätään tulee, niin matematiikka voi osoittaa
ainoastaan annettujen muuttujien funktionaalisen toimivuuden/toimimattomuuden
kaavan muttei niiden perimmäistä mielekkyyttä. Tällä tavoin voidaan toki laskea
[määrätyn] suurimman mahdollisimman hyvän toteutumismahdollisuuden ehdot, mutta
emme välttämättä ole vielä silloin kuin sivunneet oikeudenmukaisuutta.
*
Onko esimerkiksi 100%:nen tupakointikielto kaukojunissa mielekäs päätös
sekä kiellon hyvää tuottavien vaikutusten osalta että
oikeudenmukaisuusperiaatteiden kannalta? Ei ole. Kahdesta syystä. Ensinnäkin
pelkkä määrällisen hyvän edistäminen on aina puolueellista eli intressipitoista,
sillä jokin yksittäinen hyöty/hyvä [miten ‘hyvä’ tahansa] ei voi samalla tavalla
koskettaa kaikkia ihmisiä [‘spontaanit hyvät’ ovat siis ristiriidassa keskenään]
eikä se myöskään toteutuessaan edes saavuta kaikkia ihmisiä – ei varsinkaan
tapauksissa, joissa vallitsee sama petokseen perustuva riskinoton logiikka kuin
linkkini kaamea esimerkki osoittaa.
*
Kaukojunien absoluuttisessa tupakointikiellossa vedotaan
terveysvaikutuksiin [‘hyöty-hyvänä’] ja yleiseen mielipiteeseen [muka
oikeudenmukaisuuden pätevänä kriteerinä], mutta hyvää ei voi samaistaa
oikeudenmukaisuuteen eikä oikeudenmukaisuutta hyvään, kuten tässä näyttää
tapahtuneen. Hyvää ei koskaan voi yleistää universaaliksi [ja siten
oikeudenmukaiseksi] sisällöksi ja jos niin käy, seuraukset ovat samanlaisia kuin
oikeudenmukaisuuden absoluuttisessa tulkinnassa. Oikeudenmukaisen päätöksen
pitää aina ottaa huomioon myös vähemmistön oikeudet omiin huonoihin[kin]
tapoihinsa, koska muussa tapauksessa siitä tulee pelkkää pakkoa ja pahimmillaan
totalitarismia.
*
Oikeudenmukaisuus on kuitenkin perustavampi asia kuin hyöty/hyvä
[sisällöllinen ‘hyvä’], koska vain se pystyy sekä menetelmällisesti
[muodollisesti] että periaatteellisesti [aksiomaattisesti joskaan ei aina
sisällöllisesti] ottamaan huomioon kaikki ihmiset.
*
Materiaaliseksi hyödyksi määriteltyä yksittäistä hyvää voidaan ja pitääkin
arvioida myös matematiikalla [PS.], mutta oikeudenmukaisuuden perimmäiset
periaatteet perustuvat toisenlaiseen logiikkaan [ks. Rawls], koska
oikeudenmukaisuuden tulee siis koskea kaikkia ihmisiä – muuten kyseessä on
reiluuden periaatteesta [justice as fairness] piittaamaton kalkyloiva
pragmatismi, joka hyväksyy esim. tietyn määrän absoluuttista köyhyyttä
eräänlaisena laskelmiensa välttämättömänä raja-arvona.
*
Jos nyt kuitenkin joku sanoo [ironisesti tai jopa vakavasti (heitäkin
nimittäin löytyy)], että köyhät ovat eräänlainen vähemmistö, jonka kuuluu saada
elää omien tapojensa mukaisesti, hän on [tahallaan?] ymmärtänyt väärin
oikeudenmukaisuuden perimmäisen lähtökohdan, joka siis on kohtuus eli reiluus.
Hän ajattelee, että köyhät vapaaehtoisesti joko valitsevat köyhyyden tai eivät
ansaitse muuta kuin köyhyyden, joten heidän ei myöskään kuulu saada enempää
[esim. Nozikin meritokratia].
*
Mutta se, joka määrittelee köyhyyden tällä tavoin, on astunut
oikeudenmukaisuusperiaatteiden ulkopuolelle – ei pelkästään seurauseettisen
utilitarismin suuntaan [jota toki tarvitaan hyvää arvioitaessa] vaan sen yli ja
ohi psykologisen egoismin salliman ‘[oikeuttaman’ on väärä käsite tässä, koska
psykologinen egoismi [vahvimman valta] ei tarvitse eikä kysy legitimaatiota]
mielivallan viidakkoon. Tällainen ihminen ei ole pelkkä ei-hyviksi luokiteltuja
oikeuksiaan [oikeutetusti] vaativa tupakoitsija vaan häikäilemättömän
mielivallan ja yhteiskunnallisen riiston kannattaja. Hänen ja hänen kaltaisiensa
ajattelutapa tulee radikaalisti kyseenalaistaa huolimatta siitä, että
oikeudenmukaisuuteen kuuluu ‘siedettävässä’ määrin sallia
‘ei-hyväksi-luokiteltujen’ tapojen ja käytäntöjen harjoittaminen.
*
Oikeudenmukaisuus hyvin laajassa mielessä ymmärrettynä merkitsee minulle
sitä, että a] jokainen saa yhteiskunnassa hänelle kuuluvan ‘vähimmän osansa’
automaattisesti [byrokratian vähentämiseksi ilman paperisotaa, kyttäystä ja/tai
keinotekoista pakkovastiketta; myönnetäänhän toimeentulotukea jo nyt normin
mukaisesti vastikkeetta], joka mahdollistaa välttämättömimmän elämisen laadun,
ja että b] jokaisella on myös lain ja eräänlaisen ‘modus vivendi-kohtuuden’
rajoissa [mutta vain tapauskohtaisesti eikä yleisenä periaatteena] oikeus,
vapaus ja mahdollisuus harjoittaa omia ei-hyväksi luettavia tapojaan -
esimerkiksi tupakointia [itse en polta, mutta sikaria siedän silloin tällöin].
*
Meritokratia-egoistit ja/eli/tai Wall Streetin finanssi-petos-pelurit eivät
kuitenkaan kuulu tällaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden piiriin, koska
heidän ‘meritokraattisesti hyödylliset tapansa’ eivät kuulu yhteiskunnan
hyväksyttäviin ‘ei-hyviksi-luokiteltuihin käytäntöihin’ vaan ovat silkkaa
rikollisuutta eli massiivinen hyökkäys paitsi yhteiskunnallisen
oikeudenmukaisuuden periaatetta myös lähes kaikkien ihmisten hyvää [lopulta myös
omaa hyväänsä] vastaan [esim. USAsta 2008 alkanut pankkikriisi, jonka syynä oli
Wall Streetin harjoittama/hyväksymä systemaattinen pankkihuijaus lähes
katteettomilla luotoilla].
*
Tupakoitsijan tulee saada tupakoida yksityisessä tilassa, mutta
talousrikollinen ei saa harjoittaa talousrikollisuutta edes kotonaan. Jos niin
käy, hänet pitää siirtää yhteiskunnan ulkopuolelle, gulagiin [ja mieluummin
kahleisiin, jottei hän sielläkin pääsisi korruptoimaan yhteisöä].
*
Kumpaa painotamme enemmän – sisällöllistä hyvää [hyötyä ja seurauksia =
utilitarismi, pragmatismi] vai oikeudenmukaisuutta [velvollisuuksia ja oikeuksia
= Kantin normatiivinen perinne], määrittää sen, miten ymmärrämme etiikan ja
ihmisluonteen ylipäätään. Valmista ja definitiivistä vastausta ei ole eikä voi
olla eikä tuota vastausta myöskään voi löytää matematiikalla. Joka niin
ajattelee, elää numero-abstraktioiden - ei ihmisten - maailmassa.
*
Oikeudenmukaisuus ei siis koskaan palaudu definitiivisesti proseduraalisiin
alkutekijöihinsä ja alkuehtoihinsa, jotka voidaan muka mallintaa matematiikalla
ja muka johtaa niistä myös käytäntöön, vaan on rationaalisten perustelujen ja
irrationaalisen tahdon yhteispäätös, mikä merkitsee, että se on ideologia tämän
käsitteen mahdollisimman laajassa merkityksessä.
*
On syytä kysyä, mitä sinä IM kaikella tällä matematiikka-saivartelullasi
oikein luulet todistaneesi? Matematiikka elää omaa elämäänsä, ihmiset omaansa,
ainakin halujen ja uskomusten tasolla, jotka yhä enenevässä määrin näyttävät
muodostuneen moderneimman kapitalismin lisäarvon lähteeksi [ihminen
muuttuvana/muutettavana brändinä].
*
Kun ihmisen haluihin ja uskomuksiin sovelletaan näitä sinun
teekkarikaavojasi kapitalismin eli pääoman kasautumisen logiikalla, kyseessä on
silkka manipulaatio eli ihmisten tarpeilla ja affekteilla keinottelu, mikä ei
merkitse optimaalisen hyvän maksimaalista toteutumista oikeudenmukaisuudesta nyt
puhumattakaan vaan silkkaa ahneutta, jonka varaan koko kapitalistinen systeemi
perimmältään on rakennettu. Ja kuten tunnettua, ahneella on se kuuluisa loppu –
olipa hän matemaatikko tai ei. Tai sitten ei, kuten linkki Wall Streetin
suurimpien pomojen koskemattomuudesta osoittaa. USA ei ole demokratia vaan
parlamentaarinen plutokratia.
*
PS.
Matematiikka [välineenä ei-moraalisten ‘hyvien’ arvioinnissa] voi olla
luotettavaa vain empiirisesti mahdollisimman tarkoin määriteltyjen, yksittäisten
‘hyvien’ suhteen jo senkin takia, että hyvä itsessään ei ole mikään maailman
luonnollinen ominaisuus. Mahdollisimman tarkasti määriteltyä eli maailmassa
konkreettisesti vaikuttavaa hyötyvaikutusta ei näin ollen pitäisi edes nimittää
‘hyväksi’ vaan nimenomaan ‘ei-moraaliseksi hyödyksi’.
*
Hyöty on hyväksi koettu vaikutus, mutta onko kyseessä juuri Hyvän
toteutuminen jopa Platonin tarkoittamassa merkityksessä, sitä emme voi johtaa
itse matematiikasta ellemme sitten ole joko lukumystikoita [tietyin varauksin
Platon, Plotinos aivan varmasti], vulgaarimaterialistisia ja
‘buddhalais’-kapitalistisia pragmatisteja [Tomi, Ironmistress] tai kuten
monsieur Alain Badiou, joka lienee tällä hetkellä ainoa henkilö maailmassa,
jolle näyttää onnistuneen matematiikan ontologisen käytön mielekkyyden
osoittaminen [Cantorin joukko-opin lähtökohdista] ja joka aivan varmasti
ymmärtää matematiikkaa substanssin tasolla [filosofisesta ymmärryksestä nyt
puhumattakaan] ratkaisevasti enemmän kuin joku amis-teekkari-ironmistress.
*
Badioun Platoniin palaavasta mutta tätä radikaalisti ‘päivittävästä’
filosofiasta [joka kattaa ‘kaiken’ eli totuuden, olemisen ja subjektin] lisää
joskus myöhemmin.
*
*
2 comments:
ottaahuomioon kaikki ihmiset..ni. siinä ero mafiaan
mutta kauppa toimii yksityisesti
kreikkalaiset oli akoinaan hyviä kauppiaita ja ne keksi rahan
vielakin puhutaan
to emeis kai to ego
Rauno, haukut väärää puuta.
Siitä, miten asiat ovat, ei edelleenkään voi päätellä sitä, miten niiden tulisi olla. Siitä, että sosialismi pyrkii ajamaan itse itsensä alas ja halvaannuttamaan koko yhteiskunnan tai siitä, että kapitalismi pyrkii riistäytymään käsistä ja rikkomaan koko systeemin, ei voida päätellä sitä, että kapitalismin pitäisi laukata täysillä suitsimatta tai sitä, että sosialismi olisi jotenkin hyvä idea.
Ja oma kritiikkisi kohdistuu tai sen ainakin tulisi kohdistua kapitalisteihin - ihan hyvä kritiikki muuten - ei kapitalismiin sinänsä.
Euroopassa - ja varsinkin protestanttisessa Pohjois-Euroopassa - on onnistuttu paljon paremmin kapitalismin suitsimisessa koko yhteiskuntaa hyödyttäväksi liikevoimaksi kuin anglosaksisessa maailmassa, jossa siitä on tullut tuhoava tuli joka hyödyttää vain pientä eliittiä.
Jos sosialismi ei toimi ja kapitalismi omilleen jätettynä rikkoo koko systeemin, niin optimitilanne varmaan löytyy jostain siitä väliltä. Eli vanhan kunnon Cauchy'n väliarvolauseen mukaan muodostetaan funktio, derivoidaan se, asetetaan tulos nollaksi ja lasketaan se. Optimitilanne löytyy joko vaihteluvälin ääripisteistä tai derivaatan nollakohdasta.
Post a Comment