'Tuo juopotteleva mutta rosvoilunhaluinen heimo'

Tekstiä on alunperin kirjoitettu kommentiksi Finnsanityn päreeseen ‘Nyt ammutaan kovilla: Habermasin mukaan Saksa on tuhoamassa Eurooppaa’.

.
1
Saksa rulettaa nykyään sekä Euroopan Unionin politiikassa että Euroopan talouden ja finanssimaailman foorumeilla. Mestarien liigan loppuottelussa pelaa kaksi saksalaisjoukkuetta. Onko saksalaisten goottilais-natsistinen Lebensraum-nationalismi nyt [jälleen kerran] pääsemässä valloilleen?

2
Olen usein hämmästellyt, miten on mahdollista, että ihmisen perimmäiseen hyvyyteen uskova anarkososialisti voi ‘hyvällä omallatunnolla’ eli affektiivisesta ristiriidastaan piittaamatta hyökätä niin patologisella raivolla päin vastustajiaan kuin sinä Finnsanity teet, mutta tällä kertaa komppaan tekstiäsi [en välttämättä ilman ironiaa]. Sillä Habermas lienee nyt oikeassa eikä hän tällä kertaa haaveile mistään ideaalisesta kommunikaatiosta vaan tietää kokemuksesta, millaisia auktoriteetti-maanikoita saksalaiset voivat olla.

John Maynard Keynes lähti aikoinaan [1919] ovet paukkuen Versailles'n neuvotteluista havaittuaan, että Saksa jyrätään sekä taloudellisesti että henkisesti maan tasalle. Etenkään Ranska eikä lopulta myöskään USA uskonut Keynesin varoitusta, jonka mukaan lähes ikuiseen velkaorjuuteen asti nöyryytetyt saksalaiset lähtevät jossain vaiheessa suurin joukoin marssimaan jonkun tarpeeksi tehokkaan kansankiihottajan perässä kostohaaveet mielessään. Vuoden 1933 lopussa tuo ennustus oli toteutunut.

Mutta onko tosiaan myös tämä nykyinen – rauhan ja yhteistyön – Saksa sisimmässään yhä edelleen se sama roomalaisia ryöstelevien barbaaristen goottien heimo, josta kehkeytyi sittemmin Preussiksi nimetty sekä humanistisesti huippusivistynyt että teollis-teknologisesti über-innovatiivinen kasarmi/sotatalous, joka puolestaan natsien manipuloimana muuttui maailman tehokkaimmaksi tappokoneeksi? Kommunikatiivis-toiminnallista konsensus-järkeä lobbaava filosofi-sosiologi Jürgen Habermas näyttäisi [minulle hieman yllättäen] vastaavan tähän kysymykseen myöntävästi.

On[ko] siis aivan sama, minkälainen ideologia- ja talousmalli Saksassa hallinnoi, koska aina siellä päädytään toistamaan samaa muinaisten goottiheimojen luontoa, joka ilmenee ympäröivien yhteiskuntien ryöstelynä ja valloittamisena? Mikäli historia toistaa itseään, silloin vastaus on jälleen myönteinen ja Habermas näin ollen oikeassa.

3

Habermas lienee tässä kommentissaan osaltaan muistanut myös Nietzschen hilpeän-ilkeää kritiikkiä koskien muinaisten germaani-goottien juopottelevaa ja ryöstelevää heimoa sekä heidän perillistensä eli 1800-luvun saksalaisten nationalistista mentaliteettia, jota Nietzsche erityisesti inhosi. Nietzschen kritiikin kohteeksi joutui epäsuorasti myös Saksassa läpilyöneen luterilaisen pelastusopin ‘ratkaisu’ [= vapaan ratkaisuvallan mahdottomuus], jonka ilmentämä ‘liian’ vahva monergistinen eetos Jumalan armoon varaan jättäytymisestä voidaan tulkita maallisesti alttiudeksi alistua diktaattorin johtoon.

*
Uskonpuhdistuksen jälkeisessä Saksassa on toki aina elänyt paljon myös katolisia, mutta saivartelematta sen enempää Rooman juristi-teologien kehittelemän perimmältään synergistisen vanhurskauttamisopin näennäisestä samankaltaisuudesta luterilaisen monergismin kanssa [PS.] voidaan havaita, että niin Italiassa, Espanjassa kuin Saksassa juuri katoliset papit olivat valmiimpia yhteistyöhön fasistien ja natsien kanssa kuin Bonhoefferin kaltaiset kristinuskoa liberaalimmin ja evankelisemmin julistaneet Luther-teologit.
 

Pitää muistaa, että katolinen kirkko on ‘länsimaisen’ kristillis-teokratian alkuperäinen ilmentymä [PPS.] ja paavi sen ‘diktaattori’, joka oli jo aiemmin historiansa aikana joutunut kamppailemaan valtansa legitiimiydestä maallisten hallitsijoiden kanssa. Päinvastoin kuin Luther ja reformaatio paavi sen sijaan ei de facto koskaan luopunut valtansa legitiimiyden ulotta/u/misesta myös maallisen regiimin alueelle, niin virtuaalista kuin tuo valta jo parin viime vuosisadan ajan on ollutkin.

PS.

Katoliselle päinvastoin kuin luterilaiselle armo ei ole niinkään Jumalan ‘vapauttava käsky’ [vrt. Kant ja ‘tietoisuuden vapaan kausaliteetin’ asettama kategorinen imperatiivi], jota 'pitää spontaanisti totella’ vaan [armo-]lahja [kristillinen hyve], jota voi omien psykologisten taipumustensa mukaan käyttää ja kehittää hyvin tai huonosti. Ylipäätään armo ei luterilaiselle ole mikään annettu ‘oma’ lahja vaan pikemminkin ‘korkeamman kohtalon/järjen’ säätämä toimintaohje/’päiväkäsky’.

PPS.

Kristinusko ei kuitenkaan alunperin ollut mitään maallis-poliittista vapautuksen ideologiaa [erotuksena anarko-sosialistien a) höyrypäisiin antivaltio-utopioihin, b) ‘hallusino-geneettiseen’ oletukseen ihmisluonteen perimmäisestä hyvyydestä ja c) väärinkäsitykseen tietoisuuden panteistis-affektiivisesta ontologiasta] eikä myöskään itämaista yksinvaltiaan palvontaa vaan juutalaisen liittonomismin perillinen ja sen messiaanisen tradition jatkaja, mikä ilmeni eskatologisena lopun ajan julistuksena eli ‘paluuna tulevaisuuteen’ Isän Jumalan valtakuntaan, josta ihminen oli aikoinaan hairahtunut synnin seurauksena synnin tielle materiaaliseen maailmaan. 

Kristillisessä uskon- ja metafysiikan mentaliteetissa yhdistyivät näin ollen kreikkalais-itämainen henkien ja voimien gnostilaisuus [sielun pre-eksistenssi ja polyteistinen animismi] sekä juutalainen lankeemuksen eli erehtyvän ja etenkin tottelemattoman tahdon ja siitä seuraavan synnin korostus.

4

‘Loppu tulee pian. Valmistautukaa Jumalan tuomioon!’ - - Eikö juuri Hitler vienyt tämän maan piiriin tasalle siirretyn eskatologis-messiaanisen ajattelutavan karmeaan loppuunsa asti. Saksalaiset valittuna kansana. - - Päättyykö Bayern München - Borussia Dortmund tasapeliin, jonka Saksan kansa voittaa ja häviää yhtä aikaa? Jälleen kerran.

*

http://finnsanity.blogspot.fi/2013/04/nyt-ammutaan-kovilla-habermasin-mukaan.html

http://www.cartoonstock.com/directory/s/sack_of_Rome.asp