January 19, 2010

Miten määritellä virtuaalinen julkisuus ja yksityisyys?

Anonyymi 'olio' näyttöpäätteellään.
*
Kommentti Tapanin kommenttiin edellisessä päreessäni "Anteeksi, mutta saisinko herjata teitä tyylikkäästi?" (ei mahtunut kommenttilootaan, joten päretän sen).
*
Tapani kirjoitti:
'95 % tekstistä on ehtaa hazardia, vain Halmeen osuudet vaihdoin suoraan Iineksen blogista nappaamiini herjoihin. Nehän ovat julkista kamaa. Omaa luovaa panosta siinä oli mukana ehkä 0,5 %'

Luuletko tosiaan, että voit jotenkin muuttaa argumenttini pointtia matemaattisten laskutoimitusten avulla?

Itse pääasia ei noista luvuista valitettavasti muutu miksikään, koska teit joka tapauksessa tekstiisi muutoksia (oli niitä sitten 0,5, 1, 3 tai X prosenttia), joilla ei ole samanlaista totuuspohjaa kuin Hazardin Halme-kirjoituksessaan käyttämillä, kieltämättä erittäin kärjistetyillä faktoilla.

Se julkisuus - Iineksen blogitekstit - johon sinä nyt vetoat, ei siis ole, Iineksen persoonaa kokonaisuutena ajatellen, yhtä läpinäkyvää, monesta eri perspektiivistä nähtyä ja tunnustettua kuin Halmeen julkisuus. Pikemmin luokittelisin sen enemmän yksityisyydeksi kuin julkisuudeksi, vaikka blogitekstit täällä netissä kakkien nähtävillä ovatkin.

Mutta.

On sitten oma ongelmansa, miten tähän yksityisyys-julkisuus-asiaan vaikuttaa se, ettei Iines kirjoita omalla nimellään eli on osittain anonyymi.

Tämä seikka mutkistaa tilannetta siinä mielessä, että jos pidämme Iinestä anonyyminä, parodiasi ei loukkaa todellista persoonaa vaan 'nimetöntä/tuntematonta' oliota (eräänlaista virtuaalimaailmassa kirjoittavaa fiktiota).

Jos sen sijaan ajattelemme, että Iines 'puolianonyyymina' on jo persoona tai ainakin melkein, niin silloin tekstisi loukkaa häntä nimenomaan faktuaalisena, olemassaolevana henkilönä.
Näin siis minun oikeustajuni mukaan, joka ei ole suinkaan 'virallinen' totuus.

Voidaan tietysti jatkaa sen pohtimista, missä määrin blogijulkisuus on (tai muka ei ole) enemmän yksityistä kuin mediajulkisuus, ja miten anonyymeihin (myös erilaisiin anonymiteetin muotoihin) ylipäätään pitäisi eettis-juridisesti suhtautua.

Oli nyt miten vain - et silti vakuuta minua perusteluillasi.

Parodiasi on kielellinen artefakta, keinotekoinen konstruktio, jonka Iines-sitaatit mielivät saada tulla tunnustetuiksi informatiivisesti samanarvoisina kuin Halme-tekstin faktat.

Ja nimenomaan tuo vaatimus sekä väite ei ole oikeutettu, koska se perustuu väärään tulkintaan saatavilla olleen/käytetyn informaation julkisuus- ja totuusarvosta. Tästä seuraa, että parodiasi ei toimi siten kuin väität sen toimivan.

Mutta (lisää paradokseja muutenkin jo sekavaan soppaan).

Siitä seuraa kuitenkin samalla myös, että sinut voidaan tuomita ainoastaan oman intentiosi (ei siis pelkkien lainausten) perusteella, koska halusit osoittaa Iinekselle, että häntä voi muka loukata informaatio- ja julkisuusarvoltaan 'heikolla' evidenssillä/näytöllä.

(Ja jos vielä ajattelemme Iineksen anonyymiksi, niin hänen loukkaamisensa ihan oikeasti, persoonana, on silloin teoreettisesti suorastaan mahdotonta, joskin käytännössä, psykologisesti, asia on tietysti aivan toinen, kuten kaikki hyvin tiedämme.)

Vain (kaksois-)intentiosi oli 'paha' (halusit saada loukkaamalla aikaan hyvän seurauksen). Tämä ei kuitenkaan pelasta sunua 'tuomiolta'. Pahaa ei saa käyttää välineenä hyvään.

Jos sitten nuo lainaamasi tekstikohdat pitää tulkita 'objektiivisiksi' eli myös julkisuusarvoltaan yhtäläisiksi Halme-muistokirjoituksen yleisesti median kautta tunnettujen faktojen kanssa, niin siinä tapauksessa sinut voidaan tuomita a) sekä intentiosi b) että käyttämiesi sitaattien perusteella.

Mutta toteutuipa sitten kumpi tahansa vaihtoehto tai kummatkin, niin parodiasi ei yhä siltikään toimi niinkuin halusit sen toimivan.
*
Olen sekoittanut pakkaa ehkä hieman liikaa, koska operoin kahdella kategorisella tasolla: 1) parodiassa käytettyjen sitaattien informaatioarvon (evidenssin) faktinen määrittely ja 2) parodian loukkaavuuden eettinen arviointi.

Ongelmalliseksi näiden kahden kategorian korrelaation tekee se, ettei meillä a) ole selvää käsitystä siitä, miten arvioida blogitekstien status julkisuuden ja yksityisyyden näkökulmasta.

Se vaatisi osaltaan myös b) anonymiteetin ja Iineksen tapauksessa niin sanotun puolianonymiteetin 'ontologis-juridisen' statuksen ja sen oikeuksien määrittelyä suhteessa henkilöön, joka nimimerkin takana toimii: onko hän juridisesti 'oikea' persoona vai pikemminkin fiktio?

Kemppinen saa vastata näihin kysymyksiin. Minä en osaa.
*
http://fowls.ca/anon.html

27 comments:

van Vaari said...

Tiedän nyt hakkaavani päätäni seinään, mutta tiedustelen silti mielipidettäsi minua askarruttavaan kysymykseen.

Olen käsittänyt, että sinä monen muun ihmisen ohella olet sitä mieltä, ettei maailmassa ole, eikä voi olla asiaa, jota ei saisi parodioida tai ironisoida. Olen ymmärtänyt, että pidät satiirista, katsot, että se on hyödyllistä ihan demokratiaa ylläpitävänä tekijänä.

Jos siis olet tuota mieltä, miksi kuitenkin kirjoitat, että Halmeesta saa kirjoittaa satiirisesti, mutta Iineksestä ei? Vastaukseksi ei riitä, että Halmeesta puhuttiin "totta" ja Iineksestä "valetta." Toden ja valheen raja kaikessa satiirissa on varsin häilyvä.

Jos taas olet sitä mieltä, että on olemassa asioita, joista ei saa tehdä satiiria, missä kulkee raja? Oletko itse tehnyt tuon rajan vai noudatatko jotain yleisiä sääntöjä?

Entäpä jos joku kirjoittaisi hauskan satiirin pedofiilipaholaisen hyväksikäyttämästä ja tappamasta lapsesta? Joko siinä mennään rajan yli?

Ivan ja Aljosha puhuivat tästä samasta asiasta keskustellessaan ravintolassa siitä, onko ns. edistys yhdenkään rääkätyn lapsen kyynelen arvoinen.

Iines said...

Satiiri ei voi milloinkaan perustua valheelle tai oletuksille, Vaari.

Juuri se, että satiirin kohteena on tosi, fakta, tekee satiirista purevan, mutta ei nielaisevan. Ei valhetta voi purra, mutta satiirinen valhe nielaisee kohteensa.

Sinä voit, Vaari, kirjoittaa minusta satiirin vasta kun tiedät minut. Nyt et tiedä, olet aivan metsässä luuloinesi, jotka kertovat enemmän sinusta kuin minusta. Siksi sinun satiirisi ei onnistuisi, vaan olisi ilkeyttä. Siksi Tapanikin meni metsään.

Rauno Rasanen said...

Vaari kirjoitti,

'Vastaukseksi ei riitä, että Halmeesta puhuttiin "totta" ja Iineksestä "valetta.

'Valetta?' Mitä helvettiä?! - En minä noin kirjoittanut. Minä vain kyseenalaistin Tapsan tavan tulkita ja käyttää Iineksen blogitekstejä informatiivisesti samanarvoisina Halmeesta kirjoitettujen faktojen kanssa. Sitä ne eivät ole. Mutta eivät myöskään valetta.

Lue tarkemmin, ymmärrä paremmin ja oivalla oikein. - Kaikki oleellinen löytyy teksteistäni, joten en aio tämän enempää toistaa ja selvittää, mitä olen sanonut.

Olen perin hämmästynyt, miten yksisilmäisesti tulkitset perustelujani - sinä vanha 'kohujournalisti' ;\.

Ivanin ongelma ('kasvattaakseen' ihmiskuntaa 'täydellisemmäksi', Jumala sallii jopa viattomien lasten kauheat kärsimykset) on moraalisesti eri kategoriassa kuin tässä käsitelty.

Kerrassaan outo rinnastus sinulta. Ampuu vähintään kilometrin verran ohi maalin. - Ei kai Hazard sentään mikään Jumala ole (mutta Iltalehti kyllä yrittää olla). Puhumattakaan siitä, että Halmetta voisi pitää viattomana lapsukaisena.

Mietis (lue ensin uudestaan, koska en usko, että olet edes viitsinyt pohtia lukemaasi) nyt tosiaan hiukan, mitä minä olen kirjoittanut tänään, ennenkuin päästät suustasi noin pahoja sammakoita.

Anonymous said...

voitko muuttaa argumenttejain Entäpä jos joku kirjoittaisi hauskan satiirin pedofiilipaholaisen hyväksikäyttämästä ja tappamasta lapsesta? Joko siinä mennään rajan yli?

dudivie said...

no, iines ei ole enää anonyymi eikä täysin kuvittellinen vaan todellinen henkilö.

se että tapani meni metsään..olisitko sitten halunnut iines että hän olsi kirjoittanut jotain totuudenmukaista.... kerroit loukkaantuneesi ja toivon että tapani tulee pyytämään anteeksi. me olemme ihmisiä täällä netissä ja vielä eläviä

Rauno Rasanen said...

Vaari kirjoitti:

'Entäpä jos joku kirjoittaisi hauskan satiirin pedofiilipaholaisen hyväksikäyttämästä ja tappamasta lapsesta? Joko siinä mennään rajan yli?'

Oletko lukenut Riivaajat ja siitä Stavroginin kertomuksen, kuinka hän vietteli (ei kuitenkaan väkivaltaisesti) ehkä noin 10-vuotiaan tytön, joka hirttäytyi hiukan myöhemmin tämän tapauksen jälkeen?

On siinä ja siinä mennäänkö tuossa hyvän maun rajan yli (ja lujaa) vai ei. Aika ajoin kuvotti pahasti lukea sitä, mutta kirjallisesti episodi kyllä tehosi kuin ruoskansivallus.

Siinä sinulle pedofíilijuttu, mutta jos käsket kuvittelemaan hauskaa sellaista, saat kuvitella itse.

Saat edelleen minun puolestani keksiä vastaavia esimerkkejä vaikka loputtomiin. Ikäänkuin niiden luetteleminen toisi selvyyttä taidetuotoksissa aina ajoittain ilmenevään esteettisesti hyvän ja moraalisesti pahan samanaikaisuuteen, josta edellinen Stavroginin muistelma toimikoon esimerkkinä.

Lähestyt asiaa väärästä päästä - yksittäisistä tapauksista - et periaatteellisesti, rationaalisesti ja teoreettisesti.

Mistä helvetistä me voimme tietää, missä hyvän maun raja kussakin yksittäisessä tapauksessa menee, ellei meillä ole selkeää teoreettista hahmotusta ja määritelmää ongelmasta.

Empiristinen luettelointi on tässä(kin) asiassa pelkkää ajanhukkaa sekä hermojen ja selkeän ajattelun tuhlaamista joutavaan bongaamiseen.

Tärkeintä on hahmottaa ensin esimerkki- ennakkotapaukset ja laatia niiden pohjalta niin kattava eettinen teoria kuin mahdollista.

van Vaari said...

Kiitos, vanha ystävä. Ymmärrän, kumarran ja poistun juomaan lasillisen oksalakkaa.
"Se joka ei pysy kärryillä, maatkoon maantien ojassa."
(Vanha viidakon sanonta)

catulux said...

Lievää lukihäiriötä potevana ja angstisena etsijänä en jaksa lukea kohti viidettä sataa kurottavia kommentteja.

Pitäisikö meidän, ei kun teidän, pohtia yksityisyyden ja julkisuuden rajaamisen sijaan kirjoittamisen motiiveista?

Yhtenevätkö iineksen ja Hazardin motiivit kirjoittamiseen?

Entä jos kirjoitus, kirjoitettu asia ja sen teemat ovat toisarvoinen asia?

Entä jos tarvehierarkiassa nykyisillä kolumnisteilla ja blogisteilla tavoitelluin ja tärkein asia on julkisuus?

Huomiota, lukijoita ja julkisuutta on saatava hinnalla millä hyvänsä. Kirjoituksen sisältö sinällään on.....sekundäärinen asia, kunhan vain se myy.

Primaari. Primääri? on kirjoituksen herättämä huomio?

Niin kuin Rauno asian ilmaisisi. Kait.

van Vaari said...

No juuri tuota samaahan minäkin yritin hiljattain selittää.
Kun Iines julkaisi päreensä minä ihan ystävällisesti huomautin, että jaahas, täällä on tulossa uusi kommenttiennätys.

Ja Raunolle sanoin, että Hazardilla ja Iltalehdellä on yhteinen intressi. Ja sen nimi on raha.
Mutta nämä puhuvat vain mediakritiikistä. Prkl.

Näin on miltä näyttää said...

Vaari on valaistunut, Räsänen sokaistunut. Catulux jäljillä.

catulux said...

Ollaan vaari taas samoilla linjoilla.

Kemppisen äsken julkaistu päre koskettaa osittain samaa asiaa. Sisältöä ja motiiveja.

Haitin maanjäristyksestä uutisointi on tiettyyn pisteeseen ihan ok. Verellä ja ruumiilla myynti muuttuu kuitenkin jossain vaiheessa eräänlaiseksi sosiaali- ja kärsimyspornoksi.

veri tunnetusti myy ja toimittajan empatialla ryyditetty selostus onkin vain sen ja sen uutiskanavan markkinastrategiaa ja rahastusta.

Ennen kuin kukaan syyttää itsekkääksi rasistiksi, totean että maksoin 15 euron aneen prisman oven edessä ja maanjäristyksen uhreille.

ja kaikkea en myy. Samoin kuin se rikas nuorukainen.....

Anonymous said...

"Halmeesta kirjoitettujen faktojen kanssa"

Mitä ovat nämä Halmeesta kirjoitetut faktat? Kuka ne on "tuottanut" ja todennut faktoiksi? Vai onko tässä kyse taas mutusta?

mutku mä luulin...

Anonymous said...

"no, iines ei ole enää anonyymi eikä täysin kuvittellinen vaan todellinen henkilö."

Entäs miten me muut?
Kuvittelenko vain olevani täällä?

Rauno Rasanen said...

Vaari kirjoitti:

'ja poistun juomaan lasillisen oksalakkaa.'

No ei perk...! - Entisenä hullujen hoitajana kiellän sinua juomasta oksalakkaa! - Onhan sulla siinä konjakkipullossakin melkein puolet jäljellä - RENAULT CARTE NOIR EXTRAa. Laatukonjamiinia. Ryyppää ensi hätään siitä - suoraan pullon suusta niin helpottaa nopeammin.

Valto-Ensio said...

Rauno, minä vähän tässä pistäyvyn sanomassa jotain. Yleensä vain lueksin huuli pyöreänä huimia tekstejäsi.

Voisin kai sitä nykäistä minäkin karvan nenästäni ja aivastaa Hasardi-hellun, Tapsan ja/tai Tapanin yhdessä tai erikseen van Vaarin keralla sepustaman pilkkakirjoituksen sillä kohtaa, jossa nimeni mainitaan:

"Tämän surkuhupaisan blogiemännyyden tosikuvan tahtoo lujimmin unohtaa Valto Ensio, jonka Iineksen lopettamiseen liittyvien kommenttien epä-älyllisyys on ollut vertaansa vailla. Pysyvän puhevamman varjolla diivailua Valto kutsuu "oivaltamiseksi". "Oesin toivonna ihtestäni kertovvaa tarinanmuljaketta tähän savoksi" hän lausui ja totta tosiaan tuli sanoneeksi enemmän kuin tarkoitti." "Hasardi-hellu Iineksen "Pahaa puhetta"-blogissa 18.1.10 klo 14.53"

"...tarinanmuljaketta...", hah, ee savolainen tarinoinnista nuin sano!

Minä en ole anonyymi bloggaajana enkä kommentoijana joten voisin varmaan polokasta jänkään tuommoiset turisijat. Käräjäkiviä niille tuskin lämpiminä kannattaa pitää.

Anonyymien ja nimimerkkien klikki alkaa hermostua. Ovat lisäksi itse kykenemättömiä kirjoittamaan blogia, kuseksivat vain toisten pohjustamille, valmiille virtuaalikankaille.

Kuvittelevat vielä nämä "ikä"nulkit häiriköt, kuin suurtakin vallankumousta olisivat kehittelemässä ja peljästyvät kovin, kun tulee mies tuntemattomasta ja potkaisee lypsyjakkaran nurin.

Pöyristyvät, että naista joku puolustelee.

Eikä nämä "ikä"kilimut pidä yleensäkään siitä, että joku on aina heikomman puolella edustipa tämä heikko mitä lajikerrostumaa hyvänsä. (Iines ei ole heikko vaikka tunnustaa pelkäävänsä)

van Vaarina(kin) esiintyvä nurkkaukko yrittää kovin älykkäästi pyöritellä sananmunaa suussaan siitä, missä kulkee sallitun satiirin, pakinan tms ylittämätön aiheenraja, mutta jos hänen, näkymättömän itsensä suuntaan pienenkin epäileväisen tikun viskaa, lähtee hän heti kojunsa nurkkia potkien nurmikon ylitse rantaan ja takaisin, juo pullollisen konjakkia, ehkä toisenkin ja katselee sitten haikean humalaisen vetistävin silmin Google Earthin pyörivää maapalloa unelmoiden kaukaisista, saavuttamattomista kohteista. Kiroaa aamulla kipeää päätään ja matkustaa jälleen.., blogeihin kehumaan kosmopoliittisen maailmanmiehen maineellaan...

Rauno Rasanen said...

Valto EnZio,

no voi helekutti. Vähän ehkä nauroin, kun kirjoitit, että van Vaarina esiintyvä nurkkaukko yrittää pyöritellä sanamunaa suussaan - ja vieläpä kovin älykkäästi.

Ja kaikin puolin muutenkin kuvasit lempeän osuvasti (hei olikos se nyt sitä satiiria?!) tämän keskisessä Euroopassa jatkuvasti ravaavan varasulttaani-kosmopoliitin, elämää suuremman Anonyymin ja patologisen naisten-naurattaja-vihaajan ehkä jo hieman virtuaaliseksi rappeutuneen libidon tilaa, mitä turhaumaa hän kuitenkin pyrkii sinnikkään terrierimäisesti kompensoimaan yrittämällä dominoida kaikkia mahdollisia blogikeskusteluja, joihin ottaa osaa, joskin on avoimesti tunnustettava, että hänen jo ikääntyneelle sensaatio-senttarille ominainen, luuppi päälle (back and forth) jäänyt fabulointikykynsä hipoo aika ajoin ainakin hyvän maun ellei peräti erittäin hyvän maun rajoja saattaen näin lukijat joko unen tai raivon partaalle.

(to be continued; good night at last)

Anonymous said...

hahhmottaa tapaus ja luoda teoria m m virtuaalisyntyma ja virtuaalikuolema

Homo Garrulus said...

"Pysyä kärryllä" on teksti, joka kuuluu totalitääriyhteiskuntaan siinä mielessä, että kun väärä suunta ohjaa alitajuntaa niin kaikki ne, jotka eivät siinä junassa haluaisi olla vaan rupeavat puhumaan poikki-oksaisia asioita eivät saa urheuden leimaa vaan valtava kanala päättää kääkättää, herjata, varmuuden vuoksi pitää pellenä jne jne koska heitä harmittaa, etteivät itse tulleet ajatelleeksi.

Eettisyys toimii siis aina oksat kaataen, eikä oksia myötäillen. Siitä saa urhollinen maksaa ja joku vätys tulee perässä ja päättää rahastaa toisen oikealla tiedolla. Näin on aika, kautta historian, mennyt.
Varsinainen ovenavaaja jää ilman kaikkea ja tyylikkäästi - ilman ns. mainetta - vetää pinnat kotiin ja herjaa vähän oksaliimasta.

...ja lakkaa oksat vielä osoittaakseen ,miten myötämielinen on suurelle massalle. Vaikka tänä päivänä on suurempaa naisten hyväksikäyttöä kuin oli 1800-luvulla orjien käyttöä Afrikassa (Hbl tänään 20.1.10). niin kiusattua naista ei auttanut naisasianaiset, ei martat, ei vanhempainyhdistykset eikä mikään näistä - eikä edes omat bestikset - koska simputus ja toisen veri ja kidutus on myös naisilla silti ilmaisesti tärkeämpi.

- Se (!) pitäisi kertoa paljon enemmän kuin se, että mitä sanotaan ja sanotaanko pahasti vai eikö sanota pahasti: sillä ei ole niin suurta väliä; tottakai pitää saada sanoa, pitää saada herjata, pitää saada olla tyhmäkin silloin tällöin - MUTTA EI SAA KUUNNELLA SITÄ YMPÄRILLÄOLEVAA PASKAA KUIN SE OLISI TOTTA.

- siksi Jumala on antanut ihan omat aivot joikaiselle, että edes arvioisi itse ja arviointi ei pidä olla pelosta erottua joukosta vaan sitä, mitä omat silmät todella näkevät: Myös journalismin tulisi osata nollaa vanhat sikamaisuudet ja katsoa ns. itse. Jos sellaista enää on kun porukka ei erota itseä ja ryhmää ja narsistit ja pelkurit menevät kiitollisuudellla toisen kilven taakse nostamaan omaa minuutta kun tilaisuus tarjoutuu.

- ei siis pidä pysyä ns. kärryllä koska kärryt ovat vanhat, puiset, supervanhanaikaiset vankkurit

Anonymous said...

ehka henkio on olemassa vasta sitten kun han nayttaa tunteita...johan ajattelin etta kaks paivaa ilman garrua

Anonymous said...

mutta ei,
hyvanen aika. nama filosofiset mietelmat ja teoriathan ovat ihanaa purtavaa, eihan tahan tunteita tarvita
ja rauno muistuttaa paljossa tuota edesmennytta posthumanbluesia

van Vaari said...

Kappas vaan! Onnistuin kirjoittamaan vastineen Raunolle ja Valtolle ennen kuin olin edes heidän ystävällisiä kommenttejaan lukenutkaan. No, kipaiskaa Mummo Muun sivuille, siellä ovat terveiseni ja eräänlainen henkinen testamenttini.

Tapani said...

Pari tarkennusta:

Sutaisin parodianparodiani vasta, kun Iines oli noin sanan kommentin verran henkeen ja vereen puolustanut Hazardian pakinaa ja opettanut meille jankuttajille, ettei siinä kertakaikkiaan ollut mitään loukkaavaa, vaan kyse oli vain mediakritiikistä - että eikö teillä tolvanoille ole sen vertaa medialukutaitoa.

Toimin hetken hurmassa - mutta jos sallitte oman ymmärrykseni kehumisen - olin aivan varma, että tämä Hazardin "loukkaamaton" teksti muuttuukin kohteen pienellä muutoksella erittäin "loukkavaksi".

Hokkuspokkus vaan.

Olin juuri niin oikeassa kuin uskoinkin. Siksi alunperin julkaisin sen nimimerkillä - halusin ainakin hetken välttyä primitiivireaktioilta.

Samoin sen, että itse asian sijasta aletaankin pohdiskella tekijän motiiveja. Tässähän on kyse aivan muusta asiasta kuin minusta.

Nyt Iines ja etenkin Rauno ovat liuskakaupalla yrittäneet selittää, miten tämä silmänkääntötemppu onnistui: miten loukkaamattomasta tulikin loukkaava.

Raunon pyöritykset ovat ihan mielenkiintoisia, mutta minua ne eivät todellakaan vakuuta.

Iines on virtuaalihahmo, mutta erittäin todellinen nimeään kantavassa virtuaalitodellisuudessa, blogissaan, ja parodianparodiani käytti aineksina nimenomaan tuossa todellisuudessa hyvinkin relevantteja aineksia.

Juuri noista korvarysistä, puhevammoista, sensuroinneista, mies- ja naisasioista, sovinismista, feminimistä, väkivallasta jne siellä on vaahdottu monta kuukautta.

Ette ole sattuneet huomaamaan?

Ja onko lopulta suurtakaan eroa sillä, onko "loukkauksen kohde" mediapersoona vai virtuaalihenkilö?

Jos on, niin luulisi että oikean henkilön loukkaaminen olisi moitittavampi teko? Mutta ei siis ole?

Minulla ei ole sinänsä mitään Valtoa vastaan - savolaisparodiani ei istunut kokonaisuuteen, enkä halunnut kirjoittaa siihen mitään Valtoa kovasti loukkaavaakaan - mutta huomauttaisin kahdesta asiasta.

Ensiksikin teksti vaati, että siellä on "puolustaja". Hazard itse pani näitä puolustajia aika halvalla.

Toiseksi oletteko sattuneet huomaamaan, että ihan vaan etumerkkiä muuttamalla monen suvaitsevaisen argumentointi on täysin samaa soopaa kuin hommafoorumilaisten?

Minä olen. Siksi kumpikaan ei kiinnosta.

Anonymous said...

minä ainakin on lihaa j a verta ja loukkaannun vähimmästäkii, vaikkei o tarvinnu
kaarina on nyt pyytänyt anteeksi ja kaikki hyvi
ja tapanikii

m said...

mutta Halmen Tony ei anna anteeksi eika jumalakaa

Anonymous said...

Tuo suvaitsevaisuuskin voi muuttua joskus vastakohdakseen. Petri Sarvanmaa osui hyvin blogissaan:

"Tiedän ja tunnenkin aivan liian monta tämän lajin edustajaa. He esiintyvät suurina humanisteina, mutta olisivat mielenlaadultaan kelvanneet erinomaisesti esimerkiksi juutalaisten tuhoamisleirien kaasuhanan vääntäjiksi."

Tässä puhutaan siis yleiselle tasolla välttäen loukkaamasta ketään.

Homo Garrulus said...

Koska tehokkuus ja yleinen käsitys sivistyksestä on nojautunut johonkin sellaiseen, että pitää ja pitää ja pitää olla semmoinen ja tämmöinen se aiheuttaa lisää hulluutta ns. oikeassaolemisen ringissä (kuten zizek on sanonut myös).

Pian keittävät toisensa tyytyväisin mielin koska itseluottamus oli niin korkealla.

Ps. Minut otettiin heti 50-luvulla koekaniiksi ja äidille valehdeltiin ja väitettiin kaikenlaista, koska itseluottamusteoriat kertoivat miten varhaisessa vaiheessa oleva ei enää kykene nousemaan ja tekemään muutosta. - Aivan. Melkein että onnistuivat ja tässä sen näkee kun puivat prosessejaan 40 vuoden ajan sisään, ei enää näe mistä alkaa ja mihin loppuu indoktrinaatio.

Kun pitää olla niin big brother että.

Sikamaista. Hävytöntä. Hyvä, että polttavat pian toisensa? Voidaanko se antaa tapahtuvan jos pyydämme heitä astumaan ensin johonkin Eedenin puutarhaan missä saavat olla IHAN YKSIN . RAUHASSA.

Voisiko joku pitää sitä hulluna kokeiluna? Ketäs sinne laitettaisiin? Juu, ne, joilla ei ole enää ajattelun taitoa vaan joko matkivat typerinä tai käyvät kuumina vastoin argumentaatiotasoa ja silti voin olla samaa mieltä, että eihän infantien kanssa voi resuneerata, mutta pakko on. Minulla on meneillään 20 vuosi....sillä olisivat heittäneet lejonill muuten ellen olisi varovaisesti kertonut,että ei tässä hätää...no problem lilla gubben, gumman, no problem,,,ihan kuin säikkyjä hevosia koulutetaan.

Anonymous said...

hazardi niinku avasi kaasuhanan