Fallbölen tarinoita: Vaari ja mummon Pelargonia

Kirjoitettu kommentiksi merille Kalevin Hotasen päreessä kahleitten laki.
*
meri kirjoitti:
'minulla on parempi ehdotus: sijoitetaan ne sinne sinun fallböleesi ja pannaan asumaan siirtolaiskyläsi idyllisiin kuolinkaksioihin.'

Täällä Fallbölessä käy nykyään aikamoinen kuhina, kun kaiken maailman mummot ikähaarukasta riippumatta laukkaavat ovellani ja jopa siitä sisään ties mitä mielessään ja vähän muuallakin. Onneksi mulla on tilava parveke, joka toimii mukavana odotustilana ainakin lämpimillä keleillä.
*
meri kirjoitti:
‘myrsky-yönä hukkuvan vaarin ja samaan aikaan kukkaan puhkeavan mummon pelargonian välille taitaa syntyä ei-empiirinen havainto.’

Mä luulen, että tässä tapauksessa ei ole edes kontrafaktuaalisesti mahdollista, että näiden kahden ‘olion’ välillä voisi tapahtua mitään empiiriseen viittaavaakaan.

Hmm. Ahaa - nyt mä ymmärsin.

Oletetaan, että vaari hukkuu emootioittensa hyökyihin, jotka kukkaan puhkeava mummon pelargonia aiheuttaa. Ja kas - eikös silloin näiden kahden ‘oliomuuttujan’ välillä voidakin havaita ilmenevän jotain co-empiiristä aktiviteettia huolimatta siitä, että vaari on ollut pitkään obsessiivinen autoerootikko ja mummon pelargonia puolestaan sitä lajia kukkanen, jonka terälehdet aukeavat vain öisin kello kolme muutamaksi minuutiksi pysyen muun ajan vuorokaudesta siististi supussa.

MOT.