August 17, 2008

The most wasted day of all is that in which we have not laughed

Kirjoitettu kommentiksi merille Kalevi Hotasen päreeseen ilmaliivi.
(Kielimafian tarkastajat vierailivat tässä paikassa klo: 19.40.)
*
Koomikot kuten toteat todellakin ovat realisteja, armottomia todistajia, mutta varsin tosikkomaisia sellaisia. He ovat tosikkomaisuudessaan myös pessimistejä, jotka näkevät ihmisluonnon naurettavana, koketeeraavana, sievistelevästi hupsuttelevana, pateettisen itsekoristavana, teennäisen vakavana, tekopyhänä, valmiina huijaamaan minkä tahansa valan ja lupauksen jälkeen, idioottimaisen narsistisena, maneereihin jämähtäneenä jne.

Tuota listaa kun luettelee, niin matkalla napsahtavat herkästi mieleen sellaiset nimet kuin Aristofanes, joka (ehkä hieman epäoikeudenmukaisesti) pilkkasi itseään Sokratesta, härski menippolainen satiiri, keskiaikainen karnevalismi narrin päivineen, Cervantes 'väärään aikaan' juuttuneen ritarinsa kanssa, Shakespearen perimmältään sangen vakavat hassuttelut, Molieren hillittömän luulosairaat, nuo teennäiset ja juonittelevat, omaan habitukseensa rakastuneet pöhköt.

Mitä modernimpiin koomikoihin tulee, olen itse mieltynyt toki kaikkiin huippuihin Buster Keaton mukaan lukien, mutta Chaplin, Marx-veljekset ja etenkin W.C. Fields ovat minulle ehkä rakkaimpia.

Samaan hengenvetoon on pakko mainita ohjaaja-käsikirjoittaja Billy Wilder, jonka Piukat paikat jaksaa naurattaa aina, mutta jonka kaikkein hauskin elokuva lienee One, two, three. Siinä katsojan täytyy olla joka hetki tarkkana, koska sanaleikit, herjat, vitsit ja monimerkityksiset kannanotot seuraavat toistaan yhtenä sarjatulena kuin Marx-veljeksillä ikään.

W.C. Fieldsin koen joka tapauksessa läheiseksi itseään parodioivassa ihmisvihassaan. Tämä punanenäinen, viinaan menevä, lapsia, koiria (muka) vihaava misantrooppi sekä purevan satiirinen kyynikko-jonglööri tekee monesti niin perusteellisesti selvää jälkeä ihmisten ennakkoluuloista, small talkista ja snobbailevan narsistisista tavoista, että hän muuttuu aika ajoin tyystin absurdiksi hahmoksi gageineen, ilkeine sutkautuksineen ja uskomattomine tarinoineen (esim. The Snake Story).

Myös Fieldsiin pätee yksi menippolaista satiiria kuvaava perusluonnehdinta:

Satiiri loukkaa yleisesti hyväksyttyä joko kyynisen välinpitämättömyytensä takia, tai siksi että siinä pannaan viralta kaikki se mikä on pyhää, tai siksi että se voimakkaasti loukkaa etikettiä.

Satiirikon voisi räävittömän pilailunsa takia sanoa olevan melko julma tyyppi. Mutta edellistä luonnehdintaa samalla hieman kritisoiden väitän, että tämäkin on vielä pintahavainto, koska ilkeys nyt vain sattuu olemaan satiirikon tapa 'rakastaa' lähimmäisiään.
Satiirikko ei itse asiassa pyri nimenomaan loukkaamaan vaan vapauttamaan näennäisyyden ja teennäisyyden pauloista - paljastavia sanaleikkejä, paradokseja sekä ivallisen purevaa ja osoittelevaa naurua käyttäen.

Sen, joka ylen herkästi loukkaantuu satiirikon piikeistä tulisi muistaa seuraava Nicolas Chamfortin lausuma totuus: The most wasted day of all is that in which we have not laughed.

Tämä aforismi tulee mielestäni ymmärtää kahdella tavalla.

1) Naurulla on itseisarvoa. Toisin sanoen naurun transgressiivisuus ei ole pelkkää 'destruktiivista pilkkaa', vaan siihen sisältyy myös, kuten edellä jo vihjattiin, epäaidosta olemassaolosta vapauttava elementti - perimmältään kaiken liiskaavan kritiikin vastakohta: uuden rakentavan näkökulman mahdollistava asennenmuutos vapauttavan vitsin muodossa.

2) Edellisestä määritelmästä lähtien pitää aina muistaa, että koomikko-satiirikko pilkatessaan tiettyjä ihmistyyppejä sekä ihmisluonnetta tulee yleensä samalla viiltävästi pilkanneeksi myös itseään - siis nauraneeksi myös ja ennenkaikkea itselleen ihmisenä joka nauraa ja pilkkaa. Siten hän on samalla eräänlainen metatason ilveilijä, joka pystyy ottamaan etäisyyttä itseensä jopa ilveilijänä.

Satiirikko siis uskaltaa ja kykenee asettamaan itsensä alttiiksi satiirissaan, koska hänen huumorinsa ei ole halveksuvaa siinä mielessä, että se katselisi kuvattaviaan jostain omahyväisen, ideologisen ylemmyyden tornista vaan elää heidän kanssaan samaa irvokasta todellisuutta siihen pahasti sotkeutuneena joskin siitä samalla irronneena.

Satiirikon positio on aina paralleellinen tai parallaksinen - ei yksisuuntainen, yksiulotteinen ja yhden perspektiivin katse.

Perifilosofisen (philosophia perennis) asenteen ensimmäinen perusta on lapsenomaisessa ihmettelyssä sekä viehättymisessä tämän jatkuvasti uuden kokemuksen aiheuttamasta hämmennyksestä.

Mutta jos mainittu ensimmäinen perusta koskee havainnointia, niin toinen puolestaan liittyy havainnon rationaaliseen kommunikointiin, jossa filosofi purkaa ja kokoaa havaitsemaansa havainnon epävarmuutta hypoteettisiin väitteisiin, joiden luonne on aina parallaksis-satiirinen, koska epävarmuutta ei voi välttää ja paeta lopullisesti perustavaan varmuuteen. Sellaista kun ei ole.

Näin siis filosofin käsiteanalyyttinen metodi - olkoon miten tahansa varmuuteen pyrkivää, joutuu tunnustamaan sekä itseironisesti että toisten väitteitä ironisoiden oman pyrkimyksensä kohti totuutta ja varmuutta olevan hybrisyydessään hieman naurettavaa.
*
Vaikka Aristofanes kritisoikin Sokratesta ja tämän 'älyhautomoa', niin hän tuli silloin irvineeksi pikemminkin sofisteja, joita myös Sokrates Platonin mukaan piti tiedon suhteen epärehellisinä indoktrinoijina, jotka rahasta luennoidessaan osasivat retoriikan ja suostuttelun kikat.

Sofistit eivät Sokrateen mukaan etsineet totuutta, he luulivat tai ainakin uskottelivat jo omaavansa ja hallitsevansa totuuden. Sokrateelle sen sijaan tieto oli täydellisen epävarma 'sijoitus', jota hänellä itsellään ei ollut lopulta kuin mahdollisesti hyvin ironisessa mielessä - tietämättömyytenä.

Sokrateen hahmossa filosofisen ironikko-kyynikon ja koomikko-satiirikon karaktäärit yhdistyvät ensimmäistä kertaa filosofian historiassa ja saavat Platonin teksteissä myös klassisimman ilmentymänsä.

Voidaan toki sanoa, että esimerkiksi Kierkegaard (joka oli tehnyt väitöskirjansa Sokrateen ironiasta) ja Nietzsche, jonka suhde Sokrateeheen (kuten niin moniin muihin filosofian ja teologian historian hahmoihin) oli perin ambivalentti, ovat hekin olleet filosofian historian suuria ironikko-satiirikkoja.

Nykypäivän tilannetta puolestaan arvioiden voin perustellusti väittää, että Slavoj Zizek on jo tällä hetkellä lunastanut paikkansa sokraattisen perinteen kyynisemmän linjan jatkajana - aikakautemme filosofian ehkä suurimpana ironikko-satiirikkona. Kuten ehkä tiedetään - Zizek jos kuka on tosikkomaisesti tylyjä arvioitaan ihmisistä ja ihmiskunnasta lateleva stand up-koomikko.

Tai ainakin sellaisen vaikutelman Zizek halunnee itsestään antaa. Mutta ehkäpä hänkin - kyynistä fasadia performoivien satiirikkojen tavoin - on sisimmältään ihan mukavan inhimillinen ja lämmin kaveri - ehkä jopa hivenen pehmo. Mutta ei kuitenkaan tylsällä tavalla.

***
Sitaatteja W. C. Fieldsin kommenteista

Suhtaudun naisiin kuten norsuihin: katselen niitä mielelläni, mutten tahtoisi sellaista omakseni.

"I'd rather be in Philadelphia.'

"I am free of all prejudice. I hate everyone equally."

"The son of a bitch is a ballet dancer (in reference to Charlie Chaplin). He's the best ballet dancer that ever lived and if I get a chance, I'll strangle him with my bare hands."

"If at first you don't succeed try, try again. Then quit. There's no use in being a damn fool about it."

When asked, late in life, if he believed that there was intelligent life on other planets, he remarked: "There better be, there's none on this one!"

"A thing worth having is a thing worth cheating for."

"Start your day with a smile and get it over with."

When the Japanese struck Pearl Harbor, Fields brought a hand truck to a liquor store and bought 6 cases of gin. When a friend saw him returning, he asked why he bought 6 cases. Fields replied. "I think it's going to be a short war."

"A man's got to believe in something. I believe I’ll have another drink."

"It reminds me of my journey to the wilds of Afghanistan. We lost our corkscrew and had to survive on nothing but food and water for several days."

"The world is getting to be such a dangerous place, a man is lucky to get out of it alive."

"I never drink water because of the disgusting things that fish do in it."

"Always carry a flagon of whiskey in case of snakebite. And furthermore, always carry a small snake."

"Never give a sucker an even break"
*
http://en.wikipedia.org/wiki/W._C._Fields
http://fi.wikiquote.org/wiki/W._C._Fields
http://louisville.edu/~kprayb01/WCRadio.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Nicolas_Chamfort
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_an_petronius.htm

4 comments:

happy for toda said...

yhivxgmni yksni heitat itseasi valilla you are one of the satyrys ive met
amasingly some of those truths

Homo Garrulus said...

Zizek on taatusti ihminen, jonka haluaisin tuntea. Tunteilla kuten Iineskin haluaa. Olisi kivaa ilman mitään tissi-k-kuvia. Ihan sen takia, että aivot ovat samalla aaltopituudella. Ei tarvitse miettiä rintaliivejä kun voi miettiä Kani-liivejä. Liiving in a whole ellerhurvardenu?

Leaving you asshole. Eiku Living in a hole. Enpä sano enempää, rupeaa muistuttamaan vapaakävelijöiden tekstiä. Ovat matkineet minun diskurssia. Vai mitä iines. Ollaan samanlaisia koko hela poppoo. Vapaita kävelemään. Minä nauroin eilen: oli kiva päivä. Tajusin, että voin myös nauraa. Oli vaputtavaa ilman sinuakin siinä. Hole in one.

Homo Garrulus said...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinen_Kani
piti olla kaniliiveistä...

Homo Garrulus said...

Puolet teksteistä on lukemattomissa. Mitä olet tehnyt blogillesi? Ei voi lukea enää.