Kirjoitettu kommenteiksi mm. peeÄR-miehelle iineksen päreeseen "Lacrimosa ja Voimala".
(Lisäys 16.1)
peeÄR - mies kirjoitti...
R.R. - Kiitos vaivan näöstäsi. Itse asiassa olisin kiinnostuneempi
Sinun näkemyksestäsi kuin Kantin ja kumppaneiden.
Ihailen monipuolista sivistyneisyyttäsi, mutta älköön mieleeni tulko kommentti "Siunatusta Hulluudesta", jossa 'pojat' pohtivat "oikein viisasta miestä", ja kirkkoherran kohdalla päätyivät toteamukseen (vapaasti) "...häntä en sanoisi viisaaksi mieheksi, pikemminkin ovelaksi - puhuu muitten ajatuksia ominaan.";)
En siis - pois se minusta - epäile sinun intelligenssiäsi, mutta voisitko ilman 'relata refero'-tyyppistä argumentaatiota kertoa oman näkemyksesi estetiikasta.
*
RR 'paljastaa':
Mieluummin jätän vastauksen auki. Ei ole vain yhtä oikeaa ja/tai yhtä omaa vaihtoehtoa.
Oletetaan kuitenkin näin:
Koska minulla itselläni on emotionaalis-kognitiivisesti(?) 'vankkumaton' vakaumus/intuitio/näkemys jne. siitä, että eräät kirjat, sävellykset, maalaukset jne. ovat hienoa taidetta, syvällisiä ja kauniita, niin minulla täytynee myös olla jonkinlainen taju siitä, mikä noissa teoksissa on hyvää ja kaunista sekä myös siitä, miksi minä niitä arvostan.
Näin ei ole. Minä en todellakaan tietämällä tiedä, miksi jokin teos tekee minuun vaikutuksen, eikä sen sel(v)ittäminen minua totta puhuen kiinnostakaan.
Tulkoon se, mikä annetaan, sellaisenaan. En aio selittää sitä omalta kohdaltani. En ole filosofi vaan 'ajatteleva impressionisti'. Elän vaikutelmista, en selityksistä.
Että sellainen 'kiertoilmaisu' tällä kertaa. Kysy ovelammin, niin saattaa irrota enemmänkin..;)
*
iines kirjoitti
RR, mielenkiinnolla odotin vastaustasi peeär-miehen kysymykseen. Kysymys oli nimittäin ytimeltään juuri sama, jonkalaisen olen tuhannesti sinulle esittänyt eri asioista: Mutta mitä sinä itse ajattelet asiasta?
Selvisit aika hyvin, mutta et puhtaasti, minun mielestäni. Haluaisin pyytää sinulta sellaista vastausta, jossa et saisi vedota ainoaankaan valmiiseen käsitteeseen (esim. emotionaalis-kognitiiviseen), vaan joutuisit luomaan käsitteet itse omia ajatuksiasi, intuititioitasi vastaaviksi.
Vielä kun siis sen päivän näkisi. :)
RR 'tunnustaa'
En lankea 'tahdottomaan valehteluun' ja palturinpuhumiseen: Siis: vältän 'omia mielipiteitä'.
Mutta anyway - missä ihmeessä sinä Iines voit välttyä hankalilta käsitteiltä, mikäli aiot puhua asioista vähänkään yleisemmällä tasolla?
Olkoon - antaa asian olla. Olen kirjoittanut jo ihan tarpeeksi argumentaatioon liittyviä filosofisia huomautuksia tähänkin blogiin.
Kysyn silti vielä 'melkein' vakavissani: miksi ihmeessä minun pitäisi sanoa oma mielipiteeni ja kaiken lisäksi ilman vierasperäisiä ilmaisuja tai siteeraamatta esim. tiettyjä filosofeja?
Miksi? Vastatkaa nyt ihmeessä. Tämähän on teidän eikä minun päänsärkyni...
Tuntuu kuin media 'jahtaisi' minua. Olenko miespuolinen Tanja Saarela? ;) (Oikein itsetuntoa hivelee...)
*
Lisäys
RR 'kärjistää'
iines kirjoitti
'Ajattelun kiinnostavuus syntyy mielestäni vain ja ainoastaan siitä, että esitetty asia on itse koettu ja oikeastaan: keksitty eikä siitä, että keksitään sopiva aiempi teoria aiheesta kuin aiheesta.'
Okei. Kärjistetään tuo vaatimus.
Jos ihmisellä olisi kaikista uskomuksistaan täysin omakohtaisesti koettua 'ainesta', hänen täytyisi olla jumalan kaltainen omnipotentti olio tai sitten täysin omassa maailmassaan elävä autistinen solipsisti (jumala ja solipsisti ovat silti oikeastaan sama asia...).
En pysty edes kuvittelemaan moista kummajaista. Väitän edelleen, ettei näin oudoilla joskin 'yksipuolisen' täydellisillä kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kykenisi kommunikoimaan muille pelkästään omaa, henkilökohtaista kokemustaan.
Eihän se kosketa empiirisesti millään tavoin kenekään toisen kokemusta, koska se on 'vain' oma...
Mieleeni tulee eräänlainen skitsofreeni, joka reflektoi jatkuvasti kahdella tasolla, jotka eivät synkkaa keskenään - toisaalla on yksilöllinen kokemus, toisaalla yhteisesti käytetty kieli ja ajattelumallit.
Me emme kuitenkaan ole - emme voi olla, jos aiomme kommunikoida, tulla ymmärretyksi ja ymmärtää muita - persoonia, joiden tietoisuus on jakautunut kokemuksen ja kielen toisistaan erillisiin maailmoihin.
Tästä seuraten:
Ei ole käynyt mielessäsi, että kokemuksemme ja ajattelumme on aina jo puolittain kielellis-käsitteellistä - eli tavallaan valmiiksi 'pureskeltua' - ei siis omaa?
Havainnot ja kokemukset ovat teoriapitoisia kuten kulunut tieteenfilosofinen slogan kuuluu.
Voisin heittää kyynisesti, että näin ollen suurin osa siitä, mitä sinäkin olet kirjoittanut, on tiivistettävissä ajatussisällöltään kymmenesosaan kirjoitetun tekstin määrästä.
Mutta blogikirjoittamisessa on tietysti yleensä kyse keskustelusta ja rupattelusta, tekstin kirjoittajan taidosta kirjoittaa elävästi ja ennenkaikkea mutu-asenteesta - ei niinkään ajatuksen oletetusta omakohtaisuudesta ja alkuperäisyydestä.
'Omakohtainen ja itse koettu mielipide' - samalla kun se todella on aito subjektiivinen uskomus - ei silti lopultakaan ole kovin paljon muuta kuin nippu 'ulkoapäin' omaksuttuja käsityksiä, joista ihminen sitten kuvittelee esittävänsä omakohtaisesti koetun - ikäänkun alkuperäisen tai alkuperäisemmän version - jopa ihan oman ajatuksensa.
Tällainen luulottelu on ainakin filosofille - jos ei nyt harhaista niin ehkä kuitenkin hieman teennäistä - eräänlaista Molieren Tartuffen 'tautia'.
*
RR 'lupaa'
peeÄR-miehelle ja iinekselle
On se kumma, että vaikka oletettavasti olen Blogistanian nettitasavallassa eräs voimakkaimmin itseäni ilmaisevia kirjoittajia ja vaikka olen kirjoittanut seksistä, ystävättärestäni, ystävistäni, ryyppäämisistäni, ties mistä henkilökohtaisuuksista, jopa haukkunut muita ja tehnyt itsestäni narrin, niin silti minun pitäisi vielä tästä huolimatta ryhtyä kertomaan omista mieltymyksistäni ja näkemyksistäni kuin isä lapsille.
Tai mikäs kumma se on. Otetaan tuo vaatimus kunnianosoituksena. Ja koska auktoriteetti velvoittaa, niin pitää sitten ryhtyä kertomaan teille juttuja - anteeksi omia näkemyksiä.
(Jopas nyt jotain. Taisin mennä lupaamaan aivan liikoja ;)
No comments:
Post a Comment