Tekopyhä ja valheellinen sinä olet ollut, joten Helvettiin pitää sinun joutuman!

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen "Lacrimosa ja Voimala".
(Lisäys 13.1)
*
homo garrulukselle

Käytin termiä libertarismi, eivätkä liberalismi ja libertarismi eivät ole ihan sama asia.

Liberalisti saattaa hyvinkin olla arvokonservatiivi ja kannattaa kuitenkin samalla maltillisesti vapaata markkinataloutta (yhdistelmä joka tosin sisältää sisäisen ristiriidan; ks. libertarismi), jolloin myös yrityksen sosiaalisella vastuulla on yrityksen etiikan kannalta merkitystä.

Perheyritykset ovat monesti olleet malliesimerkkejä liberaalista toimintamallista ja ajattelutavasta.

Pörssiyhtiöt, joissa ainoa tavoite on mahdollisimman nopea voiton maksimointi vailla pitkän tähtäimen visioita, ovat sitten asia erikseen. Ne ovat libertarismin kukoistuspaikkoja.

Libertaristi on lähempänä laissez-faire (antaa mennä) -asennetta sekä arvojen, valtion että kilpailun suhteen. On vain kilpailua, ei ikäviä arvoja, joista ei ole mitään hyötyä (pikemminkin päinvastoin) sijoituksia suunniteltaessa, ellei niitä sitten pysty käyttämään eettisenä 'valepukuna' (eli huijaamistarkoitukseen) voiton maksimoinnissa.

Koko yhteiskunta ja maailma, arvot mukaanlukien on libertaristille yhtä markkinataloutta, jossa jokainen ihminen on lähimmäisensä potentiaali kilpailija, eikä mikään valtion taholta tuleva tai sosiaaliseen sitoutumiseen (siis muka kilpailua 'vääristävä') velvoite saa estää kauppaa.

Valtio saa toimia vain poliisina, joka turvaa yksityisomaisuuden suojan. Kaikki muu hoituu äärilibertaristin mielestä vapaan kilpailun periaatteella, - mitä nyt hyväntekeväisyyttä harrastetaan, jotta saataisiin altruistin sädekehä pään päälle.
Libertarismi on siten kommunismin ja natsismin ohella tekopyhin ja moraalittomin ajattelutapa, jonka tiedän!

Yhä edelleen pidän pyhäinhäväistyksenä, jos yksikään libertaristi sanoo olevansa lähimmäistään rakastava kristitty! Sitäpaitsi jo valehteleminen sinänsä tekee moraalin ja siten luottamuksen täysin mahdottomaksi...

Tästä seuraa: kun keskustelet libertaristin kanssa, poista aina varmistin pistoolistasi. Libertaristi on tottunut pitämään valehtelua (tai ainakin harhaanjohtamista) kilpailun henkeen kuuluvana - moraalisesti hyväksyttävänä ja siten myös laillisena - pelinä.

Luottamuksella ei ole muuta merkitystä kuin saada kilpailija ansaan. Lyhyesti: libertarismi on käytännössä eräänlaista mafia-politiikkaa.

Jos yhteiskunnnan ja elämän perusolemus on lottoamista - siis arpapeliä ja jatkuvaa spekulatiivista eli keinottelevaa riskinottoa, niin silloin libertaristi lienee kyllä oikeassa moraalinkin suhteen.
Mitään moraalia ei ole olemassakaan, jos yksinomaan psykologinen egoismi sanelee sen, mitä ajattelen lähimm...anteeksi kilpailijoistani.

Jos minä olisin kansanedustaja, en alentuisi vaihtamaan sanaakaan jonkun Kimmo Sasin tai Ben Zyzzzkowitsin kanssa, koska heihin ei tehoa sana vaan pelkkä voima, valta ja diskriminointi.
Saavat maistaa siten 'omaa lääkettään'...

PS.
Suomesta ei olisi koskaan tullut niin sanottua hyvinvointivaltiota, jos vain libertaristit (tai kommunistit) olisivat saaneet päättää toimintatavoista.
Nyt näyttää taas vaihteeksi siltä (-80-luvun lopun tapaan), että hyvinvointivaltion perusperiaatteet ja peruspalvelut halutaan panna pörssiin nekin - eikä aikaakaan, kun sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme on taantunut USA:n tasolle.

(On toki muistettava, että lamaa edeltäneen rahapolitiikan takuumiehinä toimivat samoilla linjoilla olleet Iiro 'vampyyri' Viinasen (kok) ohella sosiaalidemokraatit: presidentti Mauno 'vakaa markka ilman devalvaatiota' Koivisto ja valtiovarainministeri Erkki 'propagandapäällikkö' Liikanen (jonka onnistui 'paeta' Brysseliin, kun pahin lama iski.)

***
Lisäys

HG kirjoitti

'Sitten olen vain vaikka edistyksellinen sosialisti: miltä se kuulostaa?'

Ei kuulosta uskottavalta. Edistyksellisyyden aika 'meni jo'. Samoin sosialismin. (Miten olis 'aktivisti';)?)

Kommunitarismista voinemme kyllä keskustella, vaikka siinä(kin) on aina vaara ajautua eri yhteisöjen/yhteiskuntien väliseen kiistaan kussakin yhteisössä legitimoiduista arvoista, tavoista ja pyhistä asioista.
Sanalla sanoen kommunitarismi ei ehkä pysty ratkaisemaan kulttuurisen relativismin ongelmaa - siis toteuttamaan Habermasin niin sitkeästi ajamaa kommunikatiivisen toiminnan käytäntöä.

Toisaalta - myös libertaristi on yhtä kaikki relativisti mutta eri syistä kuin kommunitaristi.

Libertaristi retorisoi, että juuri hän - toisin kuin kommunitaristi - edustaa yleismaailmallisia arvoja: vapaa kilpailu ja yksityisomaisuuden suoja, sananvapaus, demokratia, ihmisoikeudet, kestävä kehitys jne.

Kaikki nämä hienot periaatteet kuitenkin romuttuvat (jopa ensimmäinen mukaanlukien pääomien kasautumisesta = trustiutumisesta ja kartelloitumisesta johtuen), kun libertaristi alkaa käydä vapaata kauppaa viis veisaamatta muusta kuin mahdollisimman nopeasta voiton maksimoinnista.

Libertaristi käyttää mainittuja periaatteita täysin opportunistisesti - tavalla, joka saisi Immanuel Kantin menettämään hermonsa.

'Myös nuo mahdollisesti hyvin kasvatetut demokratiaa ja liberalismia kannattavat utilitaristit eivät ole lopulta muuta kuin hyvin kasvatettuja saatanoita' - kuuluu Kantin tuomio.