Kukahan idealistiksi naamioitunut libertaristi on kirjoittanut alla olevan wikipediasitaatin?
(Lisäys - PS.)
*
Nollasummapeli taloudellisessa toiminnassa
Nollasummapeli on tärkeä käsite taloustieteessä. Suurin osa taloudellisesta toiminnasta ei kuitenkaan ole nollasummapeliä. Arvokkaita hyödykkeitä ja palveluja voidaan luoda, tuhota tai allokoida aiheuttaen ihmisyhteisölle nettohyötyä tai -haittaa.
Käytännössä nollasummapeli on liian yksinkertainen ja jyrkkä kuvatakseen hyvin talouden ja yhteiskunnan monimutkaisia vuorovaitutussuhteita.
Kauppa ei ole teoriassa ikinä nollasummapeliä, jos osapuolet ryhtyvät vaihtokauppaan vain siksi, että arvostavat toisen osapuolen vaihdossa antamaa enemmän kuin omaansa. Leivän ostaja ostaa leivän ainoastaan, jos on valmis maksamaan leivästä pyydetyn hinnan. Toisaalta myyjä ei myisi leipää, jollei saisi voittoa. Toisaalta esimerkiksi epäsymmetrisen informaation vuoksi ostaja tai myyjä saattavat olla väärässä vaihtokaupan hyödyllisyydestä.
Muun muassa Robert Wright on esittänyt, että yhteiskunta loittonee nollasummapelistä jatkuvasti laajetessaan, lisääntyessään ja erikoistuessaan. Taloustieteissä ajatusta vastaa suhteellisen edun käsite.
*
Höpö höpö miten sinisilmäistä tekstiä! Ikäänkuin kirjoittaja ei kehtaisi tunnustaa, että esimerkiksi lääketeollisuus on täysin moraalitonta puuhaa.
Esimerkiksi: Kyllähän Viagraa myydään kovaan hintaan, koska siitä maksetaan mukisematta rikkaissa länsimaissa, mutta eipä ole uusia AIDS-lääkkeitä vuosien mittaan edes päästetty kunnolla markkinoille, tai sitten ne on hinnoiteltu aivan pilviin, sillä varsinkaan useimmilla Afrikan mailla, joissa tauti on kehittynyt melkein pandemiaksi, ei ole varaa maksaa niistä.
Robert Wrightin professio näyttäisi olevan ironisesti todettuna 'väestö-evolutiikan popularisointi', kun minä taas puhun monotonisesti paasaten ikäänkuin uskonnollis-moraalisesti ihmisen perimmäisestä motivaatiosta - 'pahuudesta ja synnistä' , joka saa meidät kiskomaan korkoja tai hinnoittelemaan tuotteemme mahdollisimman nopeaa, maksimaalista hyötyä ja voittoa silmälläpitäen.
Juuri tämä yksilöllinen asenne: ahneus (joka näyttää olevan yhteinen varsin monille ihmisille) määrää myös makrotason tilanteen. Kaikki muu on teoreettista 'pelailua' ja epäkriittisyydessään pelkkä ideologinen savuverho riistolle!
Ayn Randin kaltaisia puolifasisteja ja hänen hengenheimolaisiaan vastaan on turha asettua 'puolikuolleen', neutraalin teorian sofismeilla.
Tulee käyttää praktista ja kriittistä järkeä sekä lopulta niiden äärimuotoja: lakkoilua ja barrikaadeja.
Ja jos hallitus ryhtyy pakkotoimiin työläisiä vastaan, suurta riistopääomaa puolustaakseen - sellainen hallitus pitää kaataa vaikka väkisin!
*
PS.
Sen verran täytyy myöntää, että 'kantilaisen liberalistin' John Rawlsin analyyttiseen oikeudenmukaisuusteoriaan sisältyvä eroperiaate sekä Frankfurtin koulukunnan kriittisen teorian jatkajan Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria (kumpikaan ei sitoudu avoimesti mihinkään arvolähtökohtiin) ovat käyttökelpoisia teoreettisia välineitä kohti kriittistä, arvoihin sitoutuvaa, anarko-konservatiivista kommunitarismia, jota itse edustan ;/
Nollasummapeli – Wikipedia
2 comments:
Marx ja Nozick kävivät täällä. Marx sanoi, että kultakin kykynsä mukaan ja kullekin tarpeensa mukaan.
Nozick sanoi, että jokaiselta se, minkä hän suostuu antamaan ja jokaiselle se, mitä hänelle suostutaan antamaan.
Taloustieteen Nobel-palkinnon saanut peliteorian tutkija John Nash sai häntä käsitelleen elokuvan myötä käsittämättömän romanttisen latauksen tavallisen kansan mielessä.
Elokuvahan ei vastaa mitenkään todellisuutta, sillä John Nash on paranoidista skitsofeniaa sairastava psykopaatti. Eli aikakaudessamme on jotakin jännittävää ja oireellista, jonka takia on ylistettävä paranoidisten kilpailuteorioiden epätodellisia fantasioita.
Mitä motiiveja on ylistää ja kohottaa tutkijaa, jonka teoriat ovat lähinna Mein kampf-teosta kuin sosiologista yhteisötodellisuutta? Elokuvassahan on poimittu esille yksi lempeän tuntuinen vertauskuva ja unohdettu satoja muita sadistiseen ihmiskuvaan nojautuvia paranoidisia vertauskuvia, joita kutsutaan "teorioiksi".
Näiden teorioiden varassa on luotu keinotekoinen pörssisysteemi, jossa sallitaan mielipuolinen futuuri-vedonlyönti tulevien katastrofien vaikutuksesta tuleviin resursseihin ja talousskenaarioihin. Nämä futuurit vaikuttavat siis myös tämänhetkisen luonnonvaran hintoihin, vaikka siitä ei olisi puutetta juuri nyt.
Näin on siis luotu paradoksaalinen pörssisystemi, jossa tuleva tuho kiihottaa markkinoita ja luo voittoja, mitä enemmän siihen skenaarioon uskovia löytyy. Ja hinnat siis kohoavat sen myötä.
Sosiologisissa tutkimusasetteluissa on vuosikymmeniä hämmästelty ihmisen altruistista käyttäytymistä "tosipaikan tullen". Ja toisaalta taas sadistiseen toimintaan organisoitu yllyttäminen saa esille yllättäviä sosiopaattisia piirteitä kokeeseen osallistuvalta.
Ihminen on ristiriitainen olento, jonka käyttäytymistä ohjaavat hyvin paljon olosuhteet ja yhteisesti hyväksytyt oletukset.
Ihmisestä on helppo tehdä hepourheilija, fasisti tai USA:n armeijansotilas astumassa rajan yli toiseen valtakuntaan.
Kovin, kovin helppoa.
Post a Comment