Blogikirjoittamisen kriiseistä sekä 'laillisesta' ja laittomasta pedofiliasta

Kirjoitettu kommentiksi iinekselle päreeseen "Tyttöjen vähätttelystä eli eufemistisesta pedofiliasta"
*
Näköjään luet pitemmät kommenttini tai ainakin sinua ärsyttävimmät kommenttini aina ylimalkaisesti ja käytät ad hominem-argumenttia: taaskaan sinä RR et pystynyt sanomaaan henkilökohtaisella tasolla mitään, et kohtaamaan empaattisesti tätä ongelmaa jne.

Tosin ad hominemia minäkin usein käytän, joskin mulla on tietysti eri perustelut, joita en nyt enää viitsi kerrata tässä yhteydessä. Ne tulivat oikein hyvin esiin edellisessä kommentissani.

Käsittelen tässä vuodatuksessa paljon myös kommenttiasi Arleenalle, koska se paljasti jotain hyvin hyvin olennaista sinun 'strategiastasi' tässä pedofiiliasiassa.

Mitä tulee edelliseen kommentiini, niin siellähän on esitetty mm. teoria pedofilian syistä (wikipedia-sitaatti), siellä olen julkituonut myös sen, että pidän raiskausta pahoinpitelynä, ja että silloin syyllinen pitää myös tuomita törkeästä pahoinpitelystä ja ragaistuksen on oltava kova.

Jos kirjoitin hiukka irvokkaasti kostonhengettärestä, niin menköön mustan huumorin piikkiin kuten pari muutakin kommenttia.

Mutta älä vaadi minulta pohdintaa siitä, miksi joku mies himoitsee alaikäisiä tyttöjä seksuaalisesti.
Minä olen kyllä käynyt pornosaiteilla läpi melko kattavan skaalan pehmosta mitä poikkeavampiin seksin muotoihin, mutta en koskaan ole kokenut esim. 12-13-vuotiaita tyttöjä ainakaan vielä tähän päivään saakka seksuaalisesti kiihottavina - toki kauniina katsella mutta en seksiobjekteina.

No - tiedän kyllä, että kohta minut joku tuomitsee tuosta toteamuksesta - 'toki kauniina katsella'.

Ilmoitankin heti suoraan, että kirjoitin nuo kolme sanaa paitsi rehellisesti myös tietoisen provosoivasti, koskapa jo näiden sanojen takia pahimmat kostonhengettäret (patologis-fundamentalistiset feministit) ovat valmiita repimään minut kappaleiksi kuin munaisen Kreikan taruston mainadit (naiset) miehiä äärimmäisessä hurmostilassaan (ks. PS.).

Mutta miten minä voisin samaistua johonkin pedofiiliin, jos en kerta kaikkiaan koe samanlaisia haluja kuin tämä? Miten minä siis pystyisin kertomaan, mistä sellaisessa pakkomielteessä oikein on kysymys? Älä jumalauta vaadi minulta mahdottomia!

Sinä nimittäin kuvittelet nähtävästi omia traumojasi projisoiden, että miehellä, joka ei osaa selvittää sinulle koko miessukukunnan pahimpia sikamaisuuksia sekä niiden syitä ja motiiveja, juuri siksi koska on mies, salaa jotain eli lienee itsekin perversioon taipuvainen.

Etsi itse niitä selityksiä lääketieteellisistä ja psykiatrisista julkaisuista - joko kirjoista tai netistä.

Löydät varmasti asiantuntevampaa tietoa, eikä sinun tarvitse vänkyttää täällä miespuolisille kommentaattoreille, miten epäempaattisia he ovat, kun eivät ota kantaa asiaan ja suhtautuvat jopa hiukan torjuvasti sinun - vielä kerran luvalla sanoen - kieltämättä hiukan sosiaalipornoiseen ja - joskus sekin käy mielessä - tasapainottomaan tapaasi vetää kaikkien miesten päitä vadille tämän asian tiimoilta.

Tämä oli myös se syy, jonka vuoksi poltin proppuni Saaran suhteen. Hänkin tosin väitti, että kyseessä oli väärinkäsitys minun taholtani. Sitä väitettä en kuitenkaan enää ymmärtänyt enkä hyväksynyt.
Kukaan ei hypi minun silmilleni edes haukkumalla miessukupuolta kuin vierasta sikaa täysin provokatorisin ja demagogisin tavoittein ja painotuksin. Ja jos tämä perustelu ei mene provosoijan kaaliin niin - kaput! Se on siinä. Goodbye.

Toisaalta kadun tuota äkkipikaista reaktiotani näin jälkeenpäin (se oli alun alkaen harkitsemattoman spontaanisti ilkeä), mutta ei voi mitään - mittani tuli silloin täyteen ja ylikin siinä (eli tässä samassa) asiassa.

Saara kuten sinäkin Iines olette kuitenkin parhaimmillanne Blogistanin naispuolisten kirjoittajien eliittiä minun mielestäni, eli ei tässä nyt missään sotatilassa eletä ;)

Mutta ei minun kaikesta posotuksesta tarvitse pitää - ei todellakaan.

*
Iines kirjoitti
'Sinä olet suuresta lukeneisuudestasi huolimatta tavattoman avuton tunnistamaan ihmistä, ihmisen sielua, ihmisen motiiveja, siis Ihmistä.'

Höpöhöpö. Noin kirjoittaa vain ihminen, jolla ei ole sitä legitimoidun asiantuntijan valtakirjaa, joka tuollaisia väitteitä yleensä oikeuttaisi esittämään. Nyt noihin väitteisiin on valitettavasti suhtauduttava pelkkänä mutu-juttuna ja yksityisajatteluna.

Sinä osaat kyllä vatvoa asioita niin, että niistä voisi blogikommentoinnin lopuksi tehdä oikein kattavan yhteenvedon ja kirjoittaa selkeät ohjeet isoilla kirjaimilla: tähän lopputulokseen olen/olemme tullut/eet. Mutta näin ei ole tapahtunut.

Väitän kuitenkin, ettet ole monestikaan päässyt pelkkää subjektiivista jaarittelua ja asioitten kehämäistä pyörittelyä pitemmälle, jos sitten minä puolestani en ole edes halunnut pistää lusikkaani soppaan, jonka huomaan olevan täynnä taivastelevia kukkahattuja, jotka psykologisoivat asiaa omakohtaisilla empaattisilla? kokemuksillaan luullen päätyvänsä johonkin yleisemmän tason loppulausumaan, joka yleensä tehdään, kun asioista on keskusteltu 70-100 kommentin verran.

Mutta ei. Jos joku tällaista yhteenvetoa (tai ihan vain omaa tiivistelmäänsä jostain häntä kiinnostavasta kommentin aiheesta) jossain vaiheessa tekee tai ehdottaa, niin hänet leimataan teoreettiseksi etäännyttäjäksi, joka pelkää osallistua keskusteluun todella henkilökohtaisten mielipiteitten tasolla.

Väitän, että sellainen suhtautumistapa on ainakin lievästi diskriminoiva - oman navan ympärillä pyörivää epämääräisen empatiaprojektin ylläpitämistä, jossa pääasia on, että jaksetaan vaivata sitä empatia-ja närkästystaikinaa loputtomiin.
Siis ilman minkäänlaista tarvetta edes väliaikaisiin yhteenvetoihin, joka kokoaisi ne monenmonet keskustelun langat yhteen, joita on esille tullut.

Toki tämä vaatii tietenkin jo siirtymistä melkein puoliammatillisen ja siten jo reilusti aikaakin vievän toimittamisen puolelle. Eiks peeär-mies jotain tämäsuuntaista esittänytkin.

No - pääasia että edes yritettäisiin vetää lankoja yhteen jossain kohtaa kommentointia eikä vain jatkaa koko ajan samaa huttua ilman päämäärää - samalla edelleenkin ajatellen, että omakohtainen pähkäily on arvo sinänsä (kyllähän se toki sitä tavallaan onkin - en minä tässä sentään pyri keskustelua rajoittamaan) ja täyttää sen tehtävän, mikä sille blogikommentoinnissa kuuluu.

On sitten toinen kysmys, kuka lopulta lipeää aiheesta ja kuka ei, koska kommentoinnin perusedellytys blogaamisessa on ilmaisun vapaus.

Aiheista voi assosioida moneen suuntaan, ja se on yksi blogikommentoinnin rikkauksia - olkoonkin, että se myös melko tehokkaasti estää esimerkiksi johonkin temaattiseen aiheeseen tiukasti siotutuneen keskusteluryhmän kaltaisen yhtenäisemmän mielipiteidenvaihdon.

*
Palaan vielä Arleena-kommentiisi. Miehet eivät kieltämättä yleisesti ottaen lähde pohtimaan pedofiliaa, ellei sitten kyseessä ole asiantuntijalääkäri, psykologi jne. - ylipätään jotkut ammatikseen ja viran puolesta tästä asiasta lausuntoja antavat henkilöt.

Fakta nimittäin ihan varmasti on, että moni mies kokee alaikäisen tytön seksuaalisesti kiihottavaksi ainakin kerran pari elämänsä aikana - eikä tämä ole minun mielestäni vielä mikään epänormaali tunne.
Rakkauden tunteen skaala on yhtä 'syvä kuin pitkäkin' ja 'halun kohtalot ovat (ehkä valitettavasti) tuntemattomia'. Toisaalta jos ne olisivat etukäteen tunnettuja, elämästä melko varmasti katoaisi mielenkiinto ja motivaatio.

Tietyissä kulttuureissa (myös aikoinaan Euroopassa) avioliitot on historian aikana hyvin yleisesti järjstetty niin, että kaikki länsimaisen oikeusjärjestelmän pedofilian kriteerit täyttyisivät pikemminkin pääsääntöisesti kuin poikkeuksina.

Vai onko pedofilia lähinnä kulttuurin sisäinen kysymys - sen mahdollisesti ikivanhoihin tapoihin ja aviolittokäytäntöihin liittyvä asia, jolloin alaikäisen tytön naittaminen vanhemmalle miehelle ei ole pedofiliaa, mutta samassa valtiossa tapahtuva alaikäisen prostituutio sitä on.

Eli pedofiliakysymys liittyy vain perinnäistapojen ja lakien vastaiseen toimintaan - ei niinkään siihen, että tietty perinteinen parisuhdekäytäntö, joka parin ikäeron puolesta täyttäisi pedofilian tunnusmerkit koska vain.

Minä olen näkevinäni tässä ristiriitaisen asenteen - jopa tekopyhyyttä.

Miksei yhtä hyvin länsimaissa miehelle voisi olla sallittua mennä naimisiin 14-15 vuotiaan tytön/varhaisnuoren naisen kanssa. Toisaalta taas miesten (ja naisten) avoliiton/avioliiton ulkopuolella tapahtunut seksisuhde samanikäisen tytön kanssa aiheuttaisi miehelle pedofiilituomion.

Onko tämä oikein? Ottamatta ainakaan toistaiseksi kantaa asiaan, väitän, että minusta kyseessä on pelkkä tekopyhä ja toimimaton järjestely, joka vain yllyttää miehiä, jotka eivät elä kiinteässä parisuhteessa, sillä he pitävät tilannettaan epäoikeudenmukaisena, koska tietävät, että jokainen pedofilia-syytöksen 'laillisella puolella elävä' on joskus ottanut riskin ja alkanut lähennellä alaikäistä tyttöä, mistä hän on - ellei toiminut erittäin varovasti ja suunnitelmallisesti - on ollut vaarassa saada pedofiilileiman loppuiäkseen.

Tämä nyt oli vain yksi ajatuskoe, jolla halusin osoittaa, että pedofilia ei ole mikään yksiselitteinen asia ainakaan silloin, kun pohditaan kuvaamaani 'itämaissa' käytössä olevaa avioliittoperinnettä ja siirretään sama käytäntö ajatuskokeen muodossa länsimaiseen, yksilölliseen vapauteen perustuvaan kulttuuriin.

Täysin eri asia ovat sitten pakkomielteiset raiskaajat sekä lapsiuhriensa kiduttajat, joille pitäisi langettaa elinkautinen helpommin kuin nykyään - tai sitten heidän tulisi sitoutua totaalisti pedofilian hoitamiseen kehitettyihin projekteihin.
Niitä kyllä löytyy, joskaan en mene sanomaan, että niistä välttämättä olisi lopullista hyötyä kuin aivan yksittäisille henkilöille, joille joku tietty 'terapia' saattaa sopia kuin nakutettu.

Kerrattakoon kuitenkin vielä lopuksi, että jos sitä wikipediasssa mainittua aivojen puuttuvaa valkoista ainetta saadaan jotenkin lisättyä pedofiilin päähän, niin eivätköhän asiat ala pikkuhiljaa saada positiivisen ratkaisun tässä asiassa.

Toistaiseksi kyseinen visio ei luultavasti ole kuitekaan saanut käytännön tutkimustulosten tukea lähimainkaan niin paljon kuin esimerkiksi imusolmukesyöpien hoito.
Sitäpaitsi sen eettinen oikeutus yksilön kannalta tulee myös selvittää tarkoin, ennekuin toimenpiteisiin ryhdytään. Eli missä määrin on eettisesti okein kokeilla - sillä koekaniinejahan pedofiilit ja krooniset raiskaajat näissä tutkimuksissa itse asiassa ovat - yksilöön sellaisia neurokirurgisia operaatioita, joiden seurauksista yksilön persoonallisuuteen ei ole täyttä varmuutta.

Tällä hetkellä totaali kieltäytyminen eri hoitomuotokokeiluista langettaa vaarallisimmiksi luokitelluille 'sarjaraiskaajille' ja pedofiileille vankilatuomion, joka teon uusiutuessa johtaa mahdollisesti 'pyttytuomioon', jolla ei ole mitään oikeuden päättämää takarajaa.

Jos raiskauksiin liittyy uhrien murhaaminen, on tuomiona osavaltiosta riippuen joko kuolemantuomio tai loppuelämä vankilassa.

Olemme siis Suomessa vielä varsin kaukana näistä ymmärtääkseni Iineksen haikailemista todella kovista tuomioista.

PS.
Mainadi

Kreikkalaisessa mytologiassa mainadit (kr. Μαινάδες) olivat naispuolisia viininjumala Dionysoksen seuraajia, joita myöhemmin roomalaisessa mytologiassa nimitettiin bakkanteiksi vastaavan roomalaisen Bacchus -jumalan mukaan.

Nimitys käännetään kirjaimellisesti "raivoisiksi", mutta heitä ei tule sotkea raivottariin. Heidät tunnettiin villeinä, raivoisina naisina, joille oli turha yrittää puhua järkeä.
Dionysos -myytti inspiroi naisia hurmiolliseen vimmaan, jossa he purkivat mielihalunsa ylenpalttiseen määrään väkivaltaa, verenvuodatusta, sukupuoliakteja, juopumusta ja vahingontekoja.

Mainadit kuvataan usein seppelöityinä viinilehvillä, peurannahkaan pukeutuneena, Thyrsos -sauva kädessään ja tanssien hillittömästi.

Euripideen näytelmässä "Bakkantit" thebalaiset mainadit murhaavat kuningas Pentheuksen hänen kiellettyään Dionysoksen palvonnan.
Dionysos, joka oli itse Pentheuksen serkku, houkutteli Pentheuksen metsään, missä mainadit repivät hänet kappaleiksi.
Myös Orfeuksen tappoi joukko mainadeja - http://fi.wikipedia.org/wiki/Mainadi