Huomatkaa, etten laske mukaan 'uuden liiton' heavymetallin 'suorituksia', joissa kuolema on rasittavan uhoisella tavalla banalisoitu ja suorastaan sosiaalipornoon saakka viihteellistetty teema aivan kuten amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjafilmeissä, joiden väkivalta- ja kuolemapakkomiellettä voinee pitää kulttuurisen 'sairauden' ellei peräti idiotian osoituksena.
Kuolemaa voi nimittäin käsitellä myös hienostuneesti ja ylevästi kuten kristinusko hymneissään sekä virsissään saksalaisista romantikoista, Dostojevskista, Heideggerista, Camus'ta ja etenkin Ingmar Bergmanista nyt puhumattakaan.
Parin kolmen viime vuosikymmenen ajalta tiedetään myös filosofinen suuntaus, jota nimitettiin pietarilaiseksi thanatologiaksi. Minulle kyseinen suuntaus on kuitenkin jäänyt lähinnä taitavaksi jälkimodernin ajan verbalismiksi ja merkilliseksi uusmytologiaksi kuin sielun ja mielen syvyyksiin asti ulottuvaksi filosofiaksi tai runoudeksi.
*
Kuolemaa ei mielletä välttämättä pelkästäänViikatemieheksi vaan myös naiseksi, koska juuri nainen synnyttää elämän, joka vääjäämättä on syntyvä kuolemaan. Syntymä ja kuolema ovat elämän mitalin kääntöpuolet.
Uriah Heep - Lady in Black (1977)
Alunperin biisi on Uriah Heepin toiselta albumilta Salisbury – 1971. Suomeksi kappaleen teki vähemmän tunnetuksi jäänyt yhtye Lemon nimellä Nainen tummissaan.
Kahden viimeisen säkeistön tunnustus on jotenkin optimistisempi kuin suomennetun version, jota ei copyrightien vuoksi netistä löydä. Mutta keskustelupalstoiltapa löytyi.
*
She came to me one morning
One lonely sunday morning
Her long hair flowing
In the midwinter wind
I know not how she found me
For in darkness I was walking
And destruction lay around me
From a fight I could not win
Ah ah ah ...
She asked me name my foe then
I said the need within some men
To fight and kill their brothers
Without thought of love or god
And I begged her give me horses
To trample down my enemies
So eager was my passion
To devour this waste of life
Ah ah ah ...
But she wouldn't think of battle that
Reduces men to animals
So easy to begin
And yet impossible to end
For she's the mother of our men
Who counselled me so wisely then
I feared to walk alone again
And asked if she would stay
Ah ah ah ...
Oh lady lend your hand outright
And let me rest here at your side
Have faith and trust
In peace she said
And filled my heart with life
There is no strength in numbers
Have no such misconception
But when you need me
Be assured I wont be far away
Ah ah ah ...
Thus having spoke she turned away
And though I found no words to say
I stood and watched until I saw
Her black coat disappear
My labour is no easier
But now I know I'm not alone
I find new heart each time
I think upon that windy day
And if one day she comes to you
Drink deeply from her words so wise
Take courage from her
As your prize
And say hello from me
Ah ah ah ...
***
Lemon-yhtyeen esittämä käännös
Hän saapui keskiyöllä,
näin viikatteenkin vyöllä,
tuo nuori nainen ikuisuuden harso silmillään.
Hän kertoi kylmin huulin, kuin kaukaa äänen kuulin:
Oon sieltää, mistä takaisin ei tulla elämään
*
Mä katsettansa turhaan hain,
näin pohjattomat silmät vain.
Kun katsoin niihin tunsin, että häntä rakastin.
"Voi poikaparka, kuolemaa ei yksikään voi rakastaa.
Vain hengen sulta veisin kylmin, jäisin suudelmin".
*
Mä pyysin: Suukko, muuta ei.
Hän viikatteensa naulaan vei
ja tunsin hänen syleisynsä kylmän, jäätävän.
Hän lähti, otti viikatteen.
Jäin yksin yöhön hiljaiseen.
En enää pelkää kuolemaa, nyt kaiken ymmärrän.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=124&conference=671&posting=22000000004008880
1 comment:
post a Great! now more of the subject..valkoparta
skepsou kaikkialla ihmiset kuolee lähellä eikä niistä kuule ellei asu Kylässä
Post a Comment