January 30, 2008

Autius lehtipuissa

Hiljentykäämme P. Mustapään runon ääressä. Tämän runon tunnistaa jokainen ja ehkä parhaiten Sulho Rannan säveltämän herkän laulun muodossa.
Harvoin on yksinäisyyttä kuvattu näin sielukkaan surumielisesti - vai onko tämä yksinäisyyttä? Tyhjyydentunnettakaan se ei välttämättä ole, koska lehtipuiden autiudessa tuuli sentään tuo mintun ja ruusun tuoksuja (oletettavasti?) rakkauden kryytimaalta.

Tämä on sanatonta, ei-intentionaalista (mihikään kohdistumatonta tai mistään nimenomaisesta kohteesta syntyvää) kaipausta, jonka 'rekisteröivät' ja josta 'raportoivat' yksinomaan aistit, joiden viestiä ja sanomaa kieli ei pysty kääntämään - ei ainakaan ilman, että tunne menettäisi jotain autenttisuudestaan ja alkuperästään.
Silti Mustapää on onnistunut kirjoittamaan runon, jossa sanat ikäänkuin tekevät itsensä tarpeettomiksi samalla, kun ne toimivat tunteen mediumina - (ks. PS. ja PPS.).

Kansanlaulu (P. Mustapää)

Vain pieni kansanlaulu
ja sanoja ei ole ollenkaan.
Vain pieni kansanlaulu,
ei sanoja ollenkaan.

Vain tuoksua mintun ja ruusun,
jota tuuli kantaa tullessaan,
vain tuoksua mintun ja ruusun
tuo tuuli tullessaan

Vain yksinäinen lintu,
joka synkeällä kedolla valittaa,
vain yksinäinen lintu,
joka kedolla valittaa.

Vain autius lehtipuissa
ja sininen rakkauden kryytimaa,
vain autius lehtipuissa,
sininen, autio maa.

YLE Teema Sininen laulu Taiteilijat Kirjallisuus Haavio Martti

http://www.kolumbus.fi/pertti.k.mustonen/jalanjaljet.htm (Täältä löytyy runsaasti mielenkiintoista lyrikkaa - lähinnä kotimaista tuotantoa)

PS.
medium (n.)
1584, "a middle ground, quality, or degree," from L. medium, from neut. of adj. medius (see medial). Meaning "intermediate agency, channel of communication" is from 1605. That of "person who conveys spiritual messages" first recorded 1853, from notion of "substance through which something is conveyed." Artistic sense (oil, watercolors, etc.) is from 1854. The adj. is 1670, from the noun; as a designation of cooked meat, it is attested from 1939. Happy medium is the "golden mean," Horace's aurea mediocritas.
http://www.etymonline.com/

PPS.
Mustapään runon tunnelmaa kuvailemaan sopii sekä ko. runojen että runoilijoitten temperamenttieroista huolimatta erinomaisesti Federico Garcia Lorcan erään runon viimeinen rivi: ...'ja äänettömyys lähtee liikkeelle'. Mestarillinen kielikuva!

7 comments:

Edublogi said...

On se kaunis runo ja hyvin siitä ja muusta kirjoitit!

Anonymous said...

Tämä ei kuulu tähän: siksi.

Rauno R vääntää (vaikka) Hemmi-tädin kenkälusikasta ongengougun filosofisiin aukkoihin.

Elämä on, mitäpäs muuta, ei sen väliä. Eikä siinä (edes) kaikki.

Suomeen mahtuu aina yksi Rauno R. Ja Pieksämäen asemalle kaksi: he juttelevat siellä keskenään kuin korttipakan kuninkaat.

Jos RR:ää ei olisi, kiisteltäisiin siitä, kuka sen keksi.

"Life of Brian"... tämä varaJeesus yrittää hätistää häneen uskovia ihmisiä sanomalla että: "Olette kaikki ainutkertaisia! Jokainen teistä on yksilö!", etc. Kaikki mölyää yhteen ääneen: "Niin ollaankin!" Paitsi yksi on eri mieltä, hennolla äänellä hän sanoo: "minä en ole"...

Vaikeeta.

Anonymous said...

Tarkoitan, että olen samaa mieltä kuin Maalainen.

Mun tarkoitus oli olla "hauska". Varmaan taas menin männikköön.

Anonymous said...

käyttäytymisestä
ja autiudesta. on olemassa teitä joita kulkemalla et koskaan koe autiutta
minulle se on itseisarvo. puh

Soli said...

Näyttäisi jokseenkin jätetyn valitukselta, hienostuneelta sellaiselta. Muistan, kuinka minua lapsena ärsytti heti tuo alku " sanoja ei ole ollenkaan" ja sitten niitä alkaa tulla tuutin täydeltä. Runoilija aloittaa rohkeasti samaan tapaan kuin puhuja joka veisaa, että "sanomattakin on selvää, että.." ja sitten seuraa kolme aanelosta tekstiä.

No joo joo, 'sanattomuuden' tarkoitus on kuvastaa sisäistä hiljaisuutta, samoin kuin 'autius lehtipuissa' joka tuntuu lähes paradoksaaliselta, sillä eiväthän lehtipuut ole autioita ollenkaan, paitsi syksyisin, jolloin kryytimaalla ei kyllä ole enää mitään tuoksuvaa. Elikkäs rakkauden kaihoja tässä kukkuu runoilijan suu.

Anonymous said...

Muistan kun eräs Työväen Näyttäömöiden Liiton yks johtohenkilö suomensi unkarilaiselle ystävällemme että: "Tässä kansanlaulussa ei ole mitään sanoja".
Ja laulaja lauloi. Ja unkarilainen rypisteli kulmakarvojaan. Ja tulkki käänsi: "Ei. ei ollenkaan."...

Timo said...

Luulen muuten, että jokainen oikealla tavalla laulullinen lauluteksti löytää ennemmin tai myöhemmin väistämättä niin mainion melodisen parin, että kun liitto kerran on solmittu, ilmenee sen olemus vastedes luonnollisena kuin kansanlaulu ja sen osapuolet erottamattomina (jos kohta vaihtoehtoiset sävellykset on pakko kohtuuden nimissä sallia). Jos hyviä, jopa potentiaalisesti "niitä oikeita", sävellyksiä olisikin ideoiden taivaassa pilvin pimein, ensirakkauden yli ei voi astua noin vain.