Matemaatikko Roger Penrose on saavuttanut ‘tietyn psykologisen kehitystason’.
*
[K-mafia lisäsi luvun 3 ja editoi lukua 1 - 16.7]
1
[K-mafia lisäsi luvun 3 ja editoi lukua 1 - 16.7]
1
Kirjoitettu kommentiksi Erastotenes
Aleksandrialaisen kommenttiin Kemppisen päreessä Kadun tohtorille.
*
*
Erastotenes Aleksandrialainen
kirjoitti:
‘On nimittäin niin, että korkeakoulutasoisen matematiikan ja fysiikan lukeminen edellyttää henkilöltä tiettyä psykologista kehitystasoa. Piaget'n kehitysasteteoriassa tätä kutsutaan "formaalisten operaatioiden" tason ylemmäksi vaiheeksi (joskus merkitään tasona IIIb). On ihan mahdollista olla kunniallinen, aktiivinen kansalainen ja suorittaa korkeitakin akateemisia opinnäytteitä ilman, että koskaan pääsee tälle loogisen ajattelun tasolle’.
.....
‘On nimittäin niin, että korkeakoulutasoisen matematiikan ja fysiikan lukeminen edellyttää henkilöltä tiettyä psykologista kehitystasoa. Piaget'n kehitysasteteoriassa tätä kutsutaan "formaalisten operaatioiden" tason ylemmäksi vaiheeksi (joskus merkitään tasona IIIb). On ihan mahdollista olla kunniallinen, aktiivinen kansalainen ja suorittaa korkeitakin akateemisia opinnäytteitä ilman, että koskaan pääsee tälle loogisen ajattelun tasolle’.
.....
Kylläpä näin sadekesänä ilmestyy isoja
sammakoita aina blogeihin asti.
Esimerkiksi Aristoteles ja Nietzsche ['ei-matemaattisina' filosofeina]
eivät siis saavuttaneet ‘tiettyä psykologista kehitystasoa’. Mutta jok’ikinen
niistä miljoonista, jotka ovat suorittaneet vähintään aineopinnot matematiikasta
ja/tai fysiikasta ovat sen saavuttaneet.
Entä Heidegger, joka oli opiskellut
myös luonnontieteitä ja matematiikkaa, mutta joka ei siitäkään huolimatta
‘onnistunut’ kohoamaan ‘tietylle psykologiselle kehitystasolle’? Siis
fyysikoksi.
EA:n kommentista aistittavaa
matemaattis-elitististä asennetta voidaan selittää pikemminkin Bourdieun
käsitteellis-kuvailevalla sosiologialla [status, habitus, distinktio] kuin
epätoivoisesti ja turhaan paikkaansa kovien tieteitten joukossa etsivällä
psykologialla, joka niin salakavalan huomaamattomasti on kautta historiansa
antanut [pseudo]luonnontieteellisen auktoriteetin ties millaisille ihmisluonnon
hierarkisoinneille, jotka pitäisi kuitenkin ymmärtää nimenomaan
‘stipulatiivisen’ ihmistieteen eikä matemaattis-fysikaalisen luonnontieteen
puitteissa.
Toisin sanoen - jokainen ‘tieteellinen’
psykologia on piilevästi rasistinen, koska ihmisten erilaisuudesta voidaan aina
tehdä ‘tarpeeksi’ luotettavia universaaleja luokituksia.
Tämä selittyy vertailemalla Bourdieun
ja Piaget’n metodologisia sitoumuksia [ontologiaa]. Siinä missä Bourdieu kuvaa
ihmisten yhteiskunnallista käyttäytymistä habituksien välisenä
status-kilpailuna, siinä psykologia [tässä tapauksessa Piaget ja hänen
epigoninsa Kohlberg] tekee ihmisten erilaisuudesta ‘tiettyjen psykologisten
kehitystasojen’ luonnollisen hierarkian [korostan sanaa
luonnollinen].
Bourdieulla status-hierarkia ei ole
luonnollinen, mutta habitusten distinktio-taipumus [vrt. Nietzschen ‘distanssin
paatos’], joka hierarkiat synnyttää on sitä. Sen sijaan Piaget’n malliin
sisältyy kaikesta tieteellisyydestään huolimatta tai pikemminkin juuri sen takia
jo lähtökohdissaan vahva ihmiskäsityksellinen [ontologinen, aksiologinen]
näkökulma, jonka mukaan kehitystaso-hierarkia on luonnollisuudessaan
toivottava.
Piaget’n universaalista
ominaisuus-strukturalismista johtaa siten paljon suorempi tie eugeniikkaan ja
rasismiin kuin Bourdieun konflikti-strukturalismista, jonka ontologian ytimessä
ei ole ‘tietyiksi psykologisiksi kehitystasoiksi’ naamioitunut vaan pikemminkin
habitusten väliseksi ‘luokkataisteluksi’ muuttunut darwinismi [jos saan hieman
liioitella].
Bourdieun ihanneyhteiskunta ei perustu
‘tietyn psykologisen kehitystason’ [joka in ironice mitataan
älykkyysosamäärästä tehdyillä ‘johdannaisilla’] saavuttaneitten valtaan
[meritokratia] vaan tietyn distinktiivisen habituksen sisäistäneitten [ehkä
väärään] arvioon siitä, mikä on myös heikoimmat mukaan lukien kaikkein
oikeudenmukaisinta politiikkaa vallitsevassa kapitalismissa.
3
Matemaatikot ja fyysikot 'tietyn psykologisen kehitystason '[sanoinko tämän jo?] saavuttaneina eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin me muutkaan vaan ihan tavallisia näkkileivän purijoita [terveisiä Erno Paasilinna-vainaalle]. Tietenkin heillä on omia, mahdollisesti hyvinkin hienostuneita ja lukumystiikan asioihin vihkiytymättömälle salattuja mieltymyksiä, mitä tulee maailman selittämiseen, mutta eihän maailma selittämisestä miksikään muutu ja jos muuttuu niin luultavasti vain entistä mahdottomammaksi, mitä se varmaan ytimeltään myös on. Tämän oivaltamiseen ei kuitenkaan tarvita - - no - jääköön sanomatta - - .
3
Matemaatikot ja fyysikot 'tietyn psykologisen kehitystason '[sanoinko tämän jo?] saavuttaneina eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin me muutkaan vaan ihan tavallisia näkkileivän purijoita [terveisiä Erno Paasilinna-vainaalle]. Tietenkin heillä on omia, mahdollisesti hyvinkin hienostuneita ja lukumystiikan asioihin vihkiytymättömälle salattuja mieltymyksiä, mitä tulee maailman selittämiseen, mutta eihän maailma selittämisestä miksikään muutu ja jos muuttuu niin luultavasti vain entistä mahdottomammaksi, mitä se varmaan ytimeltään myös on. Tämän oivaltamiseen ei kuitenkaan tarvita - - no - jääköön sanomatta - - .
*
2 comments:
Kiitän lämpimästi, Rauno, että vaivaudut kommentoimaan vaivaista blogikommenttiani näin pitkästi.
Ensimmäiseen teesiisi haluaisin huomauttaa, että en ole väittänyt mitään humanistien henkisestä kehitystasosta yleensä. Tarkoitin huomauttaa, että ihminen voi tehdä merkittävää työtä ei-matemaattisilla aloilla, vaikkei hänellä ole vähäisintäkään kykyä ymmärtää abstraktia matematiikkaa. Tämähän on positiivinen asia, sillä se tarkoittaa, että matikkapäätä vailla olevat voivat silti tehdä yhteiskunnallisesti erittäin merkittävää työtä. Toisaalta en lainkaan väitä, että humanistit järjestään olisivat vailla matikkapäätä eli Piaget'n kehitysasteteorian alemmilla kehitysasteilla. Tästä käy mainiosti esimerkiksi Aristoteles, joka ymmärsi aikansa parhaan geometrian selvästi ja hyvin.
Lähinnä kyse on siitä, että kritisoin Jukka Kemppisen ajatusta syvästä yleissivistyksestä. On paljon syvällisesti sivistyneitä, älykkäitä humanisteja, joilla ei ole kerta kaikkiaan kykyä ymmärtää asioita, joita Kemppinen markkinoi jokaisen tohtorin yleissivistykseen kuuluvina. Vastaavasti monelle luonnontieteilijälle ja insinöörille on varsin vaikeaa syventyä humanististen tieteiden ongelmakenttään, sillä alkeellisimmatkin lähtötiedot näiden asioiden tajuamiseksi puuttuvat. Tästä huolimatta molemmat tohtorityypit voivat olla arvostettavia, omalla alallaan merkittäviä tutkijoita.
Itselleni Piaget'n kehitystasohierarkia on lähinnä käytännön työväline. On konkreettinen tosiasia, että kaikki oppilaat eivät voi oppia kaikkia matematiikan asioita, vaikka opettaja olisi kuinka hyvä. Joskus asiat toisaalta aukenevat oppilaalle varsin yllättävästi, kun hän vähän kypsyy. Kaikki eivät kykene oppimaan kaikkea koskaan. Näiden jokapäiväisessä opettajantyössä esille tulevien asioiden selittämiseen Piaget'n empiirisesti testattu teoria tarjoaa ihan kelvollisen selityksen.
Siihen, onko lapsen siirtyminen kehitysasteelta toiselle tai pysähtyminen tietylle kehitysasteelle synnynnäinen vai ympäristön ohjaama ilmiö, ei käsittääkseni ole vielä löydetty lopullista ratkaisua. Itse uskon, että asian ratkaisee (synnynnäisiä kehityshäiriöitapauksia lukuunottamatta) lähinnä varhaislapsuuden ympäristö.
Omassa tekstissäsi vakavaa virhearviota merkitsee seuraava huomio:
Sen sijaan Piaget’n malliin sisältyy kaikesta tieteellisyydestään huolimatta tai pikemminkin juuri sen takia jo lähtökohdissaan vahva ihmiskäsityksellinen [ontologinen, aksiologinen] näkökulma, jonka mukaan kehitystaso-hierarkia on luonnollisuudessaan toivottava.
Tämä ajatus on selkeä argumentaatiovirhe. Siitä, mikä on luonnollista, ei voi tehdä johtopäätöksiä eettisesti toivottavasta tilanteesta. Toisaalta eettisesti toivottavasta tilanteesta ei voi tehdä johtopäätöstä luonnosta. Nyt yrität mielestäni esittää, että bourdieuläinen yhteiskunta-analyysi johtaa parempaan yhteiskuntaan kuin tiettyjen psykologisten mallien vulgäärinen soveltaminen. Tästä vedät johtopäätöksen, että nämä psykologiset mallit ovat virheellisiä. Tämä on puhdasta lysenkolaisuutta. Tieteentekijän tulee tarkasti erottaa tutkittava aihe ja omat moraaliset mieltymyksensä. Siitä, mihin "luonnollisen" samaistaminen "toivottavan" kanssa johtaa, on historiassa saatu tarpeeksi huonoja kokemuksia. Niin lysenkolaisuus kuin sosiaalidarwinismi ovat todella hirveitä virheitä.
Huvittavinta tässä kokonaisuudessa on se, että näin insinöörinä edustan kantaa, jonka mukaan yhteiskunnallisessa työnjaossa poliittisten päätösten teko kuuluu luontevimmin humanistis-yhteiskunnallisen koulutuksen saaneille poliitikoille, ei meille tekniikan ihmisille. Ja nämä poliitikot ovat usein (todistettavasti) täysin vailla alkeellisintakaan matemaattisten ilmiöiden tajua. Siitä huolimatta he saavat aikaan parempia tuloksia kuin puhtaan teknokraattiset hallitukset.
http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/07/kommentti.html
Post a Comment