October 1, 2014

Wittgensteinin Tractatuksen viimeiset, itsensä kumoavat, propositiot

.....
6.522 There are, indeed, things that cannot be put into words. They make themselves manifest. They are what is mystical. 
.
6.53 The correct method in philosophy would really be the following: to say nothing except what can be said, i.e. propositions of natural science--i.e. something that has nothing to do with philosophy -- and then, whenever someone else wanted to say something metaphysical, to demonstrate to him that he had failed to give a meaning to certain signs in his propositions. Although it would not be satisfying to the other person--he would not have the feeling that we were teaching him philosophy--this method would be the only strictly correct one. 
.
6.54 My propositions are elucidatory in this way: he who understands me finally recognizes them as senseless, when he has climbed out through them, on them, over them. (He must so to speak throw away the ladder, after he has climbed up on it.) 
.
7 What we cannot speak about we must pass over in silence.
.
6.54. Lauseeni selventävät siten, että se, joka minut ymmärtää, huomaa lopulta lauseitteni olevan mielettömiä, noustuaan niitä pitkin – niiden päällä – niiden yläpuolelle. (Hänen on niin sanoakseni heitettävä pois tikkaat kiivettyään niillä ylös.)»
.....
Mikä on tuo ladder, tikkaat/tikapuut, joita pitkin kiipeämme, 'kohti tosiasiaa’? Se on kieli ja itse asiassa se on tietoisuus. 'Heittäkäämme' se pois, niin ymmärrämme Wittgensteinin propositiot oikein. Ne ovat ‘senseless’, vailla mieltä, siis itsestään selviä eli triviaa. Tällä varsin skeptisellä tai peräti nihilistisellä ‘kikalla’ Wittgenstein tavallaan kumoaa kaikki edelliset väittämänsä. Loogisesta totuudesta ‘tosiasialliseen havainnon ja kokemuksen totuuteen’ siirrytään kumoamalla logiikan tikapuut eli tosiasian ‘ei tosiasialliset’ edellytykset – siis perimmältään kielellisen representoinnin rekisteri ja sen myötä tietoisuus sellaisena kuin se kommunikoituu kielessä ja kielenä. Tämän proposition perimmäinen vaikute lienee tullut Wittgensteinille antiikin empiirikko-skeptikko Sekstus Empeirikosilta. 
.
Viimeinen 7. propositio 'Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava' koskee lopulta tiedostavaa subjektia itseään, sillä sen täytyy lopulta hylätä oletus semantiikan [lauseiden merkityksen/totuuden] ilmaistavuudesta myös luonnontieteellisessä verifioinnissa [kieli voi vain kuvailla maailmaa, mutta se ei voi kuvata sitä, miten se kuvaa maailmaa; tätä kutsutaan semantiikan lausumattomuudeksi]. Tosiasia itsessään ei ole kielellisesti kommunikoitavissa [edes fysiikassa, vaikka W. näin Tractatuksessa vielä ajattelikin] - se vain on. Tämä näkemys on tietenkin joko absurdi tai aivan liian kapea-alainen. Niinpä kielipelien pluralismista tuli antirealistinen vaihtoehto, jonka Wittgenstein myöhäisfilosofiassaan valitsi tai johon hän 'pragmaattisesti' päätyi. Pragmaattisella en tarkoita tässä niinkään jotain sovittuja käytäntöjä korostavaa filosofista asennetta kuin elämänmuotojen moninaisen luonteen tunnustamista totuuskielipelien lähtökohtana ja perustana.
.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sextus_Empiricus

4 comments:

Brainleak said...

Lainaus: "6.54. Lauseeni selventävät siten, että se, joka minut ymmärtää, huomaa lopulta lauseitteni olevan mielettömiä, noustuaan niitä pitkin – niiden päällä – niiden yläpuolelle. (Hänen on niin sanoakseni heitettävä pois tikkaat kiivettyään niillä ylös.)»"

Minusta LW tuossa vaan sanoo wanhan suomalaisen sananlaskun. Eli kisällin on lopulta oltava mestariaan parempi, sukupolvi sukupolvelta. Ei olisi muuten mitään kehitystä, jos "filosofi ei hylkää Wittgensteiniään".
On suoritettava niin sanotusti "isänmurha", lennettävä ulos pesästä.

Kuuliainen (viisas) poika oppii ensin isältään, mutta kun on oppinut, niin hänen tulee alkaa itse ajatella ja lopetettava vanhojen partojen uskomusten hokeminen.

Filosofien puheista suurin osa on pelkkää hölötystä. Se, joka niissä on arvokasta, on sanottu tuhansia kertoja, eikä sitä voi sanoa mielettömyydeksi. Esimerkiksi kultainen sääntö.
Totuus on aina ikuista, ja jokaisella on joskus ainakin yksi kirkas hetki, jolloin hän huomaa, että kannattaa tehdä sellaisia juttuja muille, joita toivoisi muiden tekevän itselle. Muuten Wittgensteinin jutut ovat pelkkää hölötystä :-)

Rauno Rasanen said...

‘Lauseeni selventävät siten, että se, joka minut ymmärtää, huomaa lopulta lauseitteni olevan mielettömiä,’
*
‘Muuten Wittgensteinin jutut ovat pelkkää hölötystä :-)’
*
Sinä siis ymmärsit, mitä Wittgenstein tässä sanoo ja miksi hän sen sanoo - ?

dudivie said...

Taitae ollalainrikkja koko witgenstein

Rauno Rasanen said...

No taitae taitae; sinäpä sen sanoit ddv.