Oikolukija sekä sisällön- ja tyylintarkastaja olivat melko tyytyväisiä. Silti en vieläkään ole vakuuttunut heidän rehellisyydestään.
I
Olipa kerran Bloomsburyssä - piiri. Ryhmä. Tai yhteisö. (Mikä lie hihhulikommuuni.)
Kerrotaan, että sen jäsenet (oletteko ennen kuulleet, että piirissä/ryhmässä on jäseniä - no nyt kuulette) olivat nii-iin vapaita, että itse Jumalakin kadehti heitä ajoittain.
Piirin perustivat Elisabeth (omaa sukua Tudor) ja Charles Bloomsbury, jotka molemmat olivat kulttuurisesti innovoutuneita kirjallisuusfriikkejä. Heidän lempilukemistoonsa kuuluivat markiisi de Saden ohella kaiken maailman englantilaiset realistisen kauden hömppäromaanit Charles Dickensistä Jane Austeniin. Jopa englantilaisesta runoudesta he pitivät. Ja englantilaisesta filosofiasta (yök!). Ja - itse asiassa käyttääkseni englanninkielistä sanontaa: anything gone.
Piiriläiset olivat siis kaikkiruokaisia mitä tuli kulttuuriin ja ihmisiin (kulttuuri-ihmiset-erottelu olikin tärkeä piirin jäsenille, koska he halveksuivat (muita) ihmisiä).
Charles oli vapauden periaatteessaan jopa niin vapaamielinen, että hän oli muuttanut entisen vaimonsa (Dickens ja Austen-fani), josta oli eronnut perustaakseen Bloomsbury-piirin tämän kanssa, toivomuksesta, etunimensä Herbertistä Charles'ksi. Eläköön vapaus. (Vaimo oli siis tuo sama Elisabeth Tudor).
Muiden äärimmäisen vapaamielisten hienopersehumanistiystäviensä innoittamina he tekivät radikaalin ratkaisun ja ostivat perintörahoillaan (etenkin ent. lady Tudorin suvun rahoilla) waltavan kartanon nimeltä mainitsemattomasta paikasta Brittein saaria ja alkoivat elää vapaasti, vapaissa suhteissa, muiden vapaamielisten vapauden rakastajien kanssa.
Näistä muista vapauden rakastajista tuli heidän piirinsä vakoasiak...vieraita ellei peräti eräänlaisia Bloomsburyn perheen sisäpiiriin kuuluvia maskotteja, joista saattoi saada yllin kyllin tyydytystä koko inhimillisen kokemiskaalan kaikissa muodoissa.
Siinä sivussa - minkä nyt vapaudeltaan ehtivät - piiriläiset lukivat toisilleen ääneen pateettisia runoja sekä tylsää - jopa itse kirjoittamaansa proosaa ja päätyivät tällä tavoin perinteistä sublimaatiota harjoittaen kohti ekstaasia, jonka täyttymyksen järjestivät itselleen kumma kyllä täysin ei-kirjallisella tavalla.
Piiri (pieni) aivan konkreettisesti pyöri, kun sen jäsenet rakastuivat toinen toisiinsa päätäpahkaa ja vuorotellen. Mutta hauskaa oli - kuulemma. Eikä tietoakaan mustasukkaisuudesta. Mitä nyt kolme itsemurhaa ja kuusi tappoa kirjattiin X:n piirikunnan poliisirekisteriin ryhmän 17 vuotisen elinkaaren aikana. Mutta ne olivat pikkuseikkoja näille maailman ja universumin (en sano ihmisten - sic) rakastajille.
Entä oliko Bloomsbureilla lapsia - noita alle metrin mittaisia pikku kitisijöitä, jotka niin ilkeällä tavalla rajoittavat ihmisten vapautta harjoittaa luovuuttaan aidosti? Kyllä oli - ja useita, mutta kaikki heidät luovutettiin piirin periaatepäätöksellä lontoolaiseen orpokotiin, jossa lasten henkilöllisyys muutettiin toiseksi, ja joita heidän vanhempansa eivät enää koskaan käyneet katsomassa.
Vapaudellakin on hintansa.
Hauskana anekdoottina kuitenkin kerrottakoon, että kun lapset oli kuskattu pois jaloista häiritsemästä piiriläisten ylevää vapautta, he - kumma kyllä - alkoivat kokea itsensä aika ajoin ikävystyneiksi huolimatta kaikesta 'säpinästä' (tärkeä termi bloomsburylaisille), jota heidän luovuutensa ilmensi ja ruokki.
Niinpä piirin suuri innovaattori lordi ja filosofi Leslie Vincent Vadenburg-Netton-Flintstone (joka käytti vapaudenkaipuunsa takia myös partnerinsa sukunimeä) ehdotti entisen vaimonsa, nykyisen rakastajattarensa, hiilikaivos- ja kivilouhimojohtajan tytär Dora Alma Anuston-Flintstonen pyynnöstä (tietenkin: eläköön vapaus), että piiriläiset hankkisivat - luontoihmisiä kun olivat - kartanon suurille maille lemmikeiksi Afrikan laajan mantereen eksoottisia savannieläimiä.
Aikanaan Bloomsburyyn sitten kuljetettiin nykyisestä - mistä lie Zimbabvesta - liuta hölmistyneitä nisäkkäitä ja lintuja, jotka yrittivät tuskitellen sopeutua Brittein saarten sumuun ja niitä itseään paljon vapaampiin bloomsburylaisiin.
Piirin jäsenet keksivät eläimille mitä herkullisimpia nimiä. Siinä he olivat hyviä. He nimittäin aivan erityisesti osasivat ilkeillä kaikille heitä moraalisesti epävapaammille olennoille luovalla tavalla.
Rhesus-apinan nimeksi tuli Beppa. Leijonaa kutsuttiin Leoksi (sisäpiirin puujalkavitsi). Sumuisten vuorten gorillaa, joka myöhemmin palautettiin eläinsuojelijoitten toimesta takaisin Afrikkaan, ja joka vapauduttuaan Bloomsburyssa meni ei-naimisiin (uusi vapaan avioliiton muoto) rakastajattarensa Sigourney Weaverin kanssa, kutsuttiin nimellä ORG.
Kyklooppipapukaija sai nimekseen ovelasti Nobody (lue Odysseuksen harharetket) . Tasankosavannipussirottaperheen perään huudettiin ironisen hävyttömästi (ikäänkuin se olisi edustanut bloomsburylaisten inhoamaa moraalisidonnaista keskiluokkaa): lumpies!
Eläimistä oli piiriläisille paljon hupia, sillä ne korvasivat heille tavanomaiset arki-ihmissuhteet. Muistakaa jälleen, että bloomsburylaiset halveksuivat keskiluokkaiseen moraaliin kahliutuneita ihmisiä - etenkin yksijumalaisen juutalaisuuden kymmenen käskyn perinteeseen sitoutumeita heteroseksuaali-monogaamisteja.
Piirin vapautuneen huumorintajun teennäisin edustaja, bi-taloustieteilijä Mark Girard Monies loihe jopa eräänä ekstaattisena hetkenä kokemaan itsensä eläimeksi ja julisti: I am the Walrus.
(Radikaalipoppari John Lennon sattui juuri silloin olemaan vierailulla Bloomburyssa ja teki taloustieteilijän älynväläyksestä' oitis psykedeelisen laulun.)
Ihmissuhdekirjailijatar, neurootikko ja alkoholisti Sapho Bear oli kuulemma naureskellut ivallisesti kuultuaan Moniesin sutkautuksen ja kommentoi ilkeään mutta vapaaseen ja roisiin tapaansa: Get up your bollocks Mark and I'll fuck you up and down! Loppu on sensuroitu.
II
Tämän hetkellisen tuokiokuvan kautta yritin antaa lukijalle näkymän Bloomsburyn piirin - tuon englantilaisen Impivaaran - historiasta, eetoksesta ja arjesta.
Lopuksi kirjoitan tietopaketillisen tiivistelmän siitä, mikä oli ryhmän varsinainen koossa pitävä, yhdistävä ja energeettinen dynamo, jotta paremmin ymmärtäisimme, mitä tämä esoteerinen seurue oikein palvoi, tai mikä sen oli saanut synnyttämään itsensä.
Kyseessähän on ikäänkuin moraalifilosofinen partenogeneesi, koska ympäröivä yhteiskunta ei tällaista epämoraaliuden käärmeenpesää voi kausaalisesti itse itsestään ulospykätä. Tarvitaan sekä Rakkauden että Saatanan neitseellinen yhteisvaikutus, jotta se voisi ilmaantua maailmaan.
III
Bloomsburyn piirin 'taikasana' ja kaikkia piiriläisiä yhdistävä käsite on sensitiivi. Sensitiivillä tarkoitetaan intensiivistä toisen ihmisen kokemista tavalla, joka ei ole enää pelkästään vain älyllistä kommunikaatiota muttei myöskään täysin eläimellistä himoa (joksi se kyllä saattaa ohjatusti muuttua).
Sensitiivi on sukua erotiikalle, joskin erotiikkaan bloomsburylaiset suhtautuivat hieman nuivasti, koska siinä ei heidän mielestään ollut tarpeeksi munaa tai vittua, kuten he niin osuvasti asian muotoilivat.
Suhde, joka on sensitiivinen (tämä on kaukaista sukua sensitivity trainingille), pyrkii kahden tai joskus useamman ihmisen välisessä kommunikaatiossa saavuttamaan tilan, jossa kaikki mahdolliset kommunikaation tasot ovat läsnä yhtä aikaa - eli jossa joku tietty taso ei sulje pois mitään muuta tasoa.
Tällöin älyllinen, emotionaalinen, eroottinen ja jopa seksuaalinen kommunikaatio voivat toimia yhtäaikaisesti, vaikka on toki vaikeaa kuvitella paria, joka keskustelee älyllisen keskittyneesti, suuren tunteen siivittämänä ja erottisen lumouksen vallassa Platonin Faidroksesta samaan aikaan, kun se [sensuroiden].
Tieto Räsäpedia
http://en.wikipedia.org/wiki/Bloomsbury_Group
8 comments:
Sano vaan: kun olet saanut katsoa niin muutat mielesi. Pikkupojat sanoivat rappukäytävissä salaa tytöille: jos sinä näytät niin sitten minäkin. Mutta kun oli pojan vuoro hän liukeni pois ja nauroi sillä tyttö oli pienempi ja poika oli ymmärtänyt miten myös voi tehdä.
Kun minua tukenut mies (jonka palava sielu tarttui minun emotionaaliseen ja henkevään minuuden sensitiivisempään osaan kun oma mieli oli lähes sekoamassa) oli päässyt jyvän päälle (ei rysän päälle vaan jyvän päälle eli saanut tajutakseen lisää miksi maailma on kuin on) hän lähti viettämään aikaa sekä kiusaajiensa leirissä että minun ns. leirissä paitsi ettei ollut kuin minä yksin - vuoronperään. Oli huolestunut mutta pikkuhiljaa ei enää. Pelko ja ahdistus muuttui emansipaatioksi ja emansipaatio voimaksi. Mies rohkaisi itsensä ja lähti kyseenalaistamaan sellaista, joista ei olisi ymmärtänyt ilman minun (naisellista) näkökulmaa. Naisena näin hänelle vaikka en näyttänyt ns. omani. Ei ole siis mitään sensuroitavaa. On vain kaksi ihmistä ja palava ja yhteinen tarve ymmärtää miksi maailma ON kuin se näyttää olevan. Mikä on se puuttuva mutteri tai viallinen mutteri.
Tätä pähkäiltyään mies rupesi löytämään kuten kaikki muutkin idean. Idea rupesi näkymään kaiken soopan ja sensitiivisyyden nimissä rakennetun huuhaan keskuudessa. Olikin ällistyttävän yksinkertainen vastaus. Voi että. Ja lääkärikirja piilotettiin pikaisesti takaisin kirjahyllyyn ja nyt mies lähti miettimään missä ja kenen kanssa nyt sitten haluaa asua. On siis materialistinen maailma sitten kun mentaalinen on saatu kondikseen. Nyt mies mietti, että entisillä kiusaajilla on silti kartano ja siellä on kuitenkin parempi olla kuin ei-kartanossa. Joten sivusuunnassa rupesi ajatukset vaihtumaan mutta nainen ei siitä ollut moksis. Hän oli ymmärtänyt piilopetoksen ja huomasi, ettei voinut sitoutua tähän mieheen. Mies ei siis ollut ihastunut naiseen vaan ainoastaan naisen rohkeuteen.
Riittääkö se rakkaudeksi, nainen mietti? Mikä on rakkaus? Mikä on sensitiivisyys ja mikä on emotionaalisuus? Mikä on ihastus ja mikä on pako todellisuudesta? Mikä on sopimus ja mikä on vuorovaikutus? Miksi mies ei voinut (kuten väitti) sitoutua ja jatkaa hienovaraisia keskusteluja ja näin teettää ns. onnellisen lopun kaikelle romanttiselle ja dramaattiselle keskustelulle ja päville, viikoille, vuosille ja odotusta täyttyville päiville? Miksi mies ei jaksanut uskoa siihen, mitä itse vannoi houkutellessaan naista n.s. näyttämään. Miksi nainen aina joutuu altistamaan itsensä sillä miehellä on aina askel ylempänä; miehen valta on silti olemassa patriarkaalisessa järjestelmässä: nainen on altavastaaja. Vastaa alta.
Nainen antoi koko sielunsa, tunteensa ja näinollen ei ottanut hintaa omasta ajastaan, ei ideoistaan eikä sitoutumisestaan. Antoi, odotti ja sitoutui. Uskoi vain, että mies on Mies mutta samalla tietäen, ettei voi lukita tai ohjata tai houkutella sireenien lailla ketään, jolla on oma reitti tai oma perhe tai oma vaimo. Kaikkien pitää saada toimia omaehtoisesti ja oman elämän kautta. Kyse on siksi muustakin kuin romantiikasta; kyse on tunteesta joka näkyy vasta kun on vastakkain: kohtaamisena. Ei ajatuksena eikä kosketuksena yksin vaan ainoastaan kohtaamisessa. Eeettisyys plus esteettisyys. Kumpikaan ei yksin sitä leikkiä tai tahtoa johda.
http://www.nationmaster.com/encyclopedia/Nausicaa
Kun Yrjö Wallin käväisi Lähi-idässä tuli muutamat ns. kompetenssit mukaan sitten kotiin. Mutta ei taida olla
niitä kompetensseja, joita yhdistetään esim. Lähi-idän tuntijaan Hämeen-Anttilaan. On muita ja niitä ymmärtää kun ymmärtää esim. miten Stefan Wallin poikkeaa Ole Norrbackista ja J-E Enestamista.
..
Kaikilla on annettavaa, en vain analysoi enää miksi heidän kauttaan voi personoida erilaisia aatteen kulminaatioita. RKP on siihen vain kiitollinen koska suomenruotsalaiseet ovat yksi popula, jolla silti monenlaista mieltä. Kuka siis johtaa henkisesti, kuka älyllisesti ja kellä on heillä valta? Se ei ole ihan helppoa sillä ideat nivoutuvat toisiinsa.
Sen vaikeampaa se ei ole. Mies on silti mies: myös kaikki kolme heistä. Norrback edustaa ehkä sitä miestyyppiä ja myös ideologista politikkoa, johon vähiten koen intressiä: taitaa olla aika ulkoota ohjattu vaikka puhuu sisältä ohjautuvuuden puolesta (Jumalan sanasta jne).
Mutta RR - minä olen sinun suhteen täysin avoin, täysin luottavainen ja täysin tässä niinkuin olenkin.
Yön jälkeen muuttui jotain. En voi enää RR sanoa tuotakaan: en ole enää yhtä luottavainen. Nyt olen ymmärtänyt sen, ettet ollutkaan Hän. Hän saa minut nauramaan, laulamaan jne mutta sinähän et minusta pidä. Minä uhmaan sinun miehekkyyttä tavalla, josta et pidä. Näin uskon. Nain uskon. Nainen näkee.
HG
'Hän saa minut nauramaan, laulamaan jne mutta sinähän et minusta pidä.'
Höpöhöpö.
Juicen sanoin: 'Kun tulen kiinni sinuun jumalatkin uskoo minuun, vaikka itse aina usko en.'
Hmm...oliks tuo nyt kuitenkin mun omaa narsismia..?
Tänk på vad du säger så att du inte säger vad du tänker! (paraskin neuvomaan, eikö vaan!)
HG
Heh. Tunnet paradoksit.
Niin tunnen. Se on hyvin tärkeää kun miettii mitä Platon tarkoitti balanssilla.
Post a Comment