Sitaaatti USA-fanittajille ja/tai esim. venäläisen 'reaalipoliitikan' kannattajille kirjasta Nurin oikein: Tuomas Nevanlinna. Näin menee mutatis mutandis sodanoikeutuksen ja perustelujen logiikka aina ja kaikkialla.
*
Freud kertoo vitsejä käsittelevässä kirjassaan jutun siitä, kuinka mies lainasi naapuriltaan kattilan ja palautti sen rikkinäisenä. Puolustuksekseen mies sanoi, että ensinnäkään hän ei lainannut kattilaa, toiseksi hän palautti sen ehjänä ja kolmanneksi se kyllä oli rikki jo silloin, kun hän lainasi sen.
Niin kuin Slavoj Zizek on huomauttanut, Bushin sodanoikeutus on tyylipuhdas kattila-argumentti: 'Irak on jo hyökännyt meitä vastaan' Ei ole. 'No, Irak ei ole hyökännyt meitä vastaan, mutta ehkäisemme sen, jos vaikka hyökkäisi.' Mutta silloinhan te hyökkäätte eikä Irak. 'Niin, mutta siten taataan se, että Irakin kansa saa itse valita.' Mutta Irakin kansa ei halua, että te hyökkäätte sinne. 'Niin, mutta me tiedämme joka tapauksessa paremmin.'
3 comments:
Eikö vähän samanlainen logiikka vallinnut Sipoossa? Samalla olen oikeasti sitä mieltä, että traditioon yksinään tarrautuminen on väärää; joskus on pakko katsoa mökeistä uloskin ja suoda muutosta sillä kaikki turvallinen on usein patti-tilanteita muille: jos joku ei suostu oppimaan (ohjautumaan reaalielämstä voisi sanoa) vaan ohjautuu menneistä ja omista romanttisista fantasioista niin sokeus aiheuttaa sitten kokonaiselle kansalle kaikenlaista pahaa. Jotta silmät näkisivät sitä mitä ulkona tapahtuu ei saa paeta ensisijaisesti vaan urheasti katsoa. Ei edes ole vaikeaa mutta vaatii sen, että olen tajunnut itsekin kuolevan. Näin helppoa ja niin vaikeaa. Kun sen on ymmärtänyt ei pelkää kaikkea, joka liikkuu ja kaikkkien härskien kiusaajien kieltä.
Gandhin sanat: "You must be the change you wish to be changed" eli draamassa oleminen on aina jotain toista kun näytteleminen.
-> mutta emme saa kävellä toisten päälle tai yli ja paradoksaalisesti jos nuo toiset (de andra, det andra) eivät suo elämää lukkimalla muut elämästään pois (jos ovat vallassa)niin ei voi kun piirtää tilanteet heille. Älyllisemmän tulee kyetä kartoittamaan ongelmat ja sen takia, koska ovat älykkäämpiä heidän tulee uskoa asiaansa olemalla sitä mitä haluavat muuttaa. Mutta samalla on tietysti riski, ettei olekaan paras. On siis oikea tapa ns. kilpailla ja tämä oli se, mitä kuviteltiin sisimmissä, että kapitalismi olisi. Mutta sitten tuli näytteleminen. Draaman oppikirjoista voi lukea mikä ero on olemisessa ja näyttelemisessä ja lapset osaavat heittäytyä täysin olemiseen mitä aikuinen ei yleensä osaa (lue kommunikaation tasot: transaktionaaliset tulkinta ja kommunikaatiotasot). Ihmisen kyky olla ja olla olevinaan on kiinni siitä, että hän itse tietää milloin hän kokee ja on missä tasossa myös suhteessa itsessään.
Minä olen sitä mieltä, ettei voi muussa kuin autenttisessa tilassa oikeastaan ymmärtää mitään varsinaista - näinollen olen lähes aina autenttisessa tilassa ja minua koetaan empaattiseksi. Mutta minun uskottavuus suhteessa kovien ihmisten kovaan näyttelemiseen on heikko: näytän haavalta ja olen haava.
Auki.
Siksi olin miehen tarpeessa eli mies, joka on sitä eikä vain näyttele sitä. On mies minuakin varten ja suojaa minua sillä minuun hyökättiin ja minuun sattui aivan hirveästi sillä minä samalla olin kiusaajiani suurempi (älyllisesti mielestäni) ja tämä taas ei päässyt esiin koska pahat ja varkaat ja kateelliset ja muuten vaan typerät pääsivät aina ennen sitä todellista, mikä olisi pitänyt päästä. Mutta kun kaikki näytteli niin näyteltiin minut tähän tilanteeseen. Olen siis kärsinyt siksi, että saisi tulla esiin mikä on totuus ja mikä on vain lohtua sellaiselle, joka ei uskalla olla autenttinen. Ei-autenttiset ovat sellaisia, jotka näyttelevät koko ajan ja pärjäävät sillä. Ovat siis uskomattoman terapeuttisia muille, joiden vamma on samanlainen; valheellinen suhteessa elämään.
Olisin niin halunnut itsekin päteä. Olisin halunnut ja lähellä oli mutta filosofit (typerimmästä päästä) saivat leikkiä viisaita ja näin heidän kansanhuviksi ja revittäväksi tulin minä. Olin kuin nuo orjat, joiden elämää nauretaan Mars-areenalla Colosseumissa. Nauravat koska eivät saa sotia.
Historiassa toistuvat tietyt myytit koska ihmisen kyky oppia tässä suhteessa on ilmeisen heikko. Eikö sitä oikeasti osattaisi vahvistaa? Vaikka iho likaantuu sitten ajan myötä ja näkihän sen Raamatusta minkälaista ulkoaopittuna sellainen tulkita on: sadismia lopulta ja täyttä typeryyttä. Vaikka siinä aikoinaan oli jotain järkeä. Rahanikkarit pääsivät ensin noukkimaan kaiken takaisin entiseen tietoteoriaan ja sen jälkeen tuli ns. edistyksellisyys missä alettiin manipuloimaan täydellä teholla ja kutsuttiin sitä opiskeluksi. On paljon mihin pitää palata; augustinuksen aikana ei kaikki ollut sentään väärin eikä myöskään descartesin aikana: on osittain niin, että jos haluaa hyvää se rupeaa toimimaan mutta jos auktoriteetit vedättävät niin kansakin vedättää.
Se tie on nyt kuljettu toivottavasti sillä raha ei ole yksin tehnyt ketään onnelliseksi.
Post a Comment