August 20, 2007

Nihilistin muotokuva

Gc kirjoitti mm.

'Itse toki kannatan luonnonsuojelua ja muutakin ei-nihilististä toimintaa.'

*
RR

Mutta tästähän kuvailemassani nihilismisssä tai sen vastaisuudessa ei ole kysymys.

Korostan, että 'edustamani' nihilismi on lähinnä metodologista ja/eli tietoteoreettista laatua.

Siitä ei välttämättä seuraa arvofilosofisesti yhtään mitään eikä se itsessään seuraa mistään muusta kuin päättelijän omasta älyllisestä vakuuttuneisuudesta, jonka mukaan evoluutiolla ei ole päämäämäärää, ja että sen ainoa tarkoitus on DNA:n kopioituminen eli lisääntyminen.

Ja tämä 'tarkoitus' taas ei merkitse ihmisen kannalta rationaalisesti - normatiivisesti, moraalisesti - yhtään mitään!

Kyseessä oleva episteeminen (ei siis 'ideologinen' ja/tai metafyysinen) nihilismi tarkoittaa myös sitä, että nihilisti voi periaatteessa olla kuin kuka tahansa: vaikka luonnonsuojelija, piittaamaton roskakulttuurissa eläjä, itsemurhapommitusten suunnittelija tai jopa toteuttaja.

Mutta yksi on olennaista: hän ei usko lopullisesti minkäänlaiseen reduktionismiin - olipa se naturalistista tai supranaturalistista.

Arvot eivät palaudu geeneihin eivätkä Jumalaan - eikä niitä myöskään voi niistä johtaa.
Arvojen ja Luonnon/Jumalan välillä on ikuisuuden ja äärettömän syvyyden kaltainen katkos.

*
Teologit oivaltanevat, että tämä väite merkitsee todellisuuden/olemassaolon Mysteerin tunnustamista ja jättää siten oven auki eräänlaiselle mystiikalle.
Mutta kun sanon 'jättää oven auki' - en missään tapauksessa väitä/vaadi, että siitä ovesta tulisi astua 'sisään'.
Sen valinnan/'riskin' jätän kullekin ihmiselle itselleen...

*
Nihilisti ei suinkaan kieltäydy jääräpäisesti uskomasta kokeellisen havainnon ja järjen viimeisimpiin tuloksiin - ei myöskään välttämättä Jumalaan.

Päinvastoin - ja kuitenkin: hän on nihilisti juuri niiden vuoksi - niin luonnontieteiden kuin Jumala-uskon perustelujen ja tulosten vuoksi!
Hänen mielestään maailma, joka palautuu ja siten 'tyhjenee' johonkin perimmäiseen alkuperään kadottaa rationaalisen merkityksensä, olipa sitten kyseessä Jumala, aaltohiukkanen tai geeni.

Kahdesta asiasta hän silti ainakin sisimmässään on varma: - kaikkiin sellaisiin johtopäätöksiin ja vakuutteluihin, jotka ylittävät argumentatiivisen päättelyn ehdot eli tekevät oletuksia, jotka voidaan osoittaa virhepäätelmiksi (esim. kehäpäätelmät), voi suhtautua oikeutetusti epäillen ja jopa ylenkatseella.

Tosin nihilisti tietää, ettei hän itsekään ole vapaa kehäpäättelystä - kukaan ei ole. Tämä rationaaliseen päättelyyn itseensä sisältyvä paradoksi vain pitää tiedostaa ja pitää tarkoin mielessä.
(Kts. lopputoteamus)

Toinen seikka on nihilistin omaan kokemukseen perustuva, hänen episteemistä nihilismiään tukeva 'tuntemus' siitä, että maailma itsessään on tyhjä merkityksistä, ja että juuri luonnontiede ja Jumalan loputon vaikeneminen ovat tämän osoittaneet (kuten edellä totesin).

Niinpä - jos luonnontieteilijä (tai teologi) yrittää puhua maailmasta ikäänkuin se olisi arvokas ja merkityksellinen, hän puhuu ristiriitaisesti, argumentoi väärin - sanalla sanoen puhu 'läpiä päähänsä'!

*
Tietoni Wilsonin teoksesta Konsilienssi perustuvat kirjareferaatteihin ja sähköpostikeskusteluihin henkilön kanssa, joka kirjan on lukenut.

Mutta en tarvitse kovin paljon informaatiota oivaltaakseni Wilsonin kvasiuskonnollisen asennoitumisen ja siten sen ristiriidan itse luonnontieteen kanssa - olkoonkin, että mies on evoluutiobiologian huippunimiä.

Enhän nimittäin kritisoi hänen evoluutiobiologisia tutkimuksiaan - 'vain' hänen arvofilofisia päätelmiään - vaikkeivät ne aina näyttäisikään olevan erotettavissa toisistaan. Sitä pahempi Wilsonille.

*
Olemisesta ei seuraa pitämistä, toesi David Hume.
Itse kommentoin, että pitäminen seuraa tahtomisesta, mutta tämä ei tietenkään ole loogisesti pitävä väite.
Joka tapauksessa on praktisesti järkevää väittää näin.

Voisi esittää kysymyksen: miksi Wilson lähes mystifioi Luonnon arvon ja elämän kunnioituksen?
Vastaus: hän kokee ja tahtoo niin sisimmässään.
Mutta ryhtyä väittämään, että tämä vakaumus olisi argumentatiivisesti pätevä ja perusteltu on itsensä ja muiden huijaamista.

*
Kysytte nyt, enkö sitten minä edellä myös vedonnut omiin kokemuksiini ja siten myös tahtomalla tahdo nihilismiä.

Vastaan tähän kysymykseen kuten Nietzsche Hyvän ja pahan tuolla puolen kirjassaan kritiikkiin, joka hänen äärirelativismiaan vastaan tullaan esittämään, eli että eikö siis hänenkin esittämänsä tulkinta ole VAIN tulkinta - ei mikään Totuus?

Olkoon niin - aina vain parempi!

15 comments:

Anonymous said...

RR: "Mutta ryhtyä väittämään, että tämä vakaumus olisi argumentatiivisesti pätevä ja perusteltu on itsensä ja muiden huijaamista."

Ei kai Wilson näin väitä? Käsittääkseni Wilson vain tuntee monien muiden tavoin luonnon tärkeäksi - ei johda arvojaan mistään. Hän tosin evoluutiobiologina tiedostanee ihmisluonnon olevan kallellaan tämänkaltaisten arvojen suuntaan.

RR: "Mutta en tarvitse kovin paljon informaatiota oivaltaakseni..."

Tätä ei voi olla panematta merkille :) Näissä parissa viimeisessä päreessä olet antanut itsestäsi paljon informaatiota - kiitos siitä.

Rauno Rasanen said...

sipura

No - annas tulla vasta-argumentti! Ei siis pelkkää informaatiota.

Minä teen tässä eräänlaista linjanvetoa.

Toivon, että siihen otetaan kantaa, jos on kanttia...

Mika Sipura said...

Se argumentti oli ettei Wilson tietääkseni ole väittänyt sellaista mitä kirjoitit hänen väittäneen. Wilsonin arvoista olisi varmaan syytä kysellä häneltä itseltään. En ole häntä koskaan tavannut. Kerran oli lähellä kun E. yritettiin saada Kevon symposiumiin katsomaan maailman pohjoisinta murkkukekoa.

Anonymous said...

joo kiinnostavaa

kysyin tuoltapuolen, hän kertoi
jla: I dream Big
minä: miten ihminen muuttui apinaksi..eikun toisinpäin
jla: se on digitaalitekniikkaa
minä; entä mikä on evoluution pääräämä
jla: he, eternal moment

Rauno Rasanen said...

Okei Mika - tunnustan.

Vähän ehkä nolottaa, kun en ole lukenut Konsilienssia, vaikka olen monta kertaa ollut hilkulla jopa ostaa sen.

Kirjahyllyistäni löytyy kyllä joitain lunnontiedettä käsitteleviä teoksia, mutten käy niitä tässä luettelemaan.

Käsitykseni naturalismista on muodostunut pitkälti mm. filosofian opiskelujeni - ja myös itseopiskelujen sekä omaehtoisen (harrastus-)kirjoittamisen kautta.

Asiantuntija en missään tapauksessa ole, enkä edes halua olla, koska liika informaatio usein sotkee filosofin pään tyystin, eikä hän välttämättä uskalla ottaa riskiä ja sanoa yhtään mitää omin sanoin.

*
Wittgenstin kirjoitti: 'Niin vähän kuin olenkin lukenut filosofiaa, olen lukenut sitä aivan liikaa'.

W:n suosikkeja olivat Platonin eräät dialogit, Kant, Schopenhaeur, Frege ja Russellin looginen atomismi.

Aristotelesta hän ei kokenut tarvitsevansa ja Hegeliä lukemalla hän tulisi kuulemma hulluksi.

Wienin piiriä hän taas piti 'luonnontieteilijöiden filosofian harrastusklubina' - ikäänkuin luonnotieteet voisivat ratkaista aitoja filosofia ongelmia.

Sellaisia kun ei W:n mukaan edes ollut olemassa.
Filosofiset ongelmat merkitsivät hänelle syväkieliopillisia sekaannuksia, jotka piti hävittää!

Tieteenfilosofi Karl Popper halveksi W:tä ja tämä P:tä.

Kuuluisa on tarina 'Wittgensteinin hiilihangosta' eräässä Cambridgen filosofisen klubin kokoontumisessa 1947, jossa W ja P joutuivat kiistaan.

W oli napannut käteensä takan vieressä olleen hiilihangon, heilutteli sitä aika uhkaavasti ja pyysi esimerkkiä aidosta moraalifilosofisesta ongelmasta.

Popper lohkaisi takaisin ja kysyi esimerkin ominaisuudessa, että onko asiallista uhkailla vierailevaa filosofia hiilihangolla.

Wittgenstein oli lähtenyt ulos ovet paukkuen (mikä ei tosin ollut uutta hänen kokouskäyttäytymisessään).

Timo said...

Voisin harrastaa kirjankierrätystä ja antaa oman Consilienceni pois.

Rauno Rasanen said...

Noista Wittgensteinin arvostamista filosofeista pitää mainita vielä - yllättävää kyllä? - Kierkegaard, jota Russell taas ei voinut sietää.

Mutta W. piti Kierkegaardia 1800-luvun nerokkaimpana loogikkona!?

*
Tietysti W. oli opiskellut koneinsinööriksi (tvs.) sekä myöhemmin kansakoulunopettajaksi (?!) ja omaksunut luonnontieteellisen maailmankatsomuksen sekä analyyttisen filosofian.

Wittgensteinilla oli kuitenkin muodollisesta epäpätevyydestään huolimatta kanttia jopa taputtaa G.E. Moorea ja Russellia olkapäähän, kun hän 'väitteli tohtoriksi' Tractatuksellaan 1920-luvun lopulla (muutoin hän ei olisi saanut luennointioikeutta Cambridgessä) ja todeta näille jo maailmankuuluille miehille: 'Olkaa huoleti - te ette tule koskaan ymmärtämään kirjaani'.

Moore ja Russell toimivat opponentteina W:lle tässä 'teatterinomaisessa' väitöstilaisuudessa.

Russell oli tönäissyt jossain vaiheessa Moorea kylkeen ja tuhahtanut: 'No - kysy nyt jotain. Sinähän tässä professori olet!'

Russell totesi myös jälkeenpäin, että missään niin absurdissa kuin W:n väitöstilaisuus hän ei ole koskaan ollut mukana.

Anonymous said...

Sivusin aihetta viime syksynä:
http://savant.vuodatus.net/blog/262397

Rauno Rasanen said...

Timo, Mika S.

Olen muodostanut Wilsonin 'arvofilosofiasta' (tämä on ilmeinen kärjistys) tietyn mielipiteen - olkoon se sitten oikea tai ei, ja sitä mielipidettä vastaan olen argumentoinut, joten itse kirjan lukeminen ei välttämättä asiaa toiseksi muuta.

Myönnän kyllä, että silti tekisi mieleni lukea 'Konsilienssi' kunnolla läpi (olen sen nimittäin joskus lainannut ja selaillut) - ihan senkin vuoksi, että voisin itse arvioida, miten paljon olen kärjistänyt pieleen Wilsonin suhteen - tai sitten oikein!

Minä puolestani voisin lahjoittaa pois Dawkinsin massiivisen 'The Ancestor's Tale'n, koska se ei hyödytä (alunperinkään) minun intressejäni lainkaan.
(Kyseessä on tosin pehmeäkantinen painos).

En tarvitse enää myöskään Dawkinsin 'A Devil's Chaplain'ia.

Jossain määrin Dawkins-kritiikissään itseään toistava teologi (ja molekyylibiologian tohtori) Alister MacGrath, joka lopulta sai saanut minut kääntymään ainakin jossain määrin ja joissain tapauksissa postmodernista nihilismistäni kriittisen realismin suuntaan, on kuitenkin onnistunut kritisoimaan Dawkinsia ihan 'tyydyttävästi' - tosin joskus hieman liikaa eri teorioita 'soppaan' lisäten ja tehden asiasta tällä tavoin liian rönsyilevän.

Mutta ilman muuta MacGrathin tiedot teologian kehityksestä ovat aivan toiselta planeetalta, jos niitä vertaa Dawkinsin Valistuksen materialistiseen projektiin jämähtäneeseen asenteeseen.

Sen verran hyvin MacGrathin kritiikki lienee purrut, että Dawkins on jatkuvasti kieltäytynyt julkisesta väittelystä tämän kanssa koskien ateismia ja kristinuskoa.

Rauno Rasanen said...

androgyynihullumies

Kiitos Tuomas! Juttusi kommentteineen oli nyt enemmän kuin paikallaan.

Keskustelu jatkukoon - jos on jatkuakseen...

Anonymous said...

Tieto ei minusta sinänsä muodosta kehää, vaan tieto lähtee perustusta jota ei todisteta, vaan osoitetaan.
Vrt. Heidegger, Wittgenstein jne.
Laskettavuuden teoriassa eräs todistamaton perusoletus on Church-Turingin teesi, joka sanoo että kaikki intuiivisesti laskettavat funktiot voidaan "suorittaa" universaalilla Turingin koneella. Tämä voitaisiin ehkä todistaa sopivassa aksiomaattisessa systeemissä, jota laskettavuuden tapauksessa ei ainakaan vielä tunneta, mutta silti pitäisi lähteä joistakin laksettavuutta koskevista yksinkertaisista perustotuuksista, jotka vain hyväksytään itsestään selvinä intuitiivisesti samalla tavalla kuin luonnollisia lukuja koskevaksi totuudeksi hyväksytään
esim. a(b + c) = ab + cd.


Emil Post, joka keksi samaan aikaan Wittgensteinin kanssa totuustaulokot, ajatteli että tätä teesiä pitää kokoajan varmentaa kokeellisesti, mutta Church oli jyrkästi erimieltä, luultavasti siksi että kyse on kuitenkin puhtaan matematiikan alaan kuuluvasta väitteestä.


Gödelin kiinnostus Husserliin lähti luullakseni juuri Husserlin ajatuksesta välittömästä puhtaasta näkemisestä, jonka Husserl ajatteli intuitiivisen matemaattisen perustana.

Anonymous said...

Provokatiivisia kysymyksiä elokuun pimenevään iltaan????????????????

Sori että mä keskeytän - vitun vaikeeta kirjoittaa tollasessa - mutta nää kommentoijat on jotenkin munattomia, jos ei kaikki, niin ei sitten, mutta sellanen olo tulee, että koskas ootte pojat viimeeksi pannet naista?

Käytättekö te mielikuvitustanne lainkaan tai vain siksi että laaaaajentuisitte?

Entäs jos puristaisimme tästä elämästä jotakin hiukan enemmän?

Kierkegaard Kierkegaard Kierkegaard Kierkegaard


Onko totuus menettänyt voimansa teihin nähden?

Millä tavalla - siiiiiiis miten - helvetin rangaistukset - ne on ikuisia - saavat takaisin todellisuutensa teidän mielissänne? Saavatko ollenkaan?

Leikittekö te näillä asioilla? Vertaan runkkaamiseen?


Mistä kärsimys meidät teidän mielestänne vapauttaa?

Oletteko kiitollisia kokemukselle, vaikka se olisi kuinka henkilökohtainen?


Kenen kuolema on täydellinen tappio?

Kenelle kärsimystä pitäisi tulkita?

Vittuko mä en tiedä, mutta

RR entäs Bon Scott?

Mä tosiaan tykkään kaverista!

http://www.youtube.com/watch?v=KJQVjR4IGPY

Sori ei ollut tarkoitus loukata ketään, siis mä oooon todella ihan

kafkaesque said...

jussi

sinähän olet sekä aisapari että vastine täällä kirjoittaville. aisapari siksi, että käsittelet paljolti samoja kysymyksiä, ja vastine siksi, että siinä missä muut kirjoittavat seesteisen poleemisesti, sinä heität bitin ja pari gigaa vielä perään.

Anonymous said...

ad kafka...

Jes ja prommillet kanssa, mutta koita kestää, kyllä tää jonakin päivänä vähän hellittää.

Tarzan said...

On mielenkiintoista, miten Nietzschen yli-ihminen muistuttaa
Kierkegaardin "Äärettömän luopumisen liikkeen" synnyttämää hyppyä mahdottomaan.
käydä ensin kafkamaisen itsemurhan reunalla, siellä roikkuvassa epätoivossa, josta hypätä tiedottomuuden paradoksiin ja intohimoon, objektiivittomaan rakkauteen, jossa kadota hiilisangolla ratsastaen leipäjonon ohi aamunkoittoon
kierkegaardin uskossa ihminen nousee absoluuttiseen suhteeseen absoluutin kanssa, mikä nostaa hänet "hyvän ja pahan tuolle puolen", ihan mielenkiintoista, jos vertaa niitsheen