August 5, 2007

Jumalat tuhoutuvat mutta modaaliloogikko - tuo filosofien Harry Potter yrittää pelastaa Tylypahkan

Kirjoitettu kommentiksi Järveläisen päreeseen "Jumalan mahdollisuuksien lisääntyminen".

*
Agnostikon ja nihilistin toivo on 'toivotonta' - siis 'epätoivoa', joka silti yhä toivoo. Onko se rationaalista vai ei - mitä merkitystä tällä on, jos Jumalan olemassaoloa koskevan päättelyn lopputuloksena on joka tapauksessa ei-mitään (absurdi)?

(Paitsi Swinburnella, joka 'tietää' jopa Jumalan todennäköisyyden asteen. Ikäänkuin tällaisella todistuksella olisi mitään tekemistä uskon kanssa. Ikäänkuin millään loogisilla todistuksilla olisi mitään tekemistä uskon perimmäisen intention ja motivaation kanssa?!)

'Toivon, että uskon' tarkoittaa minulle siis samaa kuin toivoisin ei-mitään. Pääasia on siinä, että ylipäätään toivon. En ole silloin vielä luovuttanut tässä asiassa.
Mutta tämä ei johda ainakaan teismin kannalta välttämättä yhtään mihinkään.

'Pimeys' jää. Mutta kas - vain pimeydessä voi erottaa 'jumallisen kipinän' - ei 'valmiissa kirkkaudessa'.
Toki tämä on tietysti runoilijan - ei loogikon - tie 'ymmärryksen' mahdollisuuteen uskon asioissa

*
Jumala on enemmän kuin osiensa summa - mutta juuri sitä logiikka ei pysty päättelemään muuten kuin olettamalla kyseessä olevan ikäänkuin kokonaisuutta täydentävän 'uuden osan'.

Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Jumala ei ole mikään puuttuva tai täydentävä osa kokonaisuutta vaan vertikaalisen ja horisontaalisen (esim. ikuisuuden ja ajallisen) leikkauspiste, lineaarisen ja syklisen ykseys, subjektin ja objektin yhdistävä Arkhimedeen piste jne.

Russell ratkaisi tyyppiteorian paradoksin metatasoilla. Onko meidän nyt ymmärrettävä Jumala metasona potenssiin n. (Voi pyhä yksin- anteeksi moninkertaisuus!)

*
Jos sitä minulta kysytään, valitsen koska tahansa mieluummin Kierkegaardin kuin Swinburnen, Plantingan, Alstonin tai Wolterstoffin uskonnonfilosofiseksi auktoriteetikseni.
Näin ollen myös Wittgenstein kelpaa.

Heidegger ei ollut uskova, mutta se, mitä hän ontologisessa katsannossaan puhuu esim. 'olevan olemisesta' tai kaiken 'silleenjättämisestä', on puhetta Jumalasta 'toisin sanoin'.

*
Loogikot eivät itse asiassa puhu Jumalasta lainkaan vaan yrittävät vain todistaa hänen olemassaolonsa tai olemattomuutensa sekä tietysti selvittää pahan olemassaolon ja Jumalan kaikkivaltiuden ja hyvyyden välisen ristiriidan.

Usko on kuitenkin sillä tavoin logiikan ulkopuolella, että se ja nihilismi ovat ikäänkuin mitalin kaksi eri puolta.
Kumpaakaan ei voi tavoittaa/todistaa lopullisesti jonkun argumentin puitteissa. Kumpikaan ei sovellu logiikkaan, joka perustuu aina oletukseen identtisyydestä ja ristiriidattomuudesta.

Kuka sanoi, että maailman ja sen 'olioiden' täytyy olla identtisiä ja ristiriidattomia, jotta ylipäätään mitään voisi olla olemassa?
Joka niin alkoi väittää, oli se ensimmäinen, joka lankesi siitä 'luonnollisen eläimellisyyden' tilasta, jota paratiisiksi kutsutaan.

Väitänkö siis, että ihmisen kehitys on ollut koko ajan matka kohti tuhoa? Kyllä - juuri niin minä väitän ja pyydän teitä odottamaan vielä 200 vuotta, jotta tämä 'suuri evoluutioon sisältyvä luonnonlaki' ehtii toteutua myös empiirisesti.

Olisipa teknologia kehittynyt jo niin paljon, että pystyisin elämään vielä 200 vuotta (hahhah!), jotta itsekin näkisin tulevan Ragnarökin, Ekpyrosis tai Götterdämmerung - miksi nyt kukin haluaa tuota ihmisen kannalta ajateltuna lopulliseksi muodostuvaa tuhoa nimittää.

*
Fyysikoilla, biologeilla ja loogikoilla - noilla tieteen ja filosofian Harry Pottereilla on siis vielä vähän aikaa, mutta Tylypahka (Maailma) ei voi enää pelastua, sillä Harry on unohtanut taikasanan.

Jo sadannetta kertaa aloittaa loogikko/tietoteoreetikko 'loitsunsa': Olkoon niin, että A + B on C jos q.

Mutta mitään ei tapahdu. Loitsu on väärä, ja Tylypahka tuhoutuu, sillä Merita-pankin vallanneet pahan voimat ovat saaneet haltuunsa oikean tunnusluvun, jolla he pääsevät sabotoimaan Tylypahkan ekologisen 'turvatasaussysteemin', jonka jälkeen ilman lämpötila nousee siellä 5 astetta, makea pohjavesi vähenee 90% ja hirvittävät sateet sekä sulaneet jäätiköt nostavat veden pinnan kolmella metrillä hajottaen kaikki patorakennelmat.

Ragnarök on tullut.

10 comments:

Anonymous said...

voihan jumala vielä muuttaa mielensä, hän on usein tehnyt sen

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos modaalilogiikan kritiikistä
ja fideismin "ylistyksestä".
Ongelmia molemmissa, mutta ehkä
intuitiivisen uskon kannalta
tarkasteltuna enemmän modaalilogiikoilla
ja evidentialistityypeillä.
Toisaalta voiko uskoa, ellei jo
ole jonkunasteista taipumusta
tai jopa uskoa uskoa Jumalaan
( Calvin? )
Nämä modaaliloogikoiden jutut ovat muun muassa siksi
tärkeitä, että niillä voidaan
osoittaa se, että ei ole järjenvastaista uskoa Jumalaan,
vaikka se mieletöntä olikin (ks. Tertullianus: "Credo, quia
absurdum tai Lutherin näkemys järjestä porttona) ja ovathan ne hyvää aivovoimistelua, intellektuaalista hunajaa;)

Fideismin ja evidentialismin lisäksi voidaan esittää "kyvyesti"
ainakin kolmas vaihtoehto, eksperientialismi. Sen mukaan ihmisen on mahdollista omaksua uskonnollisia vakaumuksia tiedollisesti oikeutetulla tavalla välittömän kokemuksen perusteella.
Eksperientialismi eroaa evidentialismista siinä, että uskonnolliset vakaumukset voivat olla järjenmukaisia, vaikka
niitä ei oltaisi johdettu muista uskomuksista. Eikä se ole fideismiään kuten edellä olevasta
käy ilmi. ( ks. myös keskustelua perustelun eli evidenssin
ja perusteen välisestä erosta )
Sitten on monia muita lähestymistapaja aiheeseen muun muassa nämä tyyppit, jotka ovat saaneet virikkeensä näkemyksiinsä
tietyin tavoin Wittgensteinilta
ja muilta eksistentialisteilta
tai eksistentiaalisen filosofian edustajilta, esimerkiksi Don Cupitt, joka kannattaa metafyysistä ateismia ja sitten
myös postmodernistit (transmodernistit) ja "derridalaiset" dekonstruktivistiset tyypit, esimerkiksi Mark C. Taylor,
joka Hegeliäkin on tutkinut.


Onko näillä yksittäisen uskovaisen
ihmisen "sielunpelastuksen" kannalta mitään sijaa, eipä kai.
Mutta jos sattuu olemaan kiinnostunut molemmista, niin siinä
sitten on riittävästi ongelmia, "ristisanatehtäviäkin"
"ratkottavaksi", että kuluu tämäkin
sunnuntaipäivä ja -ehtoo siinä kun samalla seuraa Kalevan kisojen
päätöspäivää Lappeenrannassa ja
kuuntelee ja etsii Raunon ( RR:n) antamia koskettavien musavinkkejen akordeja myös nuoruuden ajoilta.


Tänäänkin on armon aamu uusi -uskon tai ainakin toivon.


Ystävällisesti Matti

jarvelainen said...

Tuo Tylypahka -rinnastus oli niin hyvä, että taidan lukea Potterit filosofian ymmärtämiseksi. Raapustelin omalle puolelleni sulle vähän kommenttia.

catulux said...

Harva mies on kohdannut Jumalan, mutta muistakaamme ala-asteen uskonnonopetusta ja Moosesta.

Mies pääsee Jumalalta: Kuka olet??
Ja Mooses tietenkin saa vastauksen, (ja on tässäkin ainutlaatuinen mies, koska yleensähän Jumala ei vastaa, vaikka kuinka kiljuisi anelisi tai pyytäisi.)

Jumala vastaa: Minä olen se, mikä minä olen.

Eihän tuo mikään vastaus ollut, se pitää paikkansa, mutta se oli myös toisaalta loistava vastaus, joka sisältää kaiken.

Jumala on mysteeri. Mysteeri, joka ei ratkea arvoituksen tavoin, vaan mysteeri syvenee sitä, kun sitä yritetään lähestyä ja ratkoa järjen keinoin kuin arvoitusta. Rauno kirjoittikin asiasta pari pärettä sitten.

Itseäni on aina etonut kaverit, jotka puhuvat Jumalasta kuin parhaasta kaverista ja jotka kauppaavat jumalaansa kuin merkkifarkkuja. Suorastaan tunkevat sitä toisen kurkusta alas.

Tulee mieleen SK:n hyvän journalistin, R. Lindstedin kolumni, jossa mies kertoi miten hän oli vastannut helluntalaiskauppiaalle, joka kauppasi Jeesusta ja kertoi että jumalalla oli JUURI asiaa Ärrälle.

Lindsted vastasi, että jos on asiaa, niin siirry sinä siitä välistä pois, jotta voi kuulla mitä asia koskee...

neit said...

jumala kysyy: is the world crazy or is it just me?
minä; its you
jla: fuck, allright
this z personal information
minä: et Sinä halua kuulla totuutta itsestäsi
JLA: if you re still listening there
whos bound to love You
..call me

Gc said...

"Kuka sanoi, että maailman ja sen 'olioiden' täytyy olla identtisiä ja ristiriidattomia, jotta ylipäätään mitään voisi olla olemassa?"

Identtisyyden kohdalla jotain tämän suuntaista sanoi kai ensimmäisenä Leibniz. Kaikilla x, x=x on looginen totuus logiikassa joka tunnistaa identtisyyden. Matematiikassa tämä ei suinkaan ole merkityksetön lause.

"Joka niin alkoi väittää, oli se ensimmäinen, joka lankesi siitä 'luonnollisen eläimellisyyden' tilasta, jota paratiisiksi kutsutaan."

Ihailemallasi Egon Friedellillä on hyvä kappale koskien Rousseauta. Suosittelen.

Rauno Rasanen said...

Gc

Friedellin luin ensi kerran 36 vuotta sitten.
Nyt luin tuon Rousseau-pätkän taas kerran uudestaan lähinnä hauskuuttaakseni itseäni.

Yllättävän paljon 'tyylikästä' ruutia Egon haaskaa 'läpimätään' Rousseauhun, mikä todistaa vain, että haukkuminen on 'kivaa' - kuuluipa sitten roussealaisiin tai hänen vastustajiinsa.

Jossain määrin minua huvittavat jotkut Friedellin analogioista ihmisluonnon ja biokemiallisen 'luonnon' välillä.

Friedell kun oli innostunut aikansa luonnontieteestä eikä oikeastaan ihme, koska sen kehitys oli 1900-luvun alkupuolella valtavaa.

Friedellin rinnastukset saattavat asiallisesti ottaen joskus olla osuviakin, mutta kuten aina yritettäessä palauttaa ihminen kemiaan ja lopulta jopa fysiikkaan, tällaiset analogiat vaikuttavat pikemminkin naurettavilta oxymoroneilta - eräänlaiselta tahattomalta vitsikirjallisuudelta kuin vakavasti otettavalta yritykseltä osoittaa kulttuurin perustan löytyvän ihmisluonnon biokemiasta.

Tai siis - voihan sen yrittää tehdä ja antaa samalla pätevää tietoa, mutta esim. nämä Friedellin analogiat ovat pikemminkin suurta sanahelinää (kuten Friedellin monet muutkin 'jutut') kuin arvokasta tietoa.
Ei niistä voi tehdä käytännöllisiä johtopäätöksiä kulttuurista.

Mutta silti Friedell kirjoittajana on kerta kaikkiaan mainio veikko.

Ahlmanin käännös ei kuitenkaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomennoksen lauseopillinen 'järjestys' on jo vanhahtavaa kieltä ja muistuttaa aivan liikaa saksan kieliopillista rakennetta.

Kemppinen on myös todennut, ettei Ahlman pysty siirtämään suomen kieleen Friedellin ilmaisun ja sisällön hienouksia.

mattitaneli said...

Hei hyvät Catulux, Rauno ja Petri
ja muut hyvät kirjoittajat,

Catuluxille:Kiitos kirjoituksestasi.
Kyllä Jumala saattaa vastata
paremmin, jos ei huuda;
Ymmärsin kyllä kai pointtisi.

Kun Jumalan nimi on "Minä olen",
niin häntä ei tarvitse erikseen
kutsua paikalle kuten esimerkiksi
Catuluxia tai Mattia. Hän on aina
paikalla -kutsumattakin.

Raunolle:Eikö Ahlmanilla ollut dynaaminen
ekvivalenssi kunnossa ( vaikea uskoa), vaikka olikin hieno filosofi.

Muuten, Hollo käänsi upeasti Nietzscheä.
Muutenkin hän käänsi lähes 200
teosta suomeksi muun muassa
seuraavia: Thukydides,Xenofon,
Suetonius, Platon,Pestalozzi, Spranger, Descartes, James, Bergson,Russell, Amiel,Cervantes,
Swift, Voltaire, Tolstoi, Dostojevski, Puskin, Kierkegaard,
Nietzsche, Flaubert. Tämä valtava
ja monipuolinen käännöstyö vaikutti
luonnollisesti hänen monipuoliseen
tieteelliseen tuotantoonsa. Tämän
kaiken hän teki päivätyönsä ohessa.
Yö on pitkä, hänen väitetään sanoneen, kun ihmeteltiin hänen
valtavaa käännöstuotantoaan.

Petrille: Kommentti kommenttiisi
omassa bologissasi Raunolle.

Niinpä, olet oikeassa siinä,
että evidentialistikavereista monet ovat siirtyneet
tarkastelemaan myös muita kysymyksiä, jotka ovat ehkä lähempänä "pelastus-
kysymyksiä" Mutta ei se mitä
sanot ole Plantingan mukaan kaluttu
luu, luulen. ( muuten katsoin sitä "Advocates"-kirjaa,kiitos vinkistä). Ketkä muuten lasket kuuluviksi
uskonnonfilosofeiksi seuraavista?Sihvola, Pihlström,
Haaparanta, Koistinen ( Olli), Räikkä,Niiniluoto, Himanen, Liehu, Lammenranta,Airaksinen, Puolimatka
vai Knuuttila, Kirjavainen,Työrinoja, Koistinen ( Timo),
Holopaiset, Hallamaa, Pursiainen,
Järveläinen, Näreaho, Lehtonen,
Amnell


Ystävällisesti Matti




Ystävällisesti Matti

jarvelainen said...

Ad Matti
Kaikki mainitsemasi ovat kirjoittaneet uskonnonfilosofiasta, joten kaikki ovat uskonnonfilosofeja. Jos tahtoo rajata ryhmää henkilöihin, jotka ovat tutkineet modernia uskonnonfilosofiaa päätyönään tai sen osana vähintään viisi vuotta eli siis erikoistuneet alaan, uskonnonfilosofeja ovat Knuuttila, Kirjavainen, Työrinoja, T. Koistinen, Lehtonen, Amnell, Puolimatka ja minä, mutta huomaat että rajaus on ongelmallinen.

mattitaneli said...

Hei hyvä Petri, Rauno et alii,


Kiitos Petri vastauksestasi koskien
uskonnonfilosofeja. Terhon poisjääntiä vähän ihmettelin,
mutta...
Ei niitä ryntäyksen asti ollut.
Viittaan siihen "kaikki" kohtaan;)
Maallikkona on varsin mukava myös ihmetellä asioita näitä uskonnon
filosofian ja filosofisen teologian
kuviokelluntaa.


Ystävällisesti Matti