Tukehtumisen tunteesta elävien kirjoihin, tasa-arvosta onnen tilaan?

Kommentti catuluxelle päreessäni "Nainen ja koti"

*
catulux

Kirjan surrealistiset ja painajaismaiset, matalat, pimeät huoneet, johdattavat minut omaan painajaiseeni. kärsin luultavasti uniapneasta ja usein näen painajaista vieraasta talosta, jonka kapenevaa käytävää laskeuden alas kohti kellaria ja käytävä kapenee, kapenee , ja kapenee.kapenee....kunnes tunnen tukehtuvani.Ja herään henkeäni haukkoen.
Tämä tarina on muuten tosi.

*
catulux

Me olemme kaikki kuolla - 'kohtuun'.

Mutta evoluutio/luonto järjestää asiat niin 'varmasti', että se työntää meidät pois tuosta suurimmasta (väliaikaisesta) turvasta, joka ihmiselle on maan päällä suotu.
Parahdamme haukkomaan ensimmäistä henkostamme, huudamme heti perään sireenin lailla - ja alamme elää - tai kuolemme.

Tukehtumisen tunne ei varmaankaan ole kaukana syntymisestä tähän maailmaan.

Tosin paniikkihäiriöön (josta äitini kärsi - osittain myös minä, joskaan en enää) liittyy myös hieman samantyyppistä joskin 'kehittyneempää' oireilua: akuuttia paranoiaa ja fyysisesti pahimmillaan hyperventilaatiota.

*
Minun unissani toistuu usein eksymisen teema. Olen toisaalta tutussa, toisaalta vieraassa, tuntemattomassa tilassa/tilanteessa, jonka toimintaa ja jonka ihmisten tehtäviä en ymmärrä. Silti luulen ikäänkuin hybrisesti jopa unessa pystyväni 'salaisesti' manipuloimaan tuota tilaa.

Toisin sanoen luulen pystyväni hallitsemaan untani - sen syy-seuraussuhteita: kausaliteettia.

Olen tietoinen siitä, että näen unta ja vakuuttunut, että selviän oudossa tilanteessa, outojen ihmisten ja paikkojen keskellä säätelemällä itse untani.
Mutta tietenkin tämä on vain pelkkää harhaa. Uni noudattaa omia yllättäviä lakejaan. Ei se piittaa minun haluistani tai tietoisuudestani.

Lopulta saatan ajautua täysin eksyksiin. En tiedä missä olen, vaikka maailma ympärilläni vaikuttaisikin unessani toimivan ikäänkuin johdonmukaisesti.
'Vain' minä itse olen 'ulkona' - out.

Maailma toimii omilla ehdoillaan, ja minä eksyn siihen/sinne entistä pahemmin.

*
Siten uni on kuin elämä itse. Parhaimmillaan myös paljon mielenkiintoisempaa kuin tavallinen 'päiväelämämme'.

Salvador Dali luonnosteli usein kankaalle monet unensa heti herättyään.
Enää en ihmettele tämän 'tekniikan' toimivuutta.

Juuri Dali oli nykyajan 'aito' shamaani, joka sattumoisin? (tuskinpa vain) tunsi erittäin hyvin aikansa suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan perusproblematiikan sekä niiden välisen ristiriidan.

Feynman 'syyttää' meitä tietämättömyydestä, joka tosin lienee osittain korjattavissa, mutta Dalille kyse on tavallaan William Blaken tapaan tietoisuuden ovista - eräänlaisista Kemppisen puhumista 'rajapinnoista', joita emme välttämättä osaa tieteellisessä ajattelussamme läpäistä tai aukaista.
Tarvitaan 'keksimisen logiikkaa', jota ei itse asiassa ole edes olemassa. Jaakko Hintikan matemaattinen filosofia ei kosketa keksimisen logiikkaa kuin nimellisesti.

Hintikan 'tie' on malliesimerkki loogikon 'itsetyydytyksellisestä' suhteesta oman suppean alansa aiheuttamaan kiihotukseen.
Jokainen rakastaa joatkuta. Hintikka matematiikan ja logiikan filosofiaa...(tämä ei tarkoita, että H. olisi 'tyhjä friikki'.
Hänen neroutensa menee kuitenkin minun mielestäni IF-logiikoiden kehittelyssä harakoille, mitä tulee filosofian suurten linjojen uudistamiseen.

No -enhän minä ole asiantuntija -kaikkea muuta!

Eikä tämä eksistentiaalisen ulottuvuuden/tason problematiikka valaistu pelkästää tiedon lisääntymisellä, koska tiedon lisääntyminen muuttaa aina ja väistämättä eksistentiaalista itseymmärrystämme, muttei ole kausaalisessa suhteessa siihen.

Taas kerran uni näyttäytyy - jos ei totuudellisempana (tosi/epätosi-väitelauseiden asteikolla) - itseymmärryksemme kannalta autenttisempana kuin tiede - niin merkillisiä tapahtumakulkuja ja ihmisiä kuin sen (unen) maailmasta esiin nouseekin.

Uni on analogisesti eräänlainen ihme. Se sotii luonnonlakeja (kausaliteettia) vastaan, mutta unen jyrkkä tuomitseminen mielettömäksi kertoo, miten harhaan tiedemies saattaa ajautua, koska luulee, että kausaliteetin luonnonlakina pitäsi päteä paitsi ihmisen tietoisuuteen jopa myös hänen uniinsa...

Tässä mielessä Freud oli suuri innovaattori, joka tosin käytti luonnontiedettä ainakin sen virallisen kaanonin mukaan täysin väärin (metafyysisesti).
Tieteellinen naturalismi on kuitenkin jo itsessään pahinta laatua oleva ristiriita/paradoksi/oxymoron, joten Freudilla on yhä vielä heuristisesti, joskaan ei tieteellisesti paljon sanottavaa meille.

*
Seksuaalisuus toki vaikuttaa kaikessa, mutta sen torjunnasta ei aiheudu massiivista neuroosia - (vai?) Freudin fundamentaalisimman metapsykologisen aksiooman (oletuksen) eli repressioteorian pätevyys testautuu lopulta naisen täydellisen seksuaalisen vapautumisen projektissa ja prosessissa.

Tässäkin tapauksessa kysytään periaatteessa sama typerä kysymys: Ovatko naiset nyt onnellisempia kuin 100 vuotta sitten?

Naisten (ja lasten) asema on modernisaation myötä kiistatta parantunut ylivoimaisesti kaikkein eniten, ja heidän elämässään tapahtunut muutos on länsimaissa suorastaan järisyttävä.

Mutta ovatko he onnellisempia nyt? Vastaukseksi voimme piirtää vain helvetin suuren kysymysmerkin, joka kuvaa vastaukseksi saatujen mielipiteitten loputtoman ristiriitaisen ja paradoksaalisen skaalan!

*
PS. Olen itse käyttänyt uniapneaan yli kymmenisen vuotta c-pap-puhallinta ja nenämaskia, jotka muuttivat uneni laadun todella radikaalisti paremmaksi. Nykyiset laitteet ovat lähes äänettömiä, joten parit voivat nukkua nykyään samassa sängyssä. Valitettavasti koneet eivät olleet kehittyneet näin paljon vielä 10 vuotta sitten.

Mies ikäänkuin vain 'vieraili' vaimonsa vuoteessa, mutta joutui lopulta aina siirtymään toisen huoneen sänkyyn, jotta hengityskoneen suhina ja hurina ei olisi valvottanut tätä.
Ikävä tilanne...todella ikävä...