Nihilistin muotokuva

Gc kirjoitti mm.

'Itse toki kannatan luonnonsuojelua ja muutakin ei-nihilististä toimintaa.'

*
RR

Mutta tästähän kuvailemassani nihilismisssä tai sen vastaisuudessa ei ole kysymys.

Korostan, että 'edustamani' nihilismi on lähinnä metodologista ja/eli tietoteoreettista laatua.

Siitä ei välttämättä seuraa arvofilosofisesti yhtään mitään eikä se itsessään seuraa mistään muusta kuin päättelijän omasta älyllisestä vakuuttuneisuudesta, jonka mukaan evoluutiolla ei ole päämäämäärää, ja että sen ainoa tarkoitus on DNA:n kopioituminen eli lisääntyminen.

Ja tämä 'tarkoitus' taas ei merkitse ihmisen kannalta rationaalisesti - normatiivisesti, moraalisesti - yhtään mitään!

Kyseessä oleva episteeminen (ei siis 'ideologinen' ja/tai metafyysinen) nihilismi tarkoittaa myös sitä, että nihilisti voi periaatteessa olla kuin kuka tahansa: vaikka luonnonsuojelija, piittaamaton roskakulttuurissa eläjä, itsemurhapommitusten suunnittelija tai jopa toteuttaja.

Mutta yksi on olennaista: hän ei usko lopullisesti minkäänlaiseen reduktionismiin - olipa se naturalistista tai supranaturalistista.

Arvot eivät palaudu geeneihin eivätkä Jumalaan - eikä niitä myöskään voi niistä johtaa.
Arvojen ja Luonnon/Jumalan välillä on ikuisuuden ja äärettömän syvyyden kaltainen katkos.

*
Teologit oivaltanevat, että tämä väite merkitsee todellisuuden/olemassaolon Mysteerin tunnustamista ja jättää siten oven auki eräänlaiselle mystiikalle.
Mutta kun sanon 'jättää oven auki' - en missään tapauksessa väitä/vaadi, että siitä ovesta tulisi astua 'sisään'.
Sen valinnan/'riskin' jätän kullekin ihmiselle itselleen...

*
Nihilisti ei suinkaan kieltäydy jääräpäisesti uskomasta kokeellisen havainnon ja järjen viimeisimpiin tuloksiin - ei myöskään välttämättä Jumalaan.

Päinvastoin - ja kuitenkin: hän on nihilisti juuri niiden vuoksi - niin luonnontieteiden kuin Jumala-uskon perustelujen ja tulosten vuoksi!
Hänen mielestään maailma, joka palautuu ja siten 'tyhjenee' johonkin perimmäiseen alkuperään kadottaa rationaalisen merkityksensä, olipa sitten kyseessä Jumala, aaltohiukkanen tai geeni.

Kahdesta asiasta hän silti ainakin sisimmässään on varma: - kaikkiin sellaisiin johtopäätöksiin ja vakuutteluihin, jotka ylittävät argumentatiivisen päättelyn ehdot eli tekevät oletuksia, jotka voidaan osoittaa virhepäätelmiksi (esim. kehäpäätelmät), voi suhtautua oikeutetusti epäillen ja jopa ylenkatseella.

Tosin nihilisti tietää, ettei hän itsekään ole vapaa kehäpäättelystä - kukaan ei ole. Tämä rationaaliseen päättelyyn itseensä sisältyvä paradoksi vain pitää tiedostaa ja pitää tarkoin mielessä.
(Kts. lopputoteamus)

Toinen seikka on nihilistin omaan kokemukseen perustuva, hänen episteemistä nihilismiään tukeva 'tuntemus' siitä, että maailma itsessään on tyhjä merkityksistä, ja että juuri luonnontiede ja Jumalan loputon vaikeneminen ovat tämän osoittaneet (kuten edellä totesin).

Niinpä - jos luonnontieteilijä (tai teologi) yrittää puhua maailmasta ikäänkuin se olisi arvokas ja merkityksellinen, hän puhuu ristiriitaisesti, argumentoi väärin - sanalla sanoen puhu 'läpiä päähänsä'!

*
Tietoni Wilsonin teoksesta Konsilienssi perustuvat kirjareferaatteihin ja sähköpostikeskusteluihin henkilön kanssa, joka kirjan on lukenut.

Mutta en tarvitse kovin paljon informaatiota oivaltaakseni Wilsonin kvasiuskonnollisen asennoitumisen ja siten sen ristiriidan itse luonnontieteen kanssa - olkoonkin, että mies on evoluutiobiologian huippunimiä.

Enhän nimittäin kritisoi hänen evoluutiobiologisia tutkimuksiaan - 'vain' hänen arvofilofisia päätelmiään - vaikkeivät ne aina näyttäisikään olevan erotettavissa toisistaan. Sitä pahempi Wilsonille.

*
Olemisesta ei seuraa pitämistä, toesi David Hume.
Itse kommentoin, että pitäminen seuraa tahtomisesta, mutta tämä ei tietenkään ole loogisesti pitävä väite.
Joka tapauksessa on praktisesti järkevää väittää näin.

Voisi esittää kysymyksen: miksi Wilson lähes mystifioi Luonnon arvon ja elämän kunnioituksen?
Vastaus: hän kokee ja tahtoo niin sisimmässään.
Mutta ryhtyä väittämään, että tämä vakaumus olisi argumentatiivisesti pätevä ja perusteltu on itsensä ja muiden huijaamista.

*
Kysytte nyt, enkö sitten minä edellä myös vedonnut omiin kokemuksiini ja siten myös tahtomalla tahdo nihilismiä.

Vastaan tähän kysymykseen kuten Nietzsche Hyvän ja pahan tuolla puolen kirjassaan kritiikkiin, joka hänen äärirelativismiaan vastaan tullaan esittämään, eli että eikö siis hänenkin esittämänsä tulkinta ole VAIN tulkinta - ei mikään Totuus?

Olkoon niin - aina vain parempi!