Kävin Kemppisellä

Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Seitsemäs sinetti".

*
Oletko anti-rasisti itse neekeri?

*
Mitä Sipuraan ja naturalisteihin tulee:

He laskevat tieteellisesti sydämen tuskan ja autuuden kvantiteetin, mutta eivät tajua että tulivat samalla selittäneeksi pois sen mitä tutkivat.

On asioita, joiden selittäminen merkitsee niiden kadottamista. Ei siinä mielessä, että kyse olisi toden ja/tai epätoden osoittamisesta vaan siitä, että selittäminen - kun se viedään tarpeeksi pitkälle - lopulta kumoaa oman perustansa eli kielen.

Kieli on väline, jolla tehdään erilaisia 'innovaatioita'. Mutta kun itse välineeseen kohdistetaan jatkuva kriittinen katse, sen konstruktiivinen luonne havaitaan ja se katoaa, koska se ei pysty puolustautumaan 'itse itseänsä kohtaan' asettuvaa kritiikkiä vastaan.

Kieli on siten kuin käärme, joka syödessään häntänsä syö itse itsensä. Tietenkään käärme ei voi syödä itseään lopullisesti, mutta vertaus merkitsee sitä, että kielen validiteetti kyllä katoaa lopullisesti, ja sen myötä 'toden maailman' oletus.

(Muistakaamme tässä kohtaa Nietzschen 'Miten tosi maailma muuttui taruksi' ja hänen subjektin käsitteeseen kohdistamansa kritiikki, Saussure: merkityn ja merkitsijän välinen arbitraarisuus, Derridan dekonstruktio sekä Baudrillardin Nietzscheltä modifioima 'simulacrum'.)

Tämä tilanne voidaan tietysti vielä hyväksyä' eräänlaisena negatiivisen päättelyn versiona, mutta etenkin reduktionististen naturalistien väite siitä, että tutkimisen ja selittämisen jälkeen jäljelle jäävä maailma on 'tosi', ei ole muuta kuin karkea kategoriavirhe, johon vain naturalisti voi langeta.

Lopputulos on nihilistinen, ei positivistinen. Rehellisyys kumoaa itse itsensä. 'Mitään ei ollutkaan' - ellen sitten kykene 'samaistumaan' hiukkasiin ja aaltoliikkeisiin - ellen siis ole eräänlainen shamaani..;)

Mutta juuri tämän taikauskonhan naturalisti halusi tieteellisyydellään kumota! Siten hän kumosi lopulta itse itsensä...tervetuloa Paradoxlandiaan!

*
Me olemme 'pimeydestä' syntyneet ja 'pimeyteen' me palaamme. Kaikki sillä välillä on pelkkää ihmisaivojen mahdollistaman välineen eli kielen tuotosta. Etenkin 'Totuus'.

*
Kutsua mystikkojen tavoin pimeyttä Jumalaksi - se sopii minulle oikein hyvin.

*
Voidaan perustellusti sanoa, että ihmeitä ei ole olemassa siinä merkityksessä, että mitään voisi tapahtua luonnonlakien vastaisesti, mutta mysteeri on eri asia kuin ihme.

Ensinnäkään mysteeri ei ole arvoitus, koska arvoituksella on aina ratkaisunsa. Mysteeri sen sijaan pitää sisällään lopullisen tietämättömyyden, joka johtuu - juuri niin - kysymisestä itsestään eli jälleen kerran kielestä.

Mysteeri ei ole ihme, koska se ei sodi luonnonlakeja vastaan. Kun nimitämme esimerkiksi olemassaoloa mysteeriksi, toteamme ainoastaan sen tosiasian, ettemme tiedä ja - vielä kerran, koska tämä on olennaista - sen, että itse kysymisemme on jo harhauttauttanut meidät olettamaan jotain, jota emme voi kysyä ilman, että teemme siitä 'kuvan'.

Mutta olemassaolossa ei ole kuvia eikä olemassaolo ole kuva. Jos näin olisi, kaikki olisi ollut selvää jo ajat sitten. Nyt - eikä koskaan - mikään ei ole selvää - niin kauan kuin kieli 'pitää meitä vallassaan'.

*
Onko vaihtoehtoa? On - pitää kieltäytyä ajattelemasta - ja se vasta rankkaa ajatustyötä vaatiikin!

*
Kysyn lopuksi: mistä olemme saaneet käsitteen ajatella? Kuka sen meille antoi? Pahantahtoinen demiurgiko? Toiselta nimeltään evoluutio..?