Katso edellisen päreeni kommenttiosasto.
*
PJ
Kyse on siis muutoksen ja samuuden ykseydestä. Miten se voi olla mahdollista?
Miten minä voisin olla edelleen sama minä 54 vuotiaana kuin 10 vuotiaana?
Ja silti jopa omasta mielestäni - ainakin muistikuvissani - olen.
Muistan itseni mummolassa - Päijänteen rannalla - hyvin selvästi, ja tiedän - siis todella tiedän (näin sanoo ymmärrykseni - mitä se lieneekin), että minä olen tuo kymmenvuotias poika - edelleen, 44 vuotta myöhemmin (vaikka monet ovatkin täysin eri mieltä - joskus jopa minä itse!).
Tämä esimerkki vihjaa Augustinuksen Tunnustuksiin kuten varmasti huomasit.
*
Timo, Ripsa et al.
Miettikääs hetkeksi Kretschmerin persoonallisuutypologioita, jotka juontuvat 1800-luvun lopulta ja joita on pidetty jo pitkään (tieteen näkökulmasta aivan oikeutetusti) huuhaana.
Dostojevskin ja Nietzschen aikana ne olivat kuitenkin muodissa - eli tieteen viimeisin sana.
Entä jos meidän pitäisi analysoida/arvioida fiktiivisten teosten roolihahmoja näiden jo 'ohitettujen' psykologisten oletusten pohjalta, niin pitäisimmekö ko. hahmoja realistisina vai vähintäinkin omituisina?
Meillehän ei enää (ainakaan arkisesti ajatellen) edes ole olemassa 'luonteita' tai tyyppejä. On vain tietyn temperamentin omaavia (usein keinotekoisia) rooleja.
Mutta kuten parhaimmassa fiktiivisessä/dramaattisessa kirjallisuudessa - roolihahmot eivät alistu mihinkään psykologiaan (ajatelkaa vaikka Hamletia), sillä ne eivät pelkästään jäljittele elämää vaan - epätoivoisesti tai nauraen - yrittävät olla itse elämä!
'Psykologinen' on siis - näin ajattelen - melko löyhä ja jopa turha viitekehys parhaimmalle fiktiolle.
Ei kuitenkaan siinä merkityksessä kuin nykytiede meille psykologian esittelee vaan itse tieteen paradoksaalisesta määritelmästä ja luonteesta johtuen.
Tieteen pitäisi olla totta (pysyvää) - ja silti se muuttuu jatkuvasti...
Mutta Dostojevski ja Shakespeare eivät muutu, vaikka keksittäisiin miten hieno fysikaalinen teoria.
Kvantit ja kvarkit eivät selitä mitään ihmisluonnosta.
Kieltämättä tämä on jollain tapaa myös traagista, vaikka sen voivat tajuta ehkä vain Einsteinin kaltaiset nerot.
Keskivertoluonnontieteilijällä on yleensä pirun pitkä matka humanismiin...
Toki puolestaan suuri osa humanisteista ajattelee usein, että heidän dramaattinen ihmiskeskeisyytensä on jotain täysin - siis täysin - autonomista ja riippumatonta luonnon 'voimista'.
Näin onkin mutta vain sillä ehdolla, että humanisti katselee suoraan 'silmiin' biofysikaalisen maailman määrällista kaikkeutta ja sisällöllistä tyhjyyttä, jonka ainoa 'Luoja' (merkityksessä esse est percipi) hän itse on - ellei häntä itseään(kin) sitten jo alunperin ole luotu....
14 comments:
Sinä se olet hullu mies. Minusta tulee luultavasti samanlainen, eikä se pahalta täältä näytä. Ehkä siellä on toisenlaiset näkymät?
Herää tietysti kysymys, että voiko suhteita muihin ihmisiin edes olla olemassa ilman loukkauksia?
Ei ainakaan naisiin.
Mä en ole ihan varma kuitenkaan siitä; että puutteen havaitseminen merkitsisi samalla uskoa siihen mikä poistaa sen puutteen.
siis
jos usko ei perustu ratkaisuun,vaan toimintaan itseensä
mutta
tässäkin tapauksessa herää toinenkin kysymys;
Miten valita runsauden ja välttämättömän välillä?
ja toisaalta
mitä jyrkemmin jotakin kiellät sitä houkuttelevampi mielikuva siitä kielletystä syntyy.
Kenelle kärsimystä pitäisi tulkita ja miksi?
Ovatko ihmiset samaa mieltä siitä mikä aiheuttaa tuskaa, onko heillä siitä kenties joku heitä yhdistävä käsitys? Joku saatanallinen pelkotila kenties, vai jotakin kevyempää, hienostuneempaa, melkeinpä unen omaista. Niin kuin sairaalassa.
Selitämme eloonjäämisemme ehtoja, jotta tämä elämä jotenkin sen seurauksena muuttuisi elämisen arvoiseksi.
Toisaalta surullista,mutta toisaalta vitun ärsyttävää.
Heimo S. eli Hemppa tuolta Iitistä väitti minulle joskus olisiko ollut esimerkiksi vuonna 1968, että siitä Hempan kotitalosta kulkeneet puhelinjohdot pitivät sitä puhelintolppaa pystyssä mihin ne piuhat päätyivät, että muuten se tolppa olisi kaatunut, kun oli niin laho.
Tuota teoriaa ei koskaan todistettu oikeaksi ja nyt kaikki toimii langattomasti. Vitun hienoa! Näkymättömyys, vähän niinkuin toi neutronipommi.
Tässä linkki joka jotenkin liittyy tähän tai sitten se ei liity http://fi.wikipedia.org/wiki/Orfismi
mitä väliä
ja sitten tuli mieleen tämä juttu;
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fideismi
ja sitten
Kierkegaard (ja mä otin vaan ton Wikipedia jutun tähän englanniksi siis)
Thou sovereign of my heart treasured in the deepest fastness of my chest, in the fullness of my thought, there ... unknown divinity! Oh, can I really believe the poet's tales, that when one first sees the object of one's love, one imagines one has seen her long ago, that all love like all knowledge is remembrance, that love too has its prophecies in the individual. ... it seems to me that I should have to possess the beauty of all girls in order to draw out a beauty equal to yours; that I should have to circumnavigate the world in order to find the place I lack and which the deepest mystery of my whole being points towards, and at the next moment you are so near to me, filling my spirit so powerfully that I am transfigured for myself, and feel that it's good to be here.
Suuruutta ilman malleja?
Kuinka hyvin meidän pitäisi sinusta palvella mielikuvitusta?
Vittu mitkä viikset!
http://www.youtube.com/watch?v=627KJ1U1jPQ
Mä tykkäsin tästä
http://www.youtube.com/watch?v=RLnnZit-c4U
Muuten mä ihan mielelläni voisin jatkaa juttua noista amerikkalaisista tositeevee runoilijoista ja muista jos vain sulla siihen liikenis tota aikaa, Tosin en tiedä miten mä itse kerkiän kun on kokoajan niin vitun kiirus kans, mutta hupaisa aihe piiri ainakin musta, eli mites se sun kiemuroihin passais?
http://www.youtube.com/watch?v=WhaaOER9Z0c
Tää on aika mielipuolista, tää tänne kirjautuminen, siis vanhalta ja humalaiselta vogbsl tai jotakin ja eri väreillä, onko tää jotenkin jotakin joka liittyy terrorismiin?
Kiitos
En osaa vastata, koska ensinnäkään kysymyksiä ei ymmärtääkseni esittety?
Ajatuksia vain heitettiin ilmaan niinkuin palloja...eli sinne meni...viuh!..
Mutta Jussi - kiitos. Pari palloa sain kiinni....
Muu meni 'kassalle'.
Jussi
Kiitti Fogertysta. Erinomainen (ja varsin tuore) live-versio Lodista!
Taidan lisätä kolme live-biisiä tämän vuoden Glastonburysta blogiini.
Glastonburyn konsertista on nimittäin taltioitu paras 'Up around the bend', joka Tuubista löytyy (niitä ei tosin ole montaa), - albumiversiota tietysti lukuunottamatta.
*
Kierkegaard-sitaatti oli todella koskettava. Luultavasti kommentoin sitä jossain vaiheessa.
*
Kemppinen kirjoitti ihan oikein (ei tosin näillä sanoilla...): näennäisesti katkeilevassa tekstissäsi on kuin onkin tietty ydin.
Jussi
Joo. Johnilla oli vielä 'Bayou Countryn' aikoihin (vuodenvaihde 1968/-69 viikset ;), mutta ne häipyi keväällä 1969 vähän ennen 'Bad moon rising'ia.
'I put spell on you' aloittaa CCR:n ensimmäisen LP:n ja antaa heti laakista ymmärtää, että tämä laulaja ei lällätä vaan lataa kaiken, mitä löytyy - eikä se ollut vähän se.
Jussi
Enonsa ja isänsä kuoleman jälkeen (1968) R. Räsänen 'rakastui' 14 - 17-vuotiaana - kahteen tummaviiksiseen mieheen: Friedrich Wilhelm Nietzscheen ja John Cameron Fogertyyn ;)
Se 'rakkaus' on kestänyt tähän päivään asti.
uskollinen mies
muuten
kausaliteetti on täysin näennäinen
se voisi toimia vaikka ylösalaisin meidän huomaamattamme
signif
Näin on. Meillä ei ole vaihtoehtoa - paitsi Jaakko Hintikalla..;)
"Keskivertoluonnontieteilijällä on yleensä pirun pitkä matka humanismiin..."
Näin teoriassa. Käytännössä taas luonnontieteilijät kyllä ymmärtävät mitä useimmat humanistit tekevät, mutta luonnontieteilijöiden touhut ovat lyhyen matematiikan lukeneille humanisteille täysin käsittämättömiä.
Gc
Ei ole tarvis ymmärtää yksityiskohtia, kunhan ymmärtää olennaisen, ja se tieto on mahdollista hankkia ilman pitkää matematiikkaakin.
(Kirjoitti lyhyen matikan kiitettävin arvosanoin - kotilaskuja tekemättä - suorittanut!).
Sattuneesta syystä olen suorittanut osan (alun) lukiosta kielilinjalla, osan (lopun) taas pakon sanelemana luonnontieteisiin painottuneessa reaalilukiossa, jolloin jouduin tenttaamaan myös kaikki pakolliset luonnontieteen kurssit alusta lähtien...kiitettävin arvosanoin.
Muttei se minusta luonnontieteilijää tehnyt...
Minusta konstruktivismi on vain humanistien tekosyy puolustaa näkemystä, että lopultakin vain filosofeilla on avain todelliseen tietoon, niin kuin oli joskus antiikissa, ja siksi luonnontieteilijöiden pitää olla lopulta radikaalisti väärässä. Kysymys on tässä taistelusta vallasta.
Post a Comment