August 30, 2007

Syksykesän aamu

Aamu valkenee aika nopeasti vielä näin loppukesän ja alkusyksyn usvien haihtuessa jonnekin meteorologien 'taivaaseen'. Lapset rientävät kouluun. Opettajat skarppaavat ja yrittävät olla 'esimerkillisisiä' ;) - rupeavat 'saattamaan jos joku vaikka ehkä kasvaisi.'

Itse olen kipeästi ulkona kaikesta tästä yhteisöä hyödyttävästä työstä. Olen enää tarkkailija. Sivullinen - ihan oikeasti.
Omat - varsin epärealistiset kuvitelmani sekoittuvat monesti (muka) kuvitelmiin hiki päässä työtään tekevien ihmisten elämästä, jota sekä kadehdin että kammoksun.

En ole enää? 'taistelija´niinkuin Saara (Iines ym. vahvat naiset) tai liki stoalaisen, analyyttisen mutta silti kepeän tyyneyden omaava (eikö näin ole?) Järveläinen; - tietoa jopa peräsuolestaan (mutta tyylikkäästi) purkava Kemppinen.
Tai aina niin hyvää oloa viestittävä Sedis.
*
Olen väsynyt. Lienemme catuluxen kanssa veljeksiä tässä asiassa - mutta älkää panko kaikkea kaljan piikkiin, vaikka se kyllä muodostaa tärkeän depressioon johtavan syy(s)-seuraussuhteen, joka on tieteellisesti todennettavissa.
*
Kafkaesque - ennenmuita sinulle haluan kirjoittaa - taas kerran...;) Mutta miksi sanani katoavat ajatuksistani kuin vesi sormieni välistä? Otinko leikin liian tosissani? Sekoitinko omat syvimmät tunteeni roolin rajattuun ilmaisuun?
Niin tein. Ja maksan siitä nyt hintaa.

Kuka olet sinä Kafkaesque? Yksi niistä kolmesta tai neljästä naisesta, joilta olisin voinut (joskus) saada lapsen - eli viimeisen todisteen, joka pitäisi minut vielä kiinni tässä mielettömässä 'geenipoolissa', jonka päämäärää edes Mika Sipura ei kysy vaan aivan ymmärrettävästi kuolaa esikoisensa kanssa kuin älykäs sukkulamato ikään.

Minä menin harhaan. Kuten aina. Enkä valinnut Jumalaa. En myöskään ateismia. En missään tapauksessa!
Ateistit - Nuo itseensä tytyväiset ja kaikentietävät järkijaakot! Mä nauran ne suohon ennenkuin on päästy edes perusteitten ja perusteluitten erotteluun.

*
Mutta Kafkis. Me ollaan yli viisikymppisiä, joten paree siis hyväksyä kohtalonsa, ellei sitten halua potkia (ainakin henkisesti) seiniä kuolemaansa asti, mikä tietysti meikäläisen kannalta tuntuu ihan 'aktiiviselta' vaihtoehdolta.

*
Sirkka Turkka, jonka opin tuntemaan hetken aikaa noin 30 vuotta sitten Nikkilän sairaalan kirjastossa että Sipoon Kellarin kautta, kirjoitti säkeen, joka pätee jokaiselle - looserille tai 'sarasvuolle' näyksi ja vielä enemmäksi: HITAASTI PALLO KÄÄNTYY.
(Olisko ollut Sirkan esikoiskokoelmasta 'Huone avaruudessa').

Kafkaesque: Muuta en tiedä kuin, mitä Sirkka Turkka sanoi: Hitaasti pallo kääntyy...

Siinä mekin voimme olla yhtä - ilman minun nietzscheläisiä harhailujani itsensä luomisen naurettavuudesta, josta Foucault'n - seurauksista piittaamattoman hippi-ideologian jälkeen tuli Nietzschen ajatusten kaatopaikka.

*

Mutta hyvää uutta päivää teille työtätekevät - mitä työtä sitten teettekin.
Nalle Wahlroosille en lähetä terveisiä, koska hän ei tarvitse niitä. En kyllä tiedä tarvitsetteko te muutkaan...

Kafkaesque: sinulle, joka edustat unelmiani ja pettymyksiäni: sinulle lähetän mansikkaleivoksia ja suukkoja - Ja minä en olisi minä, ellen tarjoaisi 'palanpainikkeeksi' Fernet Brancaa....

23 comments:

jarvelainen said...

Älä hellitä elämän paatoksesta, lausui Carpelan Sibeliukselle tai toisinpäin. Ja nyt on niin että myö hävitään tämä sota, lausui alik. Rokka.

Homo Garrulus said...

Ei ole kyse hellittämisestä; minulle sinä olet ollut suurin opettajani: kaikki, jossa on ollut mieltä on tullut sinulta. Sinä olet aivot edelleen, vaikka olet ehkä sidottu tarkkailijaksi. Se ei sinua vähennä eikä mihekkyyttäsi. Me naiset (oikeat Kafkat) näemme tulen läpi ja tiedämme mikä on tunne ja mikä ei.

Minä olen rakastunut "häneen" eli ihan oikeaan ihmiseen, mutta hämmennyn kun näitä blogeja on niin paljon. Sydän vie mutta lapsia ei taida enää tulla. Kiitos kuitenkin sinulle sanoistasi ja suunnattomasta herkkyydestäsi joka tuntuu vaikka kyse on vain tietokone ja sen moiset nappulat.

Zara

Jussi said...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Absintti

http://www.feeverte.net/index.html

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,

Kiitos näistäkin riveistä!
Kyllä susta lähtee kovaa substantiaalista "kamaa",
mutta myös sydäntä laulat-
tavaa herkkyyttä.


Jatketaan harjoituksia!


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

jussi

Kun kuulee kaksi ääntä yhtenä, lieneekö tullut hulluksi?

Teologeille se merkitsee kuitenkin .......

A-K.H said...

Se teko se vasta teolta maistaa,
kun itsensä omassa rasvassa paistaa.

Goethe, suom. VAK

Rauno Rasanen said...

a-k.h

Jossain kohtaa piti nauraa....vai? Tai saada Oivallus - jos ei muuta saanut...?

catulux said...

"Vieläkö, manalan koirat,
vaanitte porttini pieltä,
kun olen yksin?
Vieläkö rantaan Styksin
ruoskitte mua elontieltä,
synkeät moirat?

Syntyikö sylistä vaimon
ihmistä lohduttomampaa-
kyselin ammoin.
Taas kysyn vertyvin vammoin:
vieläkö juoksutat rampaa,
armoton daimon?"

Y. Jylhä

kafkaesque said...

rauno

kiitos sanoistasi. niiden rinnalla omani tuntuvat pelimarkoilta, joiden arvo on yhtä inflatoorinen kuin setelirahan. tällä nimenomaisella hetkellä kaikki puretut, nikkaroidut ja päälleliimatut lauseeni menettävät mahtinsa, sillä ne ovat sinun sanojesi rinnalla pelkkää naamioitua roskaa, kokkaroituneita kuin hapan maito.

jotakin on jätetty taakse ja jotakin on edessäpäin. eräs rautalanka on taivutettu loppuun - nyt on uuden polun avaamisen aika.

selittämätön kasa elektroneja, protoneja ja neutroneja on muodostunut välillemme yhteydeksi. ja yhteys on, niin kuin me kumpikin tiedämme, kahden ihmisen välillä olevaa harvinaista herkkua. oman empiirisen kokemukseni mukaan läheskään kaikille ei suoda viisumia tällaiseen välillämme olevaan paratiisiin.

autuaita olemme siis me, joiden 'pallo kääntyy hitaasti', sillä meillä on yhteys keskenämme.

sötem

pirtuesko said...

uu kafkaesk ja kaikki muutkin!
kyll' tuliva terveisesi perille!

Anonymous said...

joo ei oo jääny blogistaanista käteen kun kolme blogia
yksi niistä olet Sä toinen on järvelainen

A-K.H said...

RR

Taisin hypätä väärään ratikkaan. Tämähän ei menekään Pasilaan, vaan Arabiaan.

Sipura said...

Eikö juuri sivullisuus ole ehto näkemiselle? Sisäänpäin kun on hankala nähdä. Minusta et ole enää tarkkailija - olet saavuttanut tarkkailijan korkean aseman.

Sivullisena kävin kuukausien tauon jälkeen Helsingissä. Siellä oli kerjäisiä kadulla. Natiivit tutut eivät olleet kiinnittäneet asiaan huomiota.

jussi said...

Hah...

Joo mikäs sen kotoisempaa, etsin tässä varttitunnin verran mun rillejä ja löysin ne sitten tosta tuolin alta, millä nyt siis istun.

Kierkegaard;

Vain rosvot ja ------(sensuuri,puhe on eräästä hevosista pitävästä väestön osasta) sanovat,ettei koskaan pidä palata paikkaan, jossa on ennen ollut.

Mikähän paikka voisi olla kyseessä, mä olen jo pitkään horjunut tän pöydän ääreen jostakin ja aina yhtä epätoivoisena, joskun vieläkin epätoivoisempana.

Sitä voi olla ymmärtämättä asiaa niin monella tavalla

Voihan sitä kaivaa itselleen kuoppaa johonkin ja kutsua sitä ymmärtämiseksi - siitä vaan -

Mistä ne kivikauden - todella typerä sana, on eräs ärsyttävimpiä mitä mieleen tulee; varmaan sen käyttöön löytyy joku tieteeeeeellinen perustellu - unelmoivat?

Kivituoli?
Kiviauto?
Kivitietokone?
Kenties kivipullo?
Kivipotta olisi hyvä,se kertoo jo kehittyneestä ajattelusta.

Niiltä meni aika kauan ennen kuin ne keksi nenäliinan!

Mutta ehkä ne ei osanneet unelmoida, söivät kaiken raakana ja niiden tiedemiehet ja taidenaiset ei olleet vielä tehneet mestariteoksiaan ja suuria keksintöjään.

Eli mitä mä yritän sanoa, saattoi unohtua, mutta musta tuntuu, että kaikki vähänkin pysyvämpi syntyy juuri sen hetken tuotteena, mitä sen keksijä on elänyt.

Kuinka paljon toi viinankeksijä oikein halusi humaltua?

Ihmiset painaa töitä niskalimassa siellä baanalla, mutta mitä suurta he siellä oikein ovat tuottamassa tai mitä kestävää; kenties pesukonetta joka pesee sen tuskanhien pois!

Malja marttyyreille, eläville, kuolleille .......

Elämä on unettomuutta.

Teologinen kysymys kaikille tikanheittäjille;

Tarvitseeko jumala minua?

Hulluna olemisella siis ymmärretään tuota järjen menettämistä, mä joskus seiskyt luvulla seurasin vähän aikaa tuolla Stokiksessa Bekkiksessä noita hulluja ja menin naimisiin ekan kerran siellä yhen muijan kanssa joka oli siis hoitsu ei potilas jeeees, paska juttu, ei siitä sen enempää.

siis järki menee kun on hullu, tosin en tiedä kuinka moni nyt sitten ajattelee tässä yhteydessä sitä, mitä Kant tarkoitti järjellä, mä kai yritän niinku sitä tarkottaa.

Menettääkö hullu myös totuuden?

Muistan yhden ruotsalaisen hepun joka luuli olevansa hevonen. Hopoti hei.

Kuinka vakavasti ihmisen pitäisi suhtautua sivistykseen?

kuka se sanoikaan, että

Niin kauan kuin on alempia yhteiskuntaluokkia, minä kuulun niihin. Niin kauan kuin on rikollisia aineksia, minä kuulun niihin. Niin kauan kuin yksikin ihminen on vankilassa, minä en ole vapaa.

Kategoria....

Korkman – Yrjönsuuri: Filosofian historian kehityslinjoja

Kategoria.

1. Aristoteleen loogisista teoksista ensimmäiseksi yleensä sijoitettu Kategoriat tarkastelee yleisellä tasolla väitelauseiden perusosia eli termejä ja niiden tarkoittamia asioita. Aristoteleen jaottelun mukaan voidaan erottaa kymmenen kategoriaa: -> substanssi, kvantiteetti, -> kvaliteetti, suhteessa oleminen (relaatio), paikka, aika, asento, jollakin oleminen, tekeminen (akti) ja kohteena oleminen ( -> passio). Kaikkien väitelauseiden sisältö on hahmotettavissa nimenomaan näiden kategorioiden puitteissa. Jotkut ovat tulkinneet Aristoteleen ajatusta niin, että kyseessä olisi kymmenen yleisintä luokkaa, joihin kaikki olemassa oleva olisi jaoteltavissa. Toisissa tulkinnoissa kategoriat ymmärretään pikemminkin käsitteitä koskevaksi. Tällöin ne jaottelevat erilaisia tapoja kysyä asioita (mikä, kuinka paljon, millainen jne.).

2. Kantin kategoriat jäsentävät ymmärryksemme (Verstand) muotoja -> forma) eli niitä yleisiä ehtoja, joita ymmärrys asettaa -> apriorisesti minkä tahansa asian ymmärtämiselle. Kaikki, minkä ymmärrämme, ymmärretään aina määrällisenä, laadullisella, jossakin suhteessa olevana ja jonkin -> modaalisuuden puitteissa. Näissä neljässä ryhmässä on kussakin kolme kategoriaa, joten Kantilla kategorioita on yhteensä kaksitoista.

Onko muitakin asiaa pohtineita?

On toki;
Kategoria superiore (Superliiga) on Albanian korkein miesten jalkapallosarja. Sarjassa pelaa kaksitoista joukkuetta, jotka kukin kohtaavat toisensa kahdesti.

Kuinka epäonnistunut Buddha oikein oli? Oliko onnistunut?

Oikein hyvinkö?

Tärkeän oloisia pappeja sillä ainakin on, tärkeimpiä kenties?

Vaatiiko rehellisyys kärsimyksen oppia tai peräti teologiaa?

Illuusio ja Suuri Illuusio.

Tekeekö totisuus meidät totuudenrakkaiksi?

Anonymous said...

jussi, sama kysymys --- mihin jjumala meitä tarvitsee --- järveläinen sanoi, ett' kenties jla oli yksinäinen

5.22 said...

eetu kirjoitti rihmasto.net/arkisto/jajumala.htm

asia on pihvi said...

ego: etkö voisi tehdä asioita vähä nopeemmiin niinku, tuloksellisuutta, jla!
jla: there has to be rhythm & blues
?

oh, en halunnut herättää sinua.. said...

Herätys!

Anonymous said...

eikö liikoja entheogeenejä, pliis

Homo Garrulus said...

Jumala tarvitsee meitä, tai siis ihmisellä on paikkansa myös siinä kokonaisuudessa joka ei ole singulaarin kautta selvä. Älä kysy miksi näin väitän, olen silti ihan järkevä vaikka tietysti hullu. Paistoin itseni rasvassa (vaikka se kyllä lisääntyi kroppaan) ja opin jotain.

Rauno Rasanen said...

Kiitti vaan kaikille kommenteista.

Joka kerta kun olen kirjoittanut tämäntyyppisen 'vuodatuksen', en välty jälkeenpäin tietyltä nolouden tunteelta.

Vaistoan kyllä, että nyt saavutin ainakin ajoittain sellaisen herkkyyden tason, joka ei ole mikään itsestään selvyys saada purettua tekstiksi, mutta jotenkin alaston olo tästä silti jää.

Jotain ylipateettista, jotain naivia, jotain ehkä teennäistä ja liian? 'ekshibitionistista'.

Mutta luultavasti taiteilijan herkkyys on monesti juuri tällaista: pyrkimystä suoraan yhteyteen omien tunteittensa ja maailman/todellisuuden välillä sanojen, sävelten tai värien ja muotojen kautta.

Syntyy jonkinlainen peruuttamattomuuden tunne: tämä kokemus/elämys oli varmasti totta, vaikka se onkin nyt ilmaistu 'valepuvussa'.

Sellaisessa tilassa eläminen on hyvin antoisaa mutta samalla henkisesti erittäin rankkaa. Sivilisaatio kun ei ole tehty taiteilijoita varten...

*
Osuva sanonta kuuluu, että taide on valhe, joka kertoo totuuden.

Nietzsche lisää, että meillä on taide, jotta kestäisimme totuuten.

Taide saa näissä aforismeissa kaksijakoisen roolin: se sekä kätkee että paljastaa - mutta tiedämmekö välttämättä milloin taide tekee nimenomaan jompaa kumpaa?

Ehkä kysymys on epäolennainen, koska taide EI lähesty totuutta - se ON totuus, koska jotain esittäessään eli imitoidessaankin se pyrkii lopulta 'olemaan'.

Paras esimerkki tästä 'olemisesta' on tietenkin musiikki, joka Schopenhauerin ja Nietzschen mukaan on Tahdon välitön ilmaus, eli jolta puuttuu esittävä, imitoiva tai ideaksi saatettu 'olomuoto', josta äärimmäisenä esimerkkinä on arkkitehtuuri.

Musiikissa intohimot nauttivat itse itseään.
Musiikilla itsessään ei ole mitään funktiota.
Se on täydellistä taidetta ja sellaisenaan myös täysin hyödytöntä, mitä tuskin voi sanoa arkkitehtuurin tuotoksista.

valimo said...

Hassua
e
tt' mainitsist juuri arkkitehtuurin

Leonoora said...

Seuraavassa ei ole mitään uutta sinällään: Persona tulee latinankielesta. Sana on tarkoittanut alunperin savesta valmistettua maskia, naamiota.
Naamioita käyttivät antiikin Kreikassa ja Roomassa näyttelijät esiintyessään.
Olemmeko me yksilöinä pelkkiä maskeerattuja kaikuja yhteiskunnan näyttämöllä?
Raunoa & kumppaneita lukiessa tuo kysymys menettää merkityksensä, ainakin hetkeksi.