August 8, 2007

'Puhelinkeskustelu' 8.8

PUHELINSOITTO

Prrlll!

SXXX RXXXXXXXX puhelimessa.

No Rauno täällä - hei!

????!!! Tuota...(?!)...minä en juuri nyt ole tavattavissa....

No jos mä soitan ehkä myöhemmin...?

Tuota... minä en ehkä vastaa.

No jos minä kuitenkin soitan...

Tuskin kannattaa soittaa...kyllä minä tiedän...

Älä erehdy....

KLIK!
*
Suzie Q/ CCR/John Fogerty
Time: 08:28
(Täyspitkä versio CCR:n ensimmäiseltä LP:ltä -1968. Bändin ensimmäinen hitti. Todella hieno kuvavideokooste!)

11 comments:

no n said...

noin se just men ee

neit said...

etäännytitkö blogipersoonasi omastasi

Rauno Rasanen said...

Confessiones

En tasan etäännyttänyt. Puhelu on tosi ja sen naisen kanssa, jota olen rakastanut jo 36 vuotta!

Mutta tästä perkeleen (anteeksi!) luokanopettajasta (KT) on tullut näköjään kova kuin kivi muutamien vuosien erossaoloaikananmme.

Se ei kuulu hänen luonteeseensa, jos hänet lähemmin tuntee' ja minä tunnen - enemmän kuin läheisesti!

Rauno Rasanen said...

Vai onko lyhennys kasvatustieteen maisterista KM eikä KT?

Siunakkoon ku mie isseksein täälä pauhaan!

heinänuhane said...

rakakkaus on niin vahva voima että sen voi voittaa vain pakenemalla
sorryy yy .

Anonymous said...

ja nietzscheshen sanoi vielä paremmin jotenkin että rakastava näkee asiat juuri niin kuin ne eivät ole?
mutta its asiassa tästä pessimismistä pääseekin asiaan eli positiiviseen uskoon..ajatukseni saavat reaalimaailman ..muuttumaan

Anonymous said...

mutta olet Sinä kyllä aika villi mies. miten hän on saanut sinut kesytettyä.

Rauno Rasanen said...

ad anomymoys

Ei saanutkaan kesytettyä - täysin - ja se oli myrkkyä - sekä minun että hänen asenteilleen.

*
Kummallista.

Rakkautta kuitenkin oli koko ajan, loppuun asti, vaikkakin omituisen 'kitkan' kanssa.

Ja lopulta - mikään ei koskaan loppunut: opiskelu, työ ja liian rempseä elämä vei minut (tahtomattani!) muualle.

Sidos, jota minun olisi pitänyt hoitaa kuin kaunista ruusupuskaa puutarhassa, jäi hoitamatta.

Ruusu ei enää luottanut minun tukeeni. Se - ei kuihtunut vaan kehitti itsestään uuden lajin: kylmän ja kovan.

Mutta minä tiedän, että ruusunpiikkien alla piilee se sama Satu kuin muutama vuosi sitten.

Se Satu, jota minä rakastan yhä vain - elämäni loppuun saakka...

Rakastaako hän - enää? Ristin käteni ja voin vain rukoilla - mitä sitten rukoilenkin...

Jussi said...

Noh jooh. Mulla toi suhde olis ensi vuonna 30 vuotinen, niin kuin se sota. Onko toi niin kuin yhdyssana - olen hiukka jurrissa - siis mitä odotit?

Otetaas taas. Niinkuin.

No mennään kohta hautaan arvaan.

Kirjoitin jotakin tälläista mummolle, että; Kauneus herätti meissä edelleen kiihtymystä, mutta tuon kiihtymyksen ilmaisemiseen ei ollut enää käytettävissä yhteisesti hyväksyttyjä arvoja. Mielenvikaisuus oli avainsana. Hengen puitteiden ahtaus. Se onneton piiri, jossa ihminen joutui elämään, ei antanut tilaa edes kuvittelulle. Ihminen ei menettänyt järkeänsä, vaan hän menetti kaiken muun, sen, jota varten järki oli luotu; yhteyden luomakuntaan.
ja
Ajattelin jälleen ex-vaimoani, tai oikeastaan sitä, kuinka hän tarvitsi itseensä kohdistuvaa kiinnostusta. Ilman sitä hän tunsi olevansa hukassa. Tarpeita piti ruokkia toiminnalla ja hulluutta jaloudella. Polttoaineeksi kelpasi melkein kaikki. Jatkuvuus oli tärkeintä. Kulttuuri tarkoitti käytännössä samaa, kuin tyydytys.
ja
En silloin kyennyt ymmärtämään, että hän oli asettanut minulle tehtävän, josta minun oli mahdoton suoriutua. Enhän edes kyennyt ymmärtämään omaa tilaani, tai täyttämään omia vaatimuksiani. Ei minulla ollut keinoja punnita olemassaolon erilaisia mahdollisuuksia ja valita niistä sopivinta. Kuuluin tuon barrikadin toiselle puolelle.
Hajoamisen ja epätoivon täyttämien juoppojen ja perverssien, sekä epärehellisyyden ja petoksen tuhoamien ihmisten vierellä, minun oli huomattavasti helpompi kokea yhteenkuuluvuutta. Se ei tarkoittanut, että olisin halunnut viettää aikaani heidän luonaan, se tarkoitti, että minun oli helpompi jakaa tuo inhimillisen yhteenkuuluvaisuuden tunne heidän kanssaan. Se kaikki oli kuitenkin kovin repivää, sillä minunkin piti yrittää elää.
ja

niin pois päin kiitos vain näistä sun jutuista tämänkin kesän ajalta, aika vitun kovaa tavaraa. Koita jaksaa.

Ajattelin itse selvitellä krapulaa vasta syyskuussa.

Jussi said...

Mites olis jos välillä kuunneltais Canned Heatia?

Rauno Rasanen said...

'Mites olis jos välillä kuunneltais Canned Heatia?'

Sopii oikein hyvin.