April 21, 2007

Onko kristillinen uskonto pyhän edustaja, sorron väline vai 'heikkojen' kostoa?

Kirjoitettu kommentiksi mattitanelin kommenttiin päreessäni "Uuden 'Valmennushallituksen' 'tyhjät pois' linjaa sovelletaan myös eläkeläisiin".

*
Durkheimin tapa samastaa uskonto ja yhteisö on aikoinaan miellyttänyt minua, joskaan se ei enää sovellu globalisoituneeseen, läntiseen maailmaan eikä urbanisoituneisiin keskuksiin ylipäätään - ainakaan alkuperäisessä muodossaan.
Islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus sen sijaan ovat edelleen lähempänä Durkheimin ideaa kuin kristillisen uskonnon muodot.

Uskonto on myös sosiaalinen konstruktio, ei siis välttämättä yksi yhteen yhteisön kanssa, mutta rajan vetäminen sille, mikä uskonnossa on yhteisön tai nimenomaan sen vallanpitäjien tietoista manipulaatiota ja mikä taas kunkin yhteisön 'sisäisestä' eetoksesta, tyypistä tai luonteesta kumpuavaa - välitöntä, spontaania 'itsetranssendenssia' - sitä lienee lähes mahdoton ainakaan tieteellisesti määritellä.

Kant oli ymmärtääkseni aika 'lirissä' uskonnon kanssa, eikä koskaan julkaissut odotettua 'neljättä' kritiikkiään juuri tästä aiheesta vaan sen teki tavallaan Fichte, jonka käsityksen Kant hyväksyi: moraali ensin ja uskonto tulee siihen sitten 'kaupan päälle' takaajaksi/RR.

Jos Kant olisi julkisesti itse esittänyt tällaisen kannan, hän olisi joutunut entistä pahempaan asemaan Preussin hallinnon silmissä, koska häntä jo I Kritiikin jälkeen epäiltiin ateismista.

Mutta eihän moraali voi syntyi 'tyhjästä', ellei se sitten synny nimenomaan jumalallisen auktoriteetin voimasta?

Marx ja Nietzsche eivät kuitenkaan pitäneet uskontoa vallankäytöstä ja psykologiasta irrallisena ja itsenäisenä instituutiona.

Kumpikin kytki kyllä uskonnon ja moraalin toisiinsa, mutta tulkitsivat sen pikemminkin sosiaaliseksi ja psykologiseksi konstruktioksi.

Marxille kristillinen uskonto ja siihen pohjautuva moraali oli rikkaiden juoni köyhiä vastaan.
Nietzsche ajatteli lähes päinvastoin, joskaan ei taloustieteellisiin ja poliittis-ideologisiin vaan psykologis-filosofisiin syihin vedoten: kristillinen uskonto ja sen moraali on 'heikkojen ja ressentimenttisten' ihmisten juoni 'vahvoja ja vapaita' ihmisiä kohtaan.

Joka tapauksessa nämä herrat kieltävät uskonnolta ja kirkolta sen autonomian, joka niille on alunperin annettu ihmisen 'transsendentaalisena kotina'/RR.

En oikein pidä heidän perusajatuksestaan, koska se on niin perin kyyninen ja skeptinen.
Mielelläni soisin kirkolle oppeineen autonomisen aseman 'pyhän edustajana' tässä maailmassa, koska minun mielestäni moraali perustuu perimmältään pyhään, kun taas pyhä ei perustu lopulta mihinkään - 'paitsi' Jumalaan.

PS. Nietzsche kirjoitti 'Moraalin alkuperästä'-pamfletissaan ehkä hieman voltairemaisesti, ettei häntä kirkossa ota päähän niinkään sen auktoriteetti instituutiona kuin sen oppi.
Mutta - lisää N. -'minulla on tässä asiassa paljon vaiettavaa...'

3 comments:

A-K.H said...

En kyllä rohkeni suorastaan väittää, että Marxille kristillinen usko edusti rikkaiden juonta köyhiä vastaan, mutta olkoon. Ella Eronen veti löysät laastarilla niskaan.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos varsin kiintoisasta kirjoituksestasi.
Kant kirjoitti kyllä 4 lukuisen
kirjansa Die Religion der Grentzen
der blossen Vernunft, jossa hän
käsittelee radikaalia pahaa aluksi
ja sen jälkeen uskontoa pelkän
järjen rajoissa, kuten kirjan nimikin sanoo. Hän puhuu muun muassa jumalanpalveluksesta epäjumalanpalveluksena sekä papeista tämän toteuttajina. Ylipäätään Kant inhosi riittejä. Hänelle uskonto oli järjen uskonto, moraalinen uskonto.
Kehittynein uskonnon muoto oli
hänen mielestään kristinusko.
Marxista sen verran, että hänkään
ei ollut ekplisiittisesti ateisti.
Hän ei ottanut kovinkaan yhteneväisesti kantaa Jumalan
olemassaolokysymykseen. Hänenkin,
kuten Nietzschen, hyökkäyskohde
oli uskonto ihmisten luomana
järjestelmänä.

Näin lyhyesti ja pinnallisesti tällä erää.


Ystävällisesti Matti

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno vielä,

Kirjan nimi on tietysti Die Religion
innerhalb der Grenzen der
blossen Vernunft ( uskonto
pelkän järjen rajoissa)
vuoden 1792 pääsiäisenä.


Ystävällisesti Matti