Sokea nopanheittäjä

Kirjoitettu kommentiksi Terho Pursiaisen päiväkirjan päreeseen Untitled.

*
En ole alunperin inhonnut mitään "filosofointitapaa" niin paljon kuin peliteorioita, koska ne redusoivat ihmiset pelkiksi utiliteettia etsiviksi koneiksi.

Dostojevskin "kellariloukon miehen" ja Camus`n "katumuksentekijätuomarin" rinnalla tällaisilta analyytikoilta näytti aivan konkreettisella tavalla puuttuvan jopa sielu (eli se mikä tekee ihmisen ihmiseksi ja ehkä vielä enemmäksi...)!

Onneksi tutustuin sittemmin Pascaliin, jonka veto opetti minua ymmärtämään, että peliteorioista (odotusarvoista eli riskeistä) voi todella tehdä eksistentiaalisiakin johtopäätelmiä.

Mutta - jos perimmäiset valintamme ovat aina niin sanottuja elämää suurempia pelejä kuten esittelemäsi Pietarin paradoksi määrittelee, lähes koko mannermainen filosofia - fenomenologia, eksistentialismi ja hermeneutiikka (myös kriittinen teoria) - voidaan kuskata retorisena jaaritteluna kaatopaikalle ja korvata "turvallisilla" uhkapeleillä - eli angloamerikkalaisen pragmatismin "luurangoilla".

Filosofien sijaan tulevat silloin maireasti hymyilevät ja samalla kivikasvoiset "nopanheittäjät", joiden rohkeus ei riitä "miehekkäämpiin" dialogeihin.

En mainitse nimiä, mutta eräs sinunkin tuntemasi käytännöllisen filosofian professori tunnustautui mieluummin "pelkuriksi" kuin asettaisi henkensä ja (oletetun/RR) autonomiansa alttiiksi minkään "suuren aatteen tai Jumalan" (tai ehkä Itsensä?/RR) nimessä/puolesta.

(Oliko Hobbes pelkuriraukka vai realisti?)

Heitetään siis noppaa ja pelataan pokeria...Hyi helvetti - miksei saman tien pelata venäläistä rulettia?
Henkiin jäänyt saa kaiken! Loppuu turhat peliteorisoinnit siihen paikkaan.

Jaa-a. Kellä temperamenttia on kellä ei...

*
PS. Mutta koska nopanheittäjä uskoo hyötyyn, odotusarvoon, todennäköisyyteen tvs., joka yhtä hyvin ja jopa todennäköisesti saattaa voiton sijasta tuhota hänet, häntä voinee täydellä syyllä pitää "sokeana".

Ja näin olemmekin päätyneet jälleen takaisin "kellariloukon miehen", "katumuksentekijätuomarin" ja Zarathustran luo.
Nämä miehet näkevät jopa pimeässä, koska he ovat tottuneet elämään "siellä". Ilman todennäköisyyksiä.