Kumpi 'huijaa' enemmän - biologia vai Räsänen?

Kommentteja Eufemian päreestä "Tilitän tyttöydestä".

***
RR

Nonniin. Sain täysin odotetun vastauksen - siinäkin mielessä, ettei siinä ollut perusteluja.

Timo Airaksinen vinoili aikoinaan (ei ihan näin suoraan, mutta ajatus on sama), että filosofian laitoksen naisopiskelijat pyrkivät niin kovasti emansipoitumaan, mutta tutkivat nykyään lähes kaikki ranskalaisia miesfilosofeja, joista on tullut heille ajatuksellinen auktoriteetti.

'Törkeä' miesvalta se siis vain jatkuu, vaikka oltaisiin miten emansipoituneita.

Eufemia

Oli siinä perusteluja.

Esinnäkin kyseenalaistin mallisi, jossa biologia ei estä tyttöjä kiinnostumasta "miesten pelikentistä" ja tahtomasta niille, mutta estää puhumisen. Väitin kohtaa, johon vedit biologisen determinaation rajan, täysin arbitraarisesti valituksi.

Toiseksi vetosin empiriaan ja sen varassa väitin, että täysin perustelematon väitteesi "Miesten pelikentälle tunkeutuva nainen nimittäin menettää yleensä aina miesten silmissä eroottisen viehätyksensä eli 'kelpoisuuden' naisena" ei ole tosi. (Väitteeseesi sisältyvä mieskuva on muuten aika herjaava. Mitä Robert Crumbkin sanoisi?)

Ajatukselliset auktoriteetit ovat kyllä jänniä. Olen taipuvainen uskomaan, että monille tie kohti minkäänlaista omaehtoisehkoa kriittistä ajattelua kulkee auktoriteettiluottamuksen ja -pettymyksen läpi.

***
RR

Me puhumme nyt hieman eri asioista.

Sinä otit minun argumenttini kirjaimellisesti ja yleistit yksittäisestä, provosoivasta (ehkä huonosti valitusta - myönnettäköön) esimerkistäni kokonaisen vasta-argumentin, vaikka minä tarkoitin sen nimenomaan yksittäiseksi esimerkiksi siitä, miten sukupuolten välinen roolitus pelaa.

Parempiakin esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi se, miksi naiset eivät hakeudu johtotehtäviin niin usein kuin heidän koulutuksensa mahdollistaisi.

Äitiys ja patriarkaalinen 'hyvä veli'-johtajaperinne eivät riitä nyt vasta-argumenteiksi, koska on todellakin fakta, että huippujohtajista suurin osa on miehiä, vaikka heidän koulutuksensa jää monesti vastaavan alan naisten jälkeen.

Naiset eivät yksinkertaisesti hakeudu johtotehtäviin niin usein kuin miehet ja se on biologisen 'roolituksen' määräämä käytäntö.

Ajatteles esimerkiksi sairaanhoitajia ja Tehyä. Jos se olisi miesvaltainen ala ja siellä vallitsisi miesjohtajuus, niin olen täysin varma, että palkkausongelmat olisi ratkaistu ajat sitten.
Sama pätee osaltaan myös opettajiin, joista suurin osa on naisia, vaikka ylimpänä pomona toimiikin mies.

*
Myönnän kyllä, että palvelualojen ja sivistystoimen työntekijöiden on vaikea saada ääntään kuuluviin palkkaneuvotteluissa, koska kumpikaan ei ole niin sanottu 'tuottava ala'.
Eihän naisten työtä kotona lapsia ja taloutta hoitamassa ole koskaan arvostettu niin paljon kuin miesten 'tulosvastuullisia' hommia.

Mikä on tietysti täysin väärin tasa-arvon kannalta.

*
Toisaalta luulisi, että nimenomaan hoito ja opetus ovat yhteiskunnan perusrakenteita, eli jos ne pettävät, pettää se hemmetin innovaatiovouhakkeitten tuotantomyllykin (Nokiat sun muut), jota niin kovin mainostetaan yhteiskuntamme vaurauden ylläpitäjänä.

Mutta anyway - naisilla on kuin onkin tässä niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Jos he todella olisivat valmiita taistelemaan oikeuksiensa puolesta muutenkin kuin ajautumalla puolifasistisiin äärifeministiliikkeisiin, joiden johtajat vaikuttavat liian usein pikemminkin patologisilta persoonallisuuksilta kuin selväjärkisiltä poliitikoilta (joita on tosin kovin vähän), he saisivat tahtonsa läpi.

Mutta naiset eivät 'taistele' yhdessä rintamassa vaan odottavat, että miehet hoitavat heidän puolestaan 'sotimisen', tehden keskenään huonoja 'rauhansopimuksia' edustamiensa naisten kannalta.

Naiset puolestaan hoitavat miehet, lapset ja vanhukset, mikä tietysti sinänsä merkitsee, että naisilla on lopultakin 'kulissien takana' valtaa, jollaista mies ei kykene koskaan saavuttamaan, koska hän luulee, että opetus ja hoiva tulevat kuin 'manulle illallinen' - ilman, että niihin nyt pitäisi niin erityisesti satsata.

Tässä mielessä biologia 'huijaa' moraalia minkä ehtii, ja juuri siksi nämä asiat ovat moraalin 'ulkopuolella'. Ne eivät siis ole - läheskään siinä määrin kuin naiset uskottelevat itselleen tai väittävät miehille - vapaan tahdon ja autonomisen järjen määriteltävissä olevia asenteita vaan biologisen perimämme ylläpitämiä viettejä ja vaistoja.

Toisaalta - edellä olleeseen viitaten - miesten pitää yhtä lailla tunnustaa myös käytännössä, että jos kerran on sovittu tasa-arvoperiaatteista, niin onhan toki ehdottoman väärin maksaa surkeita palkkoja sivistystoimen tai hoitoalan työntekijöille, aiheuttaa siten työvoimapulaa ja vaarantaa näitten alojen laadun taso.

*
En ole törmännyt moraalisesti mihinkään niin valheelliseen ja kieroon kuin 1990-luvun puolessa välissä muotiin tulleet hoitoalojen laadunparannus-konsultoinnit, joiden tarkoitus oli 'rationalisoida, ulkoistaa, ottaa tyhjät pois' (eli vähentää työtekijöitten määrää) ja siten kiristää yksittäisen työntekijän työtaakkaa vetoamalla hänen eettisyyteensä ja omaantuntoonsa hyvänä työntekijänä ja kaiken lisäksi ilman, että työtaakan kiristyminen olisi millään tavalla näkynyt palkkojen nousuna.

Kyseessä oli siis täydellinen yhteiskuntapoliittinen huijaus, johon suurin osa hoitoalan työntekijöistä retkahti ainakin muutamaksi vuodeksi.

Nyt tilanne alkaa muuttua, kun ei enää yksinkertaisesti jakseta juosta huijarikonsultoijien (käytännössä tulosvastuu-poliitikkojen) oravanpyörässä.

Odotankin mielenkiinnolla, miten Kokoomus täyttää lupauksensa hoitoalojen palkkojen nostosta - 'tasa-arvoerä' vai mikä se nyt on..?