Tämä aaria toimikoon vakuuttavana esimerkkinä Anne-Sofie von Otterin loistavasta tekniikasta.
(Lisäys 23.4)
Lopussa kuultava pieni pätkä yleisön liki raivoisien aplodien alusta kertoo kyllä, että von Otterin esitys on ollut henkeäsalpaavan taidokas.
(Esitys kuulostaisi olevan updeitattu vinyyliltä pienen 'napsumisen' perusteella.)
*
Anne Sofien oivallista kykyä omaksua luontevasti eri kielien laulullis-prosodinen ilmaisu/artikulaatio on usein kehuttu. Äidinkielensä ruotsin ohella hänen konserttiskaalaansa kuuluu niin englantia, saksaa, ranskaa kuin (tässä) italiaakin.
Carmenia ja Offenbachia kuunnellessa tulee minullekin, joka en taida ranskaa kuin minimaalisesti, välitön tunne, että hänen artikulaationsa on virheetöntä.
Kuten eräs Carmenin Habaneeran kommentaattori totesi: What a perfect diction... on comprend vraiment TOUT!
***
The "Nacqui all'affanno" Contest - Anne Sofie von Otter
06:32
"How to end an opera?" That was surely one of the quetions composers asked themselves in the good old days (circa 1800s). The possibilities were endless, but the most "popular" opera ending certainly was an aria for the heroine: Anna Bolena "How to end an opera?" That was surely one of the quetions composers asked themselves in the good old days (circa 1800s). The possibilities were endless, but the most "popular" opera ending certainly was an aria for the heroine: Anna Bolena, Amina, Elvira, Zoraide, Elena...
This is only a short list of opera heroines, who get the final word in their respective operas. Rossini's Cenerentola also ends with a final aria for the title heroine. Angelina's "Nacqui all'affanno" is a wonderful example of the rondo aria form: it starts with a gentle cantible, where there is much room for expression, and ends with a brilliant cabaletta, that was used by Rossini two times before "La Cenerentola". I do hope that you enjoy this new voting (the system is the same: the marks range from 1 to 5; there are two categories: singing/characterization; so your mark (+ comment :-) ) should look like this: (*/*)).
First up is the delicate Anne Sofie von Otter.
***
Lisäys
Alla kuvailua siitä, mistä tässä laulutavassa on kysymys.
Rossinin crescendo tai Rossini-crescendo on erityisesti Gioacchino Rossinin teoksille ominainen musiikillinen elementti, jossa samaa teemaa toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen aina kovempaa ja korkeammalta.
Ensimmäisenä tätä tekniikkaa käytti tiettävästi säveltäjä Simon Mayr, jolta Rossini sai paljon musiikillisia vaikutteita. Rossinin aikalaisista myös Giuseppe Mosca väitti tekniikkaa omaksi keksinnökseen ja syytti Rossiinia sen plagioimisesta.
Rossinin crescendon tarkoituksena on toiston avulla luoda jännitystä oopperan kohtaukseen. Usein Rossini crescendon lisäksi myös nopeutti teemaa pikkuhiljaa ja samalla lisäsi orkestroinnissa soittimia. (wikipedia)
No comments:
Post a Comment