Koottuja kommentteja 3

Kommentteja Kemppisen ja Järveläisen blogeista.

###

Kemppisen päreestä "Luovuusinnovaatio".

RR
Kumpaa sä kirjoitat Kemppinen: blogia vai omaa curriculumiasi, joka laajenee aina sitä mukaa, kun löydät uusia "innovaatioita" (suomeksi "tiedonpätkiä") - eli päivittäin?
Kysyy vakaumuksellisesti 'epäinnovatiivinen' ihminen.

*
Jukka Kemppinen said...
Ad Rauno Rasanen:
Opin sanan Curriculum aika myöhään, siksi siitä tulee edelleen mieleeni karuselli - pieni piiri, joka pyörii.
Sormet sanoo sososo.Kengän kannat kokoko.
Kun meillä on tässä blogissa noin 40 henkilön toimittama kulttuurilehti, käsitän oman roolini lähinnä ilmiantajaksi eli vasikaksi, joka kertoo, mitä mielenkiintoista on sattunut korviin ja silmiin.

#
RR
Asia vilpitön.
Mukavanoloinen vastauksesi osoittaa jälleen, että olet sekä lähes narsistisen itsevarma että parkkiintuneen kovanahkainen - ja kuitenkin samalla "röyhkeän sivistyneesti" leikillisen huumorintajuinen sälli.

Ja siit mie kyl piän, sano Kotkan poika. Vaikka joskus tuntuukin siltä, että "olet niin täynnä itseäsi, että oikein kuormasta putoilee" - siteeratakseni erästä blogikolleegaani...
(Jos tää kommentti tuli kahteen kertaan, niin poista se toinen.)

*
Kemppisen päreestä "Julkinen onnittelu".

Jukka Kemppinen said...
Ad Rauno Rasanen:
Sana paikallaan. Nuorempana tuota tuli paljon mietityksi. Valitettavasti se ei näytä merkitsevän paljon, että on itseään täynnä. Ihminen on myös paskaa täynnä.
Se on sitten erikseen, että jotkut pitävät itseään luomistyön (tai vastaavan) mestarinäytteinä ja ovat halukkaita merkitsemään syntymänsä ajankohdan Ihmiskunnan Tähtihetkiin. Luulen ettei tässä ole puhe siitä.
Eli mistäs se paha pappi saarnaakaan?

#
RR
Puhumme näköjään molemmat hieman arvoituksellisesti.
Hyvä niin. Se onkin lopulta "rehellisempi" tapa ilmaista itseään...

*
Peili, kasvot ja silmien liikahdus eivät valehtele niinkuin sanat ja kieli, mutta sille me emme taida mahtaa mitään.
Vai onko olemassa kieltä, joka ilmaisee perimmäiset motiivimme niin häkellyttävän suoraan, vastaansanomattomasti ja "valaisten/valistaen", että se tekee itsensä lopulta tarpeettomaksi?

Sellainen kieli ainakin vähentäisi huomattavasti tätä helvetillistä informaatiokaaosta, jossa kaikilla (minä itse mukaanlukien) tuntuu olevan muka jotain "tärkeää" ja "paljastavaa" sanottavaa itsestään, muista ja maailmasta.

Mutta kuten jo sanoin: kieli valehtelee - tai ainakin se lavertelee loputtomiin omia banaaleja sekä triviaaleja juttujaan - ellei se sitten ryhdy puhumaan arvoituksin...

Mikä massiivinen valehtelu- ja itsepetospandemia siis onkaan vallannut tämän informaatio- innovaatio- ja sisällöntuottamis-sukupolven?!

Jos totuus ja "välttämättömyys" myisivät yhtä hyvin kuin turhuus ja valhe, olisimme paljon vaiteliaampia ja vaatimattomampia tässä nykyisessä virtuaalitodellisuudessamme, joka on hyvää vauhtia jakautumassa innovaatiokeskusten ja golfkenttien (keinotekoinen luonto) sekä romukaatopaikkojen ja aavikoiden (keinotekoisen luonnon jätteitten ja seurauksien todellisuus) hyvin erilaisiin maailmoihin.

*
Täytyy kuitenkin varoa tuomitsemasta, ettei joutuisi sen kuuluisan pahan papin kirjoihin, vaikka joskus - osittain kauhukseni, osittain suureksi tyydytyksekseni - koenkin olevani Pentti Linkolan ja Paavo Haavikon "pirun pitkä varjo"...;~#

*
Ehkä optimismi on annettu joillekin jo synnyinlahjaksi (nuo "armoitetut"), kun taas toiset joutuvat etsimään onnea loputtomiin vain havaitakseen että se tulee lopulta vasta kuolemassa...

#
Järveläisen päreestä "Tieteestä".

RR
Mutta arvatkaapa, mikä on on "huikkaskiihdytin"?
Minä olin sitä vielä vajaa vuosi sitten, mutta nyt on "tavallisten" huikkasten kiihdyttämiseni huimasti vähentynyt, koska olen ryhtynyt käyttämään "Lappeenrannan immateriaalioikeudellisen laboratorion" kehittämiä "innovaatiohuikkasia", jotka eivät kiihdytä, mutta joiden vaikutuksesta itsetunto kasvaa suorastaan kosmisiin mittasuhteisiin asti...
Kautta Kemppisen ja Himasen!

PS. Palaan realiteet...realismiin hiukan myöhemmin.