April 15, 2007

Schubert-Goethe- von Otter: Erlkönig

(lisäyksiä 25.4)
Huhhuh! Vai ei 1800-luvulla osattu tehdä 'heviä'! 'Der Erlkönig': Sävel Franz Schubert, sanat Johann Wolfgang von Goethe, orkestrointi Hector Berlioz, kapellimestari Claudio Abbado - solistina Anne Sofie von Otter ('lyömätön 'viisikko'/RR).
Olen kuullut tämän kuuluisan liedin monena eri versiona. Yleensä sen laulaja on mies, koska Goethen runossa käydään isän ja hänen kuolevan poikansa välistä keskustelua.
Kuitenkin - aivan pakko myöntää - Anne Sofie von Otterin laulamana tästä esityksestä löytyy niin sanotusti 'munaa'.
Yltää dramatiikassa kevyesti Fischer-Dieskaun tai Hynnisen tasolle.
Mrs. von Otter hallitsee 'tunnepuhkuilun' eli dramaattisen ilmaisun. Nyt jäivät 'kaikki 'hevimimmit' kakkoseksi - Tarja Turunen mukaanluettuna.
'Hovsångerska' - diplomaatin tytär Anne-Sofie von Otter on taatusti kielitaitoinen ihminen, mutta kommentoijien mukaan hän tekee virheen erään säkeen kohdalla. Omalla kielitaidollani ja/tai runotuntemuksellani tuo virhe ei tunnu missään.
Sitäpaitsi kyyneleet valuvat silmistä ja kylmät väreet kulkevat pitkin selkää jo muutenkin tämän jälkeen...
(Tsekatkaa alta runo ja sen juonen selitys.)
*
Erlkönig (Schubert) 03:55
Anne Sofie von Otter, Claudio Abbado, Chamber Orchestra of Europe.
*
(Lisäys)
This performance is fantastic. At first I was shocked that it was orchestrated, but found it was sensitively done. Von Otter is nothing short of AMAZING!!! Yes, this is a piece traditionally done by a man (and I've heard a few good ones, many awful), but I feel she renders the text in a artful, AND very feeling way. BRAVA! I only hope to hear much more of her.
*
Whomever says she didn't differentiate enough is an idiot. Though the song was indeed composed for men, I think the orchestration and female interpretation were superb, and really add to the spirit of the song, though I wouldn't claim that women should ALWAYS sing the song. (Or men in that register)
*
This piece is so emotive, the poem alone makes me weep, the song and music sends great shivers of fear.
*
True, she has difficulty in making the four characters as distinct as possible vocally, not an easy task, granted, but I think she convey's the situation quite poetically in her facial expressions, although the video editor and camera shots don't help.
*
She is quite good... but... well, call me a traditionalist, but really Goethe wrote this poetry for men. I find this lieder in particular has more impact when sung by Ian Bostridge or Fischer-Dieskau. I must also say that I am not fond of the arrangement for orchestra. Additionally, the change in timbre of voice required for this song to denote the four distinctive characters doesn't seem especially present, rendering the narrative nature of the work ineffective. Her voice is pretty, though. (Maltillista arvostelua)
*
Even if there is an error in the text, I am sure that Mrs. Von Otter knows it, when you are such an artist you know when you failed so... forgive her ! and if thereis a swedish "girl" that knows German, she really is that one... By the way great record this "I let the music speak"...This is always a great pleasure... Thank you for posting this Erlkönig !
*
This is the orchestration by Hector Berlioz. The original song is a fantastic but this adds even more to it. Two musical geniuses coming together.
*
This one is bad! unbelievably! i like her singing so much, but this interpretation sucked really. Somethimes I had to laugh because there's too much of everything: too much drama, arrangement for the orchestra just overloaded, sorry folks. that one wasn't good. (Kritiikkiä)
###
Runo kertoo kuolemansairaasta pojasta, joka ratsastaa isänsä kanssa kohti kotia. Poika kuvittelee houreissaan keijujen kuninkaan yrittävän huokutella häntä mukaansa ja huutaa isäänsä apuun. Isä yrittää tyynnytellä poikaa ja vakuuttaa, että keijujen kuningas on vain kuvitelmaa. Lopussa kuitenkin paljastuu pojan kauhea kohtalo; kun he viimein saavuttavat kotinsa, poika on kuollut. Keijujen kuningas on runossa kuoleman vertauskuva.
Laulun alkuperäiset saksankieliset sanat:

Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
Er hat den Knaben wohl in dem Arm,
Er faßt ihn sicher, er hält ihn warm.

"Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht?"
"Siehst, Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron und Schweif?"
"Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif."

"Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel' ich mit dir;
Manch' bunte Blumen sind an dem Strand,
Meine Mutter hat manch gülden Gewand."

"Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
Was Erlenkönig mir leise verspricht?"
"Sei ruhig, bleibe ruhig, mein Kind;
In dürren Blättern säuselt der Wind."

"Willst, feiner Knabe, du mit mir gehn?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
Meine Töchter führen den nächtlichen Reihn,
Und wiegen und tanzen und singen dich ein."

"Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort?"
"Mein Sohn, mein Sohn, ich seh es genau:
Es scheinen die alten Weiden so grau."

"Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
Und bist du nicht willig, so brauch ich Gewalt."
"Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan!"

Dem Vater grauset's, er reitet geschwind,
Er hält in Armen das ächzende Kind,
Erreicht den Hof mit Müh' und Not;
In seinen Armen das Kind war tot.
*

8 comments:

an artista said...

iloista aluevaltausta
tämä sopii tähän
ilmastonmuutos suomessa..
mitä kuuluu

Rauno Rasanen said...

Kiitän kommentista. Melko hyvää kuuluu.
Tuntuu vain siltä, etten kestä katsoa tätä esitystä. Se murskaa minut...

*
Tekisi taas vaihteeksi - von Otterin ja Abbadon 'Erlkönigin' jälkeen - mieli purkaa itseäni suuntaan, joka osoittain on syytön tuomioonsa - myös sen vuoksi, että itsekin flirttaan sen kanssa, mutta antaa mennä.

Kaikille analyyttisen ja teoreettisen filosofian pilkunviilaajille.

"Helvetin saivartelijat - teidän teorianne murenevat kuin palapeli Goethen ja Schubertin rinnalla!

Tässä ei kierrellä eikä kaarrella vaan mennään ihmisen 'läpi'...Tässä ei lasketa sydämen tuskan ja autuuden kvantiteettia vaan ilmaistaan se suoraan ja niin välittömästi kuin mahdollista.

Sama asia William Blaken sanoin, (joita Nietzsche lienee myös lukenut): 'He who desires but acts not breeds pestilence.'"

Ripsa said...

Kiitos Erlenkönigistä!

Hyräilin sitä iltani ratoksi illalla. Sanon vain pari huomautusta:

Vaatimattoman, mutta vakaan mielipiteeni mukaan paras esitys on kyllä Marian Andersonin. Kuuntelin sitä aina kun vanhemmiltani pääsin, se oli pikkukiekko ja toisella puolen oli Schubertin Forelle-laulu.

Vanhempien kanssa olin aina alakynnessä, kun yritin päästä levysoittimelle. Isä halusi kuunnella Maria Callasta (säveltäjästä viis, hän nyt rakasti Callasta) ja äiti Sibeliusta. Onneksi olin vanhin lapsi ja pystyin tönimään sisarukseni ulos olkkarista.

Ja toinen, en tiedä mistä olet saanut sanat, mutta minun mielessäni toiseksi viimeisen säkeistön viimeinen säe menee:

"Der Erlenkönig hat mir Leids getan!"

Eikös Leids ole monikko? Kun laskee nuo tavut säveleeseen niin noin kai sen pitäisi mennä.

Mutta harjoittelen ahkerasti nyt olemattomalla (sävel)korvallani laulua.

Rauno Rasanen said...

ripsa

Minulla on joskus vaivalloinen ja ehkä turha tapa linkittää paljon - osittain lukijan vaivoja helpottaakseni, joskaan se ei aina ole välttämättä hyvä tapa.

Esimerkiksi Kemppinen soveltaa periaatetta, jonka mukaan lukijan ollessa asiasta kiinnostunut hänen pitäisi myös osata tai ainakin opetella löytämään oleellinen tieto vaikka wikipediasta ilman, että linkki annetaan kuin lautasella.

Näyttää vain siltä, ettei linkityksestäkään aina ole tarkoitettua hyötyä, mikäli lukija ei käytä linkkejä.

Heti alussa linkitetystä Erlkönig-kohdasta olisit nimittäin havainnut, että runon alkukielinen versio löytyy suomenkielisen wikipedian aihetta käsittelevästä artikkelista.

Mitä pohtimaasi toiseksi viimeisen säkeistön kohtaan tulee, niin mitä todennäköisimmin wikipedian versio on oikea.
Tarkistin asian 'luotettavammasta', saksalaisesta lähteestä.

En osaa saksaa kovin hyvin, mutta kuunteles tarkemmin, miten von Otter tämän kohdan laulaa/ääntää.
Ainakin omasta mielestäni se menee niinkuin on kirjoitettu.

Viittaan tässä sellaiseen lasuntaan ja laulamiseen liittyvään termiin kuin prosodia, joka selittää kommenttini perusteita.

'Prosody (music) refers to the way the composer sets the text of a vocal composition in the assignment of syllables to notes in the melody to which the text is sung; this is particularly a function of rhythm and pitch, and is not to be confused with musical form.' (wikipedia)

Mitä tulee videokommentaattorien huomautuksiin, niin niissä ei ole kyse prosodisesta ongelmasta vaan kahden sanan poikkeamasta verrattuna alkuperäisen runoon.

Otter laulaa 'sie singen', kun pitäisi olla 'und wiegen', ja siltä myös minun korvaani kuulostaa.

'"The singing is just perfect, but I must note she missed the original text by Goethe. She says something like: "sie singen, und singen und tanzen dich ein" (bar 174) where the original (both Goethes und Shuberts) is "Und wiegen und singen und tanzen dich ein"'.

PS. Abbadon ja Otterin versiota voinee tietysti kritisoida 'ylipateettiseksi' tai jopa liian 'hurjaksi', joskin nämä elementit ovat myös sen vahvimmat puolet.
Tässä mennään taas makuasioitten puolelle.

Mutta ehkä von Otterilla sittenkin on hieman ilmaisullisia vaikeuksia runossa esiintyvien neljän eri hahmon: kertojan, keijujen kuninkaan sekä isän ja pojan äänien erottelemisessa toisistaan.

Kyseessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo tehtävä - olipa laulaja sitten miten taitava tahansa.

Joka tapauksessa - kerrassaan mestarillinen tulkinta!

Rauno Rasanen said...

Kaikki eivät kuitenkaan ole sitä mieltä, että Claudio Abbadon Berlioz-orkestroinnin pohjalta tehty 'heavyversio' olisi 1) yliampuva tvs., koska Schubert kirjoitti liedin pianolle ja mieslaulajalle, 2) sen esittäjän pitäisi aina olla mies jo senkin takia, että liedin runon päähenkilöt ovat isä ja poika tai 3) Annie Sofie von Otter ei pystyisi erottelemaan äänellisesti tarpeeksi hyvin runon 'henkilöitä' tai 3a) etteivät orkesterin soittimien äänet ylipäätään erottuisi tarpeeksi hyvin tai pystyisi tukemaan laulajan äänen muutoksia.

"While I agree that this was written for male, and also for solo piano, I find this performance very nice! Her voice is great and I think the orchestra supporst the change of voices well, therefore I disagree with the argument some bring up saying the voices are not distinct enough.

Very nice!"

Rauno Rasanen said...

Jotain outoa on tapahtunut minulle.

Olen kuunnellut ja katsellut tämän esityksen jo yli 20 kertaa, enkä pääse irti sen lumosta.

Se vain yksinkertaisesti on vahvempi kuin minä...

Ja vahvemman edessä on pakko nöyrtyä.

Jos uskoisin Jumalaan yhtä vahvasti kuin 'uskon' nyt tähän lauluun ja esitykseen, olisin pelastettu siitä hetkestä!

PS. Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun Schubertin liedit saavat minut pysähtymään, mutta von Otterin ja Abbadon yhteistyö on jotain aivan erityistä.

'Knock out' - täydellinen tyrmäys - se kuvaa osuvasti tilaani joka kerta, kun von Otter lopettaa: - 'In seinen Armen das Kind war - TOT'.

Rauno Rasanen said...

Tämän "paremmaksi" kärsimys ei enää tule.

Rauno Rasanen said...

Tosiaankin - miksi kärsimys tuntuu näin 'hyvältä'?