Kirjoitettu kommentiksi PJ:n päreeseen "Juhlapuhe pykälälle".
*
Entäs ne huippu-innovaatio-yliopistot? Jonne sijoitetaan kaikki päänsä liialla tiedolla sekoittaneet ja/tai siitä 'euforisoituneet'?
Siis joko sellaiset, jotka ovat valtaisan mutta pirstaleisen informaation hallintansa vuoksi hajottaneet reflektiiviset intentionsa taivaan tuuliin kuten Jukka Kemppinen (tosin Kemppinen on aivan oikeassa, mitä poikkitieteellisyyden vaatimukseen tulee) tai sellaiset - yleensä 'äärikovien' luonnontieteiden tutkijat, jotka ovat supistaneet kompetenssinsa yhteen ainoaan 'pisteeseen' eli tietävät kaiken esim. aivojen mantelitumakkeen aineenvaihdunnallisista reaktioista heteroseksuaalisen kiihotuksen aikana tarkasti kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa tiukasti strukturoitun tutkimusetelman puitteissa - klo:23.00-24:00 välisenä aikana iltayöstä - täydenkuun aikaan jne...
Kolmanteen kategoriaan kuulunevat Pekka Himasen kaltaiset "plagiaattorit", jotka tekevät jo miltei teini-ikäisinä eximian väitöskirjoja, joista ei kuitenkaan löydy tippaakaan omaperäisyyttä, mutta jotka täyttävät muodollisesti väitöskirjan tekemiselle asetetut - varsin pedanttiset ja jäykät vaatimukset - henkilöt, jotka esittelevät käsittämättömän suuria palkkioita vastaan triviaaleja ellei peräti banaaleja - yleensä jonkun suuren gurun (Castells) ajatuksia soveltavia arvioita innovaatioyhteisöjen syntymisen mahdollisuuksista käyttäen esimerkkinä 2500 vuotta sitten kukoistanutta Kreikan kulttuuria, joka oli kuitenkin aivan eri pohjalta ja pohjalle rakentunut kulttuuri- ja kommunikaatioyhteisö kuin joku pelkkään teknologiaan erikoistuneitten "Pelle Pelottomien" piilaakso Kaliforniassa 1900-luvun lopulla.
Näistä he sitten keskustelevat televisossa esasaaristen kanssa innostuneesti ja hauskasti ikäänkuin eivät lainkaan tajuaisi olevansa mitään muuta kuin lisää hyvin kaupaksi käyvää teknologista romua himoitsevan markkinatalouden hyväksikäytetyimpiä marionetteja (tosin hyväpalkkaisia kuten 'luxusprostituoidut' aina).
(Myönnettäköön, että Pekka Himanen on poikkitieteellinen ja omaa varmasti laajan yleissivistyksen.)
*
Mutta niinhän se on nykyään yliopistomailmassakin: tulos tai ulos!Hyvästi siis lopullisesti humboltilainen yliopistoihanne ja Wissenschaftlehre!
Tosin yliopistomaailmakin on aina ollut myös kilpailuyhteisö, mikä tietenkin on aivan luonnollista ja jopa välttämätöntä, mutta jos pelkkä erikoistuneitten tutkintojen määrä alkaa tulla tärkeämmäksi kuin yleissivistys ja poikkitieteellisyys, joita minun mielestäni täytyisi pitää kaiken todella korkeimman luokan tutkimuksen perustana, niin tällainen tilannehan alkaa muistuttaa vähitellen ammattilaishuippu-urheilua.
Pitäisikö huippututkijoita ryhtyä nimittämään 'tieteen formulakuskeiksi'?
Vaikka 1800-luvun saksalainen yliopisto oli sen ajan maailman huippu, niin en yhtään ihmettele, että Nietzsche, jota arvostettiin oman tiedealueensa huippuopiskelijana, haistatti esimerkiksi Schopenhauerin, Marxin ja Freudin ohella pitkät koko 'putiikille'...puhumattakaan nyt vaikka Wittgensteinin kritiikistä akateemisen maailman maneereita kohtaan.
(Joku (en muista nyt nimeä) arvostettu 'innovaattori' totesi, että yliopisto on paikka, jossa ei ajatella. Tiedon omaksuminen ja omaehtoinen ajatteleminen ovat nimittäin kaksi eri asiaa, jotka lopultakin aika harvoin yhdistyvät samassa henkilössä...)
Ai niin - mutta eiväthän nämä edellä mainitut herrat lopultakaan olleet tiedemiehiä vaan "satusetiä", joiden ajatukset on jo 'kumottu'.
Pyydän anteeksi varsinkin kaikilta äärireduktionisteilta, jos tulin loukanneeksi heidän pyhää vakaumustaan siitä, että todellinen tiede lähestyy jatkuvasti ja vääjäämättömästi totuutta...
Toivottavasti he kuitenkin osaavat lähestyä sitä tarpeeksi varovaisesti, sillä aina on vaarana saada kallonmurtuma, jos törmää liian lujaa - varsinkin totuuteen...
1 comment:
Ettei vain olisi kysymys yleisestä tason laskusta joka näkyy niin monessa muussakin asiassa. Asetetaan vääriä kysymyksiä joihin sitten etsitään suureen ääneen vastauksia.
Kaikilla on oma tietokone - tieto ja kone? - ja sitten sitä vaan näpytellään. Helppoa.
Graham Greene sanoi joskus jossakin kuvatessaan omaa kirjoittamistaan, että jos hänellä on kaksi sormea kirjoituskoneen näppäimillä, ne eivät koskaan ole yhteydessä aivoihin. Hänestä täytekynä soveltui kirjoittamiseen parhaiten. Kuulakärkikynää hän sanoi tarvitsevansa vain kaavakkeiden täyttämiseen lentokoneissa.
Jostakin on jäänyt mieleen lause; Rossellinilla kuva on kaunis koska se on tosi, useimmilla muilla kuvasta tulee tosi siksi että se on kaunis.
Ehkäpä ihmiset haluavat kuulla mieluummin sellaisia totuuksia, jotka imartelevat heidän illuusioitaan.
Sartre kirjoitti pääteoksensa amfetamiinin voimalla. Hänen päiväannoksensa oli 15 milligrammaa amfetamiinia,litra alkoholia,useita grammoja barbituraatteja ja 15 grammaa aspiriinia. En tiedä, mutta luulen, että piipussa pitää olla muutakin kuin tupakkaa, jos aikoo häntä vakavasti "tutkia". Saiko se 12 ällän ylioppilas Saarinen - silloin joskus - välitetyksi jotakin oleellista Sartresta(kaan) meille muille kanssamatkustajille. Ei ole jäänyt mitään mieleen.
Paitsi se - eikä se liittynyt Sartreen - kun kerran myöhään illalla pienessä humalassa - kahden naisen välissä - kävelin jossakin Eirassa ja olin juuri pienen väittelyn seurauksena sanonut, jotakin sellaista, että en erityisemmin pidä tosta Bob Marleystä, kun se on noiden hippaavien ihmisten suosiossa, enkä ole koskaan erityisemmin viihtynyt niissä porukoissa.... niin se Saarinen tuli nurkan takaa vastaan juuri silloin, kun sanoin, että " en pidä tosta Bob Marleystä " ja se katso minua kysyvästi. Se tais "pitää" Bob Marleystä ja mikäpä siinä, ehkäpä se Esan levy syntyi tällaisen diggailun seurauksena, kuten se muukin Esan tuotanto. Party people, jee,jee,jee.
Nuoruus on naurettavaa ja kauneus vaarallista?
Post a Comment