August 3, 2008

Syvältä ja lujaa

Erään kokemusprosessin äänimaisema.

http://www.youtube.com/watch?v=ONZ9bL2WGBE
(Pantera - Walk)

Cant you see Im easily bothered by persistence
One step from lashing out at you...
You want in to get under my skin
And call yourself a friend
Ive got more friends like you
What do I do?

Is there no standard anymore?
What it takes, who I am, where Ive been
Belong
You cant be something youre not
Be yourself, by yourself
Stay away from me
A lesson learned in life
Known from the dawn of time

respect, walk

Run your mouth when Im not around
Its easy to achieve
You cry to weak friends that sympathize
Can you hear the violins playing you song?
Those same friends tell me your every word

Are you talking to me?
No way punk

5 comments:

IDA said...

Kiinnostavaa. Tulihan se sieltä.

Rauno Rasanen said...

ida

Hyvä! Nyt sait vaihteeksi niitä kuuluisia plus-pisteitäkin. Kiitos.

Homo Garrulus said...

I'm talking to you: talking (which represents to me more than just saying or claiming or citating).

Timing and talking is mental walking.

IDA said...

Äää. Pistän itselleni lievän miinuksen.

Panteraa ymmärrän erittäin hyvin, mutta edelleenkään en ymmärrä intoasi leimata ihmisiä puolirikollisiksi.

Taustalla täytyy olla jonkinlainen tarve pitää kiinni siitä illuusiosta, että itse on - vanhana porvarina - jotenkin kapinallinen, tai valtaa vastaan, vaikka käytännössä olet täysin vallan puolella. Syyllistät niitä ihmisiä, joita valta syyttää ja hyökkäät niiden kimppuun kuin puudeli.

Rauno Rasanen said...

ida

Kummallakohan tässä oikein on trauma? Sovitaan, että molemmilla.

Mutta johonkin arkaan kohtaan olen näköjään osunut, koska seuraat minua kuin hai laivaa samaa liturgiaa toistaen.

Voin kuitenkin paljastaa, että juuri tämä on käytännön blogi-psykoanalyysia(ni)...