August 14, 2007

Tahto, (itse-)reflektio ja arvot

Kommentti "Tuntematon Ihmisluonto puhuu"-päreessäni esitettyyn kommenttiin.

*
MrKAT sanoi...

RR: "Tiede on osa ihmisen kulttuuria mutta ei mikään arvojen perusta."

Viärin men.

Biologinen luonnontiede on suuresti arvostamiesi "ekologisten arvojen" perusta ja alkujuuri. Ilman sitä ei olisi ekologian tietoisuutta eikä edes termejä, eikä niinollen edes "alkupistettä"... Vain pelkkää ensi talvella hyödynnettävää hylkeennahkarasvasaapasta..
(Based on Niiniluoto.;)

RR

Älä mystifioi luonnontiedettä! Älä sijoita siihen ominaisuuksia, joita siinä ei ole!

Sinä olet nimittäin nyt se, joka projisoi omia antropomorfismejaan luonnontieteeseen.

Kyseessä on yksinkertainen ja alkeellinen virhepäätelmä, mutta ilmeisesti juuri tämän takia niin perin sitkeä.

Arvot eivät seuraa kausaalisesti mistään tieteestä, eivät luonnontieteestä eivätkä uskontotieteestä - eivät edes 'tieteellisestä' teologiasta tai 'tieteellisestä' filosofiasta.

Arvot ovat eräänlaisia yksilöllisen ja/tai yhteisöllisen tahdon ilmauksia, joissa kiteytyy tietty eetos, joka saa ihmiset valtaansa, mutta tämä tahto ei ole enää palautettavissa biofysikaaliseen todellisuuteen, vaikka se toimiikin tietämisen tahdon ja 'arvotahdon' ei-intentionaalisena ja ei-reflektoivana perustana.

Arvot ovat eräänlaista tahdon pyrkimystä transsendoida äärellinen eli tehdä moraalista universaalia, mitä ei pidä sekoittaa fysikalistisesti esim. avaruuden laajenemiseen tai biologisesti 'itsekkään' geenin meissä aiheuttamaan seksuaaliseen tarpeeseen kopioitua ad inf.
(Tosin jälkimmäistä kutsutaan myös rakkaudeksi kuten Mika Sipurakin joutunee myöntämään..;)

Näissä kahdessa (arvot/itsereflektiivinen tahto sekä 'Luonto') on kyse kategorisesti erilaisista ontologisen (olemisen) tason todellisuuksista.

Voit toki sanoa, että myös minä sorrun näin sanoessani antropomorfismeihin, mutta jos näin on, teen sen täysin tietoisesti, sotkematta tiedettä asiaan ja olettamatta tieteelle sellaista kausaalis-determinististä 'valtaa', jota sillä ei ole muuten kuin ihmisen tiedostamattomissa projektioissa.

Tieteellä on oma tärkeä roolinsa, moraalilla/arvoilla omansa, eikä näitä kahta pidä sekoittaa väkisin.

Mutta huom! Tämä kanta ei kuitenkaan välttämättä implikoi kartesiolaista dualismia vaan spinozalaisen parallelismin, jossa mentaalinen ja fysikaalinen ovat saman asian (yhden Substanssin, joka on Jumala eli Luonto) eri puolia, mutta jotka eivät välttämättä enää koskaan ole yhtä samassa mielessä kuin ne ovat yhtä vielä eläimissä ja ylipäätään orgaanisessa luonnossa.
(Tässä tosin eroan jyrkästi Spinozan panpsykismistä/panteismista - sekä determinismistä!).

Vaikka siis perusta on sama - yksi Substanssi - niin Substanssin attribuutit: mentaalinen ja fyysinen eivät kohtaa toisiaan kuin analogisesti. Mitään suoraa tai selkeää kausaliteettia fysikaalisesta mentaalisen ei voida osoittaa itsereflektiivisissä arvokysymyksissä: vain - sanottakoon se vielä kerran - analogioita.

Mutta analogiathan ovat vähän samaa kuin fiktiot: 'kirjallisuutta' - ei tiedettä.

Spinozalaisittain saattaisin kutsua analogioita kerettiläisesti eräänlaisiksi 'moodeiksi' - Jumalan ajattelun 'ilmauksiksi' ihmisessä - tosin siten, että ihmiselle on suotu suhteellinen vapaus ajattelun suhteen.
Kuten sanottu en siis purematta niele Spinozan determinismiäkään...

(Ne jotka johtavat arvot jopa kvarkeista saakka eivät ole muuta kuin höyrähtäneitä New Age-vouhakkeita!)

*
Niiniluoto on viittä vaille skientisti, sillä truthlikeness-teoria on 'totuuden lähestymisessään' (mutta vain lähestymisessään ?!) loogisesti ristiriitainen (mistä Niiniluoto voi tietää lähestyvänsä juuri Totuutta - ja ettei hän sitä kuitenkaan koskaan saavuta - voi Pyhä Mooses mitä päättelyä!) ja metafyysinen (käsiterealismi) teoria.

Kyseessä on siis eräänlainen uskonnollisen tieteen/filosofian muoto.

7 comments:

Anonymous said...

Mutta siis onhan se mahdollista että tuolla jossakin Andromedan galaxin tuolla puolen on syntymässä tai jo syntynyt sellaista materiaa, jonka aineenvaihdunta tuottaa vielä oudompia olentoja, kuin vaikka me olemme.

Tosin onhan sekin yhtä mahdollista ettei niin ikinä tapahdu, että ainoastaan joku ihmislajin itseään täynnä oleva valio edustaja jonkun supervallan lähettämänä vie sinne titaanisen lipun muistuttamaan ylivertaisuudestamme.

Äärimmäisyyksien lumous, veli hyvä, pitää otteessaan useimpia meistä.
Mikähän olisi yksinkertaisin tila,jossa ihanteet olisivat saavutettavissa?

Tietysti tällaisella karkean näkemyksen tasolla sitä helposti erehtyy turvautumaan roolileikkeihin, mutta ei siitä kai sentään helvettiin joudu.

Musta tuntuu, että nykyääääään myös tuo tiedemaailma - mikähän sekin oikeastaan on - marssii tuota taiteilijoiden aiemmin viitoittamaa polkua kohti jotakin en sano mitä ja vain siksi, että se haluaa toimia tämän vitun teknologisen kauden omatuntona.

Sekin haluaa jäljitellä kaikkia äärimmäisyyksiä; sekin on vitun vaikeatajuista ja sekin on helvetin etääntynyttä ja samalla niin jumalaisen kokeellista.

Vaikutelma ainakin.

Se on sitä tositeeveetä kun seurataan puiden kasvua ja mietitään samalla mitä niistäkin mahtaa tulla.

Tämä tavallisten pulliaisten jokapäiväinen elämä ei sitä kohtaa kuin painajaisissa, kun joku nero esittelee uusinta atomiasettaan tai kopiokonettaan.

Loputon määrä sarjoja ja rakenteita. www vai WWW. Tarkoitus tai pyrkimys on kai sellainen, ettei elämä enää pidä sisällään muuta kuin erilaisia ohjelmia. Irrallisia logiikan jäänteitä jotakin. Kuonaa, jota syntyi kun jumala pieraisi.

Kohtuuttomuus on päivän ismi. Se on samalla vitun hyvä teoretisoinnin lähtökohta,suoranainen ilmaisuväline.

Anonymous said...

Nyt multa loppuu viina ja mun pitää siirtyä olueen, että silleen, tosin mitä väliä.

Anonymous said...

rauno..miten niin viärin.

Anonymous said...

sitä paitsi arvoja ei saisi olla
mutta se otteutuu ehkä vasta taivaassa

Anonymous said...

Keskustelun jatkamiseksi pitäisi ehkä määritellä mitä kukin arvojen perustalla tarkoittaa. Onko MrKATin kommentissa kyse palautettavissa olevasta kausaalisuudesta? Vai siitä että jauhot ja munat ovat kakun perusta?

Toivottavasti Niiniluoto kirjoittaa jotain vielä eläkkeelläkin. Olisi mielenkiintoista nähdä miten käytännön tiedepolitiikan kanssa painiskelu muuttaa hänen käsityksiään tieteestä. Eläjä ja elämän teoreetikko kun eivät näytä mahtuvan samaan ihmiseen.

Kopitumisen tarvetta kutsutaan yleensä pornoksi, joskus seksiksi. Miellyttämisen tarvetta rakkaudeksi. En tiedä ovatko.

Linkkejä YouTubeen toivoisin lisää.

a-kh said...

Olemisesta ei seuraa pitäminen.

Rauno Rasanen said...

a-k.h

Mutta tahtomisesta seuraa...