Kaipaus kirjekyyhkynä - [Sie heißt - die Sehnsucht! Kennt ihr sie?]

Franz Schubert ja hänen kirjekyyhkynsä - [aika iso kirjekuori on viestinviejän vastuulle tällä kertaa uskottu :\].
*
Ich hab' eine Brieftaub' in meinem Sold,
Die ist gar ergeben und treu,
Sie nimmt mir nie das Ziel zu kurz
Und fliegt auch nie vorbei

[....]

Drum heg ich sie auch so treu an der Brust,
Versichert des schönsten Gewinns;
Sie heißt - die Sehnsucht! Kennt ihr sie? -
Die Botin treuen Sinns.

1
Schwanengesang ("Swan song") is the title of a posthumous collection of songs by Franz Schubert. - The last song based on a poem written by Johann Gabriel Seidl: Taubenpost ("Pigeon post"; the song that is often considered the last Lied that Schubert ever wrote. The song is included into a cycle by the first editor and is almost always included in modern performances. In it, the singer declares that he has a messenger-pigeon, whose name is "Longing").
*
http://www.youtube.com/watch?v=fJfcnaKA9rc
Die Taubenpost by Schubert - Dietrich Fischer-Dieskau, Baritone, Gerald Moore, Piano
*
Die Taubenpost

Ich hab' eine Brieftaub' in meinem Sold,
Die ist gar ergeben und treu,
Sie nimmt mir nie das Ziel zu kurz
Und fliegt auch nie vorbei.

Ich sende sie viel tausendmal
Auf Kundschaft täglich hinaus,
Vorbei an manchem lieben Ort,
Bis zu der Liebsten Haus.

Dort schaut sie zum Fenster heimlich hinein,
Belauscht ihren Blick und Schritt,
Gibt meine Grüße scherzend ab
Und nimmt die ihren mit.

Kein Briefchen brauch ich zu schreiben mehr,
Die Träne selbst geb ich ihr,
Oh, sie verträgt sie sicher nicht,
Gar eifrig dient sie mir.

Bei Tag, bei Nacht, im Wachen, im Traum,
Ihr gilt das alles gleich,
Wenn sie nur wandern, wandern kann,
Dann ist sie überreich!

Sie wird nicht müd, sie wird nicht matt,
Der Weg ist stets ihr neu;
Sie braucht nicht Lockung, braucht nicht Lohn,
Die Taub' ist so mir treu!

Drum heg ich sie auch so treu an der Brust,
Versichert des schönsten Gewinns;
Sie heißt - die Sehnsucht! Kennt ihr sie? -
Die Botin treuen Sinns.
*
Pigeon messages - [1. käännösversio]

I have a carrier-pigeon in my pay
Who is devoted and true.
She never stops short of her goal,
And never flies too far.

I send her a thousand times
Out every day to gather information
Past many a beloved spot
To my beloved's house.

There she peeps in at the window,
Spying out every look and step,
Gives my greetings playfully
And brings hers to me.

I needn't write a note any longer,
My very tears I give her:
She will not misdeliver them,
So earnestly does she serve me.

By day, by night, in waking, in dreaming,
They are all the same to her,
So long as she can wander,
She is more than satisfied!

She never becomes tired, she never grows exhausted,
The route always feels new;
She needs no enticement, needs no reward,
This pigeon is so true to me.

And so I cherish her truly in my heart,
Certain of the fairest prize;
Her name - Longing! Do you know her?
The messenger of constancy.
*
Original text by Johann Gabriel Seidl and English translation courtesy of The Lied and Art Song Texts Page. Link to site: - http://www.recmusic.org/lieder/get_text.html?TextId=14766

2
http://www.youtube.com/watch?v=8GL5rUECx9w&feature=related
Franz Schubert, Schwanengesang, Die Taubenpost, Werner Güra, Tenor, Christoph Berner, Piano.
*
Werner Güran tulkinta on [melkein] yhtä hieno kuin Fischer-Dieskaun, joskin nyt liikutaan makumieltymysten alueella. Itse kuitenkin koen Fischer-Dieskaun äänen lämpimyydessään, pehmeydessään ja selkeässä artikulaatiossaan sopivan juuri tähän - ah niin ihanaan liediin, jossa aina luotettava ja uskollinen kirjekyyhky toimii kaipauksen elävänä metaforana niin hyvin, että tuskin tarvitsee edes kuvitella nähdessään sen lentävän kaipaavalta lähettäjältä rakastetulle vastaanottajalle ja takaisin jalkansa ympärille sidottu pieni viestilappu mukanaan.
*
The Courier Pigeon - [2. käännösversio]

I have a courier pigeon in my employ,
Its very devoted and true.
It never stops short of my goal
And never flies too far

I send it out many thousand times
With messages every day,
Away past many a pretty place,
Right to my dearests house.

It peeks through the window secretly there
And watches for her step and glance,
Gives her my greetings playfully
And brings hers back to me.

I dont need to write notes anymore
I send my tears with it instead,
Im sure they will never go astray,
It serves me so eagerly

By night, by day, awake, in dreams,
Its all the same to it,
If it can only rove and roam,
That is repayment enough.

It never tires, it never flags,
The way is ever new,
It needs no lure, it needs no pay,
The dove is so loyal to me!

And so I keep it close to my heart
Assured of the sweetest reward;
Its name is—longing! Do you know it?
Enduring loves messenger.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Schubert
http://en.wikipedia.org/wiki/Franz_Schubert
http://en.wikipedia.org/wiki/Schwanengesang
http://en.wikipedia.org/wiki/Johann_Gabriel_Seidl
http://en.wikipedia.org/wiki/Dietrich_Fischer-Dieskau
http://en.wikipedia.org/wiki/Werner_G%C3%BCra
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjekyyhky
http://everynote.com/songs.show/114885.note
http://elderofziyon.blogspot.com/2005/11/seminary-girls-in-israel-cause.html
http://www.onlinekunst.de/januar/31_01_Schubert_Franz.htm

Melankolian ylivertainen kauneus

Kuva Caspar David Friedrich, Die Winterreise (1807)

(Kielimafian rakastettavat ja vihastuttavat irvileuat päättivät tehdä linkkilisäyksen klo: 20.20)
*
Älkää kysykö, miksi minä itken näitä kahta liediä kuunnellessani. Elämäni suurimpiin elämyksiin on kuulunut tutustumiseni Jorma Hynnisen tulkintoihin Franz Schubertin laulusarjasta Winterreise yli 15 vuotta sitten.

Älkää kysykö, miksi tämä on minun mielestäni niin kaunista. En minä tiedä. Minä vain koen niin. Älkää pakottako - filosofit ja teoreetikot - minua selittämään tätä teille. Minä haluan sen vain tällaisena - ilman ainuttakaan terminologista ja argumentatiivista määritelmää.

Kauneus on rakkautta ja rakkaus on kauneutta, eivätkä ne selittelemällä parane tai suurene. Ne pitää vain elää. Sydänjuuria myöten - ehdoitta antautuen. Ei pelkästään ihastuen vaan miltei itsensä kuolettaen. Niin ettet ikäänkuin kokisi enää olevasi edes olemassa vaan musiikin ja äänen vietävissä - kauas pois tästä ikävästä ja puuduttavasta päivästä, joka ei anna kuin huolta ja murhetta hetkittäisten - ehkä kovin teennäisten ilonpurskahdusten hämätessä sinua luulemaan, että voisit paeta melankoliaasi yhtään mihinkään.

Mutta melankolia palaa, koska se on erottamaton osa sinua, erottamaton osa musiikkia ja taidetta. Se on sinun osasi ihmisenä.
*
http://www.youtube.com/watch?v=vzQgbhnbf_I
Jorma Hynninen sings 'Solitude' and 'The Organ Grinder' (Einsamkeit & Der Leiermann) from Schubert's Winterreise. Ralf Gothóni at the piano. (Paintings by Reidar Särestöniemi)

Videon jylhät maisemat Lapista sekä Särestöniemen ekspressionistiset taulut antavat sykähdyttävällä tavalla täydentävän kontrastin Hynnisen loistokkaalle laululle ja tietysti itse Schubertille.
...............
Lisään tähän päreeseen ylläolevaan kuvaan liittyvän Heinrich Heinen runon Ein Fichtenbaum sen englanninkielisen käännöksen ohella.

Ein Fichtenbaum steht einsam
Im Norden auf kahler Höh.
Ihn schläfert; mit weißer Decke
Umhüllen ihn Eis und Schnee.
Er träumt von einer Palme,
Die, fern im Morgenland,
Einsam und schweigend trauert
Auf brennender Felsenwand.

A spruce tree stands alone
In the Northland on an bald peak
It reposes, shrouded in white
Surrounded by ice and snow.
It dreams of a palm tree
Which in the far away orient,
Mourns in silence and solitude
On the rim of a burning cliff.
*
Heinrich Heine, Ein Fichtenbaum steht einsam in Buch der Lieder, “Lyrisches Intermezzo,” xxxiii (1822-23), in: Sämtliche Schriften, vol. 1, p. 88 (K. Briegleb ed. 1968)(S.H. transl.)
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Winterreise
Heinrich Heine - Wikipedia, the free encyclopedia
harpers.org/archive/2008/01/hbc-90001973.

I look at you, and sadness comes stealing over me

Omistan tämän saksalaisen säveltäjän (Robert Schumann) saksan-juutalaisen kirjailijan (Heinrich Heine) kauniiseen runoon säveltämän liedin englantilaisille Ladylle.
Kiri Te Kanawan esitys (1978) lienee hyvin lähellä vuotta, jolloin päreen kaksisuuntainen voima kuva on otettu.
(Kielimafia kävi hymyilemässä lauseopilliselle haparoinnilleni klo: 20.30. Saivat teetä palkakseen pilkasta.)
*
http://www.youtube.com/watch?v=sXLksf8midI&feature=related
Kiri Te Kanawa sings Robert Schumann's Du bist wie eine Blume (Heinrich Heine), at the Royal Opera House, Covent Garden, 1978.
*
Käännös nro: 1

You are like a flower,
So pleasing, and fair and pure;
I look at you, and sadness
Comes stealing over me.

I feel the need to lay my hands
In blessing, on your hair
Praying that may God keep you ever
As pure and fair and pleasing.

Alkuperäinen:

Du bist wie eine Blume
So hold und schön und rein;
Ich schau’ dich an, und Wehmut
Schleicht mir ins Herz hinein.

Mir ist, als ob ich die Hände
Aufs Haupt dir legen sollt’,
Betend, daß Gott dich erhalte
So rein und schön und hold.

Käännös nro: 2

You are like a flower
so lovely and beautiful and pure
I look upon you, and sorrow
Steals into my heart

For me, ought my hands
to lay softly upon your head
praying, that God keep you
so pure and beautiful and lovely.
*
http://www.contra-mundum.com/?p=40

Miten kohdata kärsimys?

Alla olevasta linkistä löytyy Schubertin ehkä kuuluisimman liedin: Der Erlkönigin traditionaalinen, klassinen tulkinta - ehkä paras sellainen - Dietrich Fischer-Dieskaun laulamana.
Se moderni tulkinta on tietenkin Anne Sofie von Otterin ja Claudio Abbadon versio vuodelta 2003 -"Schubert-Goethe- von Otter: Erlkönig".

Haluan painottaa joitain eroja näiden kahden mestarillisen tulkinnan välillä - eroja, jotka eivät koske niinkään teknisiä tai musiikillisia seikkoja kuin asennetta tämän runon ja liedin 'henkeen''.
Toisin sanoen siihen, miten tulkita uhkan, tuskan, kuoleman ja kärsimyksen luonnetta, kun kyseessä on oman lapsen menetys.

Fischer-Dieskau tekee sen mestarillisen lyyrisesti, jopa karun pidättyväisesti ja stoalaisen tyynesti - mutta kuitenkin yhä äärettömän runollisesti.

Anne Sofie von Otter tulkitsee kärsimyksen juuri kuin nainen sen tekee. Sillä voimmeko edes kuvitella naista, joka lapsen kuoleman uhatessa ja tämän viimein kuollessa vanhemman käsivarsille, voisi laulaa näin hirvittävästä tapahtahtumasta lyyrisesti, pidättyvästi ja tyynesti?

Ei missään tapauksessa! Nainen kohtaa äärimmäisen kärsimyksen aina positiivisella tavalla hysteerisesti: hän purkaa sen ulos, hän huutaa, parkuu ja itkee.
Näin hän myös kykenee elämään kärsimyksen kanssa paljon sitkeämmin kuin mies, koska kykenee kohtaamaan sen välittömästi psykosomaattisena kokemuksena eikä jonain etäännytettynä tunne-elämyksenä, jota voi tutkia ja hoitaa kuin 'atooppista' ihottumaa (jota siis ei voi/osata tutkia).

Näin ollen - vaikka Fischer-Dieskaun Erlkönig onkin teknisesti ja lyyrisesti mestarillinen esitys, se jää lopulta romanttisen ajan maskuliiniseksi ja klassilliseksi (piano, laulu) versioksi tästä elämää suuremmasta liedistä.

Kyse ei ole siitä, että asettaisin nämä kaksi esitystä jotenkin paremmuusjärjestykseen vaan siitä, että miehinen ja naisellinen suhde kärsimyksen kohtaamiseen saattaa olla niin kovin erilainen.

Väittäisin jopa edelleen, että mies on kykenemätön todelliseen optimismiin juuri sen vuoksi, että hän ei elä kärsimystä kokonaisvaltaisena sielullis-fyysisenä prosessina vaan etäännyttää sen, rationalisoi sen, tekee siitä mahdollisesti loistavaa runoutta muttei kykene huutamaan sitä julki kuten nainen.

Nämä ideat ovat sekä omiani, että saatu osittain Nietzschen esikoisteoksesta 'Tragedian synty - musiikin hengestä'.

***
Fischer-Dieskau sings Schubert -- "Der Erlkönig"
04:13

Dietrich Fischer-Dieskau, baritone, Gerald Moore, piano, Filmed in London, May 14, 1959.

He talks easily and frankly of the great musicians he has known, of Brendel and Beecham, Karajan, Kleiber and Klemperer. His own favourite singer, he sa Dietrich Fischer-Dieskau, baritone, Gerald Moore, piano, Filmed in London, May 14, 1959.
He talks easily and frankly of the great musicians he has known, of Brendel and Beecham, Karajan, Kleiber and Klemperer.

His own favourite singer, he says without a moment's hesitation, was "the young Hans Hotter". His best partnership was with Gerald Moore, "the perfect accompanist, with such a rhythmic character to his playing of Schubert."
But his greatest influence, Fischer-Dieskau makes clear, was the conductor Wilhelm Furtwängler.
"He once said to me that the most important thing for a performing artist was to build up a community of love for the music with the audience, to create one fellow feeling among so many people who have come from so many different places and feelings. I have lived with that ideal all my life as a performer."

--from an interview with Martin Kettle on his 80th birthday, at Guardian Unlimited Arts.

Compare this "Der Erlkönig" to one by Anne Sofie von Otter with an orchestra:http://www.youtube.com/watch?v=VdhRYMY6IEc

Text by by Johann Wolfgang von Goethe.Wiki article on it herehttp://en.wikipedia.org/wiki/Erlkonig

In seinen Armen das Kind war - TOT.

Tämä kommentti ansaitsee tulla 'omaksi päreekseen', koska se viestii jostain, jota ei voi sanoin kuvata. Viittaan videopäreeseeni "Schubert-Goethe- von Otter: Erlkönig".
Alta löytyy wikipedian englanninkielinen (eräs niistä) käännösversio.

*
"Jotain outoa on tapahtunut minulle.

Olen kuunnellut ja katsellut tämän esityksen jo yli 20 kertaa, enkä pääse irti sen lumosta.

Se vain yksinkertaisesti on vahvempi kuin minä...

Ja vahvemman edessä on pakko nöyrtyä.

Jos uskoisin Jumalaan yhtä vahvasti kuin 'uskon' nyt tähän lauluun ja esitykseen, olisin pelastettu siitä hetkestä!

PS. Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun Schubertin liedit saavat minut pysähtymään, mutta von Otterin ja Abbadon yhteistyö on jotain aivan erityistä.

'Knock out' - täydellinen tyrmäys - se kuvaa osuvasti tilaani joka kerta, kun von Otter lopettaa: - 'In seinen Armen das Kind war - TOT'."

***
English translation

"Who rides so late through night and wind?
It is the father with his child.
He holds the boy safe in his arm
He holds him safe, he keeps him warm.

"My son, why do you hide your face so fearfully?"
"Father, do you not see the Erlking?
The Elf king with crown and tail?"
"My son, it's a wisp of fog."

"You lovely child, come, go with me!
Nothing but beautiful games I'll play with you;
Many colourful flowers are on the shore,
My mother has many golden robes."

"My father, my father, can't you hear,
What the Elf king quietly promises me?"
"Be calm, stay calm, my child;
It is the wind rustling in the dry leaves."

"Do you want to come with me, fine lad?
My daughters should already be waiting for you;
My daughters lead the nightly folkdance
And rock you and dance and sing."

"My father, my father, and can't you see there,
The Elf king daughters in the gloomy place?"
"My son, my son, I see it well:
It is the old grey willows gleaming."

"I love you, your beautiful form entices me;
And if you're not willing, I shall use force."
"My father, my father, now he takes hold of me!
The Elf king has wounded me!"

It horrifies the father; he rides swiftly,
Holding in his arms the moaning child.
He reaches the yard with great difficulty;
In his arms, the child was dead."

Schubert-Goethe- von Otter: Erlkönig

(lisäyksiä 25.4)
Huhhuh! Vai ei 1800-luvulla osattu tehdä 'heviä'! 'Der Erlkönig': Sävel Franz Schubert, sanat Johann Wolfgang von Goethe, orkestrointi Hector Berlioz, kapellimestari Claudio Abbado - solistina Anne Sofie von Otter ('lyömätön 'viisikko'/RR).

Olen kuullut tämän kuuluisan liedin monena eri versiona. Yleensä sen laulaja on mies, koska Goethen runossa käydään isän ja hänen kuolevan poikansa välistä keskustelua.

Kuitenkin - aivan pakko myöntää - Anne Sofie von Otterin laulamana tästä esityksestä löytyy niin sanotusti 'munaa'.

Yltää dramatiikassa kevyesti Fischer-Dieskaun tai Hynnisen tasolle.

Mrs. von Otter hallitsee 'tunnepuhkuilun' eli dramaattisen ilmaisun. Nyt jäivät 'kaikki 'hevimimmit' kakkoseksi - Tarja Turunen mukaanluettuna.

'Hovsångerska' - diplomaatin tytär Anne-Sofie von Otter on taatusti kielitaitoinen ihminen, mutta kommentoijien mukaan hän tekee virheen erään säkeen kohdalla. Omalla kielitaidollani ja/tai runotuntemuksellani tuo virhe ei tunnu missään.

Sitäpaitsi kyyneleet valuvat silmistä ja kylmät väreet kulkevat pitkin selkää jo muutenkin tämän jälkeen...

(Tsekatkaa alta runo ja sen juonen selitys.)

*

Erlkönig (Schubert) 03:55
Anne Sofie von Otter, Claudio Abbado, Chamber Orchestra of Europe.

*

(Lisäys)

This performance is fantastic. At first I was shocked that it was orchestrated, but found it was sensitively done. Von Otter is nothing short of AMAZING!!! Yes, this is a piece traditionally done by a man (and I've heard a few good ones, many awful), but I feel she renders the text in a artful, AND very feeling way. BRAVA! I only hope to hear much more of her.

*

Whomever says she didn't differentiate enough is an idiot. Though the song was indeed composed for men, I think the orchestration and female interpretation were superb, and really add to the spirit of the song, though I wouldn't claim that women should ALWAYS sing the song. (Or men in that register)

*

This piece is so emotive, the poem alone makes me weep, the song and music sends great shivers of fear.

*

True, she has difficulty in making the four characters as distinct as possible vocally, not an easy task, granted, but I think she convey's the situation quite poetically in her facial expressions, although the video editor and camera shots don't help.

*

She is quite good... but... well, call me a traditionalist, but really Goethe wrote this poetry for men. I find this lieder in particular has more impact when sung by Ian Bostridge or Fischer-Dieskau. I must also say that I am not fond of the arrangement for orchestra. Additionally, the change in timbre of voice required for this song to denote the four distinctive characters doesn't seem especially present, rendering the narrative nature of the work ineffective. Her voice is pretty, though. (Maltillista arvostelua)

*

Even if there is an error in the text, I am sure that Mrs. Von Otter knows it, when you are such an artist you know when you failed so... forgive her ! and if thereis a swedish "girl" that knows German, she really is that one... By the way great record this "I let the music speak"...This is always a great pleasure... Thank you for posting this Erlkönig !

*

This is the orchestration by Hector Berlioz. The original song is a fantastic but this adds even more to it. Two musical geniuses coming together.

*

This one is bad! unbelievably! i like her singing so much, but this interpretation sucked really. Somethimes I had to laugh because there's too much of everything: too much drama, arrangement for the orchestra just overloaded, sorry folks. that one wasn't good. (Kritiikkiä)

###

Runo kertoo kuolemansairaasta pojasta, joka ratsastaa isänsä kanssa kohti kotia. Poika kuvittelee houreissaan keijujen kuninkaan yrittävän huokutella häntä mukaansa ja huutaa isäänsä apuun. Isä yrittää tyynnytellä poikaa ja vakuuttaa, että keijujen kuningas on vain kuvitelmaa. Lopussa kuitenkin paljastuu pojan kauhea kohtalo; kun he viimein saavuttavat kotinsa, poika on kuollut. Keijujen kuningas on runossa kuoleman vertauskuva.

Laulun alkuperäiset saksankieliset sanat:

Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
Er hat den Knaben wohl in dem Arm,
Er faßt ihn sicher, er hält ihn warm.

"Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht?"
"Siehst, Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron und Schweif?"
"Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif."

"Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel' ich mit dir;
Manch' bunte Blumen sind an dem Strand,
Meine Mutter hat manch gülden Gewand."

"Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
Was Erlenkönig mir leise verspricht?"
"Sei ruhig, bleibe ruhig, mein Kind;
In dürren Blättern säuselt der Wind."

"Willst, feiner Knabe, du mit mir gehn?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
Meine Töchter führen den nächtlichen Reihn,
Und wiegen und tanzen und singen dich ein."

"Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort?"
"Mein Sohn, mein Sohn, ich seh es genau:
Es scheinen die alten Weiden so grau."

"Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
Und bist du nicht willig, so brauch ich Gewalt."
"Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan!"

Dem Vater grauset's, er reitet geschwind,
Er hält in Armen das ächzende Kind,
Erreicht den Hof mit Müh' und Not;
In seinen Armen das Kind war tot.

*

www.goethezeitportal.de/index.php?id=804.