September 30, 2010

Mistä on kaikki rakkauslaulut tehty? No tästä tietenkin - [On aika nautinnon osa 2 ;\]

Mimosa Palen 'veistos' ja M. A. Nummisen 'laulu' ilmentävät nasevasti, mitä jää jäljelle, kun erotiikasta poistetaan romantiikka 100%:sti. Lopputulos ei silti ole pornoa vaan 'pelkkää pudendaa' [viatonta hävyttömyyttä].
*
http://www.youtube.com/watch?v=XwLDEnJm6y4&feature=related
MA Numminen - Ulkosynnytinjenkka.

Uploadaaja tuubissa kirjoittaa ulkkosynnytin, mutta se tuskin lienee yleisesti hyväksytty versio anatomian asiantuntijoiden piirissä. - Miksei sitten yhtä hyvin voisi kirjoittaa vaikka ulkosyntimet  vastakohtana sisäsyntimille, niin saataisiin vähän tiukkapipo-teologiaakin mukaan tähän semanttiseen peliin.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/M._A._Numminen
http://fi.wiktionary.org/wiki/ulkosynnyttimet
http://www.thefreedictionary.com/pudenda
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/09/on-aaika-naaautiinnoon.html
http://www.ylioppilaslehti.fi/2000/03/31/mies-joka-ei-koskaan-valmistunut/
http://tuuritapio.blogspot.com/2007/12/pillua-ympri-kaupunkia.html
http://lowerhalf.blogspot.com/2008/12/mimosa-pale.html

September 29, 2010

Sananvapaudella päähän - ei vyön alle

Uusi HOKSAUS-leikki: Jos ei hoksaa joutuu valtakunnanoikeuteen. Jos hoksaa, mutta väittää, ettei hoksannut, joutuu vankilaan. Jos hoksaa ja sanoo, että hoksasi, mutta ei ymmärtänyt, mitä se merkitsee, joutuu mielisairaalaan. Jos hoksaa ja myöntää, että hoksasi mutta ymmärsi myös olla ottamatta vastaan itse itselleen poliittisesti jakamiaan rahoja, saa jatkaa pääministerinä.
*
Tämä kommentti kasvoi pikku-päreeksi kirjoittaessani sitä aluperin Kemppiseen [Esteellisyys eli jäävi, 28.9].
1
Kemppinen kirjoitti:
Yhdysvalloissa on tapana, että korkeaan virkaan nimitetty siirtää ainakin arvopaperinsa ”sokeaan trustiin” (blind trust). Hän siis omistaa edelleen saman kuin ennenkin ja voi saada tuottoa, esimerkiksi osakkeita. Mutta hän ei määrää tuosta omaisuudesta, ja kun trusti on ”sokea”, hän ei edes tiedä, mitä trustissa on. Asioista vastaa valtuutettu, joka on usein juristi tai pankkiiri.
...
Mediakin saisi miettiä. Olinko minä esteellinen ratkaisemaan rutiiniasiaa, jossa Osuupankki oli mukana, kun palkkani tulee Osuuspankkiin? – Joku tolkku saisi olla.

2
Blind trust vaikuttaa jopa liian helpolta ja hyvältä ratkaisulta ollakseen ensi lukemalta uskottava - eli, että se siis ihan varmasti eliminoisi jääviysongelman syntymisen mahdollisuuden kokonaan.

Mutta olen toki samaa mieltä - joku tolkku näihin asioihin on saatava tai olemme ihan oikeasti menossa Alivaltiosihteerin kavereitten absurdismiin [mainio sketsi jääviydestä viime lähetyksessä], joka kyllä radiosta kuultuna naurattaa.

On sitten toinen juttu naurattaako enää silloin, kun lehdistö alkaa oman sananvapautensa [lue sensaation- eli voitontavoittelunsa] nimissä vainota viimeistään jokaista, joka uskaltaa haistattaa sen hyeenamoraalille pitkät paskat ja kieltäytyy tunnustamasta kaikkea mahdollista elämästään.

Jotenkin tunnen sympatiaa Vanhasta, Lehtomäkeä ja Kaikkosta kohtaan, vaikka haukunkin kapitalismia ja ylipäätään poliittisia rahoituskytköksiä mm. juuri sen vuoksi, että salattu jääviys [ja salattu lobbaus] kuuluu mielestäni erottamattomana [ja tuomittavana] osana kapitalismin tehokkaan toiminnan eettisesti vaiettuihin edellytyksiin.

Edellä mainituista tehdään nyt kuitenkin syntipukkeja kaikkeen mahdolliseen. Lehdistön sananvapaus kun on se pyhä lehmä, jota ei muka saa eikä voi rajoittaa, vaikka se aiheuttaisi henkilöitten uraan ja yksityiselämään korvaatonta vahinkoa [ks. kuitenkin PS.].

On miltei pelottavaa, jos mediasta tulee pelkkää paskajournalismia - ikäänkuin poliisitutkintaoikeuksin toimivaa sosiaalipornoista hybristä, jota jotkut toimittajat härskiydessään pitävät jopa hyveenä [PPS.]

Missä vaiheessa hutkivan journalismin sananvapauden käyttö muuttuu kiusaamiseksi, joka ei vielä täytä kunnianloukkauksen tunnusmerkkejä, mutta joka mitä ilmeisimmin asiajulkisuuden kannalta on jo tarpeetonta [ja siten epäeettistä] painostusta eli pelkkää lööppijulkisuuden tavoittelua lehden levikin tai ylipäätään mediavälineen julkisuuden [siis tulojen] kasvattamiseksi ?

Olen itse esimerkki fakki-idioottisesta poleemikosta, mutta jos kohdistan kritiikkini tiettyihin ihmisiin en tee sitä siksi, että minua kiinnostaisi tippaakaan heidän yksityisen elämänsä tai persoonansa pahantahtoinen loukkaaminen vaan ennenkaikkea heidän mielipiteistään [muka] löytämäni heikkoudet, jotka kontrastoin heidän puolueeseensa, asemaansa tai ylipäätään johonkin yleisempään kontekstiin.

Ja jos tuo ei vakuuttanut rehellisyydestäni sekä [oikean - ei väärän ;\] journalistisen etiikan kunnioituksestani, niin vetoan siihen perustuslailliseen vapausoikeuteen, jonka mukaan minunkin täytyy saada toteuttaa itseäni [haha].

PS.
Silti Daniel Ellsberg teki oikein [ks. linkki], koska hän paljasti valtiollisen johdon systemaattisen valehtelun kansakunnalle. Valtion etu kansan eduksi ymmärrettynä menee tällaisessa tapauksessa yksityisten ihmisten edun ohi, vaikka tulisi vahingoittaneeksi ystäviensä uraa ja mainetta. Kyseessä kun oli taistelu perustuslain uskottavuudesta.

Silti on samalla myös selvää, että ne jotka vasikoivat McCarthyn komitealle oletetuista ja/tai todellisista kommunistiystävistään olivat moraalisesti paskiaisia - myös Elia Kazan, vaikka yrittikin jälkeenpäin Sopimusta elämän kassa [ihan luettava kehityskertomus miehestä ja hänen tiestään].

Entä olisinko itse riskeerannut urani ja jättänyt kertomatta, mikäli olisin ollut Elia Kazan? - - Hmm. Älkää kysykö niin vaikeita - - .

PPS.
Miksi muuten Pressiklubin vetäjänä on pelle? Olkoonkin fiksu, hauska ja rautaisen ammattitaitoinen pelle (Ruben Stiller)? Kertooko tämä jotain journalismin/journalistien linjattomasta, puun takaa ampuvasta ja sensaatioista elävästä nykytilasta, joka on kasvattanut ammattikuntaansa enemmän kyynisiä totuus-populisteja [lööppitulos tai ulos] kuin ehkä koskaan aiemmin?
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/09/esteellisyys-eli-jaavi.html
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2010/09/alivaltiosihteeri_radio_suomi_2492010_1999669.html
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2011/04/alivaltiosihteeri_1585047.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Ellsberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Ellsberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Elia_Kazan
http://atuubi.yle.fi/ohjelmat/pressiklubi
http://www.nelonen.fi/uutiset/vanhanen

September 28, 2010

Kuplivaa mutta pahanmakuista

Sosiaalipsykologisesti valaiseva kuva siitä, miten talouskuplat syntyvät ja puhkeavat.
*
[Kielimafia kommentoi lukua II, lisäsi yhden kappaleen, täydensi ja lihavoi tärkeinä pitämiään - 1.10]
I
1
Mitä enemmän kommentoidaan, sitä vähäisempi on yksittäisen kommentin informaatioarvo, ja sitä vähemmän keskustelulla ylipäätään on mitään merkitystä.

Kiihtyvä pluralismi ajaa semantiikan peruuttamattomaan inflaatioon. Se on kuin yhä suureneva talouskupla, joka puhkeaa pelkkää tyhjyyttään [PS.].

Ideaalini on paluu takaisin tilaan, jossa kommentit joutuu jopa arvaamaan - toisin sanoen ajattelemaan itsenäisesti.

Älkää vain sanoko, että tämä on solipsismia - siis komaan hei - itsenäinen ajatteluko solipsismia - - ?

PS.
Tsekkasin youtubesta muutaman Robert Shillerin ja aion kohtapuoliin tutustua äskettäin käännettyyn 'Vaiston varassa: miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia'. Jospa oppisin samalla ymmärtämään [enkä vain vihaamaan] tätä pluralistista, aivan liian pluralistista kommentti-lässytysmaailmaamme, josta on tehty uusi kaupallisen tuotannon brändi.

Kommentoinnista on tullut uusi commons, josta kapitalismi tekee bisneksen. Ja me lähdemme mukaan siihen bisnekseen puhtain sydämin, älyllisin ja valistushenkisin motiivein.

Hahhahhaaa! Idiootit! Teidäthän myydään parhaiten tarjoavalle alta aikayksikön, eikä lopulta edes Keynesin setä voi pelastaa kommentointia muuttumasta sisällyksettömäksi roinaksi, jonka ainoa arvo on sen määrällisessä kasvussa - ei suinkaan sisällöissä.

Tämä kupla ei kuitenkaan välttämättä puhkea, koska me emme enää ymmärrä sitä - me vain jatkamme kommentoimista.
*
Kirjoitettu kommentiksi Sediksen blogiin - http://sedis.blogspot.com/2010/09/kommentoinnista.html

2
Väestönkasvu on ihmiskunnan tulevien sotien [kuten epäsuorasti aiempienkin] perimmäinen syy.

Sillä elintason kasvu Euroopan [USA:sta nyt puhumattakaan] tasolle ei voi koskea maapallon kaikkia - kohta 7 miljardia ihmistä ilman, että ekologia päätyy romahduksen partaalle ja esim. kaoottinen taistelu yhä vähenevästä makeasta vedestä [yhä lisääntyvälle väestölle] on väistämätön.

En näe mitään onnellista loppua tälle kehitykselle. En vaikka haluaisinkin jotenkin lieventää David Attenboroughin väestönkasvu-dokumentin jälkeistä pahaa oloani.

Ja miksi lopulta rakennellakaan utopioita pelkästään lyhyen tähtäimen hyvää oloa taatakseen? Nämä ongelmat kun ovat edessämme joka tapauksessa joka ainoa päivä ja yhä konkreettisemmin - - paitsi Chicagon koulukunnan matemaattis-monetaristisilla taloustieteilijöillä, joita pidän tällä hetkellä saatanan vallan konkreettisimpana ruumiillistumana maan päällä.
*
Tsekkaa Robert Shillerin [mitä ilmeisimmin tuleva nobelisti] kritiikkiä vallitsevaa talousteoriaa kohtaan. [Kirjoitin tämän kehotuksen myös ja ennenkaikkea itselleni, ja aion palata Shilleriin joskus myöhemmin blogissani].

Vaiston varassa: miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia, Gaudeamus, kääntänyt Timo Soukola. ISBN 978-952-495-113-5 Alkuperäisteos Animal Spirits: How Human Psychology Drives the Economy, and Why It Matters for Global Capitalism, George A. Akerlof ja Robert J. Shiller, Princeton University Press (2009).
*
Kirjoitettu kommentiksi Androgyynihullumiehen blogiin - http://savant.vuodatus.net/blog/2658813/en-tiennyt-etta-suomessa-julkaistaan-tallaista-osa-2/

II
Kirjoitan tämän osion joskus kokonaan uudelleen. Nyt se jäi turhan sekavaksi, koska yritin käsitellä tekstissä ainakin kolmea tavallaan eri kategoriaan kuuluvaa teemaa/tasoa samanaikaisesti ja saada ne kaiken lisäksi limittymään toisiinsa ikäänkuin toistensa edellytyksinä.
Kyseessä on liian vaikea urakka lähes yksinomaan Shiller-videoitten [ja yhden dokumentin] antaman inspiraation varassa kirjoitettuna. Enhän sitäpaitsi koskaan ole lukeneut taloustiedettä. Psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta perustiedot kyllä löytyy - ja hiukan enemmänkin.

1
On ironista, paradoksaalista ja jopa kauhistuttavaa, että sitä matemaattisesti arvioitujen/ennustettujen sijoitusteorioiden johdannaisillaan [riskitakuu] varmistamaa pakkomiellettä, jolla pörssi Wall Steetillä seurasi asunto-osakkeitten arvon nousua kuin yöperhonen kirkasta lamppua kärähtäen lopulta sen kuumuuteen kesällä 2008, kutsutaan vapaudeksi [rationaalisen ja itsekkään toiminnan ilmentymäksi], vaikka kyseessä oli perimmältään a) vaistonvarainen reaktio ja b) koneelle laadittu matemaattinen ohjelma [Chicagon taloustieteellisen koulukunnan ihmiskäsityksen mukaan ihminen on itsekäs ja rationaalinen kone].

Mutta missä kohtaa tätä prosessia löytyy vapaus, ja jos löytyy, niin eikö ketään tosiaankaan hämmästytä pahemman kerran, että se, mitä chicagolaiset kutsuvat vapaudeksi, onkin yhtä aikaa sekä matemaattisesti ehdollistetun koneen että vaistonvaraisen käyttäytymisen lopputulos?

Tai sanokaamme asia toisin päin. Chicagon matemaattiset monetaristi-rationalistit kirjoittavat deterministisiä mallejaan rationaalisesti itsekkäälle, siis harkitun valinnan vapauden omaavalle ihmiselle, mutta he eivät eliminoineet malleistaan erästä kohtalokasta osatekijää, joka murskaa nämä tarkoin mallinnetut teoriat [joissa poikkeamakin on muka ennustettu etukäteen] kerta toisensa jälkeen: ihmistä itseään.

Matematiikka sisällyttää ihmisen irrationaalisuuden itseensä salakavalasti ja tiedostamattaan [ks. luku 3]. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myöntää ihmisen ajoittainen irrationaalisuus valintojen suhteen. Vasta tämän jälkeen mahdollisten irrationaalisten valintojen ennakointi ja niiden seuraukset voidaan paremmin ymmärtää ja ottaa huomioon talouden säätelyssä.

Toistuvien taantumien tosiasiasta [jota ei ole kyetty selittämään eikä ennakoimaan] saatamme silti intuition vastaisesti [kontrafaktuaalisesti] päätellä, että rationaaliseen valintaan perustuvat teoriat ovat väärällä tai pikemminkin tuhoisalla tavalla oikeita.

Tahtomattaankin ne sisällyttävät itseensä vaistonvaraisen ['emotionaalisen'] determinismin, jonka ytimestä löytyy perimmäinen irrationaalisuus suhteessa kokonaisseurauksiin. - Mallien/ohjelmien on kuitenkin mahdotonta ennustaa itseensä sisältyvää itsetuhoisuutta, mikäli ne rakennetaan illuusiolle rationaalisesta valinnasta, jota soveltaen 'ylikuumenneet' sijoittajat oletetusti yhä? toimivat.

Tosin Bronto- eli Apatosauruksetkaan eivät kehittyneet eli erikoistuneet järkevällä tavalla suhteessa kokonaisseurauksiin [joita evoluutio 'itse' ei etukäteen voi nähdä, koska sillä ei ole päämäärää] vaan pelkästään suhteessa ympäröiviin ja vallitseviin olosuhteisiin [sosiaalidarwinismi on aina päämääriinsä [joita evoluutiolla ei siis ole] nähden fasistista irrationalismia].

Niinpä tuo erikoistuneitten kasvissyöjäliskojen valtti, iso koko, koitui lopulta niiden kohtaloksi ilmaston muuttuessa.

Jotain tämän kaltaista tapahtuu myös muuten niin sopeutuvalle ihmiselle, kun se erikoistuu rationaalisesti.

Talouskuplat ovat samanaikainen merkki sekä ihmisen vapaudesta että evoluution [ja ihmisen] perimmäisestä irrationaalisuudesta, jota edes rationaaliset monetaristi-ekonomistit eivät matemaattisesta nerokkuudestaan huolimatta osaa ennustaa - ei vaikka koko prosessin perusmotivaatio eskaloituisi suoraan heidän silmiensä edessä yhä kuumenevan talouskasvun muodossa.

Nämä monetaristit eivät kykene ennustamaan romahdusta, koska ovat sitoutuneet liikaa erikoistuneeseen - todellisuudesta irronneeseen ja siten omaa virtuaali-elämäänsä elävään - mallintavaan raha-rationaalisuuteensa - matemaattiseen kalkylointiin, eikä matematiikan hybrinen täydellisyys tunne selittämättömiä romahduksia vaan enintään ennakoituja ja palautuvia poikkeuksia. - - Markkinat muka säätelevät itse itseään automaattisilla feedback-mekanismeillaan, joskin mm. johdannaiset eli riskitakuut helpottavat tätä säätelyä, mutta kas kummaa - nekin pettivät 2008 romahduksessa totaalisti!

Eiväthän matematiikan aksioomatkaan perustu muuhun kuin seurauksiin/hyötyihin, jotka johdetaan pragmaattisesti hypoteettisista aksioomeista. Niissä ei ole kyse absoluttisista ja ristiriidattomista periaatteista suhteessa todellisuuteen.

Miten voisimmekaan ennustaa empiirisen maailman tilaa ja muutoksia ehdottomalla varmuudella, jos laskelmamme perustuvat hyödyllisiksi olettamiimme lyhyen tähtäimen seurauksiin. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ole, koska Empiria ei mahdu kaavaan [Kant sanoisi että olio sinänsä [maailma totaliteettina] jää meille sekä empiirisesti että kognitiivisesti tuntemattomaksi].

Todellisuus/evoluutio ei tunne hyötyä vaan geneettisen informaation kopioitumispakon eli päämäärättömän kloonautumisen, joka ei sisällä mitään harkintaa vaan vaistonvaraisen käytöksen ja vietinomaisen paineen. Hyöty on siten metafyysinen oletus ja sellaisenaan virhe.

Koko Chicagon kopla/kupla edustaa evolutiivisesti perinteistä mutta eksistentiaalisesti jälkeen jäänyttä dinosaurus-populaatiota. Yalen keynesiläinen Robert Shiller sen sijaan on merkki innovatiivisesta mutaatiosta Chicagon taloustiede-dinosauruksiin verrattuna [toki löytyy muitakin Keynes-nimisen esimutantti-ekonimistin jälkeläisiä: Krugman ja Stiglitz].

2
Kertauksenomaisesti todettuna kupla syntyy nimenomaan ihmisen vapaudesta valita itsekkäästi ja rationaalisesti. Chicagon poikien mukaan sen ei pitäisi puhjeta lainkaan vaan olla osoitus talouden erinomaisesta aktiivisuudesta, suorastaan loistavasta tilasta.

Totuus tässä asiassa kuitenkin on, että ihminen kiihottuu ja addiktoituu pelatessaan pelejä, joissa voi voittaa koko ajan lisää. Tämä kiihottuneisuus ylittää pelkän rationaalisen [riskien täydelliseen minimoimiseen pyrkivän] ajattelun ja laukaisee kontrolloimattomasti [kyseessä on paitsi yksilöllinen myös ryhmäkäyttäytymisen aiheuttama paine; vrt. muoti/trendi] itsesäilytyksellisen evoluutiovaiston joka [myös] ihmisessä ilmenee tunnustetuksi tulemisen tarpeena ja siten yhä korkeamman satuksen saavuttamisena.

Noidankehä, joka syntyy yksilöllisen kiihottumisen ja massahysterian vuorovaikutuksesta, päättyy aikanaan - kurjasti.

Minulle on käsittämätöntä, mikseivät Chicagon pojat ja tytöt nähneet, mitä oli tulossa, kun taas Robert Shillerille asia oli rationaalisestikin näkyvillä - olkoonkin, että hän [kuten hänen oppi-isänsä John Maynard Keynes'kään] ei pysty määrittelemään matemaattisesti sitä, mistä tässä vaistonvaraisessa [ja kontrolloimattomassa] ihmismielen vaikutuksessa oikein on kysymys [vertaan sitä seksuaaliseen haluun tai amfetamiini-stimulanssiin].

Vaistoista ja vieteistä [hysteeristen fantasioiden ja uskomusten muodossa] tässä taatusti on silti kyse - ei mistään kuvankaltaisesta häkkyrä-mallinnuksesta, joka jää aina pelkästään symboliseksi ja toimii täydellisesti vain valmiissa tietokoneohjelmassa - muttei reaalitodellisuuden kriisissä.

Kehottaisin Chicagon sofisteja lukemaan Dostojevskin Kirjoituksia kellarista ensimmäisen luvun. Siinä Kellariloukon mies sanoo mekaanista determinismiä vastaan [lopulta ihmismielen kaikkea matemaattista vakiointia vastaan], että ennemmin hän tekee väärin [vastoin lakia ja jopa moraalia] kuin suostuu pianonkoskettimeksi.

On kuitenkin jälleen kerran ironista, paradoksaalista ja jopa pahaenteistä, että aina kun pyrimme valitsemaan vapaasti, ajaudumme lopulta irrationalismiin - olipa tuo irrationalismi sitten kellarimiehen [esi-raskolnikovin] harkittua järjenvastaisuutta [irtisanoutumista/kieltäytymistä tekoja ennalta määräävästä (etukäteen tai jälkikäteen - sama tuo) rationaalisuudesta] tai Wall Street-spekulantin kilpailevaa, positiivista rationaalisuutta.

Deterministiseen irrationaalisuuteen on kaksi toisiaan täydentävää syytä: 1) evoluution perimmäinen päämäärättömyys ja siten ennakoimattomuus [mikä kuitenkin on juuri vapauden ja luovuuden fataali edellytys] 2) tietoisen eli dialektisen ajattelun kehämäisyys eli/tai kielen itseensä viittaavuuden tosiasia [Russellin paradoksi], jota/mitä emme pysty ratkaisemaan rationaalisesti kuin metatason/-tyyppien regressiolla [kyseessä ei ole aito ratkaisu vaan keinotekoinen hallintayritys - looginen 'hätäratkaisu'] tai psykologisella tasolla/emotionaalisesti sekoittamalla päämme joko huumeilla tai uskonnolla.

Olemme tuomittuja elämään [läpinäkyvässä] lasipullossa ['läpinäkyvän' kielen sisällä] niinkuin se Wittgensteinin kuuluisa kärpänen tai Hobbesin lintu, joka on eksynyt savupiipun kautta sisälle taloon eikä enää löydä ulos.

Paratiisin portit on lyöty takanamme kiinni ikuisiksi ajoiksi, mutta samalla kun vapauduimme vaistonvaraisuuden paratiisinomaisesta ja deterministisestä mykkyydestä päädyimme kielen ja järjen vankilaan.

Yritämme epätoivoisella matkallamme syntymästä kuolemaan saavuttaa oman onnemme ja karttaa vääriä profeettoja. Älkäämme siis uskoko ainakaan Chicagon yliopiston kansantaloustieteen tutkijoita, jotka ovat kaikkein kyynisimmän ja sisällyksettömimmän positivismin perillisiä [se on reifikoitunein ihmiskäsitys ever].

Yalen ajatushautomossa vaikuttava taloustieteen huippuinsinööri Robert Shiller on kuluneitten kymmenen vuoden aikana osoittanut olevansa autenttisempi ja profeetallisempi visionääri kuin nämä todellisuudesta vieraantuneet, chicagolaiset dogmaatikot, joista oli tullut Delfoin oraakkeliin verrattavia tietäjiä viime vuosien aikana. No - eivätpä ole sitä enää - - .

Shiller, toisin kuin Chicagon sammakkomiehet, ei nimittäin kiellä sitä, mitä hän ei täysin ymmärrä ja mitä ei koskaan voi lopullisesti redusoida matematiikkaan/-ksi: - ihmisen tunteita.

3
Chicagon sofisti-rationalistit ajattelevat ihmisen olevan ohjelmoitu kone, mutta heti kun emootiot [halu, tahto] kalkyloidaan, puhutaan symboleista - ei tunteista, ja tämä on rationaalisen ajattelun dilemma: mitä paremmin se pystyy määrittelemään psykologisen ilmiön/tilan, sitä vähemmän/heikommin se ilmaisee/tavoittaa tuossa ilmiössä vaikuttavan tai siihen sisältyvä mielen semantiikkaa, mikä tarkoittaa, että deskriptiivinen rationalismi [jonka äärimuoto on formaalilogiikka ja viimein matematiikka] kadottaa kohteen, jota se on yrittänyt selittää ja ymmärtää.
*
Taloustieteilijät [etenkin Milton Friedman ja kump.] yrittävät matemaattisis-monetarististilla hintakehityskaavoillaan simuloida sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu.

Ironista kyllä he onnistuivat tässä projektissaan enemmän kuin täydellisesti vuonna 2008, koska teoria toteutti siihen implikoituneen väistämättömän, emotionaalisten odotusten kontrolloimattomasta eskaloitumisesta seuranneen talousromahduksen juuri siksi, ettei se ottanut konkreettisesti huomioon ihmisten emotionaalisia odotuksia [ja niiden kontrafaktuaalisia seurauksia] vaan mallinsi ne riskianalyyseissaan kaavoihinsa kuin olisivat maalanneet esteettistä silmää miellyttävää taulua.

Toisin sanoen kuplan puhkeaminen oli seurausta onnistuneesta simulaatiosta - tosin vain siihen asti, kunnes simuloitu ohjelma olisi joutunut kaatamaan itse itsensä. Mutta siihen se ei kyennyt, vaikka tuo romahdus sen logiikkaan ei-intentoituna seurauksena implikoituikin.

Ehkä on niin, ettei edes satavarma tietokonemallinnus pysty ennustamaan omaa itsetuhoisuuttaan ja itsetuhoaan. Eihän ihminenkään kykene kuvittelemaan omaa kuolemaansa, vaikka kuolema nimenomaan seuraa siitä, että ihminen on ensin syntynyt elämään. Tämä huomautus ei kuitenkaan tee tietokoneesta yhtään sen inhimillisempää kuin, mitä se on. - Paitsi ehkä Chicagon noidille.

4
http://www.youtube.com/watch?v=-jRdONOcHns&feature=related
Shiller: Crisis May Run for `Years and Years' P1
http://www.youtube.com/watch?v=5nRj1sNS0Iw&feature=related
Shiller: Crisis May Run for `Years and Years' P2
http://www.youtube.com/watch?v=hWz6txuiwGI&feature=related
Shiller: Crisis May Run for `Years and Years' P3

http://www.youtube.com/watch?v=nrSsNXLWVig&feature=related
Robert Shiller: 'More tough times ahead for the US'

http://www.youtube.com/watch?v=NwhUN42BGE8&feature=related
Robert Shiller talks to Charlie Rose about inequality

http://www.youtube.com/watch?v=ZQ3-PRx2q6E
Robert Shiller on double-dip recession in USA - "too big to fail" bank zombies + bubble contagion

http://online.wsj.com/video/the-big-interview-with-robert-shiller/228DD2D8-A65D-466A-AECF-5C95AA88533F.html?mod=googlewsj
The Big Interview with Robert Shiller

http://www.youtube.com/watch?v=kq0PtOiO1vs
Robert Schiller On Income Inequality
*
http://www.kampusdata.fi/kirjatuotteet/kirjat/yhteiskuntatieteet/taloustieteet/akerlof-george-a.-ym.-vaiston-varassa-miten-ohmismieli-ohjaa-maailmanlaajuista-kapitalismia.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Shiller
http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Shiller
http://www.amazon.com/Animal-Spirits-Psychology-Economy-Capitalism/dp/0691142335
http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Maynard_Keynes
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Maynard_Keynes
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Krugman
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joseph_Stiglitz
http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicagon_koulukunta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_paradoksi
http://en.wikipedia.org/wiki/Economic_bubble
http://www.joesinvestoblog.com/?tag=humor

September 26, 2010

Järki on Paholaisen suurin huora

Olen samaa mieltä Martin kanssa. Heitä nyt sinäkin järki hemmettiin ja tule bailaamaan! Tällä kupongilla Jumala tarjoaa ilmaiseksi maittavia armopaloja. Minäkin sain yhden. Tosi vahvan [zzzz].

***
***

Järkevä ajattelu on tuhottava ja sokaistava. Uskon on poljettava alleen kaikki järki ja ymmärrys, ja kaikki mitä terve järki näkee on piilotettava näkyvistä... niin että ihminen tietää vain Jumalan sanan [Martti Luther].
*
Järkevä ajattelu on Paholaisen suurin huora, luonteeltaan ja olintavaltaan se on katala huora, se on prostituoitu, Paholaisen valitsema huora, huora jota syövät rupiset ja spitaaliset ja joka pitäisi polkea jalan alle ja tuhota, huora ja hänen viisautensa... Heitä sontaa hänen kasvoillensa ja tee hänestä ruma. Hänet pitäisi hukuttaa kasteeseen ja niin myös tehdään.. Hän ansaitsee, surkimus, tulla karkoitetuksi talon saastaisimpaan paikkaan, komeroihin [Martti Luther].
*
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=104223&page=106
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Luther
http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther
http://finnsanity.blogspot.com/2009/05/uskonto-syyllisyys-hapea-valkoisen.html

September 25, 2010

Jyrki Katainen ja Kokoomus - iloisesti ja onnellisesti matkalla kohti ekologista katastrofia

Jyrki Katainen rakastaa maapalloa[an]
1
Runo maapallolle
Pienen maapallon uninen aamuhymy,
heinäpellon suloinen tuoksu,
puristus ruiskukan lehdestä,
syvä yhteenkuuluvaisuuden tunne.
Me olemme me. Minä ja maapallo.

Kirjoittanut Jyrki Katainen [pääoman ministeri], editoinut RR [oman pään ministeri].
*
Alkuperäistä runoa on hiukan muuteltu, joskin sen henki säilytetty lähes kirjaimellisesti.

Mutta lukekaapa heti perään, mitä mieltä Katainen ihan oikeasti on maapallon hyväksikäytöstä.

Tekstin perusteella en voi sanoa muuta kuin, että sinä Jyrki kuulut jollekin toiselle [maksimaalisen hyödyn koelaboratorio-]planeetalle vaan et maapallolle! 
 2
Onni kuuluu hyvinvointiin, sanoo Jyrki Katainen

[Taloustieteilijä Peter Victor ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen ovat eri mieltä talouskasvun merkityksestä ympäristölle. ]
*
Onnellisuus on asia, mikä pitäisi laskea mukaan, kun mitataan ihmisten hyvinvointia. Pelkät palvelut ja tulonsiirrot eivät kerro kaikkea, uskoo valtiovarainministeri Jyrki Katainen.

Hän vaihtoi loppuviikosta ajatuksia Suomessa vierailevan kanadalaisen taloustieteilijän Peter Victorin kanssa. Victorin mukaan talouskasvusta pitäisi luopua, sillä ympäristö ei kestä sitä.
Katainen ei yhtynyt tähän näkemykseen.

"En vielä usko, että maailma olisi lopettanut kehittymisen ja kulkisimme vain kohti tuhoa", Katainen sanoo.

Kataisen mielestä Victorin ajatuksissa on hyvää se, että ne pakottavat miettimään keinoja kestävään kasvuun.

"Suomessakin markkinoidaan jo hiilineutraaleja polttonesteitä. Uskon, että tämänkaltaisin keinoin kasvu voi hyvin jatkua", Katainen sanoo.

Victor on tutkinut talouskasvun ja ympäristön suhdetta 40 vuoden ajan.

Hänen mielestään ihmisten on vaikea hyväksyä ajatusta talouskasvusta luopumisesta, koska se tuntuu sotivan perustavan laatuisia arvoja vastaan.

Talouskasvun vastustaminen tuntuu ihmisistä edistyksen vastustamiselta.

"Usko edistykseen syntyi vasta joitakin satoja vuosia sitten. Tiede kehittyi. Pikku hiljaa ihmisille alkoi olla selvää, että seuraava sukupolvi voi aina vähän paremmin kuin vanhempansa", Victor sanoo.

Aluksi edistys merkitsi sellaisia asioita kuin parempaa koulutusta ja kehittyneempää terveydenhuoltoa.

Nykyisin puhutaan Victorin mukaan enää taloudellisesta toimeentulosta.

Hänen mielestään talouskasvun hillitseminen parantaisi elämän laatua, ihmiset olisivat onnellisempia ja ympäristö voisi paremmin.
*
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Onni+kuuluu+hyvinvointiin+sanoo+Jyrki+Katainen/1135260412644/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset
http://www.de-growth.com/vancouver/index.php?option=com_content&id=66
http://www.iltalehti.fi/runot/200607290231553_rn.shtml
http://www.pam.fi/ajankohtaista/?x12969=2790389

September 24, 2010

Lähtö kapitalismista on jo alkanut

En itkenyt haudallas kyyneltäkään, vain iloa tunsin sydämessäin, kun poissa olet viimein elämästäin, sä petollisin kaikista ystävistäin/rr
*
Kysymys kapitalismista ulospääsystä ei ole koskaan ollut ajankohtaisempi. Nykyään se asettuu radikaalisti uusin termein ja uusin tarpein. Omassa kehityksessään kapitalismi on saavuttanut yhtä lailla sisäiset kuin ulkoisetkin rajansa, joita se on kykenemätön ylittämään. Tämä tekee siitä järjestelmänä elävän kuolleen, joka selviytyy naamioimalla erilaisin tekosyin perustavien kategorioidensa, työn, arvon ja pääoman kriisit.
*
Järjestelmäkriisi johtuu siitä tosiasiasta, että kasatun pääoman massa ei kykene enää saamaan kylliksi arvoa tuotantoa kasvattamalla ja markkinoita laajentamalla. Tuotanto ei tuo enää kylliksi tuloja kyetäkseen antamaan arvoa tuotannollisille lisäinvestoinneille.

Tuotantoinvestoinnit, joiden avulla jokainen yritys pyrkii ylläpitämään voiton tasoaan, johtavat murhaaviin kilpailun muotoihin ja ne kääntyvät muun muassa kilpailuksi varsinaisten työtekijöitten määrän supistamisesta, ulkoistamisesta, delokalisaatiosta, työsuhteiden prekarisaatiosta, palkkojen alentamisesta.

Toisin sanoen, makrotalouden tasolla kilpaillaan lisäarvoa luovan tuottavan työn vähentämisestä ja ostovoiman alentamisesta. Mitä vähemmän yritykset käyttävät työtä ja mitä tärkeämpää on kiinteä pääoma suhteessa jokaiseen työntekijään, sitä korkeamman on oltava riiston asteen työntekijää kohden ja siis jokaisen työntekijän tekemän lisätyön ja tuottaman lisäarvon määrän.

Tällä lisätyön määrän korottamisella on rajansa, jota ei voi määrättömästi työntää etäämmälle, vaikka yritykset siirtäisivätkin toimintansa Kiinaan, Filippiineille tai Sudaniin.

Numerot todistavat, että tuo raja on jo saavutettu. Tuotantopääoman tuottava kasautuminen laskee jatkuvasti.
....
Tuottaa se, minkä kulutamme, ja kuluttaa se, minkä tuotamme, on kuninkaantie ulos markkinoilta. Se antaa meidän haluta sitä, mitä todella tarvitsemme, määrältään ja laadultaan, ja se antaa meidän määritellä uudelleen keskitetysti, kuinka ottaa huomioon ympäristö ja käytettävissä olevat resurssit, antaa meidän määritellä riittävyyden normin, jonka markkinatalous on kaiken tavoin yrittänyt hävittää.

Kulutuksen supistaminen itse, sen rajoittaminen itse - the self-restraint - ja mahdollisuus saada takaisin valta omaan elämäämme kulkevat tätä tietä.
*
Sitaatit Andre Gorzin kirjoituksesta La sortie du capitalisme a déjà commencé. [Suom. Jussi Vähämäki]

Niin&Näin syksy 3/2010, [s. 13-16]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Gorz
http://en.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Gorz
http://filosofia.fi/node/3077/
http://www.thefrustratedteacher.com/2009/03/sunday-cartoon-fun-end-of-capitalism.html

September 23, 2010

Raymond Braveheart lilliputtien maailmassa

Suvereeni on tullut järjestämään ahneista ja laiskoista koostuvan valtion asiat oikeudenmukaiselle tolalle.

Motto:
Totuus on tuottavin kaikista ihmisen erehdyksistä
Nietzsche

[Kielimafian korjauksia ja lisäyksiä - viimeksi klo: 21.35]
1
Ironmistress kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: Metsällä on paha taipumus vastata juuri niinkuin sinne huudetaan.

Sen kun vain huudat tai vastaat sille metsälle. Varo kuitenkin syleksimästä tuuleen, koska tuuli saattaa yltyä myrskyksi, jos sille tarpeeksi vittuillaan. Saat omat sylkesi takaisin omaan naamaan.

Kun rasismi nostaa päätään, saman tekee terrorismi - ja päinvastoin. Vain globaali diktatuuri ['demokratia'] pysäyttää tämän saatanallisen noidankehän.

Eikä siinä demokratiassa ole hyvää tai pahaa, ei juutalaista tai romania, ei muhamettilaista tai buddhalaista, ei finanssipankkiiria tai rehellistä työtä tekevää.

Siinä pannaan kaikki samaan riviin, ja joka ei tottele järjestystä vaan ahnehtii ja rötöstelee eli käyttää toisia ihmisiä hyväkseen millä tahansa varastamisen keinolla [myös korkoa kiskomalla] - se joko ammutaan tai lähetetään vankileiriin.

Siinä järjestyksessä loppuu kaltoin kohdeltujen [niin rikkaitten kuin köyhienkin] valitus ja huuto eli kateus, ylimielisyys, velttous ja vastuuttomuus.

Siinä järjestyksessä tyydytään pieneen köyhyyteen ja vältetään suurta rikkautta, eikä siinä järjestyksessä, toisin kuin meritokraattisessa kapitalismissa, edes sallita subjektiivista sortoa, joka perustuu ihmisten ahneuteen tai laiskuuteen.

Globaalissa diktatuuri-demokratiassa ihmiset vapautuvat näiden saatanallisten taipumusten vallasta. Ja mikäli vapautuminen ei ota onnistuakseen [kyseessähän ovat hiviömäisen sitkeät lihallis-sielulliset voimat], järjestelmä auttaa ihmisiä vapautumaan [erikoistuneitten terapeutti-inkvisiittorien avustuksella].

Ihminen siirtyy elämään tällaisessa järjestelmässä [omaksi parhaakseen] sen vuoksi, että evoluutio-saatana, joka hänet syyttömästi synnytti itseään [ja katoavuuttaan] palvelemaan, on voitettavissa vain globaali-demokraattisella diktatuurilla.

Jos ihminen ei kuitenkaan halua elää, hän voi myös kuolla - omasta tahdostaan. Eutanasia laillistetaan, mutta mitään muuta eugeniikkaa ei sallita [ei ainakaan tieteen nimissä]. Ihmiset ovat mitä ovat, eikä heitä muuteta keinotekoisesti. 'Ainoastaan' heidän äärimmäisiä taipumuksiaan kontrolloidaan systemaattisesti ja optimaalista järjestystä silmällä pitäen.
*
Ja kuka tätä kaikkea hallitsee? Kuka tätä moraalin ja oikeuden tuolla puolen olevaa järjestystä ylläpitää?

Se on salaisuus. Viimeinen salaisuus. Jonkinlainen kaikkivaltias Paavi kuitenkin on kyseessä. Tai vähintäinkin eräänlainen Gulliver lilliputtien maassa.

2
Hannah Arendtin ja Jürgen Habermasin poliittinen pluralismi joutavat roskikseen epärealistina malleina ihmisluonnon tilasta ja mahdollisuuksista rauhanomaisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan saavuttamiseksi.

Arendt on sekava idealistinen [muka keskusteleva] universalisti, joka ei ymmärrä valtiosta juuri mitään - lukuunottamatta omaa juutalaista perintöään ja omia juutalaisia kokemuksiaan natsi-Saksan barbariasta.

[Juutalainen identiteettihän ei kytkeydy omaan kansallisvaltioon (sitä ei ole) vaan omaan myyttiseen Vanhan Testamentin historiaan, josta se on maallistunut diasporassa ateistiseksi kapitalismiksi eli kultaisen vasikan palvonnaksi].

Habermas on oikealla asialla, mutta hänen idealistinen [myöskin muka keskusteleva] puhetilanteensa ei toimi.

Argumentatiivisesti dogmaattis-muodollisilla paremmuuskriteereillään se joko lopettaa kaiken poliittisen [koska avoin poliittinen mielipide ei ole Habermasille argumentti vaan epärelevanttia polemiikkia] keskustelun [eli kumoaa lähtökohtansa/periaatteensa] tai muodostaa toisiaan vastaan taistelevia, täysin erillisiä yksikköjä [sfäärejä - vrt. Zizekin ystävän ja [ääri-]oikeistolaisen Peter Sloterdijkin samanniminen sarja, jonka lähtökohta tosin on pikemminkin biologiassa ja Heideggerissa kuin Habermasissa].

Mutta nimenomaan mitään antagonististen poliittisten sfäärien muodostusta tai toisaalla jotain liberalistista mielipide-lässytys-kulttuuria minun järjestykseni ei suosi. -Maltilliset agoniset kiistat sallitaan, mutta niitä ei siis päästetä eskaloitumaan antagonistisiksi vihollisuus-asetelmiksi tai amerkkalaistyyppiseksi populismi-paskanjauhannaksi.

Kummallakaan, Arendtilla tai Habermasilla, ei ole tajua siitä, miten univeraalinen järjestys todella on mahdollista. Se ei koskaan tapahdu vapaaehtoisesti, koska ihminen ei sellaiseen ihmeeseen itsenäisesti kykene. Vain globaali diktatuuri/diktaattori voi aikaansaada toimivan demokraattisen järjestyksen, joka ei perustu toisen ihmisen hyväksikäyttöön - ei sortoon eikä vapaamatkustajuuteen.

3
Anarkismin idea on kyllä pätevä ja arvostettava, mutta en usko sen toteutumisen tieteellisiin perusteluihin, joissa esitetään evolutiivisen kehityksen altruistinen malli populaatioitten sisäiselle yhteistyölle kehityksen optimoimiseksi.

Pjotr Kropotkinin mukaan edellä esittämäni järjestys nimittäin toteutuisi ilman keskitettyä pakkoa eli ihmisten keskinäisen ja vapaan yhteistoiminnan seurauksena.

Höpöhöpö.

Ihminen ei ole hyvä [kuten anarkismi olettaa] vaan paha. Hirviö etten sanoisi. Se pitää kasvattaa kurilla niinkuin koira. Muussa tapauksessa saamme tulokseksi utilitaristisen sortojärjestelmän, joka naamioituu demokratiaksi oikeuttaen tällä silmänkääntötempulla yhteiskunnallisen epätasa-arvon.

Minun järjestelmäni ei naamioidu miksikään tai mihinkään. Se perustuu avoimesti globaaliin kontrolliin ja yhtenä sen perimmäisenä lähtökohtana toimii Platonin Valtio [myös hobbesilais-schmittiläinen käsitys suvereenin tehtävästä järjestyksen takaajana].

Systeemini [päinvastoin kuin Platonin ajattelu] ei kuitenkaan ole sidottu mihinkään metafyysiseen tai edes episteemiseen totuuteen. Pikemminkin päinvastoin. Se pyrkii vain ylläpitämään tiettyä hyveellistä järjestystä, joka ei vaadi totuuden nimeä itselleen. Se vain on - taaten rauhantilan, jossa yhteiskunnallinen toiminta mahdollistuu ilman riistoa [tai ylipäätään hyväksikäyttöä] ja siten ilman suuria tulo- ja statuseroja.

Totuuteen pyrkivät yleensä ne, jotka intohimoisesti havittelevat jotain metafyysisesti tosiolevaa tai 'tosiolematonta' [ikäänkuin jumalallista ja/tai ei-olevaa].

Minun käsitykseni mukaan ihmiselämässä kuten elämässä yleensäkään ei ole mitään totuudellista vaan siinä on absoluuttiseen loppuun asti kyse pelkästään fenomenaalisesta ilmenemisestä eli näennäisyydestä [joka ei ole edes harhaa, sillä tuon termin rationaalinen käyttö vaatisi dialektiseksi vastinparikseen toden], jota ei voi ylittää millään ajatustempulla [siten oletus nirvanasta tekee jopa buddhalaisuudesta totuus-harhan].

Se, joka korottaa ajattelunsa totuudeksi, valehtelee melkein joka sanan.
4
Tämän [alla olevan] Kropotkin-sitaatin maksiimi tai oletus ilmaisee myös oman järjestelmäni perusolemuksen, mutta toisin kuin Kropotkin, en siis usko, että se voisi toteutua ihmislajin kyseessä ollen itsestään eli ilman ulkoista kontrollia ja auktoriteettia.

Tarvitaan globaalia diktatuuri-demokratiaa, joka takaa sellaisen [Kropotkinin alunperin esittämän ja esim. evoluutiobiologi Stephen Jay Couldin hyväksymän] altruistisen yhteistyön toteutumisen, joka ei perustu perustarpeet ylittävälle yksityisomitukselle, ja jossa ei hyväksytä myöskään vastuutonta vapaamatkustajuutta.

Näin ollen tästä yhteiskunnasta poistetaan [esim. toiselle planeetalle] sekä ökyrikkaat juutalaiset spekulantti-koronkiskurit [kiristäjät] että rikollisuuteen taipuvaiset vaeltelevat romanit [kerjäläiset]. Globaali altruistinen oikeudenmukaisuus vaatii sitä.

In the animal world we have seen that the vast majority of species live in societies, and that they find in association the best arms for the struggle for life: understood, of course, in its wide Darwinian sense - not as a struggle for the sheer means of existence, but as a struggle against all natural conditions unfavourable to the species.
The animal species, in which individual struggle has been reduced to its narrowest limits, and the practice of mutual aid has attained the greatest development, are invariably the most numerous, the most prosperous, and the most open to further progress. The mutual protection which is obtained in this case, the possibility of attaining old age and of accumulating experience, the higher intellectual development, and the further growth of sociable habits, secure the maintenance of the species, its extension, and its further progressive evolution. The unsociable species, on the contrary, are doomed to decay.
Peter Kropotkin, Mutual Aid: A Factor of Evolution (1902), Conclusion
*
http://takkirauta.blogspot.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pjotr_Kropotkin
http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Kropotkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jonathan_Swift
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_va_gulliver.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gulliverin_retket
http://jyk.jyu.fi/jyk/kokoelmat/julkaisut/kielletyt_kirjat/censura.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hannah_Arendt
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCrgen_Habermas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Jay_Gould
http://satunelkku.vuodatus.net/blog/category/NELKUT

September 22, 2010

Tulosvastuullista kärsimystä

Kärsimys jalostaa[?]

[K-mafia viilaili iltamyöhällä eli klo:23.50]
*
Anonyymi Antsa kirjoitti päreeni Tolkutonta kohtuutta kommentissaan: 'Oma ratkaisuni: parasta opettaa ihmisiä sietämään kärsimystä.'

Kommenttisi pointti ei kokonaisuudessaan täysin auennut minulle, joten tulkitsen sitä puolueellisesti, ennakkoluuloisesti ja ilmeisesti väärin ymmärtäen [en kuitenkaan kieltäydy vastaanottamasta jälkivalistusta mieleni vääristymien oikaisemiseksi].

Esität mielestäni melko tyypillisen oikeisto-liberaalis-meritokraattisen ratkaisumallin. Se vaikuttaa loogisesti perustellulta, mutta jämähtää jo alkumetreillä tuohon ikuiseen spekulaatioon mahdollisuuden realisoitumis-ongelmasta ja tulee siten käytännössä tiukan paikan tullen hyväksyneeksi jopa rasismin.

Sillä ihmisen luonne, älykkyys tai muu psyykkis-biologinen ominaisuus [johon laiskuuskin näköjään tässä yhteydessä luetaan(?!)] ei voi toimia lopullisena leikkurina hänen mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä uskomisen suhteen, koska tästä seuraa väistämättä kohtuuttomia etukäteispäätöksiä 'laiskoille' suotujen mahdollisuuksien eväämiseksi [biovalta kuitenkin luokittelee meidät, halusimmepa sitä tai ei].

Romani-kiista on hyvä poleeminen esimerkki kyseisestä laiskuus-leikkurista siinä mielessä, että romanit olivat myös natsien tuhoamislistan kärjessä.

Tästä historiallisesta tosiasiasta ei [kas kummaa!] ole kuitenkaan pidetty paljon ääntä vaan yksinomaan juutalaiset ovat omineet kaiken 'hyödyn' holokaustista.

Mutta ehkäpä juutalaiset ansaitsevat tuo 'hyödyn' paremmin kuin romanit, koska eivät elä vaeltavaa ja antisosiaaliseksi luokiteltavaa elämää kuten romanit[?]

Toisin sanoen [jälleen pelkästään utilitaristisesti] - juutalaiset ovat osoittaneet ansaitsevansa hirvittävän kärsimyksensä moninkertaisen hyvityksen [varsinkin omasta mielestään], kun taas romanit eivät ole osoittaneet halua ja kykyä ansaita kyseistä hyvitystä.

Tulos tai ulos pätee siis jopa ihmisoikeuksien suhteen - ainakin Nicolas Sarkozyn utilitaristisilla ihmisoikeus-indikaattoreilla mitattuna[!?]

Kyseiseen lopputulemaan päädytään, kun pidetään mahdollisuuksien tasa-arvoa pelkästään epärealistisena utopiana, josta ainakin mustalaisten suhteen seuraa yksinomaan kulunkeja vailla tulosta.

Ehkä mustalaisille kannattaisi perustaa oma reservaatti Romaniaan, josta heitä ei päästetä matkustamaan yhtään mihinkään. Ehkä heidät voisi pitemmän päälle ryhtyä jollain passiivisen eutanasian konstilla eliminoimaan lopulliseen recycle biniin häiritsemästä rikkaampien ja lahjakkaampien hyvinvointia, bisnestä ja omanarvontuntoa.

Ehkäpä alamme taas mitata kallojen muotoa sekä kokoa kuten frenologit ja rotyhygieenikot aikoinaan [nykyään tietysti käytetään moderneja utilitaristis-geneettisiä mittareita].

Suoraan kysyttynä: laiskoiksi leimattujen ja yhteiskunnallisesti heikompien heitteille jättämistäkö tässä halutaan? Konservatiivis-elitistisen yläluokan määrittelemän heikommuuden perusteellako [yhä lisääntyvään] kärsimykseen voi suistaa kenet tahansa, joka ei sopeudu tähän saatanalliseen kulutusorvanpyörään?

'Ei', minulle sanotaan, 'sopeutumattomat ovat joko itse valinneet pahuutensa tai ovat pahoja luonnostaan, sillä heille kyllä annettiin mahdollisuus elää tässä yhteiskunnassa.'

Milloin se annettiin? Miten? Millä ehdoilla?

Pitäisikö ihannepakolaisen hallita vieraan kulttuurin kieli ja tavat sekä olla koulutettu kolmeen yhteiskunnallisesti arvostettuun ammattiin [joista ainuttakaan hän ei silti pääse harjoittamaan uudessa isäntämaassaan] jo ennen kuin hän oli pakotettu hakemaan turvapaikkaa?

Lievemmillä kriteereillä häneltä vaadittaisiin uuden kielen oppimista täysin tyydyttävästi alle kolmessa kuukaudessa. Muutoin hänet leimataan laiskaksi ja tyhmäksi. Hänen tulisi myös olla valmis katkaisemaan siteet omaan kulttuurinsa ja siten oman, aiemman identiteettinsä juuriin, ellei hän tieten tahtoen halua saada potkua perseeseensä ja menolippua vaikka hevon kuuseen kumartaessaan liian usein omaa J/j/umalaansa?

Siirryt mahdollisuuden tasa-arvosta yllättävän nopeasti ja helposti tuon mahdollisuuden kieltoon. Mutta eikö pikemminkin ole niin, että myös meidän, jotka nuo mahdollisuuden kriteerit määrittelemme, pitäisi oppia kärsivällisyyttä ja tarjota maahanmuuttajille fiksumpaa sekä ennenkaikkea toimivampaa integrointikoulutusta kuin tähän asti?

Ja jos tarjoaa yleiseksi vaihtoehdoksi tolenranssin nostamista kärsimyksen siedon suhteen, niin tuota vaatimusta pitää soveltaa myös ja ensin omaan [siedettävään] itseen eikä vain [sietämättömiin] toisiin. Sillä totta kai muut omine tapoineen ja vieraine kielineen ovat sitä hämmentävämpiä mitä paranoidisemmin heihin jo alunperin suhtautuu.

Olenkin eri mieltä siitä, että olisi 'parasta opettaa ihmisiä sietämään kärsimystä', mikäli pohdin ja perustelen asiaa edellä esitettyyn polemiikkiini vedoten.

Kärsimystä nimittäin piisaa ihan riittävästi ilman kestämiskehoituksiakin - ilman, että sitä oikein virallisesti opetettaisiin sietämään jollain tulos tai ulos-ihmisarvotestillä - siis jollain jyvät sadistisen [etten sanoisi sarkozylaisen] tarkasti akanoista seulovalla maahanmuutto-kalibroinnilla.
....
Mutta jospa oikeisto-persulainen, 'kärsimystä' korostava maahanmuuttopolitiikka sittenkin olisi tulkittavissa parhain päin - etenkin talouspoliittisesti. Sillä jos/kun ihminen saa oikein paljon kärsiä, hän voi ryhtyä yrittäjäksi ja perustaa kärsäkaupan - - .

Menekki tulee olemaan taattu, sillä ilman muuta jokainen persu-kokoomuslainen haluaa kotiinsa kärsän. Se on varmaa. Kärsä markkeeraa korkeaa statusta. Varsinkin rubiineilla, timangeilla ja paksulla lehtikullalla paikattu kärsä - oikea afrikkalais-romanialainen kärsä. Herrakansan voiton merkki.
*
[Toistan lopuksi, etten suinkaan väitä sinun ajatelleen tätä asiaa niin rasistisesti, kuin miten minä kommenttiasi tulkitsen].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/09/tolkutonta-kohtuutta.html#comments
http://www.praytherosaryapostolate.com/makeuseofsuffering.htm

September 19, 2010

On aaika naaautiinnoon!

Kuvissa kaksi vannoutunutta retro-rokkaria julistaa bailauksen ja nautinnon sanomaa

[Päre nro. 2500]
1
Rokista on viime vuosikymmenien aikana tullut suurimmaksi osaksi teollista viihdepaskaa niinkuin kaikesta muustakin tässä kapitalismin ihmemaailmassa.

Kyseessä on itseään ruokkiva trendi, koska luova persoonallinen inspiraatio köyhtyy väistämättä teknisten välineitten ja valmiuksien [viimeksi 3d-elokuva] sekä tuottajien [raha-]vallan lisääntyessä - olkoonkin, että tekniikka myös aluksi mahdollistaa uudenlaisten ilmaisumuotojen ilmaantumisen [jälleen etenkin elokuva ja myös rock]. Kehittyessään tekniikasta kuitenkin muodostuu jopa este luovuudelle, koska taiteilija alkaa keskittyä  liikaa teknisiin kikkailuihin [joita tuottajatkin vaativat menestyksen riskien minimoimiseksi].

Jo punk oli ikävän opettavainen esimerkki siitä, miten jopa anarkismista voidaan tehdä hittituote [yrittäkääs tehdä minusta trendi - vedän turpaan!].

Enää ei synny fogertyja, lennoneita, dylaneita jne. vaan näitä fucking janne-tulkki-raappana-teräsniska-annapuita, joille tehdään joitain oksettavan mauttomia 'on aaaikaa naaautiinnnoon'-jollotuksia, jotka voittaa laskelmoidussa liukuhihnamaisuudessaan vain joku hiukan paremmin laskelmoitu ja hyvältä haiseva trendipökäle.

Ja niin kauan kuin on murkkuja tai ylipäätään niin kauan kuin seksuaalinen halu meitä riivaa, ihmiset ruikuttavat ja hoilaavat näitten yhä latteammiksi muuttuvien ihmissuhde- iskelmä-rokkien tahdeissa kuin kiimasta moukuvat kissat - tai kuin kurnuttavat kutusammakot.

Connecting people - siitä tässä on tosiaan kysymys. Rokki yhdistää ihmisiä samaan tapaan kuin [joskus ihmiskunnan esihistoriassa] mikä tahansa kirkonmeno tai puoluekokous, joskin rokista puuttuu [ainakin nykyään] kaikki aatteellisuus [ellei sitten bailaaminen itsessään ole aate] - jopa kaikki omaperäisyys, koska kapitalismi osti aatteen ja omaperäisyyden myyden sitä tipoittain takaisin massoille kuin jotain turruttavaa myrkkyä sekoitettuna 99,9%:iin synteettistä ei-mitään.

Tärkeintä on enää [jos kohta näin on ollut aina] pään sekoittaminen ja ekstaattinen bailaus.

Mutta tulee vielä aika [tuomiopäivän profeetta puhuu}, jolloin kaikki tämä idiotia kostautuu verisesti. On jo tullut. Kovat huumeet, porno ja väkivalta, jotka ovat kaiken rokkaamisen [kaiken elämisen?!] affektiivisia primus motoreita, vievät lopulta mennessään kaikki kapitalismin kultaista vasikkaa palvovat halujensa orjat [nuo himossaan tahdottomasti nykivät/sätkivät zombiet].

[Tuskin on kenellekään yllätys, että säännölliseen iltalukemistooni kuuluu Danten Jumalaisen näytelmän osa I eli Helvetti. Se tuntuu minusta ajoittain jopa ínnostavammalta kuin Vanhan Testamentin kaikkein rasvaisimmat ja väkivaltaisimmat kohdat].

Kapitalismin suurin ongelma tuleekin olemaan siinä, miten estää liian vakavien addiktioitten syntyminen systeemissä, joka nimenomaan perustuu uudenlaisten [mielikuva-]addiktioiden synnyttämiselle arkisten perustarpeitten lisäksi [väkivaltainen porno-narkomaani kun ei yleensä ole enää mikään optimaalinen kuluttaja].

[Marxilaisittain addiktion avulla pyritään kiihottamaan ostohalukkuutta, jotta kapitalisti saisi maksimaalista lisäarvoa addiktoivien tuotteittensa myynnistä: Pelkkä käyttöarvo + kohtuullinen välityskorvaus kun ei kasvata ahneen voittoa tarpeeksi].

2
Poikkeukset tietysti vahvistavat edellä kuvatun kaikki-on-silkkaa-sika-nauta-humppaa-säännön. Esimerkkeinä 2000-luvun alusta huumeisiin sortunut huippulahjakkuus Amy Winehouse ja meirän pohojalaanen rinsessa, herkistä herkin, Johanna Kurkela.

Toki on niin, että onnen lisäksi tarvitaan lahjakkuutta sekä ahkeruutta, ja että kaikkein suosituimmat artistit/bändit ovat myös yleisesti ottaen hyviä ellei erinomaisia. Mutta nuo myydyimmät muodostavat vain jäävuoren huipun.

Vuoren alaosasta löytyvät nimittäin ehkä ne kaikkein hienoimmat saavutukset. Suurin osa meistä vain ei tiedä niistä juuri mitään, koska ne eivät milloinkaan ole nousseet minkään trendin harjalle, joten niistä ei voi edes tietää mitään kuin sattumalta [tai musiikkitoimittajan tavoin tietoisesti etsien].

3
'Kuuntelen' tätä kirjoittaessani Radio Suomen Levylautakunta-musiikkiviihdeohjelmaa [la, klo 13.10}. Kyllä on viihdemusiikin taso alhaalla näinä päivinä. Ei voi muuta sanoa ja huokaista heti perään. Tähänkö on tultu? Mitään sanomattomaan lällyyn ja kiusallisen teennäiseen pateettisuuteen [johon itse en tietysti koskaan sorru].

Pitäisikö kuitenkin antaa lopulta hieman periksi ja myöntää vanhan laulun ['nominalistis-konstruktivistinen'] totuus: 'nimet muuttuu vain ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään' [Istanbul, Olavi Virta, ks. linkki].

By the way - kuulin tämän sofistit/nominalismi-Istanbul-rinnastuksen 1998 filosofian historian aineopintojen luennoilla Hesassa dosentti Arto Siitoselta, ja se jäi mieleen, koska on erittäin osuva. - Tässä yhteydessä pitää muistuttaa [kuten Siitonen] mieliin myös Saussuren kielikäsitys [Yleisen kielitieteen kurssi] ja Derridan äärimmäinen tekstikeskeisyys [jonka D. tosin ikäänkuin mystisesti ylittää/kumoaa levinaslaisella Toisen priorisoinnillaan etiikassa].

Ruuti [emootiot ja fantasiat, joista musiikki ja taide perimmältään nousee] on tosin keksitty jo ajat sitten, mutta meidät on näköjään tuomittu keksimään sitä aina vain lisää - uusilla tuotenimillä.
*
http://www.myconfinedspace.com/2006/06/page/3/
http://julesisonthebench.blogspot.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/Amy_Winehouse
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johanna_Kurkela
http://www.youtube.com/watch?v=hu_Q5PsD04c
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=94&t=718&a=2700

September 17, 2010

Gröna-Lundian tarinoita osa 1

- Yläkuvissa limittäin rucubiki [moottoripää-kääpiö] heittämässä gröna-lundialaisia noidan masuuniin sekä itse ruukimatruuna ja noita Sylva Maria Lukki.
- Alakuvassa ritari Raymond Braveheart matkalla pelastamaan gröna-lundialaisia hybridi-Zizekillään.

[K-mafian viimeisin viilaus noidan irti singahtaneen pään kuvaukseen (vielä kerran) klo: 19.30]

Tämän tyyppisen naivisti inhorealistisen ja makaaberin satuparodian kirjoittaminen Grimmin veljesten 'kauhusatujen' hengessä oli käynyt mielessäni jo pari kertaa aiemmin, mutta kuultuani Radio Suomesta Kaija Pakarisen lausumia Suomen kansan satuja ja tarinoita 'Päivän pätkässä' ja luettuani Takkiraudan päreen 'Konservatismin viisaus osa II' sain viimein kipinän jatkaa kirjoittamista pelkkää Hannu ja Kerttu-tyyppisen luonnostelmaparodian aloitusta pitemmälle - joskin melko kauas alkuperäisestä ideasta poiketen.

Lopputulos on luultavasti sekä outo että tuttu, mutta niin sen on tarkoituskin olla. Ja mitä ruukinmatruunan noitamaiseen satuhahmoon tulee, niin mikään tässä irvokkaassa revittelyssä ei tietenkään[?] ole henkilökohtaista kritiikkiä hänen maailmankuvaansa kohtaan vaan fiktiota, jonka inspiraatiosta esitän kiitoksen Grimmin veljesten ja Kaija Pakarisen ohella myös Takkiraudalle itselleen [uskokaa tai älkää ;\].

1
Olipa kerran paha noita eli ruukinmatruuna nimeltään Sylva Maria Lukki, joka oli petollisen viettelyjuonen avulla kaapannut vallan viherhumaaneista radikaaleistaan kuuluisassa Gröna-Lundiassa ja teljennyt sen kuninkaan Lauri I Hyvän internointileiriin aivopestäväksi.

Noita Sylva hallitsi nyt uudelleen nimeämässään maassa eli Derivaatta-Landiassa yksinvaltiaana yrittäen tehdä Landian asukkaista konservatiivisesti ja nationalistis-populistisesti ajattelevan insinööriheimon.

Ilkeä noita-matruuna oli kehittänyt matemaattisissa ruukkiaivoissaan kaamean juonen ja ryhtynyt ruukkitehdasta vartioivien moottoripäisten kääpiöittensä [rucubikit] avustamana heittämään kaikki monikulturalistiset vihervasemmistolaiset, huuhaa-kommunistit, näzi-fasistit, lespo-vouhka-feministit, liian liberaalit ei-nationalistit ja ylipäätään kaikki tyhmät ei-opportunistiset ei-konservatiivit rautaruukkinsa masuuniin.

Masuunin uumenissa kiltit joskin radikaalit grönalaiset tulisivat hankkimaan [eivät kuitenkaan vapaaehtoisesti] uutta, noidan itse sekoittamaa karmaa joutuessaan vaihtamaan orgaanista ja epäorgaanista olomuotoaan 1500-asteisesti kipunoivan ruukkivellin tulisessa alkuliemessä.

Niinpä ruukki sitten pulppusi infernaalisesti yötä päivää saatanallisen hehkuvaa massaa imaisten sisäänsä grönalundialaisen peräjälkeen. Heistä kaikista [mä en siis kestä tätä!] oli määrä tulla insinöörejä.

Ovatko aiemmin niin iloisen, ystävällisen, vieraanvaraisen, turvallisen ja humaanin [joskin radikaalin] Gröna-Lundian päivät nyt ikuisesti luetut?

2
Mutta kas kummaa - neljännen sulatuspäivän aamuna alkaa jostain etäämmältä kuulua yhä voimakkaamapaa torven törähtelyä: Tutuututututuuu! - Pian torvet soivat jo Derivaatta-Landian torilla.

Noidan suu loksahtaa hämmästyksestä apposen auki paljastaen orava-talttahampaitten lisäksi myös neulanterävät ja kristallinkirkkaat raateluhampaat.


Havahduttuaan tajuamaan, että jotain uhkaavaa saattaa olla tulossa, Sylva Maria yrittää nopeasti kaivaa esiin karma-loitsukirjansa, mutta hän on auttamattomasti myöhässä ja ehtii enää kuulla vain yhä nopeammin lähestyvän kopotikopotikop-äänen sekä karmean sotahuudon.

Yhtäkkiä, kuin salamaniskusta, tehtaan pihaan ratsastaa lohikäärmeen ja hevosen hybridillään [nimeltään Zizek] yltiö-kriittinen ja yltiö-oikeudenmukainen ritari Raymond Braveheart [suom. Rauno Rohkea]. Hän on saanut tiedon Gröna-Lundian asukkaiden hirveästä hädästä luopio-kääpiö Juutakselta.

Iskettyään juntalla tehdassalin oven säpäleiksi [nyt lapset silmät kiinni] Braveheart syöksyy Zizekinsä selässä kohti valvomosiltaa heilauttaen teräksensinistä miekkaansa, jonka sivuttaisliike kiskaisee yhdellä iskulla kirkuvalta noidalta pään poikki - rrrpakss! - ssllurrps! - veri purskahtelee ja jänteet vingahtelevat - - .

Noidan kirkuminen loppuu sekunnissa veriseen korahdukseen. Sen pää singahtaa irti hartioista ja lentää kaaressa yli salin. Silmät pullistuvat ulos reistään kuin pingispallot. Hampaitten välistä oksennuksen tavoin esiin tunkeva kieli vaimentaa kurkkuäänet kaameaksi urinaksi ja pihinäksi pään lentäessä suoraan silppuriin, jossa se rusentuu ja pilkkoutuu lukemattomiksi sirpaleiksi.


Noidan tuuheasta tukasta leikkautuneet hiuspätkät pöllähtävät hetken ajan ympäri silppuria pudotakseen hitaasti leijuen tehtaan betonilattialle kuin auringon ruskeiksi polttamat, hauraat ja elottomiksi kuivettuneet korret heinäseipäältä.

Sylva Maria Lukki tai pikemminkin hänen päänsä [numero 1] oli mennyt lopullisesti kaput.

3
Tapettuaan noidan ritari sammutti ruukin, lausui kaksois-agentiksi ryhtyneeltä, noita-matruunan entiseltä luottokääpiö Juutakselta [kääpiöitä varten kehitetyillä kasvuhormoneilla] ostamansa taikasanat, joilla hän vapauttaa luovat ja kiltit gröna-radikaalit Sylva Maria Lukin asettaman Pahan Karman vallasta.

Heti vastaloitsun jälkeen alkavat grönikset putkahdella ruukin in-putkesta takaperin ulos - yksitellen ja vahingoittumattomina, ikäänkuin he eivät koskaan olisi ruukkisulan sekaan hajonneetkaan.

Urotekonsa jälkeen R pistäytyy Gröna-Tavernaan juomaan tuopin olutta ja kaksi skottilaista tupla-viskiä jäillä. [Hybridi-lohikäärme-hepo Zizek jää tavernan ulkokatoksen alle rouskuttamaan ranskalaista Lacalthusser-luomu-apilarehua avopilttuussaan].

R kuitenkin tietää, että noita kuuluu zombie-kissojen sukuun, mikä merkitsee, että hänellä on yhdeksän henkeä, joten vielä kahdeksan kertaa on R. Rohkean katkaistava noita-matruunan kaula, mikäli se/hän aikoo ryhtyä loitsuamaan derivaatoillaan ja rakentamaan uutta insinööri-sulatusuunia hyville viherlaaksolaisille, jotka lukevat mieluummin runoutta kuin yhtälöitä ja karmaa.

Siinä riittääkin hommaa yhdelle ritarille koko loppuelämäksi.

Rankkaa tulevaisuutta miettiessään R ottaa vielä yhden viskin ja lähtee sitten tapaamaan noidan nuorta vamppi-tytärtä Rinna Pamela Lukkia, joka tehtävänä on säilyttää päätöntä äitiään Lukkilinnan kellarin suurimmassa varastokomerossa niin kauan kuin tälle kasvaa uusi kallo hiuksineen.

Uuden pään kehityttyä normaalimittoihin noita-äiti Sylva pääsee pois komerosta, mutta joutuu kuitenkin olemaan kotiarestissa elämänsä loppuun saakka - ellei hän sitten onnistu karkaamaan, mitä mahdollisuutta kaikki grönalaiset pelkäävät kuollakseen.

Niinpä ritari Rohkea aikookin solmia hyvät suhteet Rinna Pamelaan ja liittoutua tämän kanssa estääkseen noita-äidin uudet juonittelut.

Grönalaiset haluaisivat valita R:n kuninkaakseen, mutta tämä sanoo suostuvansa vain, jos Rinna suostuu ensin hänen morsiamekseen.

Mitä Rinna vastaa? Saako ritari noidan tyttären? Miten grönalaisten käy? Onnistuuko R estämään Sylva Marian uudet juonittelut? - Siitä kertoo tulevaisuus.

Se ei siis ollut vielä sen pituinen. Se on pitempi [i.e. to be continued].
*

http://takkirauta.blogspot.com/2010/09/konservativismin-viisaus-osa-ii.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Grimmin_veljekset
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/P%C3%A4%C3%A4n+irrottanut+mies+mielentilatutkimukseen/1135260227288/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset
http://fi.wikipedia.org/wiki/Masuuni
http://www.knightsofavalon.com/toy_knight_index.htm
http://www.johannaimmonen.com/v1/?page_id

September 16, 2010

TOLKUTONTA KOHTUUTTA

Kuvissa eräitä maailman historian arvostetuimpia pasifisteja

[Kielimafian korjauksia, tarkennuksia ja lisäyksiä- viimeksi 17.9 - ; (fucking typos - niitä jää tekstiin aina, eikä niitä kaikkia huomaa, ellei varta vasten ryhdy seulomaan kuin kone, mikä on helvetin ikävystyttävää hommaa.]
1
Keskeneräiseksi jäävä/tarkoitettu kommentti Kemppisen päreen Liikkeen lakkaaminen [14.9] aiheuttaman ihmetyksen inspiroimana.
*
Kemppinen kirjoittaa:
Katkeruus ja kapinointi tulkitaan tätä nykyä syvällisyydeksi. Meiltä ovat kaatuneet suuret kertomukset, kuten sosialismi ja psykoanalyysi. Ne osoittautuivat virheellisksi, riittämättömiksi, eri tilanteissa vaarallisiksi.
Siten ennen kaatuivat suuret ajatukset. Danton ja Robespierre eivät miettineet tulosvastuuta eivätkä tehokkuutta. He halusivat nähdä verta, ja näkivät. Omansakin olisivat nähneet, ellei kaula olisi samalla katkennut. Ennen tätä pyyteetöntä murhanhimoa he - ainakin Danton - olivat tavoitelleet vapauden ja tasa-arvon ajatuksia. Veljeys kuuluu mielestäni tasa-arvoon, ja siskoudesa ei puhuttu mitään.
Luultavasti viimeinen suuri ajatus, pysytelläksemme vaihtelun vuoksi poissa uskontojen piiristä, oli liberalismi. Jos ihmisille annetaan esimerkiksi oikeus puhua suunsa puhtaaksi, tullaan kuulemaan paljon hyödyllistä puhetta. Aate oli nähtävissä säilöttynä ikään kuin pullossa kelluva alkio vielä aikansa, vaikka sen toteuttamisesta oli vähin äänin luovuttu.
*
[Tämä sitaatti-kohta ei tee täyttä oikeutta ihmettelylleni. Viittaan nimittäin päreessäni kyseiseen K:n kirjoitukseen kokonaisuudessaan, sen kaikessa sinne tänne poukkoilussaan. Lainauksen käyttötarkoitus ilmenee kuitenkin myöhemmin tekstissä.]

2
Joko tässä(kin) Kemppisen päreessä piilee jokin salattu tai vähemmän salattu [provosoiva] koodi, jota en ymmärrä tai sitten siitä ihan oikeasti puuttuu punainen lanka - mitä väitettä en tosin kovin helposti itsekään usko.

Vähintäinkin kirjoittajalla lienee kainalossaan maneeriset ketunhäntä-intentionsa - ja nimenomaan juuri silloin, kun hän johdattaa ajatuksia 'väärään' suuntaan eli/tai tietoisesti eksyttää.

Toisaalta tällaista kirjoitustapaa voisi nimittää kalojen houkuttelemiseksi onkipaikalle heittelemällä kaiken maailman ryynejä tai puurohiutaleita veteen. Joku sintti niihin aina tarraa, kuten on tarkoituskin.

Nietzsche nimitti kirjoituksiaan kerran ongenkoukuiksi. Jos ei sattunut tulemaan kaloja, niin vikahan oli kaloissa, ei onkimiehessä. - Ei asia nyt ihan niinkään ole. Hyvä kalamies osaa valikoida ja vaihtaa syöttiä etenkin silloin, kun hän haluaa vain tietynlaisia kaloja.

Mutta Kemppinen taitaa olla yhtä kaikkiruokainen kuin kirjoituksensakin. Mitä nyt psykoanalyysi, sosialismi ja ylipäätään kaikki poliittisilta ideologioilta kalskahtavat aatteet saavat liberaali-pasifistilta mappi Ö-tuomion.

Saldoksi jää yhä silti kokemani hämmennys ja ihmetys: onko tässä mitään punaista lankaa vai onko tämä vain yhden aivan liikaa lukeneen fakki-idiootti-professorin loputonta yksinpuhelua jatkuvasti joka suuntaan laajenevan makropalapelinsa osien kanssa?

Jos kuitenkin [kuten olen ollut ymmärtävinäni] jonkinlainen kohtuu ja tolkku [kuten olen ollut huomaavinani] perimmältään ilmentävät Kemppisen [minimaalista] maailmankatsomusta [hiljainen usko poleemisella besserwisserillä?!], niin sen voi toki hyväksyä.

En vain aina käsitä, miksi tuon tolkullisuuden ilmentämiseen tarvitaan niin jumalaton määrä kaikenmaailman krääsää puukoista putkiradioihin, valokuvauskameroista karttoihin, kirjoista, lakipykälistä, poliitikoista, taiteilijoista, tiedemiehistä [ylipäätään puuduttavuuteen asti loputtomista historiallisten detaljien kanssa näpräämisestä] aina kauhavalaisten pornovitsiperinteeseen asti.

Kemppinen siis tasapainoilee niinkuin tuomarilta kai odottaa sopiikin loputtoman evidenssi-kaaoksen sekä yksinkertaisen, selkeyteen pyrkivän kohtuun ja tolkun [common sense-]periaatteen välillä. Silti hänen paaninen kiinnostuksensa kaikkia niitä yksityiskohtia kohtaan, jotka kulttuurihistoriassa vähänkin kiiltävät [kuin harakalle lusikat], ei vakuuta nimenomaan tolkullisuudellaan.

Meillä kaikilla on heikkoutemme ja Kemppisellä tuo heikkous on ollut ottaa selville jokaikinen kulttuurihistoriallinen pikkuseikka ihmiskunnan historiassa.

Heikkouksiimme on kuitenkin aina syvälliset ja persoonalliset syynsä. Juuri sitä tosiseikkaa minä en kiellä - en varsinkaan itsessäni, joskin tässä yhteydessä tarkastelen minua monin verroin oppineempaa ja lahjakkaampaa kielimiestä, juristia sekä professoria.

Kysynkin ilman sarvia ja hampaita: miten suuresta deprivaatiosta [narsismilla paikatusta alemmuuskompleksista: 'mä olin lentäjän poika, kai sankari viel itsekin'; - mutta sankaria Kemppisestä ei koskaan tullut ja se riipoo hänen sieluaan] lopulta kertookaan alinomainen ja piintynyt tarve muistuttaa muita omasta informaation prosessoinnin ylivoimaisesta hallinnastaan [tosin sellaista lahjakkuus kai jossain määrin aina on: narsistinen projekti].

Mutta riittääkö pelkkä arkinen, kokemuksen kasvattama tolkku ja kohtuu näin käsittämättömän laajasti oppineen ja myös kokonaisuuksia hahmottamaan kykenevän [ei siis pelkästään sirpaleita keräilevän], jopa viisaan ihmisen ainoiksi aatteiksi silloin, kun vastassa on kulttuuri-avaruuden loputon pirstoutuneisuus - myös moraalin ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden alueella?

Riittääkö pelkkä hiljainen uskonnollisuus, maltillinen liberalismi ja ehdoton pasifismi elämänkatsomukseksi maailmassa, jossa hallitsevat Björn Wahlroosin kaltaiset kapitalisti-narsistit?

Eikö buddhalaisuuden, Saarnaajan, Mika Valtarin - jopa Camus'n [rauha hänelle] ja peräti Jobin edustama stoalais-apaattinen, ateismin ja teismin välillä epätoivoisesti keikkuva maailmakatsomus ole pelkkää resignaatiota eli henkistä väsähtäneisyyttä ja katkeraa alistumista [tämäkö muka lopullista viisautta elämästä?], joka vaieten ja voimattomana joutuu lopulta hyväksymään [koska on luovuttanut taistelun] vähäosaisiin ja heikkoihin ihmisiin [ikäänkuin resignoitunut itse väistämättä kuuluisi heihin] kohdistuvan sorron ja murhaamisen?

3
Alun sitaattiin nyt palatakseni, huomataan, että Kemppiselle läheisiä aatteita ovat sekä liberalismi että pasifismi, joista ensin maninittuun on jopa suoranainen pakko soveltaa tolkkua, sillä täydellinen sananvapaus kuten suora demokratiakin on niin sanotusti varsin mutkaton tie diktatuuriin - ainakin roskakulttuurin diktatuuriin, jonka pahis ei kuitenkaan ole vain populistinen ja ennakkoluuloinen kansa vaan pikemminkin suuri raha, joka ei piittaa ylevistä aatteista vaan eniten tarjoavan rahasta.

Ei tarvitse kuin katsella [mikäli kestää sen kidutuksen] viisi minuuttia mainoksia, niin havaitsee, mikä on pelin henki: tuotteiden myynnin kohteille puhutaan kuin he olisivat hyväuskoisia lapsia, turhamaisia naisia, typeriä macho-miehiä tai muuten vain arvostelukyvyltään vielä kehittymättömiä ja siten hyväuskoisuudessaan höynäytettäviä kulutusrobotteja.

Tuo kuvottavan imelä sensitiivisyys, jolla katsojaan ja kuulijaan vedotaan esim. terveysvaikutteisia tuotteita tai ihan vain makkaralenkkiä mainostettaessa, saa minut ajoittain raivon partaalle. En kestä sitä paskamaisen mielistelevää alentuvuutta, jolla mainostaja-kauppias minuun suhtautuu.

Hänellä ei selvästikään ole puhtaat jauhot pussissa, koskapa yrittää tehdä vaikutuksen aivan muilla viittauksilla/vihjauksilla kuin itse tuotteeseen konkreettisesti liittyvillä faktoilla - esim. seksi, terveys, status, mässäilytaipumus, turhamaisuus, jotka houkuttavat fantasia-/ideologiatasolla erilaisia halujani tai pönkittävät [jälleen fantasia-/ideologiatasolla] epävarmaa itsetuntoani ja turvallisuudentarvettani.

Toisin sanoen [vielä kerran] - tässä psykokulttuurin ihmemaailmassa minulle siis yritetään myydä jotain aivan muuta kuin itse tuotetta: fantasiaa, elämystä, ideologiaa eli ylipäätään illusorista humpuukia, jota ilman en muka tule toimeen muiden ihmisten kanssa eläessäni.

Paskan marjat! Tulen toimeen ilman ainoatakaan möreä- tai mielistelevä-äänisen sirkus-mainospellen vautsivautsin-kivaa hakumakupalaa bonuslisukkeilla! - Vedä vitt - eh - pimppa ohimoon pelle! Mä säädän nyt äänivoluumin nollaan. Goodbye.

4
Me elämme jo siinä - pakkoneuroottisessa kulutuskapitalismissa, jossa tavallisten kansalaisten on kohta täysin mahdotonta erottaa viihde-populismi-roskaa aidosti merkityksellisestä kommunikaatiosta ja ajattelusta [periaatteessa näin on tietenkin ollut aina, koska indoktrinaation erottaminen objektiivisesta totuudesta on perkeleellisen vaikeaa ellei mahdotonta].

Poliittisen kontrollin ja vapauden ärhäkkä kärppä - julkinen mediakaan ei demokratian ja liberalismin laatua takaa, koska median moraalin voisi sekä ironisesti että kirjaimellisesti rinnastaa monissa porno-clip'eissä usein käytettyyn typerän houkuttavaan kielikuvaan nuorista naispornoilijoista [etenkin (puoli-)amatööreistä] - melkein joka kolmas heistä on nimittäin dirty innocent.

Samaan tapaan lehdistö on yhtä aikaa avointa ja kyynistä eläen ikäänkuin kahta elämää: viattoman uteliaan neitsyeen ja likaisen pano-huoran. Ja kuten niin monesti, pelkkä viattomuus [kriittisen ja tutkivan journalismin lähtökohta] ilman laajempaa ymmärrystä [ja etenkin ilman halua/kykyä/uskallusta otaa EI-asenne] tiedottamisen etiikan taustalla vaikuttavista ideologis-taloudellisista voimista ajaa innocentin tiedottajan dirty-hommiin ennenpitkää lopullisesti [usein jopa tuosta ymmärryksestä huolimatta, koska perhe on elätettävä, uusi auto ostettava, kesämökkiä remontoitava jne.]..

Jos minä joutuisin tienaamaan leipäni journalistina, liittoutuisin heti terroristien ja islamistien kanssa. Ainakin pystyisin herättämään silloin reaktioita, joiden paljastava analysoiminen olisi huomattavasti opettavaisempaa ja ehkä jopa poliittisesti aktivoivampaa kuin esim. sinänsä arvostettavan ja tiukan MOT-ohjelman [vielä kerran: MOT on kovan tason journalismia] aikaansaamat hässäkät, jotka työllistävät enintään ja pelkästään lakimiehiä.

Poliitikkojen kun ei meillä tarvitse pelätä muita mokia kuin kevytkenkäisten naisten tai raskaspolkimisten miesten kanssa seurustelemista. Lahjusmokista lakimies heidät kyllä pelastaa, mutta kansan journalismi [7-päivää-lehdistö] ei anna anteeksi, jos loukkaat sen puritaanis-sensitiivis-populistisia ennakkoluuloja eli yleistä mielipidettä.

5
Pasifismia Kemppisenkin lienee sen sijaan pakko soveltaa ei-liberaalisesti eli ehdottomasti [ilman ehtoja, dogmaattisesti], sillä eihän rauhan aatteen kannattaja voi ryhtyä kohtuulliseksi pasifistiksi, ellei hänen tarkoituksenaan ole tietoisesti parodioida Erno Paasilinnaa tai ellei hän ole hyväksynyt periaatteekseen, että isänmaan aseellinen puolustaminen ei ole intentoitua tappamista.

Rintamalla jopa maltillisen pasifistin olisi nimittäin mahdollista ampua ryssää silmien välliin ilman tappamistarkoitusta. Jos uhrilta kuitenkin henki lähti, niin vika oli uhrin/vihollisen - ei isänmaan puolustajan.

Kemppinen lienee silti - kaikista epäilyistäni huolimatta - pysyvästi vakaumuksellinen rauhan mies.

Hmm.

Vielä viimeisen kerran hannatakseni [homo marisija käy taas tosi hitaalla] väitän, että todella vittumaisilla tyypeillä ei kuitenkaan taida olla muuta vaihtoehtoa kuin pasifismi [kuten yksityiselämässään paskamaisella ja sadistisella Bertrand Russell'illa], mikäli heillä vähänkin järki pelaa.

Mitään yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvää poliittista maailmankatsomusta Kemppisellä ei silti ole - paitsi tuo hiljainen kristillisyytensä, jossa ei tarvitse sitoutua muuhun kuin lähimmäisenrakkauteen - jota edustivat aikoinaan myös katoliset [myönnän: he olivat äänekkäitä] conqistadorit.

Kemppinen on siis poliittisesti opportunistinen konsensus-intellektuelli par excellence.
*
Tämän kaiken eksentriseltä kuulostavan [kai] halusin näillä höpinöilläni sanoa. - - Hetkinen - yksi tarkennus vielä.

Mutta minä en ole rauhan mies. Minä rakastan vihata. Voimakkaasti ja koko sielullani. Hautaan asti. - - Ellen sitten synny uudestaan insinöörinä, kultakauppiaana tai mainosmiehenä ja ryhdy markkinoimaan sielukkaan lipevästi matalalla dressman-äänelläni [minulla on vaikuttava ääni, sanoi Meri Unkuri] takkirautaa rakennusfirmoille - - -

EI - EI MISSÄÄN NIMESSÄ! EN TAHDO SYNTYÄ SEURAAVASSA ELÄMÄSSÄNI INSINÖÖRIKSI, KULTAKAUPPIAAKSI TAI MAINOSMIEHEKSI! ENNEMMIN SYNNYN VAIKKA KALEERIORJAKSI MUTTA KAIKKEIN MIELUITEN TERRORISTIKSI, JOKA RÄJÄYTTÄÄ NEWMONT MINING CORPORATIONin TOIMISTOKOLOSSIT DENVERISSÄ TUHANNEN PÄREIKSI! - SIIHEN LOPPUISI AINAKIN KAKSI INTIAANIEN KANSANMURHAA - TOINEN PERUSSA JA TOINEN USA:N NEVADASSA, JOISSA NEWMONT OSTAA MAAT PUOLIPAKOLLA PILKKAHINTAAN JA SAASTUTTAA NE HÄPEILEMÄTTÖMÄSTI KULLANKAIVUU-KOLONIALISMILLAAN.

DIXI

PS.
Eikö olekin kummallista, että ihmiset alkavat pelätä toisiaan sitä enemmän, mitä suuremmaksi heidän vapausoikeuksiensa [sananvapautensa, liikkumisensa jne.] määrä kasvaa liberaali-demokraattisissa yhteiskunnissa?

Elämme tilastollisesti ottaen turvallisimmassa Suomessa kuin koskaan, mutta asenteemme ovat silti muuttuneet vainoharhaisemmiksi.

Onko tästä pääteltävä, että liberaali-kapitalistisen ajattelun perusta eli oletus ihmisten perimmäisestä hyvyydestä [sosiaalisuudesta] ja rationaalisuudesta [autonomisesta harkinnasta] päätöksenteossaan on pikemminkin tiettyä intressiä [kapitalismia] palveleva myytti kuin naivin rousseaulaisen ihmisuskon ilmentymä kuten anrkisti-sosialisteilla.

Näin siis kapitalismi/kapitalisti rakentaa ideologista myyttiä vapaasta valinnasta toimien samalla itse aktiivisesti irrationaalisten ja pakottavien uskomusten kauppiaana.

Itse asiassa koko kapitalistinen talousjärjestelmä, joka reaalitalouden muuttuessa yhä suuremmassa määrin finanssitaloudeksi [abstraktilla rahalla spekuloinniksi luottokorttimaailmassa] on silkkaa uskomuspeliä ja mielikuvaelämää, joka ajautuu aina vain syvemmälle myyttiin/ideologiaan, jossa vapaus legitimoidaan positivistisen oikeuskäsityksen tyhjillä säännöillä, ja joilta tuon tyhjän proseduraalisuuden vuoksi puuttuu sisällöllis-normatiivinen uskottavuus ja arvo-auktoriteetti.

 [Positivistisessa oikeudessa (oikeuspositivismissa) oikean menettelyn katsotaan riittävän takaamaan oikeuden(mukaisuuden) toteutumisen. Oikeudenukaisuus on siten aina pelkkä äänestyksen tulos, ei traditioon liiallisesti sidotun tai mielivaltaan mahdollisesti sortuvan eettisen sisällön määräämä. - Valitettavasti tällainen oikeuskäsitys kadottaa kosketuksensa totuuteen/moraaliin, joka on aina rehellisesti puolueellinen. Proseduraalisessa positivismissa puolueellisuus onnistutaan nimittäin kätkemään 'oikeaan/puolueettomaan' menettelyyn tavalla, jota ei voi kyseenalaistaa kuin poliittisesti, perustuslakia muuttamalla].

Kapitalistisen riiston juridinen oikeutus perustuu siten viime kädessä positivistiseen ihmis- ja oikeuskäsitykseen, joka heijastaa valistuksesta alkanutta arvojen ja normien korvaamista [luonnon-]tieteellisen asenteen [naturalismin] dogmatiikalla.

Onkin irvokasta ja ihmisarvoa alentavaa, että kulutusnautinnon pakossa elämistä kutsutaan vapaudeksi. Eikö pikemminkin ole häpeäksi liberaali-demokratian eettiselle uskottavuudelle, että lait ja ihmisoikeudet, joilla yksilön vapaus muka taataan, antavat samalla oikeuden orjuuttaa ja jopa murhata ihmisiä tuon saman vapaus-periaatteen nimissä [ks. jälleen Newmont Mining Corporation].

Kapitalismi itsessään on myytti ja myytinrakentaja. Se on kaiken lisäksi vaarallinen ja valheellinen myytti, joka kyllä perustuu ja rakentuu liberalismiin sekä pasifismiin [pakotettuna rauhana, ei muuten], mutta päinvastoin kuin halutaan aatehistoriallisesti markkinoida, kyseessä ei ole mikään eettisesti korkeampitasoinen toiminnallisen kommunikaation malli vaan massiivinen mystifikaatiosysteemi, jossa kaikella on [markkina-]hintansa - etenkin vapaudella sekä pasifismilla.
*
Vapaaseen mielikuvamarkkinointiin perustuva finanssi-spekulointi vaatii jopa avoimesti uskoa ja luottamusta itseensä. - Voisiko siis mikään olla julkeampaa kuin Björn Walhroos harmittelemassa, ettei häneen uskota ja luoteta!? Wahlroosissa nimittäin ruumiillistuu kapitalistisen etiikan valhe - sen täydellinen romahdus subjektiiviseen egoismiin ja rasismiin!

Mutta hei! minulle huomautetaan, Nallehan on itse asiassa rehellisistä rehellisin, mitä kapitalismiin, sen toimintaan ja etiikkaan tulee. - - Ah - todellakin. Olenpa minä tyhmä ja epäoikeudenmukainen häntä kohtaan. Anteeksi Wahlroos. Jatka vain samaan tyyliin. Ole rehellinen. Niin minäkin [älkää siis enää ihmetelkö, jos kannatan mieluummin konflikti- kuin konsensusteorioita].
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/09/liikkeen-lakkaaminen.html
http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Homo+marisija+k%C3%A4y+hitaalla/1135256407640
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Saska+Saarikoski+Saa+puhua+tyhmi%C3%A4/1135249160984
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Bj%C3%B6rn+Wahlroos+uhkasi+muuttaa+Suomesta+verotuksen+takia/1135260172385
http://ripuli-suurimouhijrvierikoisnumero.blogspot.com/2009_08_01_archive.html
http://www.kristillinenrauhanliike.fi/archives/tag/pasifismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeuspositivismi
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=ne&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=newmont+mining+corporation

September 14, 2010

Alustava huomautus tieteenteon dogmaatikoista ja lobbareista

Minäkään en ole tipahtanut tähän paikkaan ilman kaikkivaltiaan evoluutio-jumalan lupaa, sillä mitään ei voi tapahtua sen tietämättä. Usko sinäkin evoluutioon. Silloin löydät oman luonnollisen luontosi.
1
Tiede on sarja enemmän tai vähemmän hyvin todistettuja uskomuksia, joita täytyy välttämättä tarkistaa lisäevidenssin muuttaessa havainnoista tehtyjen alkuperäisten väittämien uskottavuutta [tosi on].

Se, mikä tieteeltä kapitalismissa viime kädessä puuttuu, on avoimmuus, autonomisuus, kriittisyys ja itseään korjaavuus eli tieteenteon eettiset periaatteet.

Yllättävää kyllä - juuri naturalistisen koulukunnan tiedemiehet näyttäisivät olevan kaikkein dogmaattisimpia tieteen tekijöitä, mitä mainittuihin tutkimuksenteon hyveisiin tulee.

Kannattaakin ehdottomasti lukea Tapio Puolimatkan perusteellinen teos Usko, tiede ja evoluutio [2008]. Se kirja tuo vankkaa realismia kaiken maailman tähtivaeltaja-valtaojien ja fittest-takes-it-all-tammisalojen maagis-uskonnolliseen reduktio-funktio-naturalismiin, jossa lehtikään [ei edes yksi ainoa lehti] putoa maahan ilman evoluution [ja pano- anteeksi painovoiman] vaikutusta.

Evoluutio on siis vähintäinkin yhtä kaikkivoipainen kuin teologien Jumala. Kaikella on tarkoituksensa evoluutiossa - jopa finneillä [enkä tarkoita nyt vain suomalaisia]. Vaikuttaakin pahasti siltä, että evolutionistien jumala jättää huomattavasti vähemmän [jos lainkaan] vapautta ihmisen toiminnalle kuin teistien Jumala.

2
Tiede ja etenkin lääketiede on kapitalismissa osa 'vapaata' markkinataloutta, mikä merkitsee, ettei sen pyrkimys ole niinkään parantaa ihmisiä ja ehkäistä sairauksia kuin myydä tuotteita ja palveluja eniten maksavalle.

[Kapitalismin sisäinen logiikka (jatkuvan kasvun ja pääoman kasautumisen determinismi) ajautuu aina vapauden kieltämiseen; tämän vuoksi lainausmerkit käsitteeseen 'vapaa', kun sitä käytetään markkinatalouteen viitatessa].

3
Pekka Puska on ensisijaisesti markkinatalous-lääketieteen palveluksessa oleva lääketeollisuuden markkinoinnin edistäjä [yrityslobbari] ja vasta sen jälkeen tieteellisesti sekä eettisesti vastuullinen johtaja/tutkija.

Ostaisitko Pekka Puskalta tänä syksynä sikainfluenssapiikin? - Hehheh! No en varmasti. Nukahdan ilman piikkiäkin.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Puska
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tapio_Puolimatka
http://www.nettikirjakauppa.com/fin/tuotekategoriat/?id=33&selProduct=2041&selGroup=36
http://www.tapiopuolimatka.net/72
http://www.tapiopuolimatka.net/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_Tammisalo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Valtaoja
http://archienblogi.blogspot.com/2008/08/lehti-upusta.html

September 13, 2010

ANTONIO NEGRI: È POSSIBILE ESSERE COMMUNISTI SENZA MARX? (Is it possible to be a Communist without Marx?)

Empire'n [2000], Multitude'n [2004] ja Commonwealth'n [2009] isä [Michael Hardtin avustuksella]Antonio Negri yrittää ilmeisesti tässäkin saada kriitikkojaan Alain Badiouta ja Slavoj Zizekiä uskomaan Marxiin ilman marxilaisuutta - eli ilman Tapahtumaa [Badiou heideggerilais-maolaisittain] ja auktoriteettia [Zizek leninistisesti] vallankumouksellisen muutoksen välttämättömänä edellytyksenä. - Olen antanut itseni ymmärtää, että Zizekin mielestä Negri lobbaa marxilaisuuttaan kapitalismille ikäänkuin salaa ja puoli-ilmaiseksi, mutta vallankumous ei ole mikään kapitalismin sisään salakuljetettu Troijan hevonen, joka kätkee/sisältää metaforisesti molemmat marxilaiset fantasiat: a) nuoren [kommunistisen manifestin] Marxin vallankumousromantiikan ja b) etenkin vanhemman [Pääoma-]Marxin deterministisen uskon teollistuneimman valtion siirtymisestä kommunismiin. - Negrin vallankumous jää näin ollen nimenomaan metaforiseksi eli odotteluksi ja paikalliseksi pikku paukutteluksi ja puuhasteluksi, joilla pidetään yllä hyvää vallankumouksellista omaatuntoa [vrt. hyväntekeväisyys], mutta jolle kapitalismi nauraa ääneen pankkikabineteissaan ja sisäministeriöissään. - Autenttisen ja syvältä käyvän [nyt ei siis puhuta teknokraattien laskelmista] yhteiskunnallisen muutoksen ilmaisemiseksi ja synnyttämiseksi tarvitaan väistämättä - on aina tarvittu - [dialektisia] barrikadeja niin teoreettisen ajattelun, mielipiteitten ilmaisun kuin tekojenkin tasolla. - Ei on Kyllä - todellista poliittista merkitystä omaavalle Tapahtumalle/rr.
Ylimmässä kuvassa eurooppalaisen vasemmiston tämän hetken suurimmat tähdet [vasemmalta] : Slavoj Zizek, Alain Badiou and Antonio Negri [katse kohti Badiouta ja Zizekiä] in Berlin at Idea of Communism Conference, 2010.

Keskimmäiset kuvat ovat limittäin [klikkaa niin näet]: Slavoj Zizek and Alain Badiou [keskustelevat] in Berlin, Germany, 2010.
*
Slavoj Zizek and Alain Badiou [istumassa eturivissä] in Berlin, Germany, 2010.
*
Alimmaisessa kuvassa Prof. Slavoj Zizek in a discussion with Judith Butler at European Graduate School, 2006.
*
*
*
*