September 24, 2010

Lähtö kapitalismista on jo alkanut

En itkenyt haudallas kyyneltäkään, vain iloa tunsin sydämessäin, kun poissa olet viimein elämästäin, sä petollisin kaikista ystävistäin/rr
*
Kysymys kapitalismista ulospääsystä ei ole koskaan ollut ajankohtaisempi. Nykyään se asettuu radikaalisti uusin termein ja uusin tarpein. Omassa kehityksessään kapitalismi on saavuttanut yhtä lailla sisäiset kuin ulkoisetkin rajansa, joita se on kykenemätön ylittämään. Tämä tekee siitä järjestelmänä elävän kuolleen, joka selviytyy naamioimalla erilaisin tekosyin perustavien kategorioidensa, työn, arvon ja pääoman kriisit.
*
Järjestelmäkriisi johtuu siitä tosiasiasta, että kasatun pääoman massa ei kykene enää saamaan kylliksi arvoa tuotantoa kasvattamalla ja markkinoita laajentamalla. Tuotanto ei tuo enää kylliksi tuloja kyetäkseen antamaan arvoa tuotannollisille lisäinvestoinneille.

Tuotantoinvestoinnit, joiden avulla jokainen yritys pyrkii ylläpitämään voiton tasoaan, johtavat murhaaviin kilpailun muotoihin ja ne kääntyvät muun muassa kilpailuksi varsinaisten työtekijöitten määrän supistamisesta, ulkoistamisesta, delokalisaatiosta, työsuhteiden prekarisaatiosta, palkkojen alentamisesta.

Toisin sanoen, makrotalouden tasolla kilpaillaan lisäarvoa luovan tuottavan työn vähentämisestä ja ostovoiman alentamisesta. Mitä vähemmän yritykset käyttävät työtä ja mitä tärkeämpää on kiinteä pääoma suhteessa jokaiseen työntekijään, sitä korkeamman on oltava riiston asteen työntekijää kohden ja siis jokaisen työntekijän tekemän lisätyön ja tuottaman lisäarvon määrän.

Tällä lisätyön määrän korottamisella on rajansa, jota ei voi määrättömästi työntää etäämmälle, vaikka yritykset siirtäisivätkin toimintansa Kiinaan, Filippiineille tai Sudaniin.

Numerot todistavat, että tuo raja on jo saavutettu. Tuotantopääoman tuottava kasautuminen laskee jatkuvasti.
....
Tuottaa se, minkä kulutamme, ja kuluttaa se, minkä tuotamme, on kuninkaantie ulos markkinoilta. Se antaa meidän haluta sitä, mitä todella tarvitsemme, määrältään ja laadultaan, ja se antaa meidän määritellä uudelleen keskitetysti, kuinka ottaa huomioon ympäristö ja käytettävissä olevat resurssit, antaa meidän määritellä riittävyyden normin, jonka markkinatalous on kaiken tavoin yrittänyt hävittää.

Kulutuksen supistaminen itse, sen rajoittaminen itse - the self-restraint - ja mahdollisuus saada takaisin valta omaan elämäämme kulkevat tätä tietä.
*
Sitaatit Andre Gorzin kirjoituksesta La sortie du capitalisme a déjà commencé. [Suom. Jussi Vähämäki]

Niin&Näin syksy 3/2010, [s. 13-16]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Gorz
http://en.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Gorz
http://filosofia.fi/node/3077/
http://www.thefrustratedteacher.com/2009/03/sunday-cartoon-fun-end-of-capitalism.html

4 comments:

Anonymous said...

Joskus itsekin keksin kirjoitella tämmöisiä tekstejä kun lapioin lantaa Augeiaan talleilla 70-luvulla... enää en viitsisi. Koska näillä jaarituksilla ei ole mitään tekemistä todellisten ihmisten kanssa, tai todellisuuden kanssa yleensä. (Voi tietysti kysyä onko ihmisillä tekemistä todellisuuden kanssa? Etenkin työläisillä? Mutta sehän onkin toinen juttu.) Sumutat, oi Roisos Kristus, lukijoitasi... tai heitä, jotka tietävät asioista yhtä vähän kuin sinä.

Tätä ei odottaisi filosofilta.

PeeR said...

Puskasta kommentoijalle: Mitä yrität sanoa. Paskaa tuntuu olevan liikenteessä.

Anonymous said...

Tuotantopääoman tuottava kasautuminen laskee jatkuvasti.

HURAA HURAA

t. ei-tuo-aiempi-ano

Anonymous said...

Oi kiitos kauniista hautajuttusta! minäkin sain mustan hatun anopin hautajaisia varten, eikä hän ole vieläkään . .tässä vaa odotellessa. olis
¨nii onnellista