September 3, 2010

A Beggar with One Arm

Hän on aina läsnä. Joka paikassa. Kaikkina aikoina. Tapa hänet ja hän tulee uniisi.

[Kielimafia toiminnassaan - linkkilisäys viimeksi 5.9]

Sammalkieli kysyi Ruukinmatruunan päreessä Kerjäämällä porhoksi:

'Rasanen [olen valitettavasti Räsänen],
Entäs jos romanialaisten kerjäläisten karkottamisen perustelisi puhtaasti järkisyin, viittaamatta mitenkään kerjäläisten tai kerjäämisen moraalittomuuteen. Niistä ihmisistä nyt vain on täällä haittaa, joten ne saavat lähteä. Eikö tämä ole älyllisesti ihan rehellinen kannanotto?'

1
Romaneista aiheutuvaan konkreettiseen haittaan vetoaminen voi tietysti käydä älyllisesti rehellisestä vastauksesta sinulle - mutta ei minulle.

Romani-ongelmassa kiteytyvät niin suuret eettis-kulttuuriset asiat, että vetoaminen johonkin nurkkakuntaiseen mä-haluun-elää-rauhassa-periaatteeseen muuttuu valitettavan helposti syrjinnäksi.

Saa nähdä, mihin päin eurooppalainen moraali nykyään kallistuu. Periaatteessa tilanne on samanlainen kuin antisemitismissä, vaikka perustelumme romanien suhteen ovatkin jossain määrin enemmän totta kuin juutalaisvihaajien usein täysin imaginaariset tekosyyt [painotan sanoja 'jossain määrin'].

Joka tapauksessa etenkin moni juutalainen kuuluu nykymaailman kapitalistiseen riisto-ökyluokkaan [suurta rikkautta ei koskaan ansaita rehellisellä työllä: se voitetaan pelaamalla ja kiristämällä/koronkiskonnalla (pelaaminen laajasti käsitettynä)], mutta romanit sen sijaan ovat jotain, kapitalistisen systeemin kannalta täysin tarpeetonta [lisäarvoa tuottamatonta], antisosiaalista lokaa.

Kumpaa on helpompi vihata [juutalaista vai romania] tai kumpaan kohdistuva viha on oikeutetumpaa?

Onko tämä kysymys ratkaistavissa pelkästään painukaa-helvettiin-häiritsemästä-kun-ette verojakaan-maksa-asenteella?

Jos on, niin miksi emme lähetä romaneja jonnekin fucking reservaattiin nyt ja heti [ja murhaa heitä siellä ihmislajin kannalta tarpeettomina, niin ei tarvi lähettää kallita ruoka-avustuksiakaan]!
Korostan, että juuri tämä sinun ja matruunan asenteesta loogisesti seuraa.

Miksi siis kierrättää romani-ongelmaa, kun pääsemme siitä kokonaan eroon natsimenetelmällä? [Pitäisikö lopulta koko Romania 'räjäyttää' tuhannen päreiksi?]

Haittaan vetoavaa järkeä on sovellettu Israelin ja Hamasin kiistoissa. Israel rakensi [hivutus-]leirin palestiinalaisille, jotteivät nämä kykenisi tekemään terrori-iskuja. Hamas kuitenkin kostaa tällaisen nöyryytyksen ja tekee terrori-iskuja - nimenomaan ehkäisevän kidutuksen takia [eipä ole paljon 2000 vuodessa opittu].

Tällainen on myös sinun ja matruunan utilitaristisesta järjestä seuraava lopputulema romanien suhteen paradigmaattisimmillaan.
...
Haluatte kuitenkin enemmän kuin perustellusti kysyä: miten sinä Rauno ratkaisisit asian? Vastaan: ei siihen ole kunnollista ratkaisua. Meillä on aina sairaat, köyhät, laiskat ja rikolliset - toiset huolehdittavanamme, toiset riesanamme. Kyseessä on eräänlainen kauhun tasapaino.

En edes kuvittele olevani [koska olen YES;\] moraalisesti korkeammalla tasolla kuin te [matruuna, Sammalkieli], mutta omatuntoni kolkuttaa, koska en [kuten ette tekään] usko romaniheimon muuttumiseen ahkeraksi modernin yhteiskunnan työläismuurahaiseksi [mikä uskonpuute oikeuttaisi romanien internoimisen].

Mutta tekeekö pelkkä antisosiaalinen elämisen tapa [en tietenkään hyväksy rikollisuutta, mutta missä määrin pelkkä vaeltaminen on rikollisuutta?] romanit jotenkin syyllisiksi johonkin rangaistavaan tekoon [onko omissio eli tekemättä jättäminen tässä tapauksessa teko: kuka sen määrittelee?; valkoisen naisen demokratiako?], on kokonaan toinen asia.

Teidän omatuntonne ei kuitenkaan näytä kolkuttavan ja muistuttavan oikeudenmukaisuuden toteutumisen [mahdottomasta] universaaliudesta, koska luulette olevanne oikeassa omassa asiassanne. No - heittääkää sitten se ensimmäinen kivi - - .

On kuitenkin moraalisesti arvostettavampaa [ja tuskallisempaa] kokea syyllisyyttä kaikesta kuin kokea ylemmyyttä jo saavutetusta arvosta, omaisuudesta (jne.) sekä niiden antamasta (arvo-)vallasta, koska yhdenkin viattoman lapsen kärsimys tuhoaa itsetyytyväisen oikeamielisyytemme kuin korttitalon!

Lukekaa Camus'n 'Putoaminen', niin ymmärrätte, mitä tarkoitan.

2
Itse olen heikompien puolella - olivatpa sitten ketä tahansa. En pääse työläisperhetaustastani mihinkään   [en tietenkään voi päästä].

Herravihasta huolimatta en ole koskaan kuulunut [enkä halunnutkaan kuulua!] mihinkään vasemmistolaiseen yhdistykseen, järjestöön tai puolueeseen [tosin omasta tahdostani riippumatta minut liitettiin lapsena erään TUL-urheiluseuran jäseneksi, mutta aktiivijäsen en ikinä ollut].

Nietzscheä lukiessa ei voi tulla sosialistiksi [poikkeuksiakin löytyy - esim. nuori Georg Lukacs]. Nykyään olen kuitenkin tehnyt sekä harkittua että spontaania pesäeroa Nietzscheen, vaikken tule hänen vaikutuksestaan enää täysin irti pääsemäänkään. Marxin ideologiset perusajatukset olen hyväksynyt suurin varauksin, mutta hänen lisäarvoteoriansa perusteita pidän suorastaan dogmina.

Marxia en silti ole ikinä lukenut kuin referaateista ja muutaman sata sivua alkuperäistekstejä. Nietzschen kaikki suomennetut teokset olen sen sijaan lukenut kolmeen kertaan + englanninkielistä materiaalia [kirjahyllystäni löytyy lähes 100 Nietzsche-esittelyä tai -tutkimusta].

Ymmärrän hyvin mitä Michel Foucault tarkoitti, kun hän kertoi kriisikaudestaan parikymppisenä opiskelijana [hänet diagnosoitiin jopa skitsofreeniksi]: oloa ei helpottanyt tippaakaan [päinvastoin] se, että hän oli yhtä aikaa sekä nietzscheläinen että marxilainen.

Mutta Foucault ei tullut työväenluokasta kuten minä. Hänen isänsä oli kirurgi, joka toivoi poikansa jatkavan isän ammattia. Näin kävikin - Michelistä tuli valtadiskurssien kirurgi ;\]. - Minusta isäni tovoi  teknikkoa tai insinööriä. Kun näin jälkeenpäin ajattelen, on onni [vaikkakin oman elämäni kannalta shokki], että isä kuoli niin varhain. En olisi koskaan valinnut insinöörin uraa! En koskaan.

En voinut kerta kaikkiaan sietää tehdasta [Kotkan silloinen Enso Gutzeit] ja työväenluokkaista alistumista [sillä sitä se elämä kaikesta (uskonnon korvaavasta) sosialismistaan huolimatta oli] työn, kulutuksen ja elintason nostamisen [kapitalismin] orjuuteen].

[........]

3
Marx ja Nietzsche ovat molemmat [nietzscheläisittäin] perspektivistejä. Marxin mukaan uskonto/moraali on vahvojen juoni heikkoja vastaan. Nietzschen mukaan se on heikkojen juoni vahvoja vastaan.

Mutta Nietzsche ei ole sosialistinen taloustieteilijä vaan eräänlainen genealogista psykohistoriaa kirjoittava kulttuuriantropologinen innovaattori.

Marx [ainakin nuori M.] ilmeisesti uskoi ihmisen luonteen perimmäiseen hyvyyteen kuten Rousseau [mikäli meillä on syytä uskoa Rousseauta ylipäätään missään asiassa ;\] ja anarkistit. Nietzsche ei uskonut [kuten ei Carl Schmitt - enkä minäkään; - mutta tästä seuraa ongelmia poliittisen moraalin suhteen; niistä myöhemmin].

Nietzsche on taloutta halveksivana [kuten minä] konservatiivina kallellaan elitistiseen kulttuuri-fasismiin [kuten minä]. Kommunistisen manifestin nuori [talouden orjuuttavan pakon voittamiseen uskova] Marx taas on selvästikin vallankumousromantikko - onnen maan epärealistinen utopisti [mitä minäkin ilman muuta olen, mutta VAIN hyvin abstraktilla utopiatasolla - ikäänkuin messiaanisesti mutta en käytännössä; en ole ohjelmallinen sosialisti].

Marxille tapahtui jotain kummaa, koska hän Pääomassa ei puhu enää juuri sanaakaan sosialismista vaan pyrkii nimenomaan tieteellisyyteen (mm. Ricardon analyysien pohjalta)- joskin edelleen kapitalismi-kriittisen arvometafysiikan lähtökohdista. Marx-tutkimuksessa kyseiseen ongelmaan viitataan puhumalla Marxin tuotannon epistemologisesta katkoksesta [Althusser].

Silti Marxin Pääomassa esittämä analyysi on kaikkein tärkein lähtökohta taistelulle kapitalistista pääoman kasaamisen pakkomiellettä vastaan [mutta ei ilman nietzscheläistä kulttuuri-kritiikkiä].
*
http://takkirauta.blogspot.com/2010/09/kerjaamalla-porhoksi.html
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Fall_(novel)
http://www.blogger.com/profile/12123938699627617867
http://www.thegreatilluminator.com/blog/?p=4751
http://xavier.balearweb.net/post/71218
http://vi.sualize.us/mvrilo/?sort=url_asc
http://www.theepochtimes.com/n2/content/view/1000/

15 comments:

Sammalkieli said...

Vittuillakseni kirjoitin. Sitä paitsi kyse oli nimimerkistä. Kiitos kuitenkin vinkistäsi, laitoinkin loton vetämään äsken.

1.

Toisin kuin juutalaiset natsifasistit, suunnittelin pikemminkin Suomen kuin Gazan tai romanileirien aitaamista. On eri asia aidata ihmisiä sisälle kuin ulos.

Romaneilla on Romaniassa ainakin de jure aivan samat kansalaisoikeudet kuin muillakin. Jos Romaniassa syrjitään romaneja, niin se on romanialaisten oma asia. Missä nyt on EU? Suomalaisten kurkkujen muodosta kyllä Brysselissä inistään, mutta ei siitä jos ihmiset elävät ja joutuvat elämään.. no.. kuin mustalaisleirissä.

Jatkan vielä jeesusteluani ja totean, että kehitysavun voisi minun puolestani kokonaisuudessaan käyttää Itä-Euroopan romanien aseman parantamiseen: voisimme vaikka Wahlroosin ajatuksia soveltaen kehittää alueelle elinvoimaista suomalaisomisteista yritystoimintaa: mustalaiset pääsisivät näin ihan oikeisiin töihin eivätkä enää olisi kapitalismista poissuljettua kuonaa.

Mutta eikö toisaalta juuri _tämä_ olisi heidän orjuuttamistaan? Eikö kapitalistisen helvetinkoneen ulkopuolella olevia romaneja pitäisi melkein kadehtia? [Paitsi että omaa etuaan ahkerasti maksimoiva romanikerjäläinen on oikeastaan porvarikapitalistin irvikuva -viittaan nyt Matruunan alkuperäiseen päreeseen.]

Yritäs nyt päättää, että onko parempi kytkeä ihmisiä huonoon järjestelmään [tai antaa näiden kytkeytyä], vai suorastaan pakottaa ihmiset huonon järjestelmän ulkopuolella. Kapitalismin ulkopuolelle jääminen avaa aina mahdollisuuden [ainakin kommunitaristiselle] ei-kapitalismille.

Kun köyhiä, sairaita, vaivaisia ja rikollisia aina riittää omastakin takaa, ei niitä tarvitse tänne haalia mistään.

------

Nietzschea en ole lukenut. Sinä taas olet lukenut itsesi hölmöksi asti. Tätä sinun blogiasi on kyllä mukava lukea. Mutta käytännön asioista olet aivan pihalla: esimerkiksi toisaalta yhtenään myönnät ettei mitään oikeaa muutosta [revoluutio] ole tulossa, mutta kun porvarien prudentiaalinen reaalipolitiikka viimeinkin olisi poistamassa lukemattomilta ihmisiltä turhaa epävarmuutta ja kärsimystä, tyydyt vertaamaan asiaa jonkinlaisen hämärän konnotaation kautta holokaustiin. Että kärsikööt vain, niin ei kapitalismin todellinen essentia pääse hetkeksikään unohtumaan.

Ironmistress said...

Rauno, sinä et ole ollut koskaan todella pohjalla. Et tiedä, mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu.

Meillä isoäiti ja isoisä ovat.

Isoäiti jäi orvoksi kolmevuotiaana ja hänet myytiin lapsiorjaksi huutokaupalla. Tsaarinvallan aikana sosiaaliturva oli sitä, että oltiin toisten ihmisten hyväntekeväisyyden varassa ja orvot myytiin huutolaisina pienimmän tarjouksen tekijälle.

Isoäidille tuli työ, raataminen ja todella helvetillisen ankarat olot tutuiksi jo lapsena. Hänestä kasvoi äärimmäisen kovaluonteinen ihminen - kaikkein kovaluonteisin nainen, minkä ruukinmatruuna on ikinä tavannut. Kun on todella pohjalla, niin elämästä tulee rimpuilua. Ja kovaluonteinen ihminen ei silloin luota mihinkään muuhun kuin itseensä ja ehkä Jumalaan.

Hän ei luota valtioon. Hän ei luota ideologioihin. Hän ei luota puolueisiin. Hän ei luota mihinkään ihmisen hyvyyteen eikä työväen aatteisiin. Hän tietää, että nuo kaikki kusettavat häntä.

Samalla elämästä tulee todella rimpuilua ja tällainen ihminen todella janoaa parempaa. Hän haluaa päästä elämässä eteenpäin ja saada paremman osan. Se ei ole pelkästään kunnianhimoa, vaan se on katkeruutta.

Isoisä puolestaan oli muonamiehen poika, ja hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti. Isoisä karkasi kotitorpastaan 16-vuotiaana merelle. Siis purjelaivalle, merimieheksi. Siihen aikaan ei ollut Merimies-Unionia, vaan Suomen suuriruhtinaskunta oli mukavuuslippumaa. Aikansa maailman meriä kierrettyään hän meni paperitehtaaseen töihin. Loppu on historiaa.

Tällainen työn kovettama ja katkeroittama ihminen ei äänestä vasemmistoa. Hän äänestää oikeistoa. Syy on selvä: hän on joutunut itse tienaamaan kaiken elämässään, ja hän tuntee rahan arvon. Hän osaa arvostaa elintasoa ja sitä hyvää, mitä rahalla saa.

Isoisä ja isoäiti ryhtyivät lopulta yrittäjiksi. He menestyivät niin hyvin, että kouluttivat kaikki neljä lastaan ylioppilaiksi.

Isoäiti oli kovaluonteinen nainen, jolta ei todellakaan herunut sääliä kenellekään ruikuttajalle, ja kaiken vähiten niille, jotka olivat itse aiheuttaneet onnettomuutensa. Hän ei säälinyt laiskureita, pummeja eikä alkoholisteja. Erityisen katkerasti isoäiti vihasi kommunisteja. Arvaapa miksi?

Isoäiti ja isoisä siirsivät tuon eteenpäinpyrkimisen, yrittämisen ja kovaluonteisuuden omiin lapsiinsa. Ja ruukinmatruuna toivoo, että hän on edes hiukan tullut isovanhempiinsa, vaikka keskiluokkaisessa kodissa onkin varttunut.

Rauno Rasanen said...

Kiitos. Itkin kun luin (ihan totta). Nyt enää vain pyyhin kyyneliä.

Olet aikamoimen mimmi.

Anti-Platon said...

Koen hankaliksi tuon Matruunan avautumisen kaltaiset perustelu-tarinat, varsinkin ihmiseltä, joka jokaisessa välissä jaksaa muistuttaa, että eipäs nyt vaan sorruta adhominemeihin [omalla vaarillani äpäränä oli rankka matka yksityisyrittäjäksi; lopulta rahatkin menivät, ja velkaakin jäi. Tunnistan kyllä ihmistyypin, kun puhutaan 'äärimmäisen kovista ihmisistä', tässä ei mitään ongelmaa].

Ongelmani on toisaalla: onko väärin, että päähänpotkitut ihmiset kerääntyvät yhteen, ja vaativat esim. jonkinlaista minimipalkkaa historian hetkellä X, kun sitä ei vielä ole?

Tämä on työntekijöiden edun ajamista, ja samalla se on ahkeruuden arvostamista. Ymmärrän hyvin 'oikeistolaisia' ystäviäni, jotka ovat sitä mieltä, että työnteolla ja ahkeruudella pitäisi pystyä rikastumaan (tässä ei ole mitään erityisen pahaa). Sen sijaan en ymmärrä niitä 'oikeistolaisia', jotka haluavat monottaa ahkeria työntekijöitä persauksille (varsinkaan jos he ovat työväenluokkaisesta perheestä).

--

Rauno, olisi mielenkiintoista etc. lukea, että miksi olet etääntynyt Nietzschestä lähiaikoina?

Anonymous said...

"Olen omin käsin raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen."

Marx (Groucho).

Ironmistress said...

Antip+laton, juuri tuon vuoksi työmies on palkkansa ansainnut ja työntekijöillä on ja tuleekin olla järjestäytymisoikeus. Rajansa se on riistämiselläkin.

Erään anekdootin mukaan sotienjälkeisenä aikana graafisella alalla ei ollut ikinä työtaisteluita, palkat olivat hyvät ja kaikki tekivät työnsä mukisematta. Syynä oli se, että työnantajaliiton johtaja oli ollut sodassa luutnanttina (= rintamaupseerina) ja työntekijäliiton johtaja oli ollut hänen taistelulähettinsä. He molemmat olivat olleet samassa poterossa ja tiesivät, miltä tuntuu, kun rytisee.

Ja siitähän työelämässäkin on usein kyse.

vastaus kysymykseen onko väärin, että päähänpotkitut ihmiset kerääntyvät yhteen, ja vaativat esim. jonkinlaista minimipalkkaa historian hetkellä X, kun sitä ei vielä ole on, että ei ole väärin. Mutta överiksi vetämisiä tulee kuitenkin välttää.

Jos muistatte niitä konservativismin viisauksia, niin sieltä löytyi myös se, että "työttömät eivät työllisty sosiaaliturvaa heikentämällä", ja se on sanasta sanaan totta.

Tapsa said...

Rauno - kerjään nyt tällä tunnustuksellani sinulta sääliä:

Olen työläisperheen lapsi, kasvanut tehtaan varjossa, ollut siellä (ja muualla vastaavissa) töissä vuosikausia, viihtynyt loistavasti tehdasmiljööstä ja lukenut isäni iloksi insinööriksi.

Vasta myöhemmin ryhdyin näihin syntisiin huiputus- ja yrityshommiin.

Nyt ymmärrät karkeita mielipiteitäni varmaan paremmin? Työn orjat sorron yöstä nouskaa.

ninni said...

mikä olikaan se saitti missä oli poliittista keskustelua suomessa...mega ...

Ironmistress said...

Minusta isäni tovoi teknikkoa tai insinööriä. Kun näin jälkeenpäin ajattelen, on onni [vaikkakin oman elämäni kannalta shokki], että isä kuoli niin varhain. En olisi koskaan valinnut insinöörin uraa! En koskaan.

Täälläpäässä haluttaisiin kysyä, että miksi, Rauno, et lukenut itseäsi insinööriksi?

Insinöörit näin pääsääntöisesti arvostavat työtä hyvin korkealle ja ymmärtävät työväenluokkaa ja heidän asioitaan varsin pitkälle. Syy on siinä, että kaikista akateemisistä nimenomaan insinööreillä on kaikkein useimmin työläistausta, ja insinöörin työ on perinteisesti ollut varmin tapa kohota työläistaustalta hyville tuloille. Useimmille insinööreille politiikka on EVVK - heitä kiinnostaa nimenomaan työ, teknologia ja tekeminen.

Useimmat insinöörit ovat hyvin perhekeskeisiä ihmisiä ja heille perhe merkitsee paljon. Samoin he usein ovat pitkälle sivistyneitä myös humanistisella alalla - insinöörejä näin yleisesti leimaa pohjaton tiedonjano ja halu sivistää itseään. Olisit aivan hyvin voinut harrastaa filosofiaa insinööripohjaltakin.

En voinut kerta kaikkiaan sietää tehdasta [Kotkan silloinen Enso Gutzeit] ja työväenluokkaista alistumista [sillä sitä se elämä kaikesta (uskonnon korvaavasta) sosialismistaan huolimatta oli] työn, kulutuksen ja elintason nostamisen [kapitalismin] orjuuteen].

Miksi?

Sammalkieli said...

Kerron minäkin sukulaisistani.

Oma isäni on myös aika köyhistä oloista. Hänestä kasvoi ahkera työmies - joutui lopulta kortistoon varttuneessa iässä kun kapitalismin tehokkuuden jumala vaati lisää uhreja. Sittemmin elellyt vapaaherrana. Kunto on hyvä edelleen, vaikka ikää alkaa jo olla. Isä on käynyt vain kansakoulun, mutta on kuitenkin vähintään yhtä älykäs kuin itse olen (yliopiston käynyt äitini on paljon höpömpi), joten meillä on isän kanssa ollut hyviä keskusteluja monesta aiheesta, mitkä ilman oppia näyttäytyvät kovin erilaisina. Isä ei lue juuri ollenkaan kirjoja, mutta tykkää ratkoa ristikoita.

Ei paljon sääliä heru juopoille tai ulkopuolisille, mutta eipä meillä toisaalta Kokoomustakaan ikinä äänestetty. Ei ole niin sanotusti herrojen kerhoihin asiaa. Kun meiltä vietiin maaliskuisena yönä auto pihasta, isä totesi katkerana jotain tuloerojen kasvattamisesta, ja siitä kuinka sen haittapuolet kohdistuvat meihin tavallisiin ihmisiin.

Mutta ei isä kyllä oikealle sosialismillekaan lämpene yhtään. Muistan kun palosammuttimen kokoisena ensimmäisen kerran pohdiskelin omistusoikeudesta vapaan yhteiskunnan mahdollisuutta, ja isäni totesi jyrkästi, että ei sellainen toimi eikä tule ikinä toimimaan. Erityisesti Vihreiden idealismi ja "kiusanteko" on ärsyttänyt - kuulemma Vihreitä ei tule äänestää, vaikka joskus pääsisi paremmille tienesteille. "Ne haluaa tehdä kaikista köyhiä." (Se onkin sitten oikeastaan kaikki poliittinen kasvatus, mitä on kotoa tullut.)

Isäni on köyhistä oloista ja hänestä tuli jotain, mitä voisi ehkä kutsua oikeistodemariksi. Ilmeisesti porvarilliset arvot vaatisivat syntyäkseen vielä paskemmat lähtökohdat?

Jotain anaalisen kehitysvaiheen epäonnistumistahan se porvarillisuus taitaa loppujen lopuksi olla.

Äitini puolestaan on ihana höppänä, joka kannattaa monien oikeasti hyvien asioiden ohella kehitysapua, maahanmuuttoa yms. Usein keskustelut aiheesta johtavat itkupotkuraivareihin, ja anteeksipyyntöihin (jotka siis minä esitän -mitäpä sitä ei oikea mies elämänsä naisen vuoksi tekisi).

Mummoni (äidinpuolelta) puolestaan oli harras kristitty, jonka kanssa keskustelin totisen kristinopin tulkinnoista jo yläkouluikäisenä. Mummo-vainaa kuoli siinä uskossa, että olisin kuitenkin ateisti ja kadotukseen tuomittu.

Vaarini (äidinpuolelta) kuoli hoitovirheeseen 72-vuoden iässä kun olin itse vasta kuuden vanha. Vaari kuulemma uhosi usein kännipäissään muuttavansa Neuvostoliittoon. Vaari osallistui myös Vappumarsseille. Vaarin kohdalla nuo marssit usein jatkuivat ravintola Toveriin asti, ja kestivät pidempään kuin muilla "tovereilla". Vaari lopetti alkoholinkäytön, kun pilsneri (I-olut) oli aiheuttanut muutoksia maksaan. Vaari joi muutamia pulloja viikossa, mutta työttömänä ollessaan vaarin pulloissa oli kyllä jotain aivan muuta kuin pilsneriä. Oli töissä sellaisella alalla, jolla työttömyys oli kausittaista ja ilmeisesti joka vuotista.

Työkaverit syyttivät vaaria kapitalistiksi ja luokkapetturiksi, kun oli säästänyt ja ostanut perheelleen oman asunnon Vilhovuorenkadulta. 1-2 huonetta, kaksi aikuista ja ainakin kaksi lasta. En ole aivan varma olivatko enoni jo tuolloin syntyneet.

ninni said...

oo Gytzeit

'J'étais si près de toi que j'ai froid près des autres'

Anonymous said...

"Olen omin käsin raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen." hahahahahah

hyvä matruuna. muttei raataminen jatku ikuisesti

nässi said...

kaikkihan me hoitovirheeseen kuollaan. luuletsä että vasen käsi tietää mitä oikee .

Do you think the Corinthians were like, “We got ANOTHER letter from Paul? I didn’t even finish the first one yet.”

Rauno Rasanen said...

Valitettavasti mikään yritykseni kommentoida ei nyt näyttäisi läpäisevän itsesensuuriani.

Niinpä en julkaise toistaiseksi ainuttakaan sivua niistä yli kymmenestä, jotka olen parin päivän aikana tämän koneen ääressä aika ajoin rustaillut kuin paraskin verbaali-arkkitehti ikään.

1) Liikaa pateettista ja yksipuolisen subjektiivista tunnetta oman lapsuuden kuvauksessa, 2) liikaa asian vierestä kirjoitettua rationaalis-filosofista pilkunviilailua 3) liikaa hajontaa vähän kaikkialle.

Tosin Nietzschen ikuisen paluun pohdinnasta kasvoi tällä kertaa vihon viimein esiin jotain uutta ja varsin mielenkiintoista. Siitä saattaa vielä päre tullakin.

Täytynee yrittää keskittyä myös muihin keskeneräisiin luonnoksiin, joiden olemassaoloon olen mennyt varomattomasti aiemmin viittaamaan.

HG said...

Vain rajojen kautta voit tajuta jotain uutta ja siksi suora kirjasta ns lukeminen (ilman noita ääripäitä, kolhuja, sivuseikkoja, minunkin möngerryksiä joissa on aina paljon ideaa juuri siksi eli jotkut pyhät asiat ei voi tulla esille muutakuin ns. leikin varjolla (tajuathan?) ja siksi, ole huoletta: se löytyy.

Se on löytynyt minulle kun tajusin, miten tone-of-voice liittyy elämäämme ja siitä aloitin mutta sitten minut haudattiin tuhansiin se-on-semmoinen-ja-tömmöinen ja se on sairas, se on hullu ja se ei ole edes valmistumisen arvoinen jne jne eli paska rupesi lentämään kunnolla - jonka jälkeen hyvä ajatus ja tosi skarppi ajatus joutui jonnekin (mutta kirjoitinhan siitä tietylle toimittajalle joka uskoi, että lasten elämä on kiinni lööpeistä)
ja siihen jäimme ja elämäni jäi ja nyt sanovat, että minullako on krapula. No joo - johan on krapula mutta vielä enemmän ilo, ettei elämä mennyt täysin jonnekin viemäriin siksi, että se aiheutti niin paljon kateutta ja kilpailua ja opportunismia; ei ole enää kavereita, ei ystäviä eikä ketään.

Joten mieti sinä vaan; minä voin kertoa sen minkä aiot löytää eli Giordian solmun. Escher sen jo tajusi myös, eli on tajuttu monta kertaa ja piilotettu yhtä monta.

Sekin on tärkeää siis.