Kyseenalaisia metaforia politiikasta ja taloudesta

Oho! Ideologiastani löytyi virhe - [ks. II, 9] - - [Caricature of Alan Greenspan by Jan Op De Beeck].
*
K-mafia teki muutoksia [osa I, 2 viimeinen kappale] - klo: 23.15],

Antimonetaristinen manifesti

I
1
Alan Greenspan mokasi, mutta Goldman Sachs ei mokannut. Sen johtajat tajusivat, että Greenspanin uusliberalistista ideologiaa voi moraalikadon vuoksi soveltaa menestyksellisesti, koska se mahdollistaa de facto rikolliseen toimintaan verrattavien riskimanipulaatiokeinojen käytön, joista manittakoon velkaryväsvakuudellinen velkasitoumus, arbitraasi, johdannainen, vipu- eli hedgerahoitus, vivutus, futuuri, luottoriskinvaihtosopimus, subprime-lainat, holding-yhtiö, erillisyhtiö, luottoluokituksilla kiristys jne.

Uusliberalistis-rikollisen tien päässä tosin häämöttää globaali konkurssi, sillä ketä Goldman Sachs sitten huijaa, kun se on kupannut kaikki kilpailijapankkinsa ja - yrityksensä aina niiden konkurssiin asti? Vahvin ei siis olekaan aina sama kuin sopeutuvin. Itse asiassa vahvin jää yksin kuolemaan, koska/jos se on tappanut muut. Vahvimman pitää näin ollen osata jatkaa huijausta loputtomiin tekemällä muista velkaorjia.

Uusliberalistisen ideologian perimmäinen strategia on velka- eli korko-orjuuttaminen, jolle on annettu kansainvälinen legitimaatio. Tästä seuraa semanttinen mystifikaatio, joka [muka] puhdistaa finanssi-spekuloinnista uusliberalismin de facto orjuuttamiseen [ns. kestävyysvajeen rahoittaminen] ja orjakauppaan [valtioitten ajaminen konkurssiin ja yksityispankkien omistukseen] tähtäävät em. finanssitekniikat.

Kapitalismin ja varsinkin uusliberalismin saama legitimaatio on demokratian ja kapitalismin välisen liiton saatanallisin ja tekopyhin de facto salaliitto ilman de jure salaliittoa - [selkokielellä sanottuna: kapitalismi sisältää rakenteellisen/sisäisen ristiriidan, jota moraalikadon 'irti päästämä' ahneus fenomenologisesti ilmentää].

2
Tarvitsemmeko lisää terrorismia, koska tätä vääryyttä ei voi enää poistaa demokratialla, joka on sen itse asiassa legitimointi-politiikallaan aiheuttanut aukaisemalla Pandoran lippaan eli päästämällä säätelemättömyyden ja vastuuttomuuden valloilleen?

Myöskään jotkut sovittelu-sankarit kuten Martti Ahtisaari tai Pekka Haavisto eivät ole muuta kuin Nato-pankkien velkaorjia eli Greenspanin uusliberalistisen ideologian hyvin palkattuja kätyreitä. Eivät he aja kansalaisten vaan rahaideologian asiaa, vaikka toista puhuisivatkin.

Edessä on fasistisia ja/tai vasemmisto-anarkistisia kansannousuja. On itse asiassa aivan sama millä nimellä näitä yhä raaistuvia protesteja kutsutaan, koska niiden motiivi on sama eli syvä inho uusliberalismin orjakauppiaita kohtaan päämääränä heidän likvidoimisensa.

Edellisen väitteen myöntämiseen/tajuamiseen tai kauhistelemiseen ei tarvita mitään yksityisillä [tarkkuus-] pistooleillaan omaa yksityis-olohuone-maailmaansa suojelevien ja parantavien konservatiivi-kassandroiden taika-kristallipalloja tai karma-horoskooppeja vaan oikein tulkittua keynes-marxilaista tietoa, jota osataan pääoma-parlamentaarisen mystifikaation purkamiseksi käyttää oikein iskemällä suoraan ja syvälle vihollisen selustaan eli Wall Street'ille ja London City'yn - maailman finanssikeskuksiin.

Jos et halua, että sinua orjuutetaan ja syytetään väärämielisesti kestävyysvajeeseen vetoamalla julkisen sektorin velkaantumisesta [joka on alunperin ketjuseurausta USA:n pankkikriisin tappioiden sosialisoimisesta] elämäsi loppuun saakka, asetu vastarintaan ja tarpeen vaatiessa likvidoi ne, jotka sinua syyttävät ja riistävät.

Eläköön rahan orjuudesta vapautettu ihminen!

II
Kyseenalaisia metaforia politiikasta ja taloudesta

Aloin kirjoittaa tätä pärettä alunperin kommentiksi anonyymin kommenttiin edellisessä päreessäni He yrittävät palata takaisin valtaan jne. Siitä kehkeytyi kirjoittaessa jälleen kerran 'vino'. Osan I olen kirjoittanut osan II jälkeen.

1
Anonyymi kirjoitti: Kansallissosialismi ei ole fasismia. Se on sosialismia.

Sosialismi-sanan ideologinen käyttö oli natsien poliittista retoriikkaa [riippumatta teoreettisista lähtökohdista], jolla houkuteltiin kannattajia työväestöstä propagoimalla käsitystä, jonka mukaan kansan tahto [kansan suvereniteetti eli suora demokratia] ilmenee ja personoituu Johtajassa - [tätä perimmältään konservatiivista näkemystä perusteli myös Carl Schmitt natseista riippumatta].

2
Saksan kansallissosialismi oli sotatalouteen keskittyvän valtiokapitalismin erityinen muoto, jossa keskushallinnolla oli viimekätinen määrysvalta siihen, mitä tuotetaan ja mihin investoidaan.

3
Natsi-Saksassa käyttöön otetut suorat kansanäänestykset olivat pelkkää natsikoneiston järjestämää poliittista teatteria, jota voinee verrata Vladimir Putinin tämähetkiseen valtapeliin tai miksei myös määrätyin varauksin USA:n 'demokraattisiin' dollarivaaleihin, joissa vaalirahoittajat itse asiassa lahjovat ehdokkaansa [tai pikemminkin kiristävät heitä] saadakseen vastapalveluja eli konkreettista etua business-toimintaansa, jos tämä tulee valituksi - [USA:n viime presidentivaaleissa liikkui peräti 2 miljardia dollaria vaalirahoitusta].

4
Kieltämättä kommunismi ajautui käytännössä samankaltaiseen [itse]petokseen suoran demokratian toteutumisesta vahvan johtajan alaisuudessa kuin, mikä toteutui Italian fasismissa ja Natsi-Saksassa. Tosin fasistit ja natsit ottivat paljon oppia nimenomaan Venäjän vallankumousprosessista. Varsinkin Mussolini oli sekä Marxinsa että Nietzschensä [ja Gentilensä] lukenut. Hitler sen sijaan ei ollut lukenut kumpaakaan muutamaa pätkittyä iskulausetta lukuunottamatta.

Yksi kommunismin suurimpia sisäisiä ristiriitoja oli se, miten sovittaa yhteen liberaali ihmiskäsitys [ihminen on hyvä ja rationaalinen], liberaalis-kollektiivinen työmoraali [vapaaehtoinen yhteistyö/tasa-arvo, joka jouduttiin kuitenkin toteuttamaan pakolla] sekä toimiva hierarkinen valtio- ja talouskoneisto [demokraattinen sentralismi eli selkokielellä totalitaristinen diktatuuri].

Kuten on [toistaiseksi] nähty, mainittujen ristiriitojejn yhteensovittaminen on ollut lähes ylivoimainen ongelma ainakin niiden puolifeodaalisten valtioiden [Venäjä, Kiina] osalta, joissa sitä yritettiin toteuttaa.

Tosin Kiina muistuttaa tällä hetkellä aatteellisesti ja taloudellisesti pysähtyneen kommunismin sijaan autoritaarisesti johdettua mutta uusliberalistisen talouden periaatteilla toimivaa fasismia.

Ehkä meidän on silti lupa odottaa jotain positiivista nyky-Kiinan esikuvalta eli Singaporen kaupunkivaltiolta, jossa muodollinen demokratia ja sosiaalisesti vastuullinen uusliberalismi [mikäli sellaista voi ylipäätään olla olemassa] on saatu ainakin näennäisesti toimimaan.

5
Yksi on kuitenkin varmaa - jatkuvan kasvun rajat häämöttävät konkreettisina jo lähitulevaisuudessa, mikä merkitsee, että kapitalismi on viimeistään silloin tulossa tiensä päähän, koska sen olemassaolon mahdollisuus ja tarkoitus perustuu nimenomaan jatkuvaan yksityiseen voittoon, suuryritysten kasvuun ja tuottaviin finanssi-investointeihin.

6
Kapitalismin viimeinen pelastus tulee olemaan 'tuonpuoleista maailmaa' varten kehitelty futuurikauppa eli aneitten myynti, sillä kukaan ei voi valittaa ane-futuureista jälkeenpäin. Niiden arvo ei siis voi romahtaa reaalisesti, koska niillä ei yksinkertaisesti ole mitään reaalista arvoa koskaan ollutkaan - vain 'puhdas' fantasia-arvo.

Silti usko aneisiin toki voi ja sen on myös pakko romahtaa, koska autenttinen usko ja luottamus perustuu vain ei-representationaaliseen reaaliseen. Reaalinen viittaa tässä sekä esim. johonkin metalliin alkuaineena tai uskonnollisen uskon kokemuksellis-'alkuaineelliseen' vakaumusluonteeseen.
Erona metallin ja vakaumuksen välillä on se, että luottamus metallituoteisiin loppuu viimeistään silloin, kun metallin raaka-aineet loppuvat. Luottamus aneisiin sen sijaan loppuu, kun uskova tajuaa, että aneitten arvo suhteessa [omaan reaalisen] uskoon on nolla - [taikauskoisimpien ja ahneimpien kohdalla vieraantunut 'usko' tosin ei lopu ehkä koskaan].

Näin on siksi, että todellisen/reaalisen uskon perusta ei ole uskon representaatioissa [uskon tuotteistuksessa] vaan paradoksaalisesti epäuskossa, jota ei voi kääntää/käännyttää sijoítusten tai ylipäätään arvosymbolien avulla tuosta vain simbsalabim henkilökohtaiseksi uskoksi/arvoksi, joka/jota voidaan kommunikoida ja myydä eteenpäin.

Kestävän uskon suhteen käy itse asiassa päinvastoin. Todellinen usko perustuu nimittäin negatiiviseen ja nihilistiseen lähtökohtaan, ei johonkin, mikä edustaa uskoa - [kutsun tätä (epä-)uskon asennetta kyynis-ateistiseksi luterilaisuudeksi].

Ane on vieraantuneen eli käyttöarvosta vaihtoarvoksi muuttuneen uskon futuuri, jonka arvo suhteessa uskoon lähenee nollaa, mitä enemmän sitä myydään.

Niinpä siinä missä aneet ilmensivät keskiajan lopulla erään teologis-sosiaalisen superinstituution täydellistä korruptoituneisuutta ja teologista konkurssia, siinä futuuri-aneet ilmentävät nykyaikaisen finanssi-kapitalismin perustan eli sen talous-ideologisen uskottavuuden ja toimivuuden romahdusta.

7
Kapitalismin romahtamisen ohella edellinen ajatuskoe-demonstraatio saattaa kierolla tavalla osoittaa [epä-] 'päteväksi' myös Marxin lisäarvoteorian, jota on tajunnallis-yhteiskunnallisen [perimmältään fenomenologisen] luonteensa vuoksi erittäin vaikea operationalisoida matemaattis-kvantitatiivisesti, mutta joka ainakin intuitiivisesti vaikuttaa todenmukaiselta varsinkin, jos intuitiota tuetaan vaikkapa 2008 alkaneen taloustaantuman [jolle ei loppua näy] yhteiskunnallis-objektiivisilla [ei siis pelkästään fenomenologisilla] seurauksilla.

Koska kassisen taloustieteen ja etenkin sen uusliberalistis-monetaristisen opin mukaan Marxin tieteellis-yhteiskunnallista [lisä]arvoa [joka uusliberaaleille on siis täysin metafyysinen eikä suinkaan tieteellinen oletus] on mahdotonta operationalisoida kalkyloimalla, ne keskittyvät voitto-riskianalyyseissaan pelkästään rahallis-kvantitatiiviseen kysynnän ja tarjonnan uhkapeliin [ks.PS.].

Mutta onko lisäarvo joka suhteessa identtinen kvantitatiivis-määrällisen voiton kanssa? Jos olisi, niin eikö kapitalismi jo ajat sitten olisi ratkaissut tai ainakin kyennyt ennakoimaan taloudellisiin taantumiin liittyvät ongelmat? Näin ei ole käynyt. Päinvastoin. Uusliberalismi on osoittautunut ideologiaksi, jonka tieteellinen perusta horjuu pahasti.

Marxin tajunnallis-yhteiskunnallinen arvo pitäisi siis pystyä pätevästi operationalisoimaan vaihtoarvon indikaattoriksi tai muuttujaksi, jotta sitä voitaisiin soveltaa käytännön taloustieteeseen tarkoituksenmukaisella tavalla.

Onko se[kin] mahdollista vain eräänlaisten 'Marx-aneiden' muodossa, mikä väistämättä merkitsee tajunnallis-yhteiskunnallisen arvon eli/ja sitä ilmaisevan vakaumuksen/uskon keinotekoista representoimista/tuotteistamista?

Kuitenkin juuri pysähtynyt ja ylikontrolloitu keinotekoisuushan [uskon myyminen aneiden muodossa puhuakseni osittain metaforisesti] aiheutti kommunismin romahduksen. Kukaan ei enää uskonut systeemiin, jota ylläpitänyt usko ja toivo 'aneistettiin' keskusjohdon säälimättömien poliittisten byrokraattien toimesta, joiden mielestä tasa-arvo toteutettiin paitsi paradoksaalisesti [Rousseau, Kant, Hegel, Marx jne.] lopulta myös perverssisti [Stalin, Hitler] pakottamalla ihmiset [kuvittelemaan itsensä] vapaiksi [mikä tietenkin merkitsi, että he olivat järjestelmän 'vapaita' orjia].

Puolueen myöntämät mitalit ja arvoluokitukset eivät lopulta olleet minkään arvoisia, koska eihän kukaan viime kädessä usko kiveen, kuvaan tai paperiin. Jopa taikauskoisin pakana uskoo alunperin sur-reaaliseen [yli-todelliseen] Tapahtumaan [ylösnousemuksen tai transsendentin merkityksen/oikeudenmukaisuuden ilmeneminen historiallisessa hetkessä], jolle hän on uskollinen.

Mutta jos Tapahtuma viedään pörssiin tai siitä tulee pelkkä muodollinen spektaakkeli, usko ennenpitkää katoaa. Näin voi käydä mille tahansa vakaumukselle ja instituutiolle - ei ainoastaan kommunismille.

Analogisesti [tähän mennessä tuntemamme] kommunismin romahduksen kanssa vakaumuksellinen kristillinen usko evankeliumin mukaisine elämänohjeineen rappeutui anekaupan myötä naurettavaksi ja moraalittomaksi pinnallisen taikauskon sekä typerän hittituote-kaupankäynnin uusbarbariaksi - uudeksi Roomaksi, jonka inkarnaatio löytyy nykyään yhä nopeammin rappeutuvasta USA:sta ja jota sen kokoomuslaiset hännystelijät [kuten Jaana Pelkonen ja Marco Bjurström} matkivat kuin ajatuksiltaan valmiiksi pintaliitoon ohjemoidut muotinuket.

8
Ehkä Marx etenkin ideologia-kritiikissään sekä [lisä-] arvoteoriassaan [ja siitä seuraten jopa 'voiton suhdeluvun laskutendenssissään'] tajusi ja tiedosti jonkin markkinatalouteen aivan olennaisesti ja erottamattomasti liittyvän dynamiikan olemassaolon, jota klassisen taloustieteen ei ontologis-metologisesti ollut mahdollista edes ajatella. Ehkä Marx tosiaankin [kuten Zizek kirjoittaa] keksi tiedostamattoman oireen jo vähän ennen Freudia.

Sellainen oire ei kuitenkaan ole operationalisoitavissa matemaattisesti. Siitä voidaan 'parantua' vain puhumalla se ensin auki ja tunnustamalla se olemassaolevaksi. Päinvastaisessa tapauksessa oire vaietaan kuoliaaksi, minkä takia sitä joudutaan toistamaan loputtomiin. Torjuttu oire palaa yhä uudestaan ja uudestaan ilman, että siitä opittaisiin mitään. Näin uusliberalistiselle taloustieteelle ja ylipäätään kapitalismille kuitenkin näyttää käyneen.

9
Edellisen kappaleen jälkeen sopii erinomaisesti palata alkuun ja siteerata lopetukseksi USA:n keskuspankin entistä johtajaa Alan Greenspania. Ehkä Greenspan sittenkin oppi jotain omista virheistään - - joskin liian myöhään sanoisi joku perustellusti.

'Voidakseen elää ihminen tarvitsee ideologian. Kyse on siitä, onko se virheetön vai ei. Yritän tällä sanoa, että kyllä, löysin virheen. En tiedä, miten merkittävä tai pysyvä se virhe on, mutta tämä seikka on kyllä järkyttänyt minua suuresti. [....] Löysin virheen mallista, jota pidin sinä ratkaisevan tärkeänä toimintamallina, joka määrittää, miten maailma niin sanotusti toimii' - - [Helsingin Sanomat, 12.2.2011].

[Sitaatti on kirjasta Kurssi kohti konkurssia - talouskriisin syyt ja seuraukset].

PS.
Markkinatalous on etenkin finanssi-keinottelun osalta verrattavissa uhkapeliin. Perinteinen uhkapeli ei ole manipuloitavissa, mutta uusliberalistinen finanssikauppa sen sijaan on.

Manipuloitavuudesta [ja yleisestä moraalikadosta] seuraa, että kapitalistinen järjestelmä on yhtä aikaa sekä ei-moraalisesti kehno että sisäisen moraalittomuuden vallassa. Ei-moraalinen huonous ja moraalittomuus ovat vapaan markkinatalouden toinen toisensa mahdollistavat ja toinen toisiaan täydentävät/tarvitsevat kääntöpuolet. Metodologisesti huomioitakoon, että kyseessä on korrelatiivinen suhde, jossa toinen ei kuitenkaan ole toisen perimmäinen kausaalinen syy.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2012/02/he-yrittavat-palata-takaisin-valtaan.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ane
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalinen_hasardi
http://liberalismi.net/wiki/Moraalikato
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operationalisointi
http://en.wikipedia.org/wiki/Operationalization
http://en.wikipedia.org/wiki/Monetarism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Monetaristinen_taloustiede
http://www.taloussanomat.fi/porssi/sanakirja/termi/monetarismi/0
http://en.wikipedia.org/wiki/Alan_Greenspan
http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=386
http://www.parnasso.fi/kritiikit/2012-02/aukea-hauras-katumaton/
http://www.knowledgerush.com/kr/encyclopedia/Caricature

Kuplivaa mutta pahanmakuista

Sosiaalipsykologisesti valaiseva kuva siitä, miten talouskuplat syntyvät ja puhkeavat.
*
[Kielimafia kommentoi lukua II, lisäsi yhden kappaleen, täydensi ja lihavoi tärkeinä pitämiään - 1.10]
I
1
Mitä enemmän kommentoidaan, sitä vähäisempi on yksittäisen kommentin informaatioarvo, ja sitä vähemmän keskustelulla ylipäätään on mitään merkitystä.

Kiihtyvä pluralismi ajaa semantiikan peruuttamattomaan inflaatioon. Se on kuin yhä suureneva talouskupla, joka puhkeaa pelkkää tyhjyyttään [PS.].

Ideaalini on paluu takaisin tilaan, jossa kommentit joutuu jopa arvaamaan - toisin sanoen ajattelemaan itsenäisesti.

Älkää vain sanoko, että tämä on solipsismia - siis komaan hei - itsenäinen ajatteluko solipsismia - - ?

PS.
Tsekkasin youtubesta muutaman Robert Shillerin ja aion kohtapuoliin tutustua äskettäin käännettyyn 'Vaiston varassa: miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia'. Jospa oppisin samalla ymmärtämään [enkä vain vihaamaan] tätä pluralistista, aivan liian pluralistista kommentti-lässytysmaailmaamme, josta on tehty uusi kaupallisen tuotannon brändi.

Kommentoinnista on tullut uusi commons, josta kapitalismi tekee bisneksen. Ja me lähdemme mukaan siihen bisnekseen puhtain sydämin, älyllisin ja valistushenkisin motiivein.

Hahhahhaaa! Idiootit! Teidäthän myydään parhaiten tarjoavalle alta aikayksikön, eikä lopulta edes Keynesin setä voi pelastaa kommentointia muuttumasta sisällyksettömäksi roinaksi, jonka ainoa arvo on sen määrällisessä kasvussa - ei suinkaan sisällöissä.

Tämä kupla ei kuitenkaan välttämättä puhkea, koska me emme enää ymmärrä sitä - me vain jatkamme kommentoimista.
*
Kirjoitettu kommentiksi Sediksen blogiin - http://sedis.blogspot.com/2010/09/kommentoinnista.html

2
Väestönkasvu on ihmiskunnan tulevien sotien [kuten epäsuorasti aiempienkin] perimmäinen syy.

Sillä elintason kasvu Euroopan [USA:sta nyt puhumattakaan] tasolle ei voi koskea maapallon kaikkia - kohta 7 miljardia ihmistä ilman, että ekologia päätyy romahduksen partaalle ja esim. kaoottinen taistelu yhä vähenevästä makeasta vedestä [yhä lisääntyvälle väestölle] on väistämätön.

En näe mitään onnellista loppua tälle kehitykselle. En vaikka haluaisinkin jotenkin lieventää David Attenboroughin väestönkasvu-dokumentin jälkeistä pahaa oloani.

Ja miksi lopulta rakennellakaan utopioita pelkästään lyhyen tähtäimen hyvää oloa taatakseen? Nämä ongelmat kun ovat edessämme joka tapauksessa joka ainoa päivä ja yhä konkreettisemmin - - paitsi Chicagon koulukunnan matemaattis-monetaristisilla taloustieteilijöillä, joita pidän tällä hetkellä saatanan vallan konkreettisimpana ruumiillistumana maan päällä.
*
Tsekkaa Robert Shillerin [mitä ilmeisimmin tuleva nobelisti] kritiikkiä vallitsevaa talousteoriaa kohtaan. [Kirjoitin tämän kehotuksen myös ja ennenkaikkea itselleni, ja aion palata Shilleriin joskus myöhemmin blogissani].

Vaiston varassa: miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia, Gaudeamus, kääntänyt Timo Soukola. ISBN 978-952-495-113-5 Alkuperäisteos Animal Spirits: How Human Psychology Drives the Economy, and Why It Matters for Global Capitalism, George A. Akerlof ja Robert J. Shiller, Princeton University Press (2009).
*
Kirjoitettu kommentiksi Androgyynihullumiehen blogiin - http://savant.vuodatus.net/blog/2658813/en-tiennyt-etta-suomessa-julkaistaan-tallaista-osa-2/

II
Kirjoitan tämän osion joskus kokonaan uudelleen. Nyt se jäi turhan sekavaksi, koska yritin käsitellä tekstissä ainakin kolmea tavallaan eri kategoriaan kuuluvaa teemaa/tasoa samanaikaisesti ja saada ne kaiken lisäksi limittymään toisiinsa ikäänkuin toistensa edellytyksinä.
Kyseessä on liian vaikea urakka lähes yksinomaan Shiller-videoitten [ja yhden dokumentin] antaman inspiraation varassa kirjoitettuna. Enhän sitäpaitsi koskaan ole lukeneut taloustiedettä. Psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta perustiedot kyllä löytyy - ja hiukan enemmänkin.

1
On ironista, paradoksaalista ja jopa kauhistuttavaa, että sitä matemaattisesti arvioitujen/ennustettujen sijoitusteorioiden johdannaisillaan [riskitakuu] varmistamaa pakkomiellettä, jolla pörssi Wall Steetillä seurasi asunto-osakkeitten arvon nousua kuin yöperhonen kirkasta lamppua kärähtäen lopulta sen kuumuuteen kesällä 2008, kutsutaan vapaudeksi [rationaalisen ja itsekkään toiminnan ilmentymäksi], vaikka kyseessä oli perimmältään a) vaistonvarainen reaktio ja b) koneelle laadittu matemaattinen ohjelma [Chicagon taloustieteellisen koulukunnan ihmiskäsityksen mukaan ihminen on itsekäs ja rationaalinen kone].

Mutta missä kohtaa tätä prosessia löytyy vapaus, ja jos löytyy, niin eikö ketään tosiaankaan hämmästytä pahemman kerran, että se, mitä chicagolaiset kutsuvat vapaudeksi, onkin yhtä aikaa sekä matemaattisesti ehdollistetun koneen että vaistonvaraisen käyttäytymisen lopputulos?

Tai sanokaamme asia toisin päin. Chicagon matemaattiset monetaristi-rationalistit kirjoittavat deterministisiä mallejaan rationaalisesti itsekkäälle, siis harkitun valinnan vapauden omaavalle ihmiselle, mutta he eivät eliminoineet malleistaan erästä kohtalokasta osatekijää, joka murskaa nämä tarkoin mallinnetut teoriat [joissa poikkeamakin on muka ennustettu etukäteen] kerta toisensa jälkeen: ihmistä itseään.

Matematiikka sisällyttää ihmisen irrationaalisuuden itseensä salakavalasti ja tiedostamattaan [ks. luku 3]. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myöntää ihmisen ajoittainen irrationaalisuus valintojen suhteen. Vasta tämän jälkeen mahdollisten irrationaalisten valintojen ennakointi ja niiden seuraukset voidaan paremmin ymmärtää ja ottaa huomioon talouden säätelyssä.

Toistuvien taantumien tosiasiasta [jota ei ole kyetty selittämään eikä ennakoimaan] saatamme silti intuition vastaisesti [kontrafaktuaalisesti] päätellä, että rationaaliseen valintaan perustuvat teoriat ovat väärällä tai pikemminkin tuhoisalla tavalla oikeita.

Tahtomattaankin ne sisällyttävät itseensä vaistonvaraisen ['emotionaalisen'] determinismin, jonka ytimestä löytyy perimmäinen irrationaalisuus suhteessa kokonaisseurauksiin. - Mallien/ohjelmien on kuitenkin mahdotonta ennustaa itseensä sisältyvää itsetuhoisuutta, mikäli ne rakennetaan illuusiolle rationaalisesta valinnasta, jota soveltaen 'ylikuumenneet' sijoittajat oletetusti yhä? toimivat.

Tosin Bronto- eli Apatosauruksetkaan eivät kehittyneet eli erikoistuneet järkevällä tavalla suhteessa kokonaisseurauksiin [joita evoluutio 'itse' ei etukäteen voi nähdä, koska sillä ei ole päämäärää] vaan pelkästään suhteessa ympäröiviin ja vallitseviin olosuhteisiin [sosiaalidarwinismi on aina päämääriinsä [joita evoluutiolla ei siis ole] nähden fasistista irrationalismia].

Niinpä tuo erikoistuneitten kasvissyöjäliskojen valtti, iso koko, koitui lopulta niiden kohtaloksi ilmaston muuttuessa.

Jotain tämän kaltaista tapahtuu myös muuten niin sopeutuvalle ihmiselle, kun se erikoistuu rationaalisesti.

Talouskuplat ovat samanaikainen merkki sekä ihmisen vapaudesta että evoluution [ja ihmisen] perimmäisestä irrationaalisuudesta, jota edes rationaaliset monetaristi-ekonomistit eivät matemaattisesta nerokkuudestaan huolimatta osaa ennustaa - ei vaikka koko prosessin perusmotivaatio eskaloituisi suoraan heidän silmiensä edessä yhä kuumenevan talouskasvun muodossa.

Nämä monetaristit eivät kykene ennustamaan romahdusta, koska ovat sitoutuneet liikaa erikoistuneeseen - todellisuudesta irronneeseen ja siten omaa virtuaali-elämäänsä elävään - mallintavaan raha-rationaalisuuteensa - matemaattiseen kalkylointiin, eikä matematiikan hybrinen täydellisyys tunne selittämättömiä romahduksia vaan enintään ennakoituja ja palautuvia poikkeuksia. - - Markkinat muka säätelevät itse itseään automaattisilla feedback-mekanismeillaan, joskin mm. johdannaiset eli riskitakuut helpottavat tätä säätelyä, mutta kas kummaa - nekin pettivät 2008 romahduksessa totaalisti!

Eiväthän matematiikan aksioomatkaan perustu muuhun kuin seurauksiin/hyötyihin, jotka johdetaan pragmaattisesti hypoteettisista aksioomeista. Niissä ei ole kyse absoluttisista ja ristiriidattomista periaatteista suhteessa todellisuuteen.

Miten voisimmekaan ennustaa empiirisen maailman tilaa ja muutoksia ehdottomalla varmuudella, jos laskelmamme perustuvat hyödyllisiksi olettamiimme lyhyen tähtäimen seurauksiin. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ole, koska Empiria ei mahdu kaavaan [Kant sanoisi että olio sinänsä [maailma totaliteettina] jää meille sekä empiirisesti että kognitiivisesti tuntemattomaksi].

Todellisuus/evoluutio ei tunne hyötyä vaan geneettisen informaation kopioitumispakon eli päämäärättömän kloonautumisen, joka ei sisällä mitään harkintaa vaan vaistonvaraisen käytöksen ja vietinomaisen paineen. Hyöty on siten metafyysinen oletus ja sellaisenaan virhe.

Koko Chicagon kopla/kupla edustaa evolutiivisesti perinteistä mutta eksistentiaalisesti jälkeen jäänyttä dinosaurus-populaatiota. Yalen keynesiläinen Robert Shiller sen sijaan on merkki innovatiivisesta mutaatiosta Chicagon taloustiede-dinosauruksiin verrattuna [toki löytyy muitakin Keynes-nimisen esimutantti-ekonimistin jälkeläisiä: Krugman ja Stiglitz].

2
Kertauksenomaisesti todettuna kupla syntyy nimenomaan ihmisen vapaudesta valita itsekkäästi ja rationaalisesti. Chicagon poikien mukaan sen ei pitäisi puhjeta lainkaan vaan olla osoitus talouden erinomaisesta aktiivisuudesta, suorastaan loistavasta tilasta.

Totuus tässä asiassa kuitenkin on, että ihminen kiihottuu ja addiktoituu pelatessaan pelejä, joissa voi voittaa koko ajan lisää. Tämä kiihottuneisuus ylittää pelkän rationaalisen [riskien täydelliseen minimoimiseen pyrkivän] ajattelun ja laukaisee kontrolloimattomasti [kyseessä on paitsi yksilöllinen myös ryhmäkäyttäytymisen aiheuttama paine; vrt. muoti/trendi] itsesäilytyksellisen evoluutiovaiston joka [myös] ihmisessä ilmenee tunnustetuksi tulemisen tarpeena ja siten yhä korkeamman satuksen saavuttamisena.

Noidankehä, joka syntyy yksilöllisen kiihottumisen ja massahysterian vuorovaikutuksesta, päättyy aikanaan - kurjasti.

Minulle on käsittämätöntä, mikseivät Chicagon pojat ja tytöt nähneet, mitä oli tulossa, kun taas Robert Shillerille asia oli rationaalisestikin näkyvillä - olkoonkin, että hän [kuten hänen oppi-isänsä John Maynard Keynes'kään] ei pysty määrittelemään matemaattisesti sitä, mistä tässä vaistonvaraisessa [ja kontrolloimattomassa] ihmismielen vaikutuksessa oikein on kysymys [vertaan sitä seksuaaliseen haluun tai amfetamiini-stimulanssiin].

Vaistoista ja vieteistä [hysteeristen fantasioiden ja uskomusten muodossa] tässä taatusti on silti kyse - ei mistään kuvankaltaisesta häkkyrä-mallinnuksesta, joka jää aina pelkästään symboliseksi ja toimii täydellisesti vain valmiissa tietokoneohjelmassa - muttei reaalitodellisuuden kriisissä.

Kehottaisin Chicagon sofisteja lukemaan Dostojevskin Kirjoituksia kellarista ensimmäisen luvun. Siinä Kellariloukon mies sanoo mekaanista determinismiä vastaan [lopulta ihmismielen kaikkea matemaattista vakiointia vastaan], että ennemmin hän tekee väärin [vastoin lakia ja jopa moraalia] kuin suostuu pianonkoskettimeksi.

On kuitenkin jälleen kerran ironista, paradoksaalista ja jopa pahaenteistä, että aina kun pyrimme valitsemaan vapaasti, ajaudumme lopulta irrationalismiin - olipa tuo irrationalismi sitten kellarimiehen [esi-raskolnikovin] harkittua järjenvastaisuutta [irtisanoutumista/kieltäytymistä tekoja ennalta määräävästä (etukäteen tai jälkikäteen - sama tuo) rationaalisuudesta] tai Wall Street-spekulantin kilpailevaa, positiivista rationaalisuutta.

Deterministiseen irrationaalisuuteen on kaksi toisiaan täydentävää syytä: 1) evoluution perimmäinen päämäärättömyys ja siten ennakoimattomuus [mikä kuitenkin on juuri vapauden ja luovuuden fataali edellytys] 2) tietoisen eli dialektisen ajattelun kehämäisyys eli/tai kielen itseensä viittaavuuden tosiasia [Russellin paradoksi], jota/mitä emme pysty ratkaisemaan rationaalisesti kuin metatason/-tyyppien regressiolla [kyseessä ei ole aito ratkaisu vaan keinotekoinen hallintayritys - looginen 'hätäratkaisu'] tai psykologisella tasolla/emotionaalisesti sekoittamalla päämme joko huumeilla tai uskonnolla.

Olemme tuomittuja elämään [läpinäkyvässä] lasipullossa ['läpinäkyvän' kielen sisällä] niinkuin se Wittgensteinin kuuluisa kärpänen tai Hobbesin lintu, joka on eksynyt savupiipun kautta sisälle taloon eikä enää löydä ulos.

Paratiisin portit on lyöty takanamme kiinni ikuisiksi ajoiksi, mutta samalla kun vapauduimme vaistonvaraisuuden paratiisinomaisesta ja deterministisestä mykkyydestä päädyimme kielen ja järjen vankilaan.

Yritämme epätoivoisella matkallamme syntymästä kuolemaan saavuttaa oman onnemme ja karttaa vääriä profeettoja. Älkäämme siis uskoko ainakaan Chicagon yliopiston kansantaloustieteen tutkijoita, jotka ovat kaikkein kyynisimmän ja sisällyksettömimmän positivismin perillisiä [se on reifikoitunein ihmiskäsitys ever].

Yalen ajatushautomossa vaikuttava taloustieteen huippuinsinööri Robert Shiller on kuluneitten kymmenen vuoden aikana osoittanut olevansa autenttisempi ja profeetallisempi visionääri kuin nämä todellisuudesta vieraantuneet, chicagolaiset dogmaatikot, joista oli tullut Delfoin oraakkeliin verrattavia tietäjiä viime vuosien aikana. No - eivätpä ole sitä enää - - .

Shiller, toisin kuin Chicagon sammakkomiehet, ei nimittäin kiellä sitä, mitä hän ei täysin ymmärrä ja mitä ei koskaan voi lopullisesti redusoida matematiikkaan/-ksi: - ihmisen tunteita.

3
Chicagon sofisti-rationalistit ajattelevat ihmisen olevan ohjelmoitu kone, mutta heti kun emootiot [halu, tahto] kalkyloidaan, puhutaan symboleista - ei tunteista, ja tämä on rationaalisen ajattelun dilemma: mitä paremmin se pystyy määrittelemään psykologisen ilmiön/tilan, sitä vähemmän/heikommin se ilmaisee/tavoittaa tuossa ilmiössä vaikuttavan tai siihen sisältyvä mielen semantiikkaa, mikä tarkoittaa, että deskriptiivinen rationalismi [jonka äärimuoto on formaalilogiikka ja viimein matematiikka] kadottaa kohteen, jota se on yrittänyt selittää ja ymmärtää.
*
Taloustieteilijät [etenkin Milton Friedman ja kump.] yrittävät matemaattisis-monetarististilla hintakehityskaavoillaan simuloida sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu.

Ironista kyllä he onnistuivat tässä projektissaan enemmän kuin täydellisesti vuonna 2008, koska teoria toteutti siihen implikoituneen väistämättömän, emotionaalisten odotusten kontrolloimattomasta eskaloitumisesta seuranneen talousromahduksen juuri siksi, ettei se ottanut konkreettisesti huomioon ihmisten emotionaalisia odotuksia [ja niiden kontrafaktuaalisia seurauksia] vaan mallinsi ne riskianalyyseissaan kaavoihinsa kuin olisivat maalanneet esteettistä silmää miellyttävää taulua.

Toisin sanoen kuplan puhkeaminen oli seurausta onnistuneesta simulaatiosta - tosin vain siihen asti, kunnes simuloitu ohjelma olisi joutunut kaatamaan itse itsensä. Mutta siihen se ei kyennyt, vaikka tuo romahdus sen logiikkaan ei-intentoituna seurauksena implikoituikin.

Ehkä on niin, ettei edes satavarma tietokonemallinnus pysty ennustamaan omaa itsetuhoisuuttaan ja itsetuhoaan. Eihän ihminenkään kykene kuvittelemaan omaa kuolemaansa, vaikka kuolema nimenomaan seuraa siitä, että ihminen on ensin syntynyt elämään. Tämä huomautus ei kuitenkaan tee tietokoneesta yhtään sen inhimillisempää kuin, mitä se on. - Paitsi ehkä Chicagon noidille.

4
http://www.youtube.com/watch?v=-jRdONOcHns&feature=related
Shiller: Crisis May Run for `Years and Years' P1
http://www.youtube.com/watch?v=5nRj1sNS0Iw&feature=related
Shiller: Crisis May Run for `Years and Years' P2
http://www.youtube.com/watch?v=hWz6txuiwGI&feature=related
Shiller: Crisis May Run for `Years and Years' P3

http://www.youtube.com/watch?v=nrSsNXLWVig&feature=related
Robert Shiller: 'More tough times ahead for the US'

http://www.youtube.com/watch?v=NwhUN42BGE8&feature=related
Robert Shiller talks to Charlie Rose about inequality

http://www.youtube.com/watch?v=ZQ3-PRx2q6E
Robert Shiller on double-dip recession in USA - "too big to fail" bank zombies + bubble contagion

http://online.wsj.com/video/the-big-interview-with-robert-shiller/228DD2D8-A65D-466A-AECF-5C95AA88533F.html?mod=googlewsj
The Big Interview with Robert Shiller

http://www.youtube.com/watch?v=kq0PtOiO1vs
Robert Schiller On Income Inequality
*
http://www.kampusdata.fi/kirjatuotteet/kirjat/yhteiskuntatieteet/taloustieteet/akerlof-george-a.-ym.-vaiston-varassa-miten-ohmismieli-ohjaa-maailmanlaajuista-kapitalismia.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Shiller
http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Shiller
http://www.amazon.com/Animal-Spirits-Psychology-Economy-Capitalism/dp/0691142335
http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Maynard_Keynes
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Maynard_Keynes
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Krugman
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joseph_Stiglitz
http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicagon_koulukunta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_paradoksi
http://en.wikipedia.org/wiki/Economic_bubble
http://www.joesinvestoblog.com/?tag=humor

Kukkahattusedät, populismi ja kunniallinen politiikka

1
Koska en Bartlebyn hengessä (I would prefer not to) halua osallistua liika-viisaitten ja yli-oppineiden kukkahattusetien (tai -tätien) 'minä-tiedän-paremmin-koska-minulla-on-enemmän-faktoja-peliin' tein alkuperäisestä kommenttiluonnoksestani päreen - vain tähän blogiin.
*
Blogistanin Kingi, immor(t)aliteettioikeuksien yksinäinen sheriffi, Jukka Matrix Kemppinen kirjoitti 13.5 mm.:

'Kuvassa (vas.) Eero Heinäluoma. Mutokuva on hyvin taiteellinen, koska se näyttää kohteen aineksen ja ulottuvuuden (kuva täyttää lievää kohtuullisemman herjauksen tuntomerkit/rr).

Myös Erkki Tuomioja ilmoitti eduskunnassa, että Suomen pitäisi luistaa maksamasta osuutta Kreikan apupaketista, koska muut euromaat sen sitten maksavat. Sitä hän ei näy maininneen, mitä siinä välissä tapahtuisi.

Tuomioja on kunniallinen mies, kuten Marcus Antonius sanoi Brutuksesta Shakespearen mukaan. Siten on pidettävä varmana, ettei hän tuon mielipiteen esittäessään ajattele, miten imelältä tuntuu seuraavissa vaaleissa korostaa, että me vastustimme veronmaksajien varojen haaskamista, vastustimme EU:n sisäistä kehitysapua ja vastustimme väkivaltaisuuksien leviämisen estämistä. Ehkä hän voisi kuitenkin nyt, tuon lausunnon jälkeen, poistaa Sadankomitean merkin varustuksestaan, koska vuosikymmeniä rummutettuja aatteita ei ole enää olemassa.

Mielessäni on siis joukko äänestyksiä ja politiikkaa, vaikka kysymys ei ole minun kakunpalastani.'
*
Jos olisi kysymys Kemppisen omasta kakkupalasta hän tuskin kirjoittaisi siitä ainuttakaan sellaista riviä, jota ei voitaisi oikeudessa tulkita vähintään kolmella eri tavalla. - Ja kun oppii kirjoittamaan moniselitteisesti ('laillisesti'), saattaa viimein jopa itsekin luulla puhuvansa totta.

Nähtävästi Kemppinen on raffinoidusti resignoituneessa, waltarilais-karvajalkaisessa porvaridemari-elitismissään halunnut jälleen kerran todellisuutta inhoten unohtaa, että politiikka todella perimmältään on - jos ei täysin likaista niin ainakin sellaista peliä, jossa toimitaan strategisesti tiettyyn suuntaan, mikä merkitsee, että kompromissien käytölle tai kompromisseista kieltäytymiselle ei ole olemassa ennakkosääntöä.

Joten miksi Eero Heinäluoman (olipa hän sitten miten tyhmä tavis tahansa) tai Erkki Tuomiojan (olipa hän sitten miten kunniallinen, oppinut ja fiksu tahansa) pitäisi mennä hallituksen puolelle asiassa, joka paitsi ihan oikeasti 'haisee' mutta jonka vastustamista voi myös käyttää pragmaattisesti hyödykseen jälkeenpäin? Miksi antaa tilaisuuden tullen tuumaakaan periksi, jos kerran on tosissaan ryhdytty politiikkaa tekemään?

Sillä eiväthän poliittiset valinnat ole faktisesti (kuten fysiikassa) tai edes normatiivisesti (kuten laissa) oikeutettavissa, koska politiikka on taistelua vallasta, eikä vallassa ole perimmältään kyse tosiasioista konsensuksen merkityksessä (kuten Habermas väittää) vaan aluperin jumalalliseksi ilmoitukseksi korotetusta suvereenin päätöksestä (eli transsendoidusta egoismista; vrt. Carl Schmitt).

Tämä aporia tekee politiikasta tietysti vain entistä mahdottomamman lajin. Sopii kysyä, että vaikkeivät voittajat uskokaan sattumaan, niin kuka koskaan voisi täysin vilpittömästi uskoa heidän olevan (faktisesti/normatiivisesti) oikeassa juuri sen takia, että he voittivat?

Perusteluiksi oikeassaolemiselle jää siten 'vain' oma usko eli vakaumus. Niin hyvässä kuin pahassa.

Monineuvo-Kemppiselle (mutta emme nykyiselle oikeistohallitukselle) suomme kuitenkin privilegion tässäkin asiassa: olkoon sen nimi bona fide. - - Ja koska hyvässä uskossa elävän on mahdoton intentoida täyttä valhetta, ei häntä voi myöskään tuomita kovimman kautta. - Toistan, että edellinen pätee vain ennustaja-Kemppiseen, ei hallitukseen ja etenkin ajopuu-Kataiseen, jolla on pasmat sekaisin. Kemppiselle suodaan erioikeus monetarismia puolustavaan mielipiteeseen, mutta Katainen lähetetään London School of Economicsiin jatkokursseille.

2
Erkki Tuomioja kirjoitti blogissaan seuraavana päivänä, että mikäli demarit olisivat olleet hallituksessa, ja päätös olisi ollut heistä kiinni, puolue olisi äänestänyt Kreikan lainan puolesta joskin vaatien paljon selkeämpää päätöstä ehdoista:

'Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja (sd) olisi äänestänyt Kreikan lainan puolesta, jos hänen puolueensa olisi ollut hallituksessa. Tuomioja kertoo kannastaan blogissaan.

Hän kertoo, että sosiaalidemokraattien päätös äänestää eduskunnassa Kreikan tukipakettia vastaan on herättänyt tavallista raivokkaampia reaktioita. "Myös mediassa on kompattu kokoomuksen ja Kataisen kovasanaista sosdem-kritiikkiä vastuuttomuudesta, populismista ja ties mistä. Pohjavireenä on ollut väite, että jos Sdp olisi hallituksessa, tai jos esityksen läpimeno muutoin olisi todella ollut meistä kiinni, niin olisimme äänestäneet paketin puolesta", hän kirjoittaa.

Hän vastaa asiaan.

"Näin varmaan suurella todennäköisyydellä olisi ollutkin."

Hän pohtii myös vaihtoehtoja.

"Mutta tuossa tilanteessa olisi myös ollut mahdollista jo hallituksessa tai todellisissa neuvotteluissa saada hyväksyttyä joitain sellaisia lisiä, joilla suomalaisrahoittajiakin olisi sitoutettu vastuuseen."

Olisiko näillä enempää kuin marginaalinen merkitys on vaikea sanoa, hän kirjoittaa.

"Parhaimmassa tapauksessa olisi, huonoimmassa ne olisivat jääneet vain näennäisiksi eleiksi. Näinhän ministeri Katainen kuvasi Saksassa pankkien hallitukselle antamia lupauksia, joiden epämääräisyys oli vaikuttamassa siihen, etteivät sosialidemokraatit Saksassakaan äänestäneet Kreikan tukipaketin puolesta."

Todellinen vaihtoehto Kreikan kriisin hoitamiseen olisi hänen mielestään ollut Kreikan laskeminen hallittuun velkasaneeraukseen, mutta siihen Euroopan johtajilla ollut valmiutta eikä uskallusta.

Koko Sdp:n ryhmä äänesti eduskunnassa Kreikan lainaa vastaan myöhään keskiviikkona. Yli kymmenen ryhmän jäsentä olisi halunnut äänestää tyhjää, mutta se ei ollut mahdollista.

Koko oppositio äänesti lainaa vastaan.'
*
Tuomiojan laskelmointi on oikeaa politiikkaa. Pitää iskeä silloin, kun on (ehkä ainoa) mahdollisuus. Ja lujaa! Kuten mainittu Brutus teki. Sillä Caesarin oli pakko kuolla. Häntä ei yksi 'kunniallinen' Brutus olisi voinut pelastaa.

Jos politiikassa ei muka voi/saa yhtään laskelmoida ja sopivasti populisoida, niin mitä siitä sitten tämän vähennyksen jälkeen jää jäljelle? Vastaus: Kukkahattusetien puolue (KSP) pääministerinään B. Messerwisser. Siinä puolueessa puhutaan vain totta - veitsenterävästi.

PS.
Kemppinen kirjoitti kommentissaan tarkoittaneensa väkivaltaviittauksellaan lähinnä Balkanin kansojen tapaa ratkoa ongelmiaan esim. 15 vuotta sitten (Bosnian sota) sekä Kreikan levotonta historiaa ja etenkin sen sisällissotaa 1946-49, jolloin vallankaappausta yrittäneet kommunistit kukistettiin Iso-Britannian/USA:n tuella ja Kreikka liitettiin Natoon.

En taida olla täysin valmis ymmärtämään K:n intentiota. Ihanko oikein pasifistisen humanismin ja yhteiskuntarauhan nimissä K. liikkuu mielipiteineen puolustamassa satojen miljardien riskilainoja? - Okei. Parempi siis, että kansa(t) pannaan kyykkyyn demokraattisesti ja lakiin vedoten kuin annetaan sille/niille mahdollisuus aitoon vastarintaan?

Nyt ei puutu enää kuin väite, että avoimesta vastarinnasta syntyneen anarkian voittavat joka tapauksessa ne, joilla on raha sekä armeija takanaan (siis oikeisto), eli on kaikin puolin siistimpää kyykyttää rahalla kuin raakuudella.

Vallitseva yhteiskunnallinen status quo ostetaan siten rahalla, mikä merkitsee - jos ei poikkeustilaa niin ainakin eräänlaisen pääoma-parlamentarismin toteutumista (Alain Badiou'n termi; - vrt. Giorgio Agamben'in käsitys poikkeustilasta).
***
Afterthought

Aiheeseen liittyen kannattaa kuitenkin palauttaa mieliin Camus'n ja Sartren 1940-luvun lopulla käymä paradigmaattinen riita ideologisen valinnan ja ylipäätään politiikan tekemisen luonteesta sekä heidän suhtautumisestaan väkivaltaan ja kuolemanrangaistukseen.

Osittain ristiriidassa edellä kirjoittamani kanssa arvostan nimittäin edelleenkin Camus'n maltillista ja rauhanomaista stoalaisuutta enemmän kuin Sartren poukkoilevaa ja poliittisesti ajoittain melkoisen naivia (joskin myös perusteltua) marxismia.

Hmm x 2

...joku voisi nyt mutkat suoriksi vetäen väittää, että näin ollen minä taidan, mitä poliittiseen analyysiin tulee, sittenkin arvostaa myös enemmän Giorgio Agamben'in benjaminilaista, passiivista pessimismiä (messiaanisen, 'jumalallisen väkivallan =tuomion' odotus) kuin Slavoj Zizek'in aktiivista paavalilaista vallankumouksellisuutta (uutta optimismia vanhassa pessimismissä: Pyhä Henki = uskovien yhteisö = Puolue!) tässä ja nyt.

Kyseiseen hypoteettiseen väitteeseen minulla ei toistaiseksi ole mitään kommentoitavaa. Come what may and let be if possible. Mutta palaan asiaan. Varmasti.
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/05/vahinko-etta-han-on-roisto.html
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tuomioja+olisi+%C3%A4%C3%A4nest%C3%A4nyt+hallituksessa+Kreikan+lainan+puolesta/1135256833136
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kukkahattut%C3%A4ti
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/63714-rehn-hyokkaa-populisteja-vastaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Bartleby,_the_Scrivener