Aikamme donatolaiset ja heidän vastustajansa

Läntisen kristillisen kirkon merkittävin [niin ‘hyvässä kuin pahassa’] kirkkoisä, Pyhä Augustinus, väittelemässä donatolaisten kanssa.

.

I

Kun 300-luvun alkupuolella donatolaista liikettä voi luonnehtia marttyyrien kirkoksi, joka sai elinvoimansa kristityksi tunnustautumisen hengenvaarasta, se myöhemmässä vaiheessaan ja välittömän hengenvaaran väistyttyä alkoi korostaa pysyvää 'vainoa sanan tähden’. Kristillinen yhteisö paikallistettiin ja identifioitiin Israelin kansaksi, jonka tuli aina elää ympäröivien kansojen epäjumalanpalveluksen keskellä. Kun katolisen sisarkirkon painostus alkoi tuntua yhä voimakkaampana, donatolaiset rinnastivat usein tilanteensa makkabilaisaikojen vainottuhin juutalaisiin. Samalla tavoin kuin hurskaita makkabilaismarttyyreja olivat vainonneet heidän juutalaiset heimoveljensä, ilmiantoi ja ahdisteli ‘väärä luopiokirkko’ nyt heitä valtiovallan siunauksella. Donatolaisten ajatus synnistä korosti luopumuksen vaaraa. Lisäksi syntiä pidettiin konkreettisesti tarttuvana saastutuksena, minkä vuoksi sakraalitilanteissa syntyvä yhteys oli erityisen kartettava. Ehtoolliselle ei voinut osallistua, jos sille osallistui myös väärän kirkon epäpuhtaita jäseniä. Donatolaiset lainailivat usein väkeviä kuvia Vanhan testamentin maailmasta. Niinpä väärän kirkon epäjumalanpalvelus oli kultillista haureutta ja jumalanpilkkaa, johon osallistuminen olisi pahempaa kuin maallisen tavaran, viran tai edes oman hengen menetys.

*

Sitaatti Timo Nisula: Augustinus, s. 157-158

II

1

Ovatko kaikkein nationalistisimmat perussuomalaiset ja höyrypäisimmät nuorkokoomuslaiset aikamme Suomen poliittisia ‘donatolaisia’? Mutta eikö myös 1900-luvun työväenliike ilmentänyt alunperin ja ainakin äärilaidallaan aivan samaa dogmaattisen oikeaoppisuuden ja ‘vääräuskoisten’ poissulkemisen paatosta kuin, mitä edellä mainituista vähintäänkin piilorasismiin kallellaan olevista suuntauksista löytyy nyt ja löytyi jo 1920- ja 30-luvuilla? Entä onko Suomen ‘hallitseva’ [mutta valtaansa menettävä] valtiokirkko tai Suomen poliittinen [‘oikeistodemokraattinen’] konsensus ja korrektius sitten vapaa hegemonisista pyrkimyksistä? Eikö asia ole pikemminkin päinvastoin, joskin ideologisesti mystifioivalla tavalla, jolloin [muka] ’suvaitsevan enemmistön’ on lähes itsepetoksellisen helppoa mustamaalata vastustajia oivaltamatta käyttäytyvänsä psykologisesti samanlaisen motivaation pohjalta kuin tiukkapipoisimmat ‘donatolaiset/vääräuskoiset’. Kyseenalaisen laaja arvokonsensus heijasteleekin usein paitsi kyvyttömyyttä kritiikkiin myös kritiikin tukahtumista muodollis-julkisesti [vaan ei sisällöllis-henkilökohtaisesti] yksimielisessä tilanteessa sekä tästä seuraten porvarillisen duunari-keskiluokan ‘sisäistettyä herruutta’, joka ei kykene herruutensa legitimiteettiä kyseenalaistamaan tai edes tiedostamaan. 
.
2
Katolisen kirkon ja donatolaisliikke[id]en välinen kiista jää tietysti myös näistä lähtökohdista tarkastellen ratkaisemattomaksi, sillä onhan mikä tahansa avoin liberalistinenkin kritiikki väistämättä jotenkin poissulkevaa eikä suinkaan suvaitsevaa ‘kaikki käy-hörhöilyä’, kun taas ajopuumainen kritiikittömyys ajautuu yleensä hegemonisen [uskonnollis-ideologisen tai byrokraattis-anonyymin] vallan alla kyyristeleväksi konformismiksi [ja tämä pätee myös donatolaisuuden sisäisen itsekritiikin mahdollisuuteen~mahdottomuuteen] ilmentäen sekä tasapäistä keskinkertaisuutta että hegemonian taakse piiloutuvaa pelkuruutta, jota antiikin [puhdasoppisen elitistisestä, uhmakkaasta ja ajoittain väkivaltaisesta] donatolaisliikkeestä kuitenkin löytyi selvästi vähemmän kuin katolisesta hegemoniasta/’konsensuksesta’, joka ehkä liian helposti pystyi vetoamaan ja turvautumaan keisariin [mitä mahdollisuutta Augustinus lähes reaalipoliittisella kyynisyydellä käytti hyväkseen, olkoonkin, että hän sittemmin (politiikan petollisuuden karvaasti kokeneena) tekee selvän eron Jumalan valtion ja maallisen vallan välille].

.

3

Mitä omaan kantaani suhteessa donatolaisiin tulee, olen edellisestä arviosta huolimatta Augustinuksen katolisilla linjoilla sekä kirkkopoliittisesti [niin 'hyvässä kuin pahassa'] että pelkästään hänen ns. varhaisen ja keskikautensa monergistis-soteriologisten linjausten vuoksi. Sen sijaan myöhäisen Augustinuksen predestinaatio-opin ja eräät seksuaalikielteisimmät heitot voi siirtää loogisesti ja psykologisesti absurdeina mappi Ö:n kaikessa hiljaisuudessa joskaan ei ilman pohdintaa, sillä Aku on negatiivisimmillaankin erinomaisen heuristinen case psykologisesti. Sitä paitsi häneltä löytyy hetkittäisestä seksin demonisoimisesta huolimatta pääosin varsin järkeviä käsityksiä avioliitosta sekä ylipäätään miehen ja naisen välisestä suhteesta.

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Donatolaisuus

http://en.wikipedia.org/wiki/Donatism

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510319171

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2009-03-26/hoyryjyran_alle_jaanyt

http://sley.fi/node/6846

http://en.wikipedia.org/wiki/Augustine_of_Hippo

http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustinus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Predestinaatio

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa

Kuvassa Herostratoksen pelkästään kuuluisuutta saadakseen polttaman muinaisen Artemiin temppelin raunioita Efesoksessa.




Unohtakaa Herostratos, unohtakaa Adam Lanza, lopettakaa hysteerinen keskustelu, joka ruokkii pelkästään omaa perverssiä uteliaisuuttanne, omia väkivaltaisia fantasia-kuvitelmianne ja etenkin media-kapitalismin loputonta lööppi-kampanjointia. Ajatelkaa tätä asiaa [Newtownin koulusurmat], mutta älkää keskustelko siitä muiden kuin läheisten ihmisten kanssa. Typeryys ja rasismi vain tiivistyy ja voimistuu, kun suuret massat alkavat ‘vaihtaa mielipiteitä’ keskenään. Demokraattinen sananvapaus ei tarkoita jatkuvaa julkista hölöttämistä ja leimasimen käyttöä vaan vakavaa harkintaa ja tarpeen tullen vaikenemista, jotta voisimme toimia päättäväisesti ja oikein.
*
Herostratus and Cultural Rot
.
Sorrowfully, we can not forget Herostratus.

History remembers Herostratus because he destroyed one of the seven wonders of the world. In 356 BC, Herostratus set fire to the Temple of Artemis at Ephesus, burning it to the ground. He did this for one reason, to be remembered.

Shocked by his act and determined to prevent others from following his example, officials executed Herostratus and banned the utterance of his name. The Ephesian elite tried to scrub the name of Herostratus from history – as if he never existed.

It is hard to fault them. Today we react in a similar way when someone disrupts a sporting event by running on the field or some such idiocy. The television cameras cut away, refusing to give the attention the disrupter sought. But if you are at the game, something entirely different happens – the crowd cheers the selfish attention whore.

It is a long way from a Herostratus to a Kardashian, or, well, pretty much anything on MTV. Yet with any case of someone willing to seek fame at any cost, it seems like good policy to refuse them their gratification. Whether they are destroying a world wonder, or an institution, or a culture, or even a single family, anyone who is willing to burn down something else in exchange for fame is contemptible.

But this really does not address the problem. On “reality” shows, from Tila Tequila to the Jersey Shore, from Wife Swap to the Bachelor, the problem is that there is a willing audience.

Herostratus may have been a pioneer, but he was a symptom, not the disease. Today, the disease has spread, infecting the whole cultural body. One may be able to imagine potential cures, but I can not imagine a recovery to health.
*
http://yawper.org/2012/01/17/174/
http://en.wikipedia.org/wiki/Temple_of_Artemis
http://en.wikipedia.org/wiki/Herostratus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herostratos
http://fi.wikipedia.org/wiki/Artemiin_temppeli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Newtownin_kouluammuskelu

Kommentti 2

Kirjoitettu kommentiksi edellisen päreeni Kommentti kommentteihin.

1

Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään, koska en ollut kommunisti. Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistyksessä. Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään, koska en ollut juutalainen. Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään, joka olisi puhunut puolestani.

Martin Niemöller

Kiitos tekno-kekkolle Niemöller-maininnasta.
*
[Kieli-mafia tarkensi sanamuotoja luvun 2 lopussa; lihavoitu kappale - klo 13.15].

2

Tekno-kekko ja ensimmäinen anonyymi ajattelevat näköjään samalla tavoin kuin minäkin. 

Ironmistress sen sijaan haluaa kai tehdä sananvapaudesta automaatin, joka yksistään takaa oikeudenmukaiset tuomiot. Rajoittamaton sananvapaus on kuitenkin 'darwinistinen' oikeus, jolla ei edes voi olla lopullisen ratkaisevaa merkitystä harkitun oikeudenmukaisen tuomion tekemisessä, koska sääntelemätön sananvapaus vääjäämättä kumoaa kaikki muut oikeudet ja siten lopulta myös itsensä, jos sille ei ole asetettu mitään vähintään tasavertaista oikeudellista vastapainoa eli sääntelevää kriteeriä.

Sananvapautta ei kaikille tasavertaisena oikeutena voisi näin ollen edes olla olemassa ilman uskonnon, kokoontumisen ja yhdistymisen vapautta.

Sananvapauden monopolin varaan ei voi perustaa ja rakentaa oikeudenmukaista oikeusjärjestelmää. Sitäpaitsi oikeusistuinten legitimiteetin ilmaus ja 'varmistus' ei ole ikäänkuin teknisen vempainen kalibrointia, kuten IM, jolle ihmiset ovat ohjelmoituja koneita ja/tai vaisto-eläimiä, olettaa. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan tietylaisen oikeustajun toteutumista ja juuri näin tapahtui Halla-ahon tapauksessa. Ja kun tämä Halla-aho nyt syyttää Korkeinta oikeutta harvainvallasta, sormi kääntyykin bumerangina osoittamaan hänen omaa 'sananvapauden' nimissä[?] kampanjoivaa maailmankatsomustaan arvovapauden [moniarvoisuuden] rajoittamisen puolesta kuin Korkeimman oikeuden jäsenten sympatioita tai antipatioita.

IM:n asennetta voisi verrata Sammalkielen 'hypoteettiseen' ja hiukan merkilliseen kysymykseen: miksei kuka tahansa voisi ryhtyä Mikael Kolhaasin tavoin rikokseen [ja aiheuttaa sisällissodan] oikeudenmukaisuuteen vedoten? - On esitettävä välittömästi jatkokysymys: kenellä tai millaisella instituutiolla on tällaisessa tilanteessa legitimiteetti tuomita näistä 'oikeudenmukaisista' rikoksista, jos ne nyt ylipäätään ovat rikoksia? Vai tuomitseeko vallankumouksellinen 'kenttäoikeus' silloin pikemminkin ne, jotka eivät noihin rikoksiin halunneet ryhtyä? Muun muassa zizekiläinen desisionismi/voluntarismi johtaa juuri tällaiseen ratkaisuun. Päitä putoaa oikeudenmukaisuuden nimissä niin että pätkähti. Tätäkö Sammalkieli haluaa? Ehkä jopa oman päänsä putoamista? Se vaatii kieltämättä sankarillista uhrimieltä. Toivotan [satiirisesti] hyvää menestystä yritykselle jatkaa Che Guevaran perinnettä.

Edes vähäisessä määrin universaalin järjen periaatteita noudattava oikeusjärjestelmä ei kuitenkaan voi olla mikään tuosta vain kasattu jakobiininen kaulankatkaisu-automaatti [fasistinen tai kommunistinen - sama se] vaan jopa vuosituhantisen kehityksen ja perinteen muokkaama instituutio [vrt. englantilainen common law]. Se saa perustavan legitimiteettinsä tästä pitkästä traditiosta kulloinkin vallitsevassa akuutissa poliittisessa tilanteessa.

Erimielisyyksiltä oikeustajun suhteen on näin ollen mahdoton välttyä, mutta koska kiistat pystytään käsittelemään ja hallitsemaan vain menettelytavoiltaan yleisessä ja yhtenäisessä oikeudessa, voi sananvapaudellakin olla aitoa merkitystä vain tuomioistuimen poliittisen riippumattomuuden mahdollistavassa demokraattisessa järjestelmässä.

Oikeistokonservatismissa sananvapaus sen sijaan jää muodolliseksi ja ohjailluksi. Vai haluaako joku, että Suomesta tulee Putinin Venäjän kaltainen nationalistis-konservatiivinen pseudodemokratia, jossa vain tietyillä arvoilla on monopoli, ja jossa sananvapaudella on siten vain kaksi huonoa vaihtoehtoa: olla joko virallisiin arvoihin sidottu marionetti tai noita arvoja väistämättä rikkova rikollinen, joka saa pelätä henkensä puolesta? 

Miten ihmeessä siis kukaan about järjissään oleva ihminen voi vakavissaan väittää, että Halla-ahon saama tuomio on verrattavissa venäläisten tosinajattelijoiden tuomioihin, elivätpä nämä toisinajattelijat sitten muinaisessa kommunismissa tai Putinin Venäjällä? Sellainen ajatuskäännös vaatii näköjään aivan erityistä matemaattista kykyä, joka ainakin minulta puuttuu.

Välttääkseen sekä 'venäläisen ratkaisun' että tuomioistuinten 'demokraattisen harvainvallan' oikeistokonservatiivit päätyväkin herkästi olettamaan, että kirjaimellinen [~ narsistinen] sananvapaus, joka populistisesti samaistetaan yleiseen mielipiteeseen[?], on validi mittari, joka kertoo sen, minkälaisia oikeuksien tuomioitten tulee olla.

Minulle sen sijaan tällaisen mahdollisuuden toteutuminen merkitsisi pikemminkin mielivaltaa kuin aitoa ja syvällistä harkintaa. Jos kansa saisi suoraan päättää tuomioista, niin tässäkin maassa mitä todennäköisimmin olisi moninkertainen määrä vankeja nykyiseen verrattuna ja kuolemantuomio kaupan päälle. Se siitä rajoittamattomasta sananvapaudesta ja sen oikeudenmukaisuutta edistävästä vaikutuksesta. 

Tietysti jos oletetaan, että poliisivaltiossa ihmisillä on kehittyneempi oikeustaju kuin tässä nykyisessä 'harvainvalta-demokratiassa' niin siinä tapauksessa [oikeistokonservatiivisen] kansan pitäisi kai saada päättää suoraan vähän kaikesta.

Mutta asia ei ole näin, sillä me tarvitsemme riippumattoman oikeuslaitoksen, jonka vain demokraattinen järjestelmä tekee mahdolliseksi sekä suojellaksemme itseämme rajoittamattoman sananvapauden 'barbarialta' että pystyäksemme demokraattisen kontrollin avulla sallimaan itsellemme sanan- ja ilmaisunvapauden paljon suuremmassa määrin kuin yhdessäkään oikeistokonservatiivisessa tai vasemmistodiktatuurisessa järjestelmässä on koskaan mahdollista.

Sen vuoksi on ehdottomasti vastustettava niitä äärimmillään nationalistis-militaristisia tendenssejä, joiden pyrkimyksenä on saattaa tämä maa eräänlaiseen hälytystilaan, joka sitten muka oikeuttaa samantyyppiset ratkaisut, kuin mihin 1917 ja 1930 päädyttiin.

3

Sokrates halusi aikoinaan osoittaa, että Ateenan hallitseva, nepotistinen ja plutokraattinen oligarkia valehteli ja harhautti kansaa eikä siis noudattanut hyvettä ja oikeudenmukaisuutta, mutta meidän demokraattisessa järjestelmässämme Sokrates olisi tuomittu vain sakkoihin tai enintään ehdolliseen vankeusrangaistukseen eikä pakotettu tekemään itsemurhaa eli teloitettu - ei vaikka hän olisi avoimesti halveksinut hänet tuominnutta Korkeinta oikeutta.

Jussi Halla-aho ei siis ole mikään Sokrates, joka muuten väitti, ettei tiedä mitään, vaan nimenomaan 'tietäjä' ja tuossa 'tiedossaan' ikäänkuin rasistinen jäänne 1930-luvulta eli mies, jonka arvomaailmassa hyvän ja pahan, oikean ja väärän voi erottaa toisistaan yhtä selvästi kuin mustan maahanmuuttajan erottaa valkoisesta  [saha-] yrittäjästä. Tällainen 'tarkkanäköisyys' ei kuitenkaan ole moraalista selvänäköisyyttä vaan pikemminkin oire jostain aivan muusta. Nimitän sitä SF- 1930-luokituksella sinivalko-kaihiksi.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/06/kommentti.html#comments

http://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Niem%C3%B6ller

http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Niem%C3%B6ller

Kommentti

Kirjoitettu Kemppisen päreeseen Aikoja ja tapoja.

1

Hieno teksti, josta huokuu syvä käytännön ymmärrys oikeustajusta, sen tolkullisesta käytöstä esimerkkeineen mutta myös sen ajoittaisista umpikujista perusoikeuksien 'priorisoinnin' suhteen.

2

Luin Timo Vihavaisen 'blogin' ja kyllähän sieltä vastaan huokui varsin konservatiivis-lapualainen paatos. Ei näytä tuo professori ymmärtävän kovin paljon uskonnonvapauden päälle sananvapautta hypettäessään. Mutta sananvapaus ei takaa oikeudenmukaisutta, vaikka se onkin välttämätön 'todistaja' tolkullisiin ratkaisuihin pyrkiessämme.

3

Olen samaa mieltä siitä, että uskonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on todellisen oikeusvaltion tunnusmerkki. En jaksa ymmärtää, mitä tämä perussuomalainen, sananvapauden kirjaimellisuudesta oikeusnormin tehnyt saivartelijajoukkio oikein haluaa. Ehkä juuri he ovat se Kärpästen herran poikalauma, joka ajautuu tappamaan toisiaan, kun ei pysty sopimaan perusasioista.

4

Robin Hoodeja ja Villin lännen oikeudenmukaisuden edustajia löytyy paljon myös nykyään. Tiedän jopa yhden buddhalaisen sheriffin.  Mikael Kolhaasin' tavoin hänkin on 'oikeudenmukaisuudessaan hirvittävä ihminen'. Hänkin haluaa vain oikeutta – aidosti, nimittäin vääryydellä [?] vietyä mielenrauhaansa takaisin valmistautuen sisällissotaan keräten aseita ja ammuksia varastoihinsa. Myös hän kannattaa sananvapautta. Säälin ja tarkan ammuskelun ohella [?!]. Oikeus on hänelle kirjaimellista ja kostonhimoista lähes samaan tapaan kuin primitiivisin laintaju. Ja siitähän myös Halla-ahon tapauksessa viime kädessä on kyse. Kirjaimellis-kaavamaisesta argumentaatiosta, joka 'positivistisessa fundamentalismissaan' kadottaa oikeustajun laajemman ja syvemmän kontekstin, tapaushistorian sekä lopulta hermeneuttisen ymmärryksen koko asiasta. - - Lienee lievästi paradoksaalista, että juuri tällaisesta asenteesta nämä tyypit syyttävät erästä nimeltä mainitsematonta uskontoa, jota he vihaavat.

5

Mutta olkoon. Eihän tämä ole oikea paikka kiroiluun ja panetteluun. - - Toisaalta - - jos ihmiset kuitenkin kokevat tulevansa henkilökohtaisesti loukatuiksi, mikäli eivät sananvapaudessaan saa haukkua toisiaan, niin antaa sitten mennä minunkin osaltani - mutta ilman kirjaimellisia saivarteluja [ellei kyseessä ole satiiri]. Viha korotettuna potenssiin n. Olen nimittäin sitä mieltä, että tässä vihaamisen taidossakin vain lahjakkaimmat pystyvät ylittämään itse vihaan sisältyvän ressentimenttisen kostonhimon. Siihen ei buddhalainen sheriffi pysty - eihän hän pysty tajuamaan sitäkään, että satiirinen sarkasmi ja pahantahtoinen tosikkomaisuus eivät ole sama asia - [rasistiset ihmiset eivät koskaan kerro rasistivitsejä vaan ilkeitä herjoja, joiden tarkoitus ei ole naurattaa vaan loukata]. Aika paljon voi päätellä ihmisestä, kun kuulee hänen nauravan ja etenkin sen, mille hän nauraa. Huumorintaju kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin hänen 'vakavammat' hyveensä ja taitonsa.

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/06/aikoja-ja-tapoja.html

Hävytön hattu eli kyllä minä taas niin mieleni pahoitin

Tuomas Kyrön naama, Peter von Baghin karvareuhka. - 'Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin...' - [ks. linkit]
*
[Kielimafian tarkennuksia ja lisäyksiä: ensimmäisen luvun toiseksi viimeinen kappale [lihavoitu kursiivi] - klo: 23.20]
*
Kommentti Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Päivän mietelmä [17.7]

1
Ironmistress kysyi päreessään saman kysymyksen kuin minä päreessäni 'Onko myös USA hajoamassa?': - Onko oikeus loukata loukkaamaton oikeus?

Tiedemies kommentoi Ironmistressiä [...] Jos esimerkiksi meillä on hatunpito-oikeus, ja jotakuta loukkaisi se, että pidän tietyntyyppistä hattua, tämä ei tarkoittaisi että hatunpito-oikeus on "oikeus loukata". Ei vaikka minun hatunpito-oikeuteni olisi loukkaamaton.
***
Voimme tarkastella Tiedemiehen argumentointia sekä de jure [lain mukaan] että de facto [käytännössä, tosiasiallisesti], jotka ilmaisevat asioiden tilan erityyppisen semantiikan oikeudellisesti [tulkitsen näitä käsitteitä hieman muunneltuna omiin tarkoituksiini sopivalla tavalla].

Ajatellaan niin, että de facto [mutta ei de jure] hattusi TM on loukkaus minua kohtaan, jos en voi sietää sitä. En voi mitään sille, että näin on, eikä mikään abstrakti lakipykälä voi muuttaa tätä tunnettani. Lait voivat pakottaa minut pitämään suuni kiinni joidenkin asioiden suhteen, mutta ne eivät pysty muuttamaan mielipidettäni yhtä vähän kuin rahalla voi ostaa aitoa rakkautta ja todellista kunnioitusta - [miten ihmeessä lait tällaiseen pystyisivätkään - nuo teennäiset ilmaukset keinotekoisine termeineen ja kirjaimineen, sillä po. ongelmahan on esteettis-psykologinen ja siten mielenlaadustani eli niín sanotusta omastatunnostani kiinni - mikä tietysti on lain kannalta lähes katastrofaalinen juttu - ellei peräti rikos!].

Mutta siinä missä sinulla on ilmaisuvapaudessasi oikeus pitää typerää hattua päässäsi, on minulla vastaavassa mielipiteenvapaudessani oikeus reagoida hattuusi tavalla, joka ilmaisee näkemykseni siitä. Jos kuitenkin arvioin, että aikomani kriittinen ilmaisutapa on liian roisi, minun lienee tietysti paras vaieta, koska en tiedä, kumman vapaus ja oikeus ilmaista itseään on tässä juridisesti vahvempi - sinun oikeutesi typerään ja hävyttömään hattuusi [joka täysin riippumatta sinun oikeudestasi on provokaatio minun makukäsityksiäni vastaan - halusitpa sitä tai et] vai minun oikeuteni 'kokea itseni loukatuksi' moisen hökötyksen vuoksi, joka pilaa julkisen tilan atmosfäärin [ja on siis tulkittavissa häiriökäyttäytymiseksi] ja pakottaa minut joko jyrkkään kritiikkin tai poistumaan, jotten oksentaisi inhosta.

Mutta - de jure kaikki sujuu kuitenkin kuin rasvattu. Tietenkin. Oikeudessa edetään ennakkotapausten ja lakikaarien ohjauksessa kuin hyvässä tuulessa purjehtiva huvipaatti. Veikkaanpa, että sinä voitat jutun ja minä saan syytteen kunnianloukkauksesta todettuani halveksivan sarkastisesti, että hattusi muistuttaa sagviinisen typerästi virnistelevää mustaa homo-simpanssia. Tietenkin saan tuomion myös rasismista ja ehkä jopa eläinten ihmisarvon [?] halveksimisesta, vaikka yrittäisinkin vakuuttaa, että kielenkäyttöni oli täysin metaforista [mitä se olikin - anyone for satire?].

Puolustusasianajani argumentti eli julkisella paikalla tapahtuneen mauttoman hatun käyttö ärsytystarkoituksessa ei saa kannatusta ['hattuilijan' intentiota esim. kun ei voitu osoittaa tahalliseksi, vaikkei minun inhoni laatu johdu hänen intentiostaan vaan hänen hatustaan] varsinkaan näinä liberaalisen hölmöilyn ja hölynpölyn ihannoinnin aikoina kuin luultavasti vain oikeuspsykiatrien taholla, jotka tietysti kääntävät mielipiteeni minua vastaan psykopatologisoimalla ne [näin toimii auktorisoitu rasismi].

Psykiatrit ovat nimittäin valmiita luokittelemaan minut persoonallisuuden rakenteeltaan lievästi vinksahtaneeseen mutta parantumattomaan nurjailija-persoonallisyystyyppiin kuuluvaksi diagnoosilla: Hypopsychopathia nasticus-nurjimus chronicus. - - Practically tuollainen diagnoosi on tietenkin täyttä soopaa [pseudotiedettä] ja kuten sanottu osoitus psykiatrien omasta neurotieteen kaapuun verhoutuneesta rasismista, josta tiede ei koskaan pääse irti omin voimin - pikemminkin päinvastoin.

Joten päiväsakkojahan minä joudun maksamaan, jos sanon mielipiteeni typerysten typerän mauttomista tavoista ja muodeista oikeuden mielestä loukkaavalla tavalla. Mutta mitä sananvapautta se sellainen on, jos sanomiselle on etukäteen määritelty jopa ilmaisun sisältöä rajoittava etiketti?! Tekopyhyyttä - sitä se on kaikessa sofistikoituneisuudessaan!

Hmm...

Puhuinko nyt itseni pussiin eli kumosin omat perusteeni vaatimalla että minun 'hattuni tai hatuttomuuteni' [hattu on tässä tietysti koko ajan metafora ihmisten erilaisille mielipiteille ja tavoille] on asiallisempi, fiksumpi ja soveliaampi julkiseksi normiksi ja arvoksi kuin tuon toisen hattumiehen?

Onko hyvä maku siis mielipiteenvapauden vihollinen, koska kukaan mielestään hyvän maun omaava ihminen tuskin voi sietää huonoa makua, joka kyseisen ihmisen mielestä saattaa jopa turmella monilta vaikutteille alttiina olevilta ymmärtämättömiltä esteettis-psykologisen arvostelukyvyn? - Jos tämä pitää paikkansa, niin silloin syytä on kuitenkin sekä sysissä että sepissä - toisin sanoen de facto myös niissä typerissä hatuissa eikä ainoastaan hyvää makua edustavan arroganssissa, joka de jure on muka moitittavaa.

Joka tapauksessa [aiempaan viitaten] sanoipa laki mitä tahansa, se ei voi sakottamalla ja pakottamalla aivopestä minua idioottimaisten hattujen hyväksyjäksi, jos minusta ei siltä tunnu. De jure olen syyllinen mutta de facto kyseessä on väärä tuomio, koska laki ei voi sanella kenellekään hänen esteettis-eettisiä vakaumuksiaan. Laki voi ainoastaan sanktioida ja pitää siten järjestystä yllä eikä pakottaa väkisin suvaitsemaan  jotain, mitä joku sydämestään halveksii - olipa hän sitten väärässä tai ei, mikäli tässä tapauksessa väärässä tai oikeassa olemisella on lopulta mitään merkitystä. Lain tärkein tehtävähän on säilyttää yhteiskuntarauha - jopa idiotian leviämisen kustannuksella.

2
Pitää kai opetella vinoilemaan yhtä taidokkaasti kuin Kemppisen suuri idoli skeptikko-humanisti ja intellektuaalisen kulttuurirelativismin 'perustajahahmo' [jos nyt relativismia ylipäätään voi perustaa ;\] Michel de Montaigne, niin saisi pikemminkin arvostusta kuin moitetta lähimmäisiltä, kansalaisilta ja oikeusoppineilta [?]

de Montaigne itse oli kuitenkin eräs pirullisimpia ja taidokkaimpia riveihin ja rivien väleihin ladatun essee-kritiikin mestareita, eikä [kuten tarkotus oli] tuo kritiikki jäänyt tunnistamatta juuri fiksuimpien arvostelun kohteiksi joutuneitten taholla, joskin nämä luultavasti myös tajusivat, että vaatimalla Montaignea tilille sanoistaan, he olisivat paljastaneet kenestä [ja mistä asiasta] tämä puhuu [heistä itsestään] - toisin sanoen oman tyhmyytensä. Niinpä he pitivät oivaltamansa kritiikin omana tietonaan ja ryhtyivät jopa kehumaan tätä maltillisen kyynistä humanistia - paljastaen kuitenkin tällä tavoin raukkamaisen pelkuruutensa ja naurettavan turhamaisuutensa....
*
http://areena.yle.fi/audio/1310194659641 [Antti Litja on kerrassaan mainio Mielensäpahoittaja Tuomas Kyrön juttujen lukijana; huom. tässä on n. 20 pv kuunteluaikaa jäljellä 18.7]
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kyll%C3%A4+en+viet%C3%A4+teid%C3%A4n+p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4nne/HS20100521SI1KU03z0j [Tuomas Kyrö ja Mielensäpahoittaja]
http://wsoy.fi/yk/products/show/82732
http://wsoy.fi/yk/authors/show/79
http://areena.yle.fi/lista/109/kuunnelluimmat/feed/rss
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Kyr%C3%B6
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Litja
*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/paivan-mietelma_17.html
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/07/onko-myos-usa-hajoamassa.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/De_facto
http://fi.wikipedia.org/wiki/De_jure
http://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_de_Montaigne
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_de_Montaigne

Sananvapaudella päähän - ei vyön alle

Uusi HOKSAUS-leikki: Jos ei hoksaa joutuu valtakunnanoikeuteen. Jos hoksaa, mutta väittää, ettei hoksannut, joutuu vankilaan. Jos hoksaa ja sanoo, että hoksasi, mutta ei ymmärtänyt, mitä se merkitsee, joutuu mielisairaalaan. Jos hoksaa ja myöntää, että hoksasi mutta ymmärsi myös olla ottamatta vastaan itse itselleen poliittisesti jakamiaan rahoja, saa jatkaa pääministerinä.
*
Tämä kommentti kasvoi pikku-päreeksi kirjoittaessani sitä aluperin Kemppiseen [Esteellisyys eli jäävi, 28.9].
1
Kemppinen kirjoitti:
Yhdysvalloissa on tapana, että korkeaan virkaan nimitetty siirtää ainakin arvopaperinsa ”sokeaan trustiin” (blind trust). Hän siis omistaa edelleen saman kuin ennenkin ja voi saada tuottoa, esimerkiksi osakkeita. Mutta hän ei määrää tuosta omaisuudesta, ja kun trusti on ”sokea”, hän ei edes tiedä, mitä trustissa on. Asioista vastaa valtuutettu, joka on usein juristi tai pankkiiri.
...
Mediakin saisi miettiä. Olinko minä esteellinen ratkaisemaan rutiiniasiaa, jossa Osuupankki oli mukana, kun palkkani tulee Osuuspankkiin? – Joku tolkku saisi olla.

2
Blind trust vaikuttaa jopa liian helpolta ja hyvältä ratkaisulta ollakseen ensi lukemalta uskottava - eli, että se siis ihan varmasti eliminoisi jääviysongelman syntymisen mahdollisuuden kokonaan.

Mutta olen toki samaa mieltä - joku tolkku näihin asioihin on saatava tai olemme ihan oikeasti menossa Alivaltiosihteerin kavereitten absurdismiin [mainio sketsi jääviydestä viime lähetyksessä], joka kyllä radiosta kuultuna naurattaa.

On sitten toinen juttu naurattaako enää silloin, kun lehdistö alkaa oman sananvapautensa [lue sensaation- eli voitontavoittelunsa] nimissä vainota viimeistään jokaista, joka uskaltaa haistattaa sen hyeenamoraalille pitkät paskat ja kieltäytyy tunnustamasta kaikkea mahdollista elämästään.

Jotenkin tunnen sympatiaa Vanhasta, Lehtomäkeä ja Kaikkosta kohtaan, vaikka haukunkin kapitalismia ja ylipäätään poliittisia rahoituskytköksiä mm. juuri sen vuoksi, että salattu jääviys [ja salattu lobbaus] kuuluu mielestäni erottamattomana [ja tuomittavana] osana kapitalismin tehokkaan toiminnan eettisesti vaiettuihin edellytyksiin.

Edellä mainituista tehdään nyt kuitenkin syntipukkeja kaikkeen mahdolliseen. Lehdistön sananvapaus kun on se pyhä lehmä, jota ei muka saa eikä voi rajoittaa, vaikka se aiheuttaisi henkilöitten uraan ja yksityiselämään korvaatonta vahinkoa [ks. kuitenkin PS.].

On miltei pelottavaa, jos mediasta tulee pelkkää paskajournalismia - ikäänkuin poliisitutkintaoikeuksin toimivaa sosiaalipornoista hybristä, jota jotkut toimittajat härskiydessään pitävät jopa hyveenä [PPS.]

Missä vaiheessa hutkivan journalismin sananvapauden käyttö muuttuu kiusaamiseksi, joka ei vielä täytä kunnianloukkauksen tunnusmerkkejä, mutta joka mitä ilmeisimmin asiajulkisuuden kannalta on jo tarpeetonta [ja siten epäeettistä] painostusta eli pelkkää lööppijulkisuuden tavoittelua lehden levikin tai ylipäätään mediavälineen julkisuuden [siis tulojen] kasvattamiseksi ?

Olen itse esimerkki fakki-idioottisesta poleemikosta, mutta jos kohdistan kritiikkini tiettyihin ihmisiin en tee sitä siksi, että minua kiinnostaisi tippaakaan heidän yksityisen elämänsä tai persoonansa pahantahtoinen loukkaaminen vaan ennenkaikkea heidän mielipiteistään [muka] löytämäni heikkoudet, jotka kontrastoin heidän puolueeseensa, asemaansa tai ylipäätään johonkin yleisempään kontekstiin.

Ja jos tuo ei vakuuttanut rehellisyydestäni sekä [oikean - ei väärän ;\] journalistisen etiikan kunnioituksestani, niin vetoan siihen perustuslailliseen vapausoikeuteen, jonka mukaan minunkin täytyy saada toteuttaa itseäni [haha].

PS.
Silti Daniel Ellsberg teki oikein [ks. linkki], koska hän paljasti valtiollisen johdon systemaattisen valehtelun kansakunnalle. Valtion etu kansan eduksi ymmärrettynä menee tällaisessa tapauksessa yksityisten ihmisten edun ohi, vaikka tulisi vahingoittaneeksi ystäviensä uraa ja mainetta. Kyseessä kun oli taistelu perustuslain uskottavuudesta.

Silti on samalla myös selvää, että ne jotka vasikoivat McCarthyn komitealle oletetuista ja/tai todellisista kommunistiystävistään olivat moraalisesti paskiaisia - myös Elia Kazan, vaikka yrittikin jälkeenpäin Sopimusta elämän kassa [ihan luettava kehityskertomus miehestä ja hänen tiestään].

Entä olisinko itse riskeerannut urani ja jättänyt kertomatta, mikäli olisin ollut Elia Kazan? - - Hmm. Älkää kysykö niin vaikeita - - .

PPS.
Miksi muuten Pressiklubin vetäjänä on pelle? Olkoonkin fiksu, hauska ja rautaisen ammattitaitoinen pelle (Ruben Stiller)? Kertooko tämä jotain journalismin/journalistien linjattomasta, puun takaa ampuvasta ja sensaatioista elävästä nykytilasta, joka on kasvattanut ammattikuntaansa enemmän kyynisiä totuus-populisteja [lööppitulos tai ulos] kuin ehkä koskaan aiemmin?
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/09/esteellisyys-eli-jaavi.html
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2010/09/alivaltiosihteeri_radio_suomi_2492010_1999669.html
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2011/04/alivaltiosihteeri_1585047.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Ellsberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Ellsberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Elia_Kazan
http://atuubi.yle.fi/ohjelmat/pressiklubi
http://www.nelonen.fi/uutiset/vanhanen

Kuka on se oikea Johtaja avointa mielipiteen ilmaisua harjoittavalle kansalais-bloggaajalle?

(Booger = räkäpallero)
1
'anonymous kirjoitti edellisessä päreessä:
'minun mielestäni etukonflikti on jo se, etten saa tehdä mitä haluan'
*
Kiteytät esimerkillisesti (joskin luultavasti tahtomattasi) sen, mitä minun mielestäni seuraa siitä sinänsä täysin luovuttamattomasta periaatteesta, että jokainen ihminen saa ja hänen melkein pitääkin sanoa, mitä hän haluaa ja mitä vaatii jopa oikeudekseen (sananvapauden nimissä).

Mutta - jos/kun miljoonat ja taas miljoonat ihmiset alkavat vaatia yksityisille intresseilleen laillista oikeutta ja vaikutusvaltaa ellei peräti privilegioita, niin silloin tämä 'täydellinen/absoluuttinen' sananvapaus lopulta kumoaa itsensä, koska pluralismissaan se väistämättä hajottaa kaiken poliittis-aatteellisen yhtenäisyyden - jättäen samalla markkinatalouskapitalismille ja sen kaupallisille kulutusintresseille suorastaan loistavan maaston edetä.

Kun kaiken lisäksi tiedämme, mikä on nettikeskustelujen yleinen taso ja henki, tilanne muuttuu entistä absurdimmaksi poliittisen sanavapauden merkityksen kannalta. Vähänkin koherentimpien ei-populististen poliittisten aatteiden hahmottuminen muuttuu suorastaan mahdottomaksi tällaisessa hölinässä ja hälinässä.

Äärimmäinen mielipiteiden pluralismi johtaa politiikan rappeutumiseen aatteellis-kommunikatiivisena toimintana - toisin sanoen laajemman poliittisen tahdon rapautumiseen, hajoamiseen ja sulautumiseen mediaviihteeksi sekä itsetarkoitukselliseksi puoluelotoksi vailla muuta ideologiaa kuin suosion kasvattamispyrkimys populistisella strategialla (entisen SMP:n nykyinen jälkeläinen Persu akuuteimpana esimerkkinä).

Yhteisten asioiden (mikäli niitä kaoottisen mielipide-pluralismin jälkeen on siis enää edes olemassa) hoitamiseksi tarvitaan kuitenkin juuri poliittisen tahdon integroitumista ja organisoitumista, ellei sitten eduskunnasta tule lopullisesti finanssiyritystä, joka toteuttaa intressiryhmien toiveita vain oletettujen(mutta kenen?) markkinataloudellisten etunäkökohtien perusteella.

2
Entä miten poliittinen tahto saataisiin organisoitua - tai miten se spontaanisti organisoituu? Kärjistetysti sanottuna yleensä siten, että jostain 'vain' ilmestyy karismaattinen ja sitkeä henkilö, joka personoi itseensä makrotason intressejä eli tietyn poliittisen asenneilmapiirin. Tästä 'ilmestymisestä' sitten (mahdollisesti) seuraa, että kyseisen johtajakandidaatin ajatukset itselleen läheiseksi kokevat, potentiaaliset kannattajat, vähitellen omaksuvat ja ottavat omikseen nuo vasta hahmottumassa olevan poliittisen tahdon periaatteet.

Kun tällainen kokoava ideologinen hahmo ilmaantuu, niin yksittäisten, sattumanvaraisten mielipiteenilmaisujen esittäjät (minä mukaan lukien) reagoivat aina kahdella eri tavalla:

1) He alkavat joko vastustaa kyseistä tyyppiä jatkaen höpötystään puuttuen useinkin epäolennaisuuksiin yrittäessään tuhota tämän johtajaksi muuttuneen henkilön maineen, minkä provokaation tarkoitus on tietysti kyseenalaistaa (monesti vyön alle iskien) hänen poliittinen lahjakkuutensa sekä aatteensa ja siten tietysti estää hänen tulevaisuutensa poliitikkona.

2) Tai päinvastoin (kuten edellä jo esitettiin) - tietty osa mielipiteen ilmaisijoista ryhtyykin seuraamaan tarkemmin, mitä kyseinen tyyppi oikein sanoo ja ääneen ajattelee, eli he ikäänkuin hiljenevät kuuntelemaan häntä - jos ei aivan lopettaen niin ainakin hilliten aiempaa, 'osallistuvaa' kommentointiaan ryhtyen samalla tarkentamaan ja muokkaamaan omia, monista yksittäisistä ja yhteensopimattomistakin intresseistä koostuvia asenteitaan entistä yhteneväisemmiksi tämän johtohahmoksi muuttuvan/muuttuneen henkilön esittämien teesien kanssa, koska ovat alkaneet kokea ne itselleen läheisiksi.

Yksinkertaista? Triviaalia? Mutta totta.

Tällä tavalla ilmaantuvat poliittisen tahdon todelliset organisoijat. Eivät he siis synny suoraan ja kausaalisesti pluralistisen keskustelun ja mielipiteen ilmaisujen kaaoksesta vaan oman lahjakkuutensa ja poliittisen kykynsä ansiosta (esim. Obama) - olkoonkin, että heidän taustallaan saattaa lopulta toimia valtava puolueorganisaatio.

Yhä tylymmin tiivistäen ja yksinkertaistaen: kun poliittisen tahdon integroija ilmestyy näyttämölle ja vakuuttaa lopullisesti erittäin suuren määrän tiettyjä yksilöitä, niin nämä yksilöt eivät enää hoekaan sitä samaa omaa henkilökohtaista mantraansa vaan alkavat toistaa poliittisen johtajansa teemoja sekä iskulauseita, joiden kokevat ilmaisevan akkuraatisti myös heidän omia intressejään.

3
Vaikuttaako kuvaukseni jotenkin tutulta - ehkä jopa demokratian vastaiselta prosessilta? Kuitenkin - pääpiirteissään - juuri näin ilmaantuu/syntyy poliittinen tahto, aate ja ideologia: jonkun erityisen yksilön personoimana - ei ikäänkuin kausaalisena, loputtoman keskustelun summana, lopputuloksena ja (yhteiskunta-)sopimuksena.

(Tietenkin kaikki muutos tapahtuu väistämättä tietyssä yhteiskunnallis-historiallisessa kontekstissa ja asenneilmapiirissä, mutta en painota sitä syytä tässä yhteydessä).

Seuraavaksi pitää tietysti kysyä: miten erottaa pelkät populistit eli perimmältään vallanhimoiset valehtelijat ja demagogit (esim. Mussolini, Hitler, Stalin, joilla toki oli omat ansionsakin) 'vilpittömän, tehokkaan ja oikeudenmukaisen' poliittisen aatteen, muutoksen ja tahdon julistajista (lukija nimetköön tähän omat suosikkinsa ;\)?

Jätin tietoisesti nimeämättä ainuttakaan 'hyvää' poliittista johtajaa, koska emme voi välttää kysymystä siitä, onko tuo erottelu hyvien ja pahojen/huonojen poliittisen tahdon julistajien välillä lopulta mahdotonta (kontingenttia ja subjektiivista), koska kukaan todellinen poliitikko, joka joutuu tekemään suuria päätöksiä, ei voi olla (enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti) tahrimatta käsiään jopa viattomien vereen  ajaessaan omaa ja ehkä myös kannattajiensa(kin) aatetta niin tehokkaasti kuin vain pystyy.
*
http://www.biske.com/blog/?cat=28

Kommentti - ad hominem

Suomalaisten äärinationalistien kauhukuva: Itäkeskukseen rakennettavan suurmoskeijan hahmotelma.

(Kielimafia kävi ronkkimassa tekstiä - 10.9 - klo: 20.50)
*

Kommentteja Iinekselle hänen päreessään Syyspäiväkirja 1. sivu.
*
Ehkä minun pitäisi poistaa kommenttini, jossa puututaan Halla-ahoon. - - En alunperinkään halunnut ottaa osaa tällaiseen keskusteluun, mutta lankesin silti jälleen muiden tavoin loputtoman typerään jaaritteluun demokratiasta ja sananvapaudesta. - - Kadun tekoani.
*
Iines kirjoitti:

Rauno,
tee niin kuin tahdot.
Osoittamalla erehtyvyytensä ihminen tulee muita lähelle, mikä on ehkä tärkeämpää kuin kaikki muu.
*
Iines,

no en kai mä nyt ihan noin klisheemäisen vakavasti tarkoittanut itseäni otettavan.
*
Tosin tämä aihe saa minut miltei voimaan pahoin.

Mikäli en kokisi Halla-ahon olevan syvimmiltään täysi rasisti sananvapauden valepuvussa, olisin hänen kanssaan samaa mieltä monista käytännön asioista, mitä kotomaan - erittäin huonosti integroituviin ja etenkin suorastaan rikollisiin (mutta vain heihin) - muhamettilaisiin tulee (sillä tässä maassa eletään Suomen lain - ei minkään sharian - mukaan).

Mutta nyt teen Halla-ahoon selvän pesäeron.

Minä en ole piilorasisti (enintään julkirasisti) vaan antiikin kyynikko, jolle kaikki ihmiset ovat perimmältään maailman kansalaisia, mutta joka korostaa samalla oman hyveellisyyden (ei siis rodun (mitään rotujahan ei sitäpaitsi ole geneettisesti olemassakaan), kulttuurin tai valtion) kehittämisen ensisijaisuutta ihmisenä olemisessa.

*
Tämä asenne pitäisi jollain ihmeen konstilla saada mukautumaan yhteisöllisen vastuun etiikkaan.
En kuitenkaan usko, että se (yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden eettinen synteesi: eräänlainen ethos) onnistuu (traditioiden ja ontologian heikennyttyä ratkaisevasti valistuksen ja modernismin myötä) koskaan edes tyydyttävästi.

Kollektiiviset pakkokeinot taas johtavat ennenpitkää omaan tuhoonsa (stalinismi, natsismi, fasismi). Sillä systeemi, joka yrittää muuttaa ihmisluontoa väkisin, on jo lukenut itse oman kuolemantuomionsa. - - Tosin ihmisluonnon nerokkaat seuraukset ovat nekin yhä nopeutuvammassa tempossa oman tuhonsa tiellä - kiitos evoluution eli geenin itsekkyyden. Joten - - ?

Jäljelle jää jälleen kerran Kantin autonominen=rationaalinen=moraalinen ihminen. Mutta Kantiinhan ei nykyään usko juuri kukaan - ainakaan kovin vakavasti.

Silti voi aina yrittää olla kiltti lähimmäisilleen (sosiaalisilta taidoiltaan kyseenalaisen Ludwig Wittgensteinin 'moraaliperiaate' ;]) ja elää/olla siten ihmisiksi (mm. Juice Leskinen). - Ainakin (kantilaisittain) pitäisi siis edes yrittää.

*
Mieluummin kutsunkin itseäni avoimen egoistiseksi kuin pyrin esittämään muka päteviä argumentteja sellaisten näkemysten puolesta, joiden piilevä motiivi näyttäytyy lopulta fasistis-rasistisena, mutta jonka tuo argumentointi pyrkii kätkemään (vrt. esim. Bush ja Irakin sodan perustelut).

Sellaiseen valehteluun en halua langeta [(minusta ei siis koskaan voi tulla hyvää poliitikkoa tai edes kunnon asianajajaa - ellei sitten Camus'n Putoamisen katumuksentekijätuomaria)].

Saattaahan tietysti myös olla, että Halla-aho ei koe lainkaan valehtelevansa - itselleen tai muille. - - Siinä tapauksessa (olen siitä vakuuttunut) minun ihmis- itsetuntemukseni on paljon syvempää luokkaa kuin hänen juristiset ketkuilunsa.

Halla-aho ei joko tiedosta oman argumentaationsa ad hominem lähtökohtia tai sitten hän valehtelee eli naamioi ne juridiseen kielenkäyttöön - päinvastoin kuin minä.

Se, joka tunnustaa rasisminsa, ei ole enää rasisti kuin osittain. Halla-aho sen sijaan pyrkii puhumaan moraalin lakitekstiin sitoen ylimmän oikeuden ja oikeudenmukaisuuden kieltä.

Juuri tuo ylimmän oikeuden nimissä puhuva mutta egoismiksi ja tietyn kansanryhmän paranoidiseksi halveksunnaksi osoittautuva dogmaattinen moralismi tekee Halla-ahosta rasistin - ei niinkään se, mitä hän on julkisesti väittänyt. - - Pitää siis osata tulkita tämän äärioikeistolaisen 'kulttuurilingvisti-juristin' motiiveja syvemmin kuin vain positiivisen laintulkinnan kautta.

Käytän nyt ad hominem-päättelyä, mutta tässä tilanteessa ehkä vain se kykenee paljastamaan, minkälaisia ennakkoluuloja muodollisesti pätevä (tautologinen ja siten tyhjä) lakiteksti saattaa sekä heijastella että peitellä - - jos kohta on totta sekin, että lain tulee myös ´pehmentää' joitain yleisen oikeustajun=mielipiteen ylilyöntejä.

Tässä tapauksessa näyttäisi kuitenkin siltä, että Halla-aho on ryhtynyt itse paitsi lakitekstiksi myös yleiseksi mielipiteeksi (oikeustajuksi). - - Mikä merkitsee, että kyllä hänestä kunnon perussuomalainen tulee... varsinainen kansanradion primus: vox Halla-aho, vox Persu, vox populi, vox Dei.

Mutta kuten sanottu - ainakaan minä en usko Halla-ahon psykologisten motiivien 'puhtauteen', vaikken asiakysymyksissä välttämättä niin kovin paljon eri mieltä olisikaan.

Lyhyesti - negaation logiikalla kärjistäen: koska minä olen egoistinen ja konservatiivinen julkirasisti mutta Halla-aho omien sanojensa mukaan ei, niin juuri tämän vuoksi asia on tasan päinvastoin. Perustelut on esitetty edellä.
*
http://www.uutiskynnys.fi/uutiset/ulkomaat/2008/saksa-kielsi-islamisaation-vastaisen-mielenosoituksen

Oikeus voittaa aina?

Muutoksia 21.8 klo: 06.55.
*
Niinkuin Kemppinen on kirjoittanut (ja mikäli olen oikein ymmärtänyt - mistä ei ole takeita), hän lienee oikeassa.

Pitääkö tulkita juridisesti vai lääketieteellisesti: fuck it! - ei kiinnosta - se ei ratkaise yhtään mitään, kun lakia luetaan.

Myönnän siis: hän on oikeassa: juridisesti.Tähän mielipiteeseen vaikuttavat asiat, joista en puhu sen enempää - kuten eivät puhu monet muutkaan - ei hän itsekään.

Mutta periaatteessa on näin - kuten kirjoitus menee:

Miksi tekijänoikeuden perinyt poika haluaa tutustua käsikirjoitukseen? Kun isä on toinen tekijä, hänellä on myös vastuu teoksesta.

Juuri näin. Sitäpaitsi pojalla (Heikillä) on isän lupa sekä toivomus (missä? - no eiköhän se lupa löydy, ellei joku sitä piilottele tai ole muka hävittänyt...)

Toisin sanoen: 'se on siinä.' Otavan 'Hymy-lehti-pellet' voivat vedota 'vain' lain kirjaimeen - ja sen he kyllä tulevat tekemäänkin - - - oikeus voittaa taas - mutta kenen oikeus - - .
*
Kuka arvostaa Mauno Saaren journalistista objektiivisuutta? Otavan ostava yleisö (kuolaava massa) - eli 'kaikki mulle heti nyt-periaate'. - - Tämä asiaintila takaa totuuden ja laadun - ?.

Mauno Saari sisällyttää Haavikon repliikkeihin yksityisiksi luettavia asioita, jotka sisäpiirit tietävät, mutta joita he eivät haluaisi levitellä, koska ne ovat heidän omia asioitaan. Enhän minäkään levittele omalla nimelläni omia seksiasioitani, ellei joku - lakiin vetoava - sika mene niitä vastoin tahtoani julki tuomaan! (ja hänet minä tapan!).

Sosiaaliporno myy! Pikku pikku pikku ihmiset ostavat tätä pikku pikku pikku sosiaalipaljastuspornoa kuin pikku pikku pikku idiootit...

Ja niinpä sillä ON merkitystä mainostajien ja huorajournalistien kannnalta. Skribenttihuora on ihminen, joka myy vaikka toisen alushousut (tai omansa), mikäli saa kaupasta helppoa rahaa! Hän ei toimi mielihyvästä ja nautinnosta vaan rahasta...

Entä onko Saarella oikeus tähän? Korkein ja tarkkanäköisin (sitähän oikeus on ;] laki ratkaisee. Mutta jos ratkaisu on positiivinen (= saa myydä tietoja, joiden julkistamisen vainaja on lopullisena tahtonaan kieltänyt), ei törky siitä puhdistu - päinvastoin.

Tällä tavoin Haavikosta tullee kai pelkkä 'mielenkiintoinen paska', jota saatetaan arvostaa juuri tuona paskana.

Muiden maine meni kuitenkin samalla myös sen siliän tien. - - Aika - ja vain aika unohtaa - - joskus 15-20 vuoden kuluttua...liian myöhään...Mutta Otava ja Mauno Saari saivat rahansa...(hahhah - myydään heille kaupan päälle vaikka Linnanmäki!).

Miksi bloggaat multa kysytään - vastausta siihen en tiedä oikein itsekään

Kirjoitettu kommentiksi HG:n ja Iineksen kommentteihin päreessäni Kun vanhempien haamut nousevat yhä uudestaan ylös elämään oman elämämme fantasiaa.
*
(Kielimafia kehottaa lukemaan em. päreestä käydyn muutaman kommentin keskustelun asiayhteyksien tarkentumiseksi samalla nyökytellen lukiessaan kohtaa, jossa sivutaan blogikirjoittamiseen sisältyvien erilaisten vallankäytön muotojen mahdollisuuksia sekä bloginpitäjän omaa roolia bloginsa 'identiteetin' ja profiilin muokkaajana, ylläpitäjänä sekä kontrolloijana. Tarkennuksia aamuyöstä.)
*
Iines kirjoitti:
En halua käyttää Raunon pärettä väärin, etenkin kun on taas niin hyvä päre, mutta sanon tämän nyt vain tämän kerran HG:lle ja hänen lukijoilleen:
'Poistan sinun päreesi, HG, siitä syystä, että kommenttisi eivät ole asiallisia, vaan henkilökohtaista solvausta - kerta kerran jälkeen.'
*
Homo Garrulus kirjoitti mm.:
So? Edelliset kommentit, mitä Iines poisti ovat myös minulla tallessa: ovat hyvin viattomia:
(Näihin valikoituihin viattomuuksiin voi tutustua HG:n kommenteissa. Ne, joita hän ei ole tähän näytteeksi valikoinut, eivät ole käytössämmeme...valitettavasti.../RR)
*
RR
Homo Garrulukselle: Joko sinä itse poistat edellisen, pitkän kommenttivuodatuksesi tai minä poistan sen.

Se vuodatus ei kuulu minun päreeseeni. Ja jos Iines ei kokenut tiettyjen kommenttiesi kuuluvan hänen päreeseensä ja poisti ne, niin asia on täysin hänen vallassaan.

Olet jälleen pelannut/pelaamassa itseäsi pussiin HG.

Kaikki ne asiat, joista nytkin kirjoitat, eivät kuulu tämän päreen teeman alaisuuteen, niin laajaksi kuin tuo teema voidaankin 'ekstrapoloida' (tosin minähän sen käyttöalueen määrittelen).

Tietenkään et loukkaa juuri minua näillä teksteilläsi, mutta olennaista onkin, että haluat pyytää minulta tunnustusta ja oikeuteusta niiden julkaisemiselle Iineksessä.

Sitä oikeutusta et tule saamaan, koska minä en päätä Iineksen asioista.
*
Sanottakoon se sinulle nyt (jälleen) suoraan: arvostan älykkyyttäsi, lukeneisuuttasi ja huumorintajuasi silloin HARVOIN, kun ne pysyvät koherentisti ja teemallisesti asiassa - tyylillisesti piikikkään hyväntahtoista ironiaa ilmaisten.

Olemmehan peräti kerran!? päätyneet, yhdessä, pitkässä puhelinkeskustelussa yhteisymmärrykseen periaatteellisessa asiassa, joka tosin oli yhtä aikaa sekä erittäin abstrakti että käytännössä kummankin - myös sinun, joka business-etiikan alaa tunnet - kannaltasi miltei saavuttamaton, mitä vaikutusmahdollisuuksiisi tuli/-lee.
*
Mutta - tuodessasi nämä kommenttisi, joista osan Iines oli boikotoinut, minun kommenttilaatikkooni, teit - blogikommunikatiivisen/-eettisen ja huom! myös pedagogisen - virheen.

En siis puutu kommenttiesi sisältöihin, koska sisällöillä ei ole merkitystä painottamani asian kannalta. En käsittele teemoja millään tavoin tässä yhteydessä. Sanon vain: poista kommenttisi. Tai minä teen sen.

Yrität ovelasti ostaa hyväksyntää asiassa ja tilanteessa, jossa et oikeastaan voi sitä minulta saada. Siksi yrityksesi perustuu a) kummallisen positiiviseen olettamukseen minun lojaaliudestani suhteessa sinuun, ja on siten b) eräänlaista minuun kohdistuvaa kiristystä tilanteessa, jossa kilpailet muiden hyväksynnästä ja omien kommenttiesi 'julkaisuoikeudesta' - mikä oikeus ei toki ole vain sinun saneltavissasi, vaikka epärealistisesti näytät yleensä niin olettavan.

Mutta koska ilmeisesti jollain tasolla tajuat tämän asian, käännätkin sen niinpäin, että minä - hyväksymällä nyt kommentointisi ikäänkuin takaisin tuon 'oikeuden'.

Ikäänkuin minun pitäisi ymmärtää ja hyväksyä (kaikkien) tarkoitusperiesi eli motiiviesi/intentioittesi ja (kaikkien) tekstiesi asiallisuus ja merkityksellisyys sekä sitä kautta omalta osaltani legitimoida sinun hyväksyttävyytesi ihmisenä ja persoonallisuutena.

Ei kiitos. Ei onnistu. Pelaat peliä, jolta katkaisen siivet heti alkuunsa.

Sanon sinulle varsin tylysti ja suoraan, että arvostan Iinestä ihmisenä (mitä tämä sitten lopulta merkitseekin) enemmän kuin sinua, vaikka saatankin kritisoida häntä joissakin asia- ja ehkä joskus myös asennekysymyksissä kuten olen myös tehnyt.

Pidä nyt siis viimeinkin tämä mielessäsi! Ja poista nuo täysin niljakkaan motivaation vallassa julkaistut postauksesi, sillä jos minä hyväksyisin niiden julkaisun omassa blogissani, pystyisit silloin epäsuoran kierolla tavalla osoittamaan Iinekselle, että katso: Rauno julkaisi ja hyväksyi nämä, vaikka sinä Iines et sitä tehnyt.

Olen sekä nyt että edellisessä kommentissani esittänyt mielestäni aivan tarpeeksi suoria ja mielestäni rehellisiä sekä psykologisesti päteviä perusteluja asennoitumiselleni tässä asiassa, joten tuskin ainakaan kovin paljon enempää tarvitaan.

Odotan siis, että deletoit itse kommenttisi, tai minä teen sen - ja saatan myös tähän deletointiin pakotettuna evätä sinulta kaiken kommentoinnin blogissani vastedeskin.

Nimittäin! - et sinä - eikä kukaan muu kiristä minua - siis käytä valtaa - millään sellaisella tavalla, johon minä itse en suostu.

On sitten ihan toinen juttu, jos lähden tietoisesti 'peliin' mukaan. Ja silloinhan ei oikeastaan voida puhua vallankäytöstä vaan 'valtaleikin' eri muodoista ja osapuolten hyväksymästä leikin sääntöjen 'testauksesta'.

Joten tee kuten haluat. Sinulla on yhä vielä vara valita.
*
Mutta - jotta todella ymmärtäisit, mikä minun hampaankolossani nyt kivistää: lue uudestaan, mitä kirjoitin asenteestani suhteessa Iinekseen.
*
Joka tapauksessa on niin, että tässä päreessä (minun päreessäni!) sinä HG et ryhdy noin vain omavaltaisesti käymään keskustelua, jonka haluat aina perimmältään päätyvän kommentaattorien välisiksi arvovaltakiistoiksi.

Bloginpitäjänä minä päätän, ajaudutaanko täällä sellaiseen - varsin ikävään ja valitettavasti joskus väistämättömään tilanteeseen vai ei.

Ei ole suinkaan niin (toisin sanoin: peli jota nyt pelaat), että joku muu eli juuri sinä voit/saat ikäänkuin minun luvallani käydä sellaista - rankimman tason väittelyä (mikäli arvovaltakiista enää edes muodollisesti on argumentteihin perustuvaa väittelyä?) ja vieläpä jonkun muun blogissa, josta sinut on häädetty pois.

Voit siis vielä jatkaa kommentointiasi täällä, mutta vain sillä yhdellä ehdolla, jonka olen sinulle antanut.

PS.
Saatat kysyä, että miksi Iines sai esittää kritiikkinsä päreessäni mutta sinä et saa. Siksi, että Iineksen kommentti oli ilmoitusluonteinen ja viittasi aiempaan kommenttiisi, jossa olit ilmoittanut, että sinua boikotoidaan Iineksessä.

Ja juuri tähän kohtaan minä halusin lopettaa kommentoinnin jatkon. Olin saanut Iinekseltä sen tiedon, jonka koin tarvitsevani. Ja jos tuota keskustelua halutaan jatkaa, niin se tapahtukoon jossain muualla kuin minun blogissani. Minä panin sille nyt pisteen omalla kohdallani.

Siinä vastaus kaikessa definitiivisyydessään. Muita perusteluja ei anneta.

*

http://blog.softtechvc.com/humor/

Avoin kirje Homo Garrulukselle

Kirjoitettu kommentiksi Homo Garrulukselle päreessäni Itse seulot itseäsi, ikävässä ainaisessa, haikeassa, vaikeassa.
*
HG kirjoitti mm.:
'Leuka ylös. Älä tee kärpäsistä härkäsiä hyvä Rauno. Olet jämähtänyt siihen sinun mielisairausteemaan - ehkä olit itsekin vähän sairas? Ehkä et ollutkaan ohjaaja vaan itse sairas?'
*
Minä en ole koskaan kieltänyt omaa psyykkistä epävakauttani. Sinä sen sijaan ilmennät vaikeaa persoonallisuuden patologiaasi syyttämällä jatkuvasti muita ongelmistasi ilman, että näkisit käytöksessäsi ja sanomisissasi mitään huomautettavaa tai vakavaa narsistista vinoutumaa - ehkä jopa persoonallisuuden rakenteessa piilevää perustavaa laatua olevaa 'rikkinäisyyttä'.

Mene itseesi. Ota etäisyyttä itseesi, jos pystyt. Eivät kai nyt sentään kaikki elämässäsi kokemat vastoinkäymiset ole olleet pelkästään muitten syytä ja/tai heidän pahantahtoisuutensa seurausta.

Omien sanojesi mukaan etsit minusta aiemmin (ja pitkään) jotain tiettyä 'oikeaa miestä', mutta osoittaudunkin 'vääräksi mieheksi' keskustellessamme puhelimitse ensimmäisen kerran.

Ikäänkuin olisit jumankauta kahden vuoden blogiteksteihini ja henkilöprofiiliini tutustumisen jälkeen pitänyt näin kehkeytynyttä henkilökuvaani, jopa melko intiimejä viestejä itsestäni ja henkilöhistoriastani, kirjoitustyyliäni sekä kirjoitussisältöjäni pelkkänä harkittuna roolina, jonka takana oli joku muu eli tässä tapauksessa se 'toinen mies'.

Jopa huolimatta siitä, että jo kerran aikaisemmin hääsin sinut pois kommentoimasta itseäsi - tarkoitan: kirjoittamasta provosoivaa ja joskus asiayhteyksiin nähden (päreen teema, muiden kommentit) lähes käsittämätöntä monologiasi, sillä sitähän sinä lopulta teet: kirjoitat omaa elämääsi ja sen ongelmia joka paikkaan - olipa kyseessä sitten mikä tahansa juttu - kenen tahansa blogissa.

Tällä tavoin saat nimimerkkisi näkyviin ja sanomaasikin kuuluviin, mutta jutut, joista kirjoitat kuuluvat aivan selvästi omaan blogiisi.

Kuten tiedät, koska lienet tsekannut lukijamittareitasi, sieltä näitä juttujasi ei ilmeisesti kovinkaan moni lue, ja koska sinä haluat äänesi kuuluviin, ilmestyt muutamiin blogeihin yhtä säännöllisesti kuin troijalainen virus.

Joka tapauksessa voi pitää kumoamattomana tosiasiana, että minä en ole se tyyppi, joka osaa, haluaa ja kykenee kirjoittamaan edes kahta blogia, joista ei voisi hyvin nopeasti löytää yhteisiä tekijöitä, jotka paljastavat kirjoittajan olevan yksi ja sama henkilö eli RR.

Mutta silti sinä etsit minusta sitä tiettyä miestä lähes pakonomaisen, projektiivisen - siis omassa persoonassasi vaikuttavan toivekuvitelman - vallassa. Ja kun en ollutkaan SE, petyit, vaikka muka olinkin kiva.

Kysyin - ketä oikein lopulta etsit? Kuka se ihminen on? Et halunnut vastata ja lopulta kierrellen ja kaarrellen väistit kysymyksen toteamalla, että kyseessä on jossain määrin yksityisasia.

En voi ymmärtää. Edustan nimittäin aivan toisentyyppistä ihmistä ammatillisesti ja intressieni suhteen kuin, mitä oletan sinun etsivän/-neen - olkoonkin, että olen kiinnostunut psykiatriasta ja filosofiasta ja - tosin melko harvoin - jopa talouspolitiikasta ja politiikasta yleensä - mutta siitäkin lähinnä vain filosofisena diskurssina.

Okei - myönnän siis, että kiinnostuksemme kohde oli ja on - joskin yleensä toistemme ohi puhuen - filosofia.

Silti sinä oletit koko ajan löytäväsi tämän em. 'idealisoidun' ihmisen minun - Rauno Räsäsen - jota nimeä pidit pseudonyyminä! - takaa.

Minäpä kerron sinulle, mistä tässä kaikessa on sinun kohdallasi ollut kysymys.

Sellaista 'oikeaa miestä', josta puhut, ei ole olemassa muualla kuin sinun mielikuvituksessasi - omissa fantasioissasi ja fiktiivisissä, psykologisesti projisoituneissa toiveissasi.

Sellaista miestä ei ole olemassa kuin sinun luomanasi HARHANA, joka kompensoi, puolustaa ja pelastaa sinut umpikujaan ajautuneesta tilanteestasi, jossa koet tulleesi kaltoin kohdelluksi ja sorretuksi.

On ymmärrettävää, että etsit tukea ja ikäänkuin ongelmiesi suhteen 'kollegiaalisesti' asennoituvaa ystävyyssuhdetta, joka voisi jopa taata asiantuntijan pätevydellä legitimoiden sinun ideoittesi, mielipiteittesi, asenteittesi ja innovaatiottesi oikeutuksen - jopa nerokkuuden.

Mutta ei - minä en ole sellainen ihminen. En ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan. Olen sinun harhasi, joka myös osoittautui harhaksi.

Et saa minusta irti enempää kuin tuon harhan - ja totta puhuen - itse asiassa - et edes sitä!, koska - vielä kerran - minä en ole edes tämä fantasioittesi luoma 'TODELLINEN HARHA' - mies, jota ei ole olemassa kuin toiveajatteluna. Minä olen oikeasti ihan joku muu ihminen, jonka kommenttilaatikko jostain syystä näyttää kuitenkin yhä vielä kelpaavan loputtomien kommenttiryppäittesi 'kasvualustaksi'.

Ergo: Sinä se näin ollen vinksahtanut olet - ainakin jossain määrin enemmän kuin minä (mikäli pannaan skaba pystyyn siitä, kumpi on hullumpi ;]): etsit olematonta miestä, joskin - sen myönnän kyllä avoimesti - olematonta, joka voisi tarjota sinulle pääsyn pois siitä ahdingosta, boikotista ja epäluottamuksen kierteestä, johon olet ajautunut suhteessa niihin, jotka elämästäsi viime kädessä ovat jossain määrin paternalistisesti päättäneet ja päättävät.

Joka tapauksessa - vielä kerran ja yhä uudestaan - sanoudun jyrkästi irti projektistasi minun suhteeni.

Kirjoittele mitä kirjoittelet, mutta kuten jälleen olen jo monesti todennut - keskustelumme luonnetta voinee kuvata pikemminkin monologiseksi kuin dialogiseksi.

No - onhan tällaisessakin kommunikaatio-performaatiossa tietysti jotain kiinnostavaa, vaikken itse siitä likikään aina ole niin kovin otettu, imponoitu ja vakuuttunut.

Silti saatan aina silloin tällöin saada 'keskinäisestä monologistamme' impulsseja omaan ajatteluuni.

Vaikka siis olenkin 'väärä mies' - olen aina ollut ja tulen aina sellaisena pysymään, en kiellä sinua kommentoimasta (siis kirjoittamasta monologeja) blogiini. Mutta en voi edelleenkään luvata, että suhtaudun niihin sillä vakavuudella, kuin sinä ehkä haluaisit.

Minä todellakin olen VÄÄRÄ MIES myös siihen hommaan, ja kuten sinulle sanoin ja kirjoitin: sinä olet jo alunperinkin ollut minulle VÄÄRÄ NAINEN.

Ystävällisesti RR
*
www.cartoonstock.com/directory/d/dislikes.asp.

'Tunteettoman ja pilkallisen' rationalistin 'moraaliton' puheenvuoro

Kirjoitettu kommentiksi iineksen päreeseen "Paimentajia".
*
Iines kirjoitti Johannes Knektmanille minuun viitaten:

'Sinä et ole syyllistynyt myöskään muiden (lue: naisten) tädittelyyn tai muuhun ad hominem -alatyyliseen kommentointiin. Sulka hattuusi!'

Säälipisteitä 10+!

Jos minä olisin fanaattinen ateisti, niin luulenpa, että uskovaisten kanssa väitteleminen aiheuttaisi minussa samoja fiiliksiä kuin nyt tämänkin aiheen 'tunnepuolen' edustajat, joiden huoli maailman asioista on sitä luokkaa affektiivista ja 'huolestuneen humanistista' laatua, etteivät he pysty erottamaan toisistaan edes muodollisessa merkityksessä menetelmiä, tutkimuskohdetta ja tutkimusongelmaa, vaan kaikki on yhtä tunnemössöä, jota ei rationaalisen sivullisen totisesti kannata sohia edes sillä kuuluisalla viiden metrin kepillä - ellei halua välttämättä saada ikuista kirousta päälleen.
*
Lisään tämän kommentin jatkoksi provosoivasti vielä sen kuohuttavan? tunnustuksen, että 'urakoituani' muutaman vuoden ajan myös pornosivustoilla, pitää paikkansa se Johanneksenkin esittämä väite, että lapsipornoa löytyy parhaiten, jos sitä haluaa nimenomaan etsiä 'oikeista paikoista' - ei niinkään 'sovinnaisilta' heteropornosivuilta.

Itse olen törmännyt lapsipornoon erittäin harvoin - ja varmasti juuri sen vuoksi, etten hakeudu sivuille, josta sitä luultavasti linkkimainosten mukaan löytyisi.
Vahingossa lapsipornoon voi tietysti törmätä - niinkuin inhottavan väkivaltaisiin videoihinkin, mutta kuten sanoin - tavanomaisilla pornosaiteilla surfaavalle tuon törmäämismahdollisuuden todennäköisyys ei ainakaan oman kokemukseni mukaan ole merkittävän suuri.

Toisaalta - on tietenkin erittäin vaikea arvioida, kuka 'malleista' on alle 18 vuotias ja kuka yli. Itse asiassa se on lähes mahdotonta, ellei kyseessä sitten ole ihan selvä tapaus.

Mutta kas - koko tämä jupakka näyttäisi sensuurin kannattajien puolella jämähtäneen emotionaalisesti tavallaan juuri ikärajakysymyksen määrittelyn mahdollisuuden/mahdottomuuden ympärille, vaikka pohdinnan sanotaankin kohdistuvan nimenomaan lapsipornoon, sen kontrollointiin ja sen levittäjien idenfiointiin.

Ongelma on siis perin juurin moralisoitu ja siten myös sensuurin kannattajien argumentit sortuvat moralistiseen virhepäätelmään, jossa tosiasiat eivät paljon paina, ja jolloin ei viime kädessä ole mitään väliä sillä, mitä sananvapauden puolustajat lopulta ovat sanoneet ja miten he ovat väitteensä perustelleet.

Toisin sanoen: kirouksen päällensä saavat kaikki ne, jotka eivät suostu yhteen ääneen laulamaan kuorossa samaa (kohta lähes uneen tuudittavaa) virttä lapsipornon (ja kaiken pornon) kauhistuttavuudesta vaan yrittävät nimenomaan etsiä tiukan järjellisesti ja kukin teknisen asiantuntemuksensa suomin valmiuksin toimivia ratkaisuja tuon iljettävän pornon lajin kitkemiseksi.

Mutta jos minä nyt tässä kävisin siunailemaan maailman kauhistuttavuutta, ihmisten itsekkyyttä (kuten kyllä usein teen) tai joidenkin ihmisten (varsinkin miesten) epäempaattisuutta ja tunneköyhyyttä sekä irstailevaa luonnetta, saisin varmaankin kovasti sympatiaa blogin emännältä riippumatta siitä, miten järkeviä tai järjettömiä mielipiteitä itse ongelmaan nähden olen esittänyt.

Tämäkin keskustelu - nyt lapsipornosta (ja piilevästi pornosta yleensä ainakin sensuurin kannattajien mielessä) on kuin uskon sota, jossa ne jotka haluavat väen väkisin, että maailman pitää muuttua heidän ruusunpunaisten kuvitelmiensa ja illuusioittensa mukaiseksi, tuomitsevat lopulta lähes kritiikittömästi ne, jotka eivät ryhdy kampanjoimaan pelkillä emootioilla ja affekteilla vaan etsivät tosissaan toimivia ratkaisuja.

On surullista havaita, miten valtavan suuri ero vallitseekaan pelkkien emootioidensa ja affektiensa vallassa elävien ihmisten ja niiden välillä, jotka yrittävät saada ajattelunsa toimimaan järkevästi eli analyyttisesti ja tosiasioitten moninaisuuden tunnustamalla ja tunnistamalla.

Sitäpaitsi mikään synteesi, positiivinen vapaus ja perusarvo ei voi toteutua pelkkiin emootioihin vetoamalla.
Emootiot meillä kaikilla on aina jo valmiina ja annettuina, mutta järjen käyttöä meidän on opeteltava koko elämämme, koska sitä me emme syntymälahjaksi saa - ainoastaan valmiudet oppia.
*
Muistutan vielä ehkä mieliä kuohuttavasti, että juuri pedofiilit ovat (kyseenalaisten) affektiensa ja emootioittensa orjia. He saattavat toimia hyvin systemaattisesti ja järkevästi toteuttaessaan perversioitaan, mutta yhtä asiaa he eivät oivalla: he eivät pysty kontrolloimaan viettielämäänsä ja affektejaan eli toimivat siis - kuten sanottu - syvimpiä 'tuntojaan' toteuttaen.

Tällainen ei kuitenkaan ole perimmältään rationaalista ja itsehallintaa osoittavaa toimintaa puhumattakaan siitä, että se on sekä rikollista että moraalisesti erittäin paheksuttavaa.

Siis: jos me vetoamme tunteisiimme ja provosoimme fanaattisesti sananvapauden kannattajia vastaan sensuurin puolesta, me toimimme proseduraalisesti - käyttämämme argumentointimenetelmän suhteen - täysin saman kaavan mukaan kuin pedofiili.

Erona on 'vain' se, että meidän tunteemme, arvomme ja päämäärämme ovat 'oikeita', pedofiin 'vääriä'.

Nyt pitää tosin huomata (mikä saattaa olla vaikeaa), että toimiessaan viime kädessä vain pelkkien tunteitten pohjalta (mikä tietysti on absoluuttisesti mahdotonta, koska olemme aikuisina jo oppineet kielen ja tavat) ihmiset saattavat päätyä paitsi täysin päinvastaisiin myös täysin ennalta arvaamattomiin päämääriin.

Tämänkin vuoksi järjen ja sen käytön tulee aina olla muodollisesti autonomista (sitä myös sananvapauden kannattajat haluavat ja edustavat), jolloin se voi luoda etäisyyttä tunteittemme häilyvyyteen, epämääräisyyteen mutta samalla myös tunteittemme usein persoonallisuuttamme dominoivaan voimaan, jonka edessä koemme (yleensä sitä tiedostamatta) olevamme voimattomia.

Tällaiseen järjenkäyttöön eivät yksinomaan tunteisiinsa vetoavat ihmiset pysty eivätkä halua pystyä. Valitettavaa vain on, että näillä kriteereillä heidän joukkoonsa mahtuvat niin rakastavat äidit kuin psykopaattiset murhaajat ja pedofiilitkin...

Hei moderaattori - 'juna meni jo!'

Kirjoitettu ikkunaiineksen päreeseen "Sisäinen pirumme" ja sen kommentteihin.
*
Tom Nokkeli sanoi...

Tuota noin. Eipä mennä merta edemmäs kalaan. Otetaan esimerkki tästä blogista. Nimimerkki 'Rauno Rasanen' kirjoitti tässä blogissa:
"Kuules nokkeli: vieläkö sä tarvitset tutin korviketta? Siitähän tuo pakkoneuroottinen tarve kantaa kännykkää joka paikkaan viestii..."Jos nyt ajateltaisiin, että 'Tom Nokkeli' on tunnistettava henkilö ynnä nettipersoona, niin pitäisikö minun nyt olla loukkaantunut Iinekselle?

Nokkeli jatkaa

"Ei pitäisi, vaikka tuo RR:n lausahdus blogissani olikin. Se ei nimittäin täytä herjauksen, solvauksen eikä yksityisyyden loukkaamisen juridisia kriteereitä, vaikka onkin rumasti sanottu. Siinä ivan kärki kohdistuu tiettyyn tapaan, ei henkilöön." (Iines/RR)

Ahaa! Siis on täysin Iineksen sananvapauden mukaista julkisesti epäillä tunnistettavan henkilön ynnä nettipersoonan omaavan pakkoneurooseja? Vieläpä täysin ilman asiayhteyttä.
(No, enhän minä nyt saata loukkaantua mistään, mitä 'Tom Nokkeli'lle sanotaan tai mitä 'Tom Nokkeli'sta sanotaan.)

RR
Luettuani kommenttisi, olen pohtinut, josko minun pitäisi ihan vain demonstraation vuoksi ottaa selville IP-osoitteesi ym. tietosi, ja haastaa sinut oikeuteen syistä, jotka ilmenevät sitten haasteessa, jotka oikeusviranomainen lähettää sinulle kirjeitse kotiisi.

Samoin harkitsen parin muun bloggaajan haastamista. Ellei peräti parinkymmenen...

Johan se on perkele!, ettei teidän suuta saada supummalle, vaikka tiedänkin, että tyhmyyttä vastaan ei voi taistella niinkuin pahuutta vastaan sentään vielä voi.
(Kts. kuitenkin myös PS.).
*
Kannatan periaatteessa maltillista jälkimoderointia kuten olen 'Kemppisessä' todennut, mutten itse sitä ole vielä kertaakaan blogissani tarvinnut.
Hoidan nimittäin moderoinnit 'omaan tyyliini': 'silmä silmästä' jne.-periaatteella.
*
Sen verran kuitenkin sanon Nokkeli, että joko huumorintajussasi tai älyssäsi on petraamisen varaa, mikäli kirjoittelet vakavissasi etenkin ylläsiteerattuja kommentteja.

Mutta jos näin on - lienee turha haastaa 'syyntakeetonta' oikeuteen.

Tästä seuraa valitettavasti sellainen seikka, että bloggarin pitäisi kirjoittaa esim. teikäläisestä kuin silkkihansikkain, mikä kyllä sotii sekä sananvapauden ensimmäisiä että viimeisiä pykäliä vastaan.
*
Huumorin ja kiusaamisen raja on tietenkin joskus kuin veteen piirretty viiva, mutta silti ero on periaatteessa selvä.

Myönnän kyllä, että erottelun kanssa on oltava tarkkana, mutta enhän minä nyt millään voi olla vastuussa siitä, että satirisoitava kohteeni on niin helkkarin yksioikoinen ja kapea-alainen tyyppi, että ainoa tapa kritisoida häntä on kirjoittaa sen verran ovelasti, ettei edes 'valtion pääinkvis...moderaattorikaan' löydä tekstistäni mitään huomautettavaa.

Tällainen periaate lopettaisi sitäpaitsi kaiken parodioinnin ja satiirin joka paikasta - ei vain blogeista.
*
Mutta huom! - Olen minä pyytänyt anteeksi mm. Iinekseltä omia kommenttejani ja ihan syystä olenkin.
Ei ketään pidä kehottaa menemään hirteen! Semmoisesta kommentista voisi minutkin jo haastaa käräjille...mutta kuten sanottu: pyysin ja sain anteeksi.
(Mielestäni tämä oli ihan asiallista 'itsemoderointia'...)

Sinulta Nokkeli en kyllä pyydä anteeksi, koska esitin mielestäni aika yleisenäkin pidettävän analogian kännykkäriippuvuuden luonteesta: se on ikäänkuin pakkomielteinen tarve pitää tutin kaltainen, turvallisuudentunnetta keinotekoisesti ylläpitävä 'transitionaaliobjekti' jatkuvasti käden ulottuvilla - jopa luokkahuoneessa, vaikkei kännykkä ainakaan toistaiseksi ole mikään esim. taskulaskimeen verrattava opiskeluväline.

Esitän tämän saman määritelmän vaikka oikeusalissa!
*
Lienet lukenut profiilistani, että olen nimennyt itseni psykofyysistä olemustani kuvaten sanoilla: 'Ontuva Rabelais'.
Luulisi jo sen antavan jotain osviittaa tavastani kirjoittaa.

Noo...olihan se Rabelaiskin sekä kirkon että valtion hampaissa - miksei sitten jonkun herkkähipiäisen blogikommentaattorin 'kiusanteon' kohteena...

Minun kanssani voi kyllä olla ihan vapaasti eri mieltä ja myös kiusoitella saa mutta ei varsinaisesti kiusata kiusaamisen itsensä takia, koska se on mautonta ja typerää.

Satirisointi ei kuitenkaan ole kiusaamista tai halveksuntaa vaan perimmältään huumorin keinoin ilmaistua kritiikkiä: siinä vain kuvataan kohde tavalla, joka saa hänen mielipiteensä ja käyttäytymisensä vaikuttamaan enemmän tai vähemmän kyseenalaiselta - ehkä naurettavalta, tekopyhältä jne.
*
PS. Mutta mutta - sinä olet Nokkeli periaatteessa pelkkä nimimerkki, joten miten sinä voit oikeudellisesti ottaen loukkaantua yhtään mistään, mitä sinusta sanotaan, koska kukaan ei tiedä, kuka sinä olet.

Toisaalta meikäläisen olisi tietenkin johdonmukaista jättää anonyymien kommentit omaan arvoonsa, mutta valitettavasti vain he voivat suojautua tuntemattomuutensa taakse ja tölväistä sieltä toisia ihmisiä joutumatta itse suoraan oikeudelliseen vastuuseen sanomisistaan.

Tietenkin tämä asia voidaan teknisesti näköjään selvittää, mutta silti anonymiteetti on ongelma juuri tällaisissa tapauksissa.

Toki anonyymisuus on myös eräs sananvapauden tae, mutta samalla 'täysanonyymit' saattavat myös olla suurempi uhka sananvapaudelle kuin oikealla identiteetillään kirjoittavat.

Tämä on vanha aihe Blogistanissa, mutta nousee jälleen esiin moderointikeskustelun yhteydessä.