*
Tämä kommentti kasvoi pikku-päreeksi kirjoittaessani sitä aluperin Kemppiseen [Esteellisyys eli jäävi, 28.9].
1
Kemppinen kirjoitti:
Yhdysvalloissa on tapana, että korkeaan virkaan nimitetty siirtää ainakin arvopaperinsa ”sokeaan trustiin” (blind trust). Hän siis omistaa edelleen saman kuin ennenkin ja voi saada tuottoa, esimerkiksi osakkeita. Mutta hän ei määrää tuosta omaisuudesta, ja kun trusti on ”sokea”, hän ei edes tiedä, mitä trustissa on. Asioista vastaa valtuutettu, joka on usein juristi tai pankkiiri.
...
Mediakin saisi miettiä. Olinko minä esteellinen ratkaisemaan rutiiniasiaa, jossa Osuupankki oli mukana, kun palkkani tulee Osuuspankkiin? – Joku tolkku saisi olla.
2
Blind trust vaikuttaa jopa liian helpolta ja hyvältä ratkaisulta ollakseen ensi lukemalta uskottava - eli, että se siis ihan varmasti eliminoisi jääviysongelman syntymisen mahdollisuuden kokonaan.
Mutta olen toki samaa mieltä - joku tolkku näihin asioihin on saatava tai olemme ihan oikeasti menossa Alivaltiosihteerin kavereitten absurdismiin [mainio sketsi jääviydestä viime lähetyksessä], joka kyllä radiosta kuultuna naurattaa.
On sitten toinen juttu naurattaako enää silloin, kun lehdistö alkaa oman sananvapautensa [lue sensaation- eli voitontavoittelunsa] nimissä vainota viimeistään jokaista, joka uskaltaa haistattaa sen hyeenamoraalille pitkät paskat ja kieltäytyy tunnustamasta kaikkea mahdollista elämästään.
Jotenkin tunnen sympatiaa Vanhasta, Lehtomäkeä ja Kaikkosta kohtaan, vaikka haukunkin kapitalismia ja ylipäätään poliittisia rahoituskytköksiä mm. juuri sen vuoksi, että salattu jääviys [ja salattu lobbaus] kuuluu mielestäni erottamattomana [ja tuomittavana] osana kapitalismin tehokkaan toiminnan eettisesti vaiettuihin edellytyksiin.
Edellä mainituista tehdään nyt kuitenkin syntipukkeja kaikkeen mahdolliseen. Lehdistön sananvapaus kun on se pyhä lehmä, jota ei muka saa eikä voi rajoittaa, vaikka se aiheuttaisi henkilöitten uraan ja yksityiselämään korvaatonta vahinkoa [ks. kuitenkin PS.].
On miltei pelottavaa, jos mediasta tulee pelkkää paskajournalismia - ikäänkuin poliisitutkintaoikeuksin toimivaa sosiaalipornoista hybristä, jota jotkut toimittajat härskiydessään pitävät jopa hyveenä [PPS.]
Missä vaiheessa hutkivan journalismin sananvapauden käyttö muuttuu kiusaamiseksi, joka ei vielä täytä kunnianloukkauksen tunnusmerkkejä, mutta joka mitä ilmeisimmin asiajulkisuuden kannalta on jo tarpeetonta [ja siten epäeettistä] painostusta eli pelkkää lööppijulkisuuden tavoittelua lehden levikin tai ylipäätään mediavälineen julkisuuden [siis tulojen] kasvattamiseksi ?
Olen itse esimerkki fakki-idioottisesta poleemikosta, mutta jos kohdistan kritiikkini tiettyihin ihmisiin en tee sitä siksi, että minua kiinnostaisi tippaakaan heidän yksityisen elämänsä tai persoonansa pahantahtoinen loukkaaminen vaan ennenkaikkea heidän mielipiteistään [muka] löytämäni heikkoudet, jotka kontrastoin heidän puolueeseensa, asemaansa tai ylipäätään johonkin yleisempään kontekstiin.
Ja jos tuo ei vakuuttanut rehellisyydestäni sekä [oikean - ei väärän ;\] journalistisen etiikan kunnioituksestani, niin vetoan siihen perustuslailliseen vapausoikeuteen, jonka mukaan minunkin täytyy saada toteuttaa itseäni [haha].
PS.
Silti Daniel Ellsberg teki oikein [ks. linkki], koska hän paljasti valtiollisen johdon systemaattisen valehtelun kansakunnalle. Valtion etu kansan eduksi ymmärrettynä menee tällaisessa tapauksessa yksityisten ihmisten edun ohi, vaikka tulisi vahingoittaneeksi ystäviensä uraa ja mainetta. Kyseessä kun oli taistelu perustuslain uskottavuudesta.
Silti on samalla myös selvää, että ne jotka vasikoivat McCarthyn komitealle oletetuista ja/tai todellisista kommunistiystävistään olivat moraalisesti paskiaisia - myös Elia Kazan, vaikka yrittikin jälkeenpäin Sopimusta elämän kassa [ihan luettava kehityskertomus miehestä ja hänen tiestään].
Entä olisinko itse riskeerannut urani ja jättänyt kertomatta, mikäli olisin ollut Elia Kazan? - - Hmm. Älkää kysykö niin vaikeita - - .
PPS.
Miksi muuten Pressiklubin vetäjänä on pelle? Olkoonkin fiksu, hauska ja rautaisen ammattitaitoinen pelle (Ruben Stiller)? Kertooko tämä jotain journalismin/journalistien linjattomasta, puun takaa ampuvasta ja sensaatioista elävästä nykytilasta, joka on kasvattanut ammattikuntaansa enemmän kyynisiä totuus-populisteja [lööppitulos tai ulos] kuin ehkä koskaan aiemmin?
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/09/esteellisyys-eli-jaavi.html
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2010/09/alivaltiosihteeri_radio_suomi_2492010_1999669.html
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2011/04/alivaltiosihteeri_1585047.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Ellsberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Ellsberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Elia_Kazan
http://atuubi.yle.fi/ohjelmat/pressiklubi
http://www.nelonen.fi/uutiset/vanhanen
8 comments:
On sitten toinen juttu naurattaako enää silloin, kun lehdistö alkaa oman sananvapautensa [lue sensaation- eli voitontavoittelunsa] nimissä vainota viimeistään jokaista, joka uskaltaa haistattaa sen hyeenamoraalille pitkät paskat ja kieltäytyy tunnustamasta kaikkea mahdollista elämästään.
Ihmiskunta ei vie elämään paljonkaan ns. kauneuden suuntaan vaikka lyhyen aikavälin sisällä niin voisi joku toope tai typerä idealisti joka ei osaa laskea tai mitata oikein asioita ajatella. On siis helppo olla typerä koska se ei anna realismia lainkaan.
Kun tämän sanoo, saa turpiin. ON pakko olla mitässullekuuluu, aivanihana, vou, fantastista kertakaikkiaan ihaannaaaaaa - tyylillä liikkellä. Se on ainoa joka koetaan oikeaksi. Muu on vain
idiotismia kuten minä; olen Idiootti eli tylsä. Olen siis kauan sitten lopettanut fuulauksen mutta kun he eivät. Minkäs sille voi tehdä: ei ollut minun valinta mutta niin kävi koska kiusaamisen genre oli lähes voimakasta väkivaltaa joka tuutista. On siis typerää elää heidän marshmellowmaailmassaan ja silti se on parempi kuin elää minun tylsässä maailmassa mutta
en vaan voinut vääntää valheita niin taitavasti.
Sitäpaitsi se, joka minun negatiivisen käyrän aloitti oli juuri ne kartanonomistajat, joita tuo Kemppinen silti ihailee: ne kantoi niitä tulisia hiiliä joka vuosi ja reippaasti yhteistoiminnallisesti kunnes lähes kuolin.
Olin heille uhri, joka antoi heille jotain fiilistä; kicksiä, josta voisi vähän tuntea elävänsä.
Mutta niin se aina menee; den enas död är den andras bröd. Mitä sitä kaunistella - pitäisi saada raadollisuus esiin vaan tästä omasta olemisen muodosta; miten oppia huijaamaan, valehtelemaan, projisoimaan, kuiskaamaan vittumaisuuksia päivät pitkät ja olevinaan olemaan tekopyhyydessään kuten ne? Miten?
sitten jotkut ovat sitä mietlä, että minä niinqu manasin pahan esiin - vai niin - kuka aloitti? nuo, joiden mieli on tietää kaiken myös toisten elämästä ja kun lopulta kaiken tietävät (ja sotkivat elämäni siinä kohtaan) niin sitten he olankolauksella jatkavat patistamaan muita olemaan avoimia.
Minä sain levittää kunnolla heidän takia ja sitä en tehnyt ikinä omasta tahdosta. Raiskasivat, repivät ja raiskasivat ja herjasivat reisiäni siinä kun levitän - ja silti se oli heidän vaatimus: olivat vihaisia kuin ampiaiset ellen. Ja nyt sitten sanovat, noin muuten vaan hieman ohimennen, pienellä hymyllä - tietysti ovat siis omasta mielestä edelleen sivistyneitä kaiken raiskauksen jälkeen - että no, mitäs tuon nyt piti. Itse se sen teki.
kolmannen asteen oikeus....sanoi Kemppinen. Siltä se on tuntunut ja lopputulos nolla. Kuolema olisi ollut helpompi.
Ja nämä ovat siis psykologeja, sitä-ja-tätä arvovaltaisia ja eivät antautuneet elleivät saaneet raiskata.
Kärjistetysti sanottuna olin lueskelemassa 'Johdatusta marxilaiseen filosofiaan', kun nimismies tänään soitti.
Joudun näköjään leivättömän pöydän ääreen, eikä kysymys ole nyt vallankumouksellisuudesta, jolle establismentti lähinnä nauraa. Saisivat nämä hevosenleikit minunkin mielestäni jo riittää. 'Rötösherrat kuriin', eikä siinä vuosien filosofian opintoja tarvita. Lautakasan voi havaita puhtaan empiirisin keinoin - se onkin pelkkää tupakarhun työtä.
Palaan takaisin omaan asiaani - en siis varsinaisesti halua kommentoida sinun tekstiäsi (se on siis oiva). Vastapuolen taustakontekstina on minun tilanteessani ns. feministinen positio, jossa turvallisuus ja turvallisuuden tunne ovat ylin arvo: sen edestä sopii uhrata sontaa eli miehiä, koska lasten eli parhaimmiston raaka uhraaminen on barbariaa ja kauheutta, kuten Ruukinmatruunakin omassa blogissaan meitä "opettaa". Ei siis kauneutta, kuten kreikkalaiset..
Jopa 1700-luvulle asti porvarillista yhteiskuntaa pidettiin kai jotenkin akkamaisena, femiinisenä, ja siksi sairaanana ja epätoivottavana. Aristoteles oli vielä oikea partamies, mutta voiko sinusta Rauno sanoa samaa?
Oletko nyt heikkojen (eli heikon eli minun) puolella (edes "hengessä mukana"), vai onko oma dialektiikkasi heittänyt jo häränpyllyä?
Silloin kun ylipäätään viitsin äänestää, en äänestä [en ole koskaan äänestänyt] kokoomuslaista narsismi-kapitalismin marionettia enkä mitään muutakaan oikeistopuoluetta.
Kerran olen erehtynyt viherpiipertäjään - enää en erehdy siihenkään. Piipertäkööt unelmissaan - en jaa heidän idealismiaan - olen transsendentalistinen materialisti ja taisteleva kyynikko.
Olen sanonut parille ystävälleni, että hiukan aina välillä ihmetyttää se, etten liene koskaan ollut niin radikaali ja ehdoton vasemmistolainen [jolla tosin ei ole positiivista vasemmistolaista ohjelmaa] kritiikissäni kuin nyt - en edes nuoruudessani Kotkan stalinisti-kommunisti-tuttujen parissa, joiden fanaattisuutta en millään kyennyt ymmärtämään - tosiuskovaisia dogmaatikkoja melkein kaikki.
Kritiikkini myönsi sittemmin oikeutetuksi niiden aikojen paras kaveri, joka on noussut herrahississä hyvin korkealle: tietojohtajaksi erääseen valtion firmaan täällä Hesassa [eipä olis uskonut siitäkään anarkistista, joskin kyllä hän itsekin uudelle tittelilleen naureskeli].
Nimenomaan heikkojen puolella olen. Se on fundamentaalisin lähtökohtani ja periaatteeni. Matruuna haistakoon pitkän pudendumin kykyvouhotuksillaan.
Kun 50 miljoonaa muslimia ja afrikkalaista tulee väkisin [sellaista määrää ei pidättele muu kuin totaalinen kansanmurha] Europpaan, niin ei siinä paljon kysellä kykyjen perään.
Siinä käy Berlusconeille ja Sarkozyille köpelösti. Varautukaamme tähän, sillä rikkauksien norsunluutorni ei meitä silloin pelasta. Sitäpaitsi maallista se vaan on [sanoo antiikin kyynikko tynnyrissään].
Partamies olen totta kai. Pitäisi vain tuo blogin profiilikuva viimeinkin päivittää. Olen nykyään Pjotr Kropotkinin näköinen - tosin ilmeeni ja olemukseni on paljon tuimempi ja ehkä jopa vihaisempi kuin hänellä [mutta minähän en olekaan sosiaalinen altruisti ;\].
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Peter_Kropotkin_circa_1900.jpg
http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Kropotkin
http://www.thefreedictionary.com/pudenda
Vastapuolen taustakontekstina on minun tilanteessani ns. feministinen positio, jossa turvallisuus ja turvallisuuden tunne ovat ylin arvo: sen edestä sopii uhrata sontaa eli miehiä, koska lasten eli parhaimmiston raaka uhraaminen on barbariaa ja kauheutta, kuten Ruukinmatruunakin omassa blogissaan meitä "opettaa". Ei siis kauneutta, kuten kreikkalaiset..
Odotukset feminismiin ovat virheellisiä; naiset eivät voisi ikinä haluta pelkkää turvallisuutta koska jälkipolvi haluaa kasvaa miehen geeneistä eikä naisen mutta ilman sotaa tietysti. Näissä on kaksi puolta eli joko mies ampuu pyssyllä tai osaa perääntyä ajoissa. Mutta hänellä pitää olla mies sisällään eikä eunukki. Sodasta tuli roolissa osa yhteiskuntaa kuten lastentarhoista tuli asiakkaita
eli roolikuvat menivät sekaisin. Ei sen enemmän väärin ja miten suomalaiset nyt antavat jööttiä omille kotimaisille voimille on käsittämätöntä ja siinä vipu amerikalle voittaa. Miksi? Mikä Jumalan ulkoistus sekin on?
Feminismi on holismia; holismi Holynessia eli kokonaisuutta, jossa hyvä (god på svenska) ohjaa.
Mitä mieltä olet materialistisuudesta on siis väärä asia ikinä yhdistää naisiin: se on oxymoroni asia.
--
Mitä vielä:
niin..kauneus on sekä sisäistä (että tuntee todella hyvän olon ja hvyää ylipäänsä korvien välissä eikä vain jalkojen välissä) eikä kreikkalaisten kauneusihanne kuulu siis ulkomuotoon vaan siihen mitä minäkin tässä teen. Sen pitäisi merkitä miehelle myös sängyssä mutta jos siellä onkin mies toisen naisen, ja kauniin, järjestetty kauniiksi olevan naisen, hahmo. Liian superkaunis on siis miehen tuote; tuotettu semmoiseksi mutta mieltä ei saa kauniiksi kun vääntää sadismia.
Sellaisten lapsista tulee sisältä rumia.
Myös pojat.
Sadistisen materialistisen ihmisen jälkipolvi ei ole sisältä kaunis vaikka omistaisi paljon tavaraa.
Tässä suhteessa kannattaa miettiä mitä tuo muuten usein aika ylimielinen Wallin sanoo.
Mutta Wallin voisi miettiä että ne, jotka hörhönä asettivat niitä tulisia hiiliä minun alleni tai tuli ja raiskasi ilomielin ja häippäsivät samantien - nämä tyypit siis luokitukset ovat ne, joiden rooli ei enää edusta kauneutta vaikka roikkuvat kauniissa sanoissa ja jopa kirkossa. Ovat sadisteja ja sadistin tunnistaa siitä, että se kiusaa ennenkuin on tutustunut objektiin - myös kauniisti. Oikea laupias ihminen tai kaunis ihminen ei koe tarvetta kiusata vaikka joskus jotain sanookin; ei siis kailota ummet lammet asiat miten ne pitäisi olla. Hitto se sille kuuluu että asiat ovat väärin, se on asia joka on yhteistoiminnallsesti mennyt vääräksi ja sen takia kenenkään oma eunukkiääni eikä paskaääni ei ole toisten ääniä suurempi tai tärkeämpi.
Yhdessä pitää yhteiset asiat nähdä mutta kun tämä asia, josta poliittisuus varmaan alkoi muinaisten roomalaisten ja kenen se nyt oli keskuudessa eivät ajatelleet että jotkut typerät tulisivat pelikorteillaan sinne ja tekisivät poliittsesta ja taloudellisesta elämästä hiton PELIN
...eli ole enää yhteistä foorumia missä asiat oikeasti katsotaan auki. On vain sota joka kutsutaan yhteiskunnaksi.
Siinä ei vasemmisto ja niiden texasapurit ole yhtään sen laupiaampia eikä vasemmisto mitenkään omista tänä päivänä ns. köyhiä: ovat yhtä paljon sementoimassa köyhät todelliseen helvettiin koska näiltä kaikilta puuttuu sisäinen kauneus jota viherpipertäjät taas omaavat. Mutta viherpiperteillä on paha taipumus kyykkiä liikaa eli jos ulkopuolinen sotamies sanoo, että katkaise oma minäsi ja unohda se, niin tämä tollo suomalainen viherpipertäjä-filosofi niin kanssa tekee; ulkoistaa minuuden eli ei siksi voisikaan ajatella muuta kuin vyön alta.
Hitto mikä toopesakki.
Post a Comment