'Panoptikon on liberaalin yhteiskunnan todellinen kaava' [Michel Foucault]

Internet[palvelimet] sosiaalisen kontrollin rakenteena - eivät suinkaan internetin sensurointiyritykset - on nykyisen aikamme uusin ja tehokkain Panoptikon.
*
[Kielimafian muutoksia osaan II ja III viimeksi klo: 18.00]
*
Sitaatti Samuli Hurrin artikkelista Michel Foucault: jossakin toisessa ruumiin ja nautinnon taloudessa kirjasta Yhteiskuntateorioiden oikeus [+ RR:n referointia].

[Omistan tämän mieltäni suuresti virkistäneen ja jopa huvittaneen lainauksen konservatiivisen kapitalismin kruunaamattomalle kuningattarelle Maggie Ironmistressille].

I
Liberalismi
...
Mitä tarkalleen otten näkymätön käsi hoitaa? Tietenkin tehokkaampaa tuotantoa, vaurautta ja voimakkaan valtion, mutta muutakin: aivan uudella tavalla hallinnassa olevan, omalle paikalleen osoitetun ja siinä pysyvän vaarattoman yksilön [1].

Hallitsijan on yhdellä tasolla jätettävä taloudellinen yksilö täysin rauhaan [laizzez-faire], tämä ajatus on tavallaan koko järjestelmän ensimmäinen - vaikka ei toki viimeinen - periaate. Taloudellinen yksilö on ikäänkuin rauhoitettu markkinan ollessa kirjaimellisesti sen luonnon suojelualuetta. Toisella tasolla yksilöstä on kuitenkin tullut mahdollisimman täydellisesti hallittava. Hän on pääpiirteittäin ennustettava yksilö niin kauan kuin hän vain pysyy rauhoitetun halunsa alueella ja laskelmoi siellä etujaan. Eikä hänen päähänsä muuta pälkähdäkään, tai jos pälkähtääkin, hän pian ohjaa itsensä takaisin: 'Niin kauas, niin pitkälle en mene hulluuteen, että toivon muuta kuin mikä hyödyttää'.

Jäljelle jää slti käytännöllinen, hyvin jokapäiväinen kysymys: entä jos jonkun yksilön halussa on perinpohjaista vikaa? Jos hän yksinkertaisesti ei ole taloudellinen yksilö?

Kyse ei ole siitä, että joku ei ymmärtäisi haluta tavoitella rahallista voittoa mahdollisimman tehokkaasti, kuten yritys. Näille tyhmyreille löytyy kyllä paikka, esimerkiksi yliopisto. Sen sijaan kyse on siitä, että taloudellisina yksilöinä meidän olisi hyväksyttävä vallitseva todellisuus ja mietittävä, miten itse kukin voimme tässä ympäristössä muuttaa muutettaviksi annettuja muuttujia ja siten edesauttaa pyrkimyksiämme ja täyttää halumme kuten meidän pitääkin.

Mutta perversseimmätkin halut ovat periaatteessa taloudellisia ja siinä on ongelman ydin: entä jos joku ei ota vallitsevaa [taloudellista] todellisuutta toimintansa pohjaksi? Joku, jonka kaiken muun yli käyvä halu onkin tuhota, joku joka rakastaa epäjärjestystä [tai toisenlaista järjestystä, mikä on lähes sama asia]? Yhteiskunnathan ovat kuitenkin pullollaan kulkureita ja lurjuksia, jotka eivät mene töihin ja naimisiin, ihmisiä, jotka eivät sopeudu ja ovat siis aina vaarallisia.

Vaarallista heissä ei niinkään ole heidän näpistelynsä, juopottelunsa ja ilkivaltansa. Vaarallista on ennenkaikkea se, että kun heidän keskuuteensa sattuu kansankiihottaja, agitaattori, on roihu valmis vain pienellä puheella ihmisten samasta arvosta - tai riippuen kansankiihottajasta, juuri heidän rotunsa ylivertaisuudesta.

Näin on siitä syystä, että yhteiskunnan alimpien hyödyllisten kerrosten alla, ammattia vailla olevien lainrikkojien ja hampuusien alamaailmassa, kytee jatkuvasti kiukkuinen vinous ja vastarinta suhteessa vallitseviin oloihin.

Nämä epänormaalit ihmiset ovat kurjista oloistaan huolimatta omalla tavallaan suvereeneja normaalien - lainkuuliaisten ja järkevästi omaa etuaan tavoittelevien - kansalaisten yhteiskuntajärjestyksen suhteen: jos ei heitä sido yhteiskuntasopimus, niin eipä heihin pure taloudellinen järkipuhekaan. Jos heidän haluaan ei voida tällä tavalla kesyttää, niin voiko sille kuitenkin olla jokin käyttötarkoitus?
*
[1] Tosiasiassa ei ole kyse aivan uudesta vaan todella vanhasta vallankäytön tavasta. Ateenan tyranneista Pisistratus tähtäsi toimillaan juuri siihen, että ihmiset tyytyisivät puuhastelemaan omilla tiluksillaan eivätkä lainkaan kiinnostuisi politiikasta [Aristoteles: The Athenian Constitution].

[ss. 210-11, kappalejako RR]

II
[RR:n referointia]

Artikkelin heti seuraava alaotsikko on Vankila,  mutta kyseessä ei ole suvereenin hallitsijan tyrmä [jonka tarkoitus oli 'vain' poistaa/eristää 'sääntöjä rikkonut' yksilö yhteisöstä] vaan panoptikon-laitos/instituutio/tekniikka [liberalistisen hallinnan/vallankäytön paradigma], jossa tarkkailija eli sopeuttaja näkee kaikki yksilöt, mutta ainutkaan yksilö ei näe tarkkailijaansa [suvereeni sen sijaan osoitti valtaansa näyttävillä eli hirvittävillä (kuoleman)rangaistus-spektaakkeleilla, joiden tarkoitus oli tehdä pelottava vaikutus - ei niinkään sopeuttaa].

Liberalistinen markkina-yhteiskunta [alunperin Englanti] ei perustu vahvaan ja sitovaan juridiseen päätökseen/sopimukseen [Englannilla ei ole varsinaista perustuslakia lainkaan], jossa yksilöt luovuttavat vapausoikeutensa suvereenille/hallitsijalle [manner-Eurooppa; esim. Saksa vuoteen 1945] vaan yksilöitten suhteelliseen vapauteen hallitsijan/valtion kontrollista.

Tällaisen [markkina]yhteiskunnan reason for being tai ainakin sen toiminnan lähtökohta ja perusedellytys on ihmisen irrationaalisen halun [ensimmäinen luonto] ja rationaalisen intressin [toinen luonto] keskinäinen yhteistyö ja yhteisvaikutus [juridinen valtio/hallitsija sen sijaan otti irrationaalisen halun kontrolliinsa].

Näiden kahden lähes vastakkaisen intressin yhteisestä toiminnasta seuraa liberalismin perusoletusten mukaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla hyvää kaikille ['näkymättömän käden' vaikutus]. Liberalistinen hallintavalta käyttää jopa vankilaa tehokkaasti hyöty- ja sopeuttamistarkoitukseen. Näin ollen vankilan pitää tuottaa rikollisuutta [voimme tilastollisesti päätellä, että näin myös tapahtuu], koska yhteiskunnan tilaa [siis vallitsevan järjestyksen syystä tai toisesta kyseenalaistavia henkilöitä - aiemmin työväestöä] on kätevämpää ja hyödyllisempää kontrolloida vankiloissa, kouluissa, [aiemmin] kasvatuslaitoksissa, orpokodeissa - tietyin varauksin myös mielisairaaloissa [nykyinen psykokulttuuri toteuttaa perimmältään samaa funktiota 'ollessaan huolestunut' kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistamme (selkokielellä: ostokyvystämme)].

Perimmäisen/alkuperäisen paradigmansa ja disipliininsä kapitalismin tehokkuuden maksimointiin pyrkivä panoptis-biopoliittinen normalisointi-projekti, jonka päämääränä on itseään normittava/tarkkaileva yksilö, saa [kuten aikoinaan preussilainen valtiobyrokratiakin ja ylipäätään lähes kaikki yhteiskuntamuodot] sekä armeijasta että kirkosta/uskonnosta, joskin liberalistisessa yhteiskunnassa enemmän yksityiseksi  ja vähemmän valtiokeskeiseksi markkinataloudeksi naamioituneena [valtion rooli markkinatalouden takuumiehenä sekä juridiikan alue julkisen ja yksityisen välissä on kuitenkin viime vuosina jatkuvasti laajentunut liberaali-kapitalistisissa demokratioissa].

III
Kannattaa lukea Samuli Hurrin artikkeli kokonaan, koska vasta sitten sitaattini käy ymmärrettäväksi Foucault'n ajatuskulun kannalta - olkoonkin [taas kerran ;\], että Foucault'n ei-marxilaiselta vastarinnalta puuttuu täysin epistemologis-normatiivinen perusta. Foucault'n kritiikki jää 'vain' nerokkaan analyysin tasolle ilman kiinnekohtaa, josta käsin kritiikki (ja kriittinen identiteetti) voisi uskottavasti suuntautua kohteisiinsa ja johon se voisi palata 'keräämään voimia' ja/eli arvioimaan tilannetta - [kritiikin kiinnekohta Marxilla voisi olla repression tosiasia työn lisäarvoteoriaan perustuen].

Ateenan hyveellisen miehen 'rohkea puhe' eli omasta itsestä huolehtiminen ja identiteetti-tekniikat nautinnon käytäntöineen eivät toimi uusliberalismin aikana niinkuin ne toimivat antiikissa vaan romahtavat kapitalismin trendi-myllyn ja internet-panoptikonin mainospelinappuloiksi [tosin ei Foucault kirjaimellisesti väitäkään, että ne toimisivat vaan sanoo arvoituksellisemmin [ ks. [*].

Oliko Foucault todella niin pessimistinen ihmisen ja systeemin suhteen kuin Rorty hänet tulkitsee ja Agamben [mm. Foucault'n oppilas] biovallan sovellutuksissaan antaa ymmärtää? Pessimismi-oletus [joka implikoi jopa älyllisen resignaation/luopumisen] kuitenkin osaltaan tukisi Zizekin väitettä, jonka mukaan Seksuaalisuuden historian osat 2 ja 3 todellakin ovat perinteisempää aatehistoriaa - eivät huippuinnovatiivista vallan elementaarista analyysia osan 1 [Tiedontahto] tavoin.

[*] Deleuzen mukaan Foucault päätyi Tiedontahdon lopussa umpikujaan. Muistutan, että Hurrin artikkelin otsikko toistaa tuon melko suppean mutta ajatuksellisesti äärimmäisen tiiviin kirjan viimeiset sanat, jotka ilmentävät sekä mahdollisuutta että mahdottomuutta: toisenlainen halujen talous [samalla myös muutos vallitsevaan liberaali-kapitalistiseen systeemiin] saattaa olla mahdollista kenties jonakin päivänä jossakin toisessa ruumiin ja nautinnon taloudessa.

[Jos nyt tarkastelen omaa filosofista ja yhteiskuntakriittistä asennettani täysin rehellisesti, ei ole lainkaan selvää, kumpi meistä on enemmän pessimisti ja luopunut uskosta positiivisen muutoksen mahdollisuuteen - minä vai Michel Foucault].
*
http://www.recordshopx.com/book/tutkijaliitto/yhteiskuntateorioiden_oikeus/
http://www.helsinki.fi/foundations/research/samuli-hurri/cv.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_Foucault
http://en.wikipedia.org/wiki/Panopticon
http://theoryandscience.icaap.org/content/vol003.001/brignall.html
http://whatsmartgrlsrreadingtoday.wordpress.com/category/phd/page/2/
http://www.socialmeditate.com/archives/268/comment-page-1

Raymond Braveheart lilliputtien maailmassa

Suvereeni on tullut järjestämään ahneista ja laiskoista koostuvan valtion asiat oikeudenmukaiselle tolalle.

Motto:
Totuus on tuottavin kaikista ihmisen erehdyksistä
Nietzsche

[Kielimafian korjauksia ja lisäyksiä - viimeksi klo: 21.35]
1
Ironmistress kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: Metsällä on paha taipumus vastata juuri niinkuin sinne huudetaan.

Sen kun vain huudat tai vastaat sille metsälle. Varo kuitenkin syleksimästä tuuleen, koska tuuli saattaa yltyä myrskyksi, jos sille tarpeeksi vittuillaan. Saat omat sylkesi takaisin omaan naamaan.

Kun rasismi nostaa päätään, saman tekee terrorismi - ja päinvastoin. Vain globaali diktatuuri ['demokratia'] pysäyttää tämän saatanallisen noidankehän.

Eikä siinä demokratiassa ole hyvää tai pahaa, ei juutalaista tai romania, ei muhamettilaista tai buddhalaista, ei finanssipankkiiria tai rehellistä työtä tekevää.

Siinä pannaan kaikki samaan riviin, ja joka ei tottele järjestystä vaan ahnehtii ja rötöstelee eli käyttää toisia ihmisiä hyväkseen millä tahansa varastamisen keinolla [myös korkoa kiskomalla] - se joko ammutaan tai lähetetään vankileiriin.

Siinä järjestyksessä loppuu kaltoin kohdeltujen [niin rikkaitten kuin köyhienkin] valitus ja huuto eli kateus, ylimielisyys, velttous ja vastuuttomuus.

Siinä järjestyksessä tyydytään pieneen köyhyyteen ja vältetään suurta rikkautta, eikä siinä järjestyksessä, toisin kuin meritokraattisessa kapitalismissa, edes sallita subjektiivista sortoa, joka perustuu ihmisten ahneuteen tai laiskuuteen.

Globaalissa diktatuuri-demokratiassa ihmiset vapautuvat näiden saatanallisten taipumusten vallasta. Ja mikäli vapautuminen ei ota onnistuakseen [kyseessähän ovat hiviömäisen sitkeät lihallis-sielulliset voimat], järjestelmä auttaa ihmisiä vapautumaan [erikoistuneitten terapeutti-inkvisiittorien avustuksella].

Ihminen siirtyy elämään tällaisessa järjestelmässä [omaksi parhaakseen] sen vuoksi, että evoluutio-saatana, joka hänet syyttömästi synnytti itseään [ja katoavuuttaan] palvelemaan, on voitettavissa vain globaali-demokraattisella diktatuurilla.

Jos ihminen ei kuitenkaan halua elää, hän voi myös kuolla - omasta tahdostaan. Eutanasia laillistetaan, mutta mitään muuta eugeniikkaa ei sallita [ei ainakaan tieteen nimissä]. Ihmiset ovat mitä ovat, eikä heitä muuteta keinotekoisesti. 'Ainoastaan' heidän äärimmäisiä taipumuksiaan kontrolloidaan systemaattisesti ja optimaalista järjestystä silmällä pitäen.
*
Ja kuka tätä kaikkea hallitsee? Kuka tätä moraalin ja oikeuden tuolla puolen olevaa järjestystä ylläpitää?

Se on salaisuus. Viimeinen salaisuus. Jonkinlainen kaikkivaltias Paavi kuitenkin on kyseessä. Tai vähintäinkin eräänlainen Gulliver lilliputtien maassa.

2
Hannah Arendtin ja Jürgen Habermasin poliittinen pluralismi joutavat roskikseen epärealistina malleina ihmisluonnon tilasta ja mahdollisuuksista rauhanomaisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan saavuttamiseksi.

Arendt on sekava idealistinen [muka keskusteleva] universalisti, joka ei ymmärrä valtiosta juuri mitään - lukuunottamatta omaa juutalaista perintöään ja omia juutalaisia kokemuksiaan natsi-Saksan barbariasta.

[Juutalainen identiteettihän ei kytkeydy omaan kansallisvaltioon (sitä ei ole) vaan omaan myyttiseen Vanhan Testamentin historiaan, josta se on maallistunut diasporassa ateistiseksi kapitalismiksi eli kultaisen vasikan palvonnaksi].

Habermas on oikealla asialla, mutta hänen idealistinen [myöskin muka keskusteleva] puhetilanteensa ei toimi.

Argumentatiivisesti dogmaattis-muodollisilla paremmuuskriteereillään se joko lopettaa kaiken poliittisen [koska avoin poliittinen mielipide ei ole Habermasille argumentti vaan epärelevanttia polemiikkia] keskustelun [eli kumoaa lähtökohtansa/periaatteensa] tai muodostaa toisiaan vastaan taistelevia, täysin erillisiä yksikköjä [sfäärejä - vrt. Zizekin ystävän ja [ääri-]oikeistolaisen Peter Sloterdijkin samanniminen sarja, jonka lähtökohta tosin on pikemminkin biologiassa ja Heideggerissa kuin Habermasissa].

Mutta nimenomaan mitään antagonististen poliittisten sfäärien muodostusta tai toisaalla jotain liberalistista mielipide-lässytys-kulttuuria minun järjestykseni ei suosi. -Maltilliset agoniset kiistat sallitaan, mutta niitä ei siis päästetä eskaloitumaan antagonistisiksi vihollisuus-asetelmiksi tai amerkkalaistyyppiseksi populismi-paskanjauhannaksi.

Kummallakaan, Arendtilla tai Habermasilla, ei ole tajua siitä, miten univeraalinen järjestys todella on mahdollista. Se ei koskaan tapahdu vapaaehtoisesti, koska ihminen ei sellaiseen ihmeeseen itsenäisesti kykene. Vain globaali diktatuuri/diktaattori voi aikaansaada toimivan demokraattisen järjestyksen, joka ei perustu toisen ihmisen hyväksikäyttöön - ei sortoon eikä vapaamatkustajuuteen.

3
Anarkismin idea on kyllä pätevä ja arvostettava, mutta en usko sen toteutumisen tieteellisiin perusteluihin, joissa esitetään evolutiivisen kehityksen altruistinen malli populaatioitten sisäiselle yhteistyölle kehityksen optimoimiseksi.

Pjotr Kropotkinin mukaan edellä esittämäni järjestys nimittäin toteutuisi ilman keskitettyä pakkoa eli ihmisten keskinäisen ja vapaan yhteistoiminnan seurauksena.

Höpöhöpö.

Ihminen ei ole hyvä [kuten anarkismi olettaa] vaan paha. Hirviö etten sanoisi. Se pitää kasvattaa kurilla niinkuin koira. Muussa tapauksessa saamme tulokseksi utilitaristisen sortojärjestelmän, joka naamioituu demokratiaksi oikeuttaen tällä silmänkääntötempulla yhteiskunnallisen epätasa-arvon.

Minun järjestelmäni ei naamioidu miksikään tai mihinkään. Se perustuu avoimesti globaaliin kontrolliin ja yhtenä sen perimmäisenä lähtökohtana toimii Platonin Valtio [myös hobbesilais-schmittiläinen käsitys suvereenin tehtävästä järjestyksen takaajana].

Systeemini [päinvastoin kuin Platonin ajattelu] ei kuitenkaan ole sidottu mihinkään metafyysiseen tai edes episteemiseen totuuteen. Pikemminkin päinvastoin. Se pyrkii vain ylläpitämään tiettyä hyveellistä järjestystä, joka ei vaadi totuuden nimeä itselleen. Se vain on - taaten rauhantilan, jossa yhteiskunnallinen toiminta mahdollistuu ilman riistoa [tai ylipäätään hyväksikäyttöä] ja siten ilman suuria tulo- ja statuseroja.

Totuuteen pyrkivät yleensä ne, jotka intohimoisesti havittelevat jotain metafyysisesti tosiolevaa tai 'tosiolematonta' [ikäänkuin jumalallista ja/tai ei-olevaa].

Minun käsitykseni mukaan ihmiselämässä kuten elämässä yleensäkään ei ole mitään totuudellista vaan siinä on absoluuttiseen loppuun asti kyse pelkästään fenomenaalisesta ilmenemisestä eli näennäisyydestä [joka ei ole edes harhaa, sillä tuon termin rationaalinen käyttö vaatisi dialektiseksi vastinparikseen toden], jota ei voi ylittää millään ajatustempulla [siten oletus nirvanasta tekee jopa buddhalaisuudesta totuus-harhan].

Se, joka korottaa ajattelunsa totuudeksi, valehtelee melkein joka sanan.
4
Tämän [alla olevan] Kropotkin-sitaatin maksiimi tai oletus ilmaisee myös oman järjestelmäni perusolemuksen, mutta toisin kuin Kropotkin, en siis usko, että se voisi toteutua ihmislajin kyseessä ollen itsestään eli ilman ulkoista kontrollia ja auktoriteettia.

Tarvitaan globaalia diktatuuri-demokratiaa, joka takaa sellaisen [Kropotkinin alunperin esittämän ja esim. evoluutiobiologi Stephen Jay Couldin hyväksymän] altruistisen yhteistyön toteutumisen, joka ei perustu perustarpeet ylittävälle yksityisomitukselle, ja jossa ei hyväksytä myöskään vastuutonta vapaamatkustajuutta.

Näin ollen tästä yhteiskunnasta poistetaan [esim. toiselle planeetalle] sekä ökyrikkaat juutalaiset spekulantti-koronkiskurit [kiristäjät] että rikollisuuteen taipuvaiset vaeltelevat romanit [kerjäläiset]. Globaali altruistinen oikeudenmukaisuus vaatii sitä.

In the animal world we have seen that the vast majority of species live in societies, and that they find in association the best arms for the struggle for life: understood, of course, in its wide Darwinian sense - not as a struggle for the sheer means of existence, but as a struggle against all natural conditions unfavourable to the species.
The animal species, in which individual struggle has been reduced to its narrowest limits, and the practice of mutual aid has attained the greatest development, are invariably the most numerous, the most prosperous, and the most open to further progress. The mutual protection which is obtained in this case, the possibility of attaining old age and of accumulating experience, the higher intellectual development, and the further growth of sociable habits, secure the maintenance of the species, its extension, and its further progressive evolution. The unsociable species, on the contrary, are doomed to decay.
Peter Kropotkin, Mutual Aid: A Factor of Evolution (1902), Conclusion
*
http://takkirauta.blogspot.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pjotr_Kropotkin
http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Kropotkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jonathan_Swift
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_va_gulliver.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gulliverin_retket
http://jyk.jyu.fi/jyk/kokoelmat/julkaisut/kielletyt_kirjat/censura.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hannah_Arendt
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCrgen_Habermas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Jay_Gould
http://satunelkku.vuodatus.net/blog/category/NELKUT