September 11, 2010

Retkritiikkiä

Kuvan mies on vaarallinen [pasifisti-terroristi].
*
Ote H:n mailista [10.9], joka on vastaus edellä pärettämääni retriitti-mailiin.
*
Moi, [...]
(Seuraava on provokaatio josta tunnen heti vähän huonoa omaatuntoa) - Mielenkiintoisia nuo länsimiasten filosofien pohdinnat mutta he ovat kuitenkin vain oppipoikia kun verrataan tuhansia vuosia vanhoiin itämaisiin esim. Buddhalaisiin oppirakentelmiin todellisuudesta. - Se mikä minua pohdituttaa tuossa on se että länsimaiset filosofit nostetaan jollekin jalustalle vaikka kulttuurin puolesta mielen tietämys on todella nuorta.
Terv.H
*
Hei
Tämä nyt on vain tällaista käsitteellistä veivailua, jolla mä yritän tehdä itselleni selväksi, mitä subjekti minulle merkitsee. Toistan - kyse ei ole praxiksesta kuten buddhalaisuudessa vaan melko kuivakkaan rationaalisesta päättelystä.

Olen tosin vakavissani sitä mieltä, että buddhalaisuus on ihan väärässä paikassa täällä länsimaissa. Ei niinkään siksi, että buddhalaisuus itsessään jotenkin sulautuisi kapitalismiin, koska se on niin originaali ja vahva ajattelu- ja elämisperinne vaan siksi, että kapitalismi sopeuttaa [sulauttaa] itsensä buddhalaisuuteen.

Tuloksena on entistä tehokkaampaa ja siten entistä pahempaa kapitalismia [utilitaristinen?! uskoni sanoo: in the long run kapitalismi on itsensä tuhoavaa, joten no thank you]. - Käytännössä käykin ilmeisesti niin, että buddhalaisuus on länsimaisille ihmisille pelkkä kiva [mieltä rauhoittava] harrastus tai terapia [ei sinulle - olethan jo liian pitkällä buddhalaisuudessasi ;\] - psykologisesti vähän samaan tapaan kuin hyväntekeväisyys, joka antaa meille muka hyvän omantunnon ja lämpimän mielen, kun olemme auttaneet hädässä olevia antaen heille lisää elinaikaa systeemissä, joka heidän hätänsä ja sairautensa on pitkälti aikaansaattanut.

Luonnonkatastrofit ovat tietysti asia erikseen, mutta kapitalistisen maailman trendi eli yhä kovempi elintasosta kappailu sen sijaan aiheutuu jatkuvan kasvun eli pääoman kasautumisen ja työvoiman äärimmäisestä ristiriidasta, joka ei kapitalistisessa systeemissä voi päätyä kuin yhdellä tavalla: syntyy massiivinen köyhyysrajalla elävien [suhteellinen köyhyys], usein hyvin koulutettujen julkisen sektorin ihmisten luokka sekä pätkätyöläisten varallaolo-reservi [tämä trendi on selvästi nähtävissä: mm. David Harvey, Juha Siltala].

Suhteellista köyhyyyttä, kehitysmaiden absoluuttisesta köyhyydestä nyt puhumattakaan, ei hyväntekeväisyydellä ja laupeudella [charity] korjata vaan päinvastoin ylläpidetään systeemiä, joka tarvitsee suhteellista köyhyttä, koska kalliimpi työvoima romahduttaisi kapitalismin. - Absoluuttisesti köyhillä kapitalismi sen sijaan ei tee mitään vaan jättää omiin oloihinsa riistettyään ensin niitten luonnonvarat.
*
[Björn Wahlroos kritisoi näennäisesti oikein perustein valtioitten antamaa kehitysapua verorahoista, koska siitä ei ole mitään todellista hyötyä. Minä kritisoin hyväntekeväisyyttä samasta syystä. Wahlroos jättäisi ihmiset koska tahansa kuolemaan nälkään Afrikassa, mutta vain siksi, että heidän auttamisensa on turhaa kapitalismin kannalta. Minun mielestäni hyväntekeväisyydellä kapitalismissa elävät tuudittavat itsensä hyvän omantunnon uneen, vaikka tuo laupeus pönkittää itse kapitalismia. - Wahlroos siis kieltäisi kehitysavun ja satsaisi kapitalismin/vapaan markkinatalouden invaasioon kehitysmaissa. Mutta emmekö me ole jo vuosisatojen ajan nähneet, mitä valkoinen mies ja kapitalismi ovat saaneet aikaan noissa maissa [esim. Kongo/Zaire]?!

Minun mielestäni meidän pitäisi kyetä tukkimaan Walhroosin ja hänen kaltaistensa turpa tehokkaasti - jos ei muuten niin - - ja joku sen vielä tekeekin [ja on jo tehnyt]. Nimenomaan kapitalismi ei voi noita kurjuudessa eläviä ihmisiä auttaa, koska se on huijaukseen, valheeseen ja orjuutukseen perustuva koneisto. Todelliseen muutokseen tarvitaan jokin globaalin luokan poliittis-demokraattinen hallinto [David Held] tai jos muu ei auta niin ainakin väliaikaisesti keskitetty globaali suvereeni [Slavoj Zizek], mutta sitähän tuo ihmiskunnan syöpävirus eli kapitalisti kammoaa kuin ruttoa. - Écrasez l'infâme!]
*
Ei minulla 'pientä köyhyyttä' [vaatimattomana, ei-pröystäilevänä elämisen laatuna] vastaan sinänsä ole oikeastaan yhtään mitään [kuten ei ko. kielikuvaa käyttäneellä Nietzschelläkään], mutta systeemissä joka propagoi sisäistä sankaruutta, [kulutus-]nautinnon velvoitetta normaaliuden kriteerinä [kilpaillaan pakkoneuroottisesti sosiaalisesta statuksesta, jonka kulutusnautinnon määrä osoittaa], kannustaa yrittämään 25 tuntia/vrk samalla, kun se jyrää ja tuhoaa kaikki alkuperäiset identiteetit, arvot ja erot [vaikka erilaisuus on muka järjestelmän ydin: - - ja paskat! - tämä on orwellilaista double-talkia jos mikä] yhdeksi ja samaksi kulutusidiotiaksi [voimme oppia jotain amerikkalaisesta kulttuurista pohtiessamme Rooman valtakunnan tuhoutumisen syitä] - ja mikä siis kaikkein kuvottavinta - lanaa ihmiset oman sisäisen, ristiriitaisen logiikkansa myötä biovallan [holhoava, itsekontrolloiva valta erotuksena pelkkään suvereeniin kurivaltaan] sisäistäneinä pakonomaisesti nautintoa tavoittelevaksi prekariaatti- ja julkisen sektorin massaksi [yksilöllisyyden nimissä tietenkin - hehheh].

Kun sitten itämaiset, pasifistiset uskonnot kuten buddhalaisuus tuodaan tällaiseen maailmaan, niin mitä ne sanovat yhteiskunnasta ja siinä elämisestä? - Sopeudu sopeudu sopeudu. Taistelu on turhaa ja aiheuttaa kärsimystä itsellesi ja muille [käänteistä egoismia?]. Ole rauhassa sisimpäsi kanssa. opi elämään sovussa itsesi ja muiden kanssa. Älä ajattele negatiivisesti. Tee työsi hyvin ja anna kapitalistille mikä kapitalistin on ja karmalle, mikä sille kuuluu [Jeesuskin oli kai osittain buddhalainen] jne.

Edellä sanottu kuulostaa minun korvissani siltä, kuin joku yrityskonsultti jakelisi 'viisauksiaan' meille noissa neuvoissa. - Valitan, mutta näen kauhistuttavan tilanteen, jossa kapitalismi alkaa käyttää buddhalaisuutta omien päämääriensä saavuttamiseksi. Ja mikäs siinä on julistaa yksilöllisyyttä ja yksityistä yritteliäisyyttä, kun itämais-buddhalainen subjekti on täysin hampaaton yhteiskunnallisten asioitten suhteen - eihän sitä missään muodossa ole muka olemassakaan kuin harhana [miten se siis voisi edes puolustaustua?].

Voisin kirjoittaa lisää tuosta subjekti-jutusta, mutta se vaatii vielä viilausta. Emme ole loppujen lopuksi kovinkaan kaukana toisistamme tässä asiassa, joskin se ero, joka jäljelle jää, on lopullinen vaikkei ehkä käytännössä kovin merkitsevä. Mutta juuri tällaisista, hienonhienoista perspektiivi-differentaatioista ne maailmakatsomuksienkin erot syntyvät. Sama pätee myös toisinpäin: noissa eroissa ilmenee syvempi temperamentillinen ja mentaalinen eroavuus.

Kapitalismi hyödyntää siis kaikkea mahdollista pääoman kasaamisen pakkoneuroosissaan - jopa buddhalaisuutta, ja tämä seikka minua hiukan surettaa. Sinänsä hyvä uskonnollistyyppinen elämänfilosofia ja elämisen praxis valjastetetaan mitä tylyimmän ja ekspansiivisen rahanahnehtimis-systeemin apupojaksi.

Minun mielestäni tällainen 'toisen posken kääntäminen' [älä vastusta mitään] muuttuu kapitalismissa aivan liian helposti opportunismiksi, joka osaltaan juuri aiheuttaa niitä kärsimyksiä, joita se yrittää anti-egoismillaan välttää - niitä kärsimyksiä, joita uuskolonialismi, pääoma-imperialismi ja nykykapitalistinen maailman ostoskeskuistaminen [minkä kääntöpuolena on slummiutuminen] jatkuvasti aikaansaa.

Jos buddhainen luulee, että hänen väkivallattomat kätensä ovat puhtaat viattomien verestä, hän erehtyy pahemman kerran. Kukaan ei ole syytön niin kauan, kuin tämä saatanallinen kapitalismimylly pyörii ja me suostumme osaksi sen koneistoa - mainosten, viihdefantasioitten ja aivottoman turhan kulutuksen vietäviksi kuin typerät lampaat.

Vaatimattomuutta ja joskus jopa askeettisuutta minä haluaisin saarnata, mutta en usko niin paljon ihmiseen ja itseeni, että ryhtyisin julkisesti sitä tekemään. Sitäpaitsi olen narri jo muutenkin. - - Ehkäpä sukulaissielujani sittenkin ovat 1600-luvun rankalaiset moralistit. - - Sartre aivan perustellusti nimitti hautajaispuheessaan Camus'n noitten moralistien perilliseksi [mm. Blaise Pascal, Jean de La Bruyère, Nicolas Chamfort, Joseph Joubert, François de La Rochefoucauld, Luc de Clapiers, marquis de Vauvenargues]
*
Tiedostan kyllä, että tapani käyttää kapitalismi-ilmiötä muistuttaa vebleniläistä ihmisen ahneuden ja kerskakulutuksen kritiikkiä, mutta mikäli ryhtyisin puhumaan ihmisluonnosta kapitalismin sijaan menettäisin kohteen, jota kritisoida. On nimittäin mieletöntä syyttää ihmisluontoa [jota vastaan ei muka voi taistella] kaikesta pahasta, jos kerran tuo luonto yksilössä kuitenkin pystyy näkemään oman pahuutensa: ahneutensa, typerän turhamaisuutensa ja väärän ylpeytensä, mikä tarkoittaa, että ihmisellä on ainakin ymmärryksen puolesta kykyä muutokseen [on sitten kokonaan toinen juttu, myöntyykö halu ja tahto muutokseen].

Psykopaatteja ja lapsia täytyy pitää poikkeustapauksina tässä asiassa, koska patologisesti paatuneet ja täysin viattomat eivät kykene sellaiseen itsetietoisuuteen, jota pahuutensa tajuaminen aina välttämättä vaatii, mutta nämä veblenit ja ylipäätään länsimaiden newageläiset - ne eivät minulta paljon myötätuntoa saa - - .

Thorstein Veblen osoittautuu resignoituneeksi kyynikoksi, jonka moraalinen velvollisuus olisi pikemminkin ollut ampua kuula kalloonsa kuin katsella passiivisesti sivusta, omaa onneaan varjellen, kun Rooma palaa. Tämän saman syytöksen, samoin perustein, voisin äärimmillään esittää myös buddhalaisille.
*
Sanottakoon nyt kuitenkin vielä kerran [huono omatunto kai minullakin?]: en mielelläni käyttäisi pelkästään buddhalaisuus-termiä kritisoidessani erityyppisiä länsimaistuneita aasialaisia rauhoittumis-terapioita, koska ihan aidosti arvostan buddhalaisuuden elämänfilosofiaa ja praxista huolimatta erimielisyydestäni sen yhteiskunnallista passiivisuutta kohtaan ja sen subjekti[ttomuus]käsityksen suhteen - puhummehan kuitenkin samoista asioista.

Ja pitää toki aina muistaa, että yksi maailmanhistorian vaikutusvaltaisimmista ihmisistä tuli Intian uskonnollisen perinteen piiristä. Heti kuitenkin paradoksoitakoon Zizekin tapaan, että arkkipasifisti Mahatma Gandhi oli itse asiassa myös yksi maailmanhistorian väkivaltaisimmista miehistä: hän yksin kukisti karismaattisella ja päättäväisella olemuksellaan sekä vaikutuksellaan Englannin kolonialistisen imperiumin vallan Intiassa ;\.]
*
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_ba_ransklassismi.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Moralism
http://en.wikipedia.org/wiki/French_Moralists
http://fi.wikipedia.org/wiki/Thorstein_Veblen
http://en.wikipedia.org/wiki/Thorstein_Veblen
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0&oq=mahatma&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=mahatma+gandhi
http://gillpolitics.wordpress.com/2010/02/11/4/

4 comments:

Ironmistress said...

Olipas vuodatus.

No, mitä aiot tehdä kapitalismille? Mitä tarjoat tilalle?

Vastaus on, että et yhtään mitään. Tämä maailmamme on sellainen, eikä kapitalismille ole toimivaa vaihtoehtoa - kaikki muut ratkaisut ovat reaalimaailmassa johtaneet vain entistä pahempaan liriin.

Mitä on tehtävissä? Ei oikeastaan yhtään mitään. Kuten kirjoitit, taistelu on turhaa ja aiheuttaa kärsimystä itsellesi ja muille . Ole rauhassa sisimpäsi kanssa. opi elämään sovussa itsesi ja muiden kanssa. Älä ajattele negatiivisesti. Tee työsi hyvin ja anna kapitalistille mikä kapitalistin on ja karmalle, mikä sille kuuluu. Pyri vapautumaan tästä maailmasta. Tämä maailma ei ole niin kiva paikka että tänne kannattaisi jälleensyntyä uudelleen.

Mitä Thorstein Vebleniin tulee, niin miksi haluat ampua viestintuojan? Ei Veblen sanonut, että maailma on kiva paikka ja sen pitäisikin olla sellainen. Hän vain selitti että millainen tämä maailma on ja miten se toimii. Ja hän itse p*skat välitti koko jutusta. Ei maailma muutu kivemmaksi paikaksi teeskentelemällä jotain muuta.

Käypä Schreiberin blokissa, Dharmapisteessä. Tässäpä linkki sinne. Sillä pääsee aika hyvin alkuun että mikä tässä maallisessa olemassaolossa oikeastaan on olennaista.

Timo said...

Buddhalaisvihaa Turussa.

Rauno Rasanen said...

Timo,

en ollut paikalla. Minulla ei tosin ole alibia, koska asun yksin (tiedoksi matruunalle].

Sammalkieli said...

Oliko Neuvostoliitossa loppujen lopuksi niin hirveää? Elintaso oli ehkä matalampi kuin lännessä, mutta toisaalta tekevälle oli töitä eikä kukaan joutunut varsinaisessa puutteessa elämään. Elintaso nousi jatkuvasti ja talouskasvu oli toisinaan yhtä huimaa kuin lännessäkin. Kommunistinen järjestelmä teollisti maan nopeammin ja pääosin inhimillisemminkin kuin kapitalistinen järjestelmä Länsi-Euroopan edellisellä vuosisadalla.

Neuvostoliiton arvostelun lähtökohtana tulee olla vertailu Neuvostoliittoa edeltäneeseen järjestelmään ja yhteiskuntaan. Siihen verrattuna Neuvostoliitto oli empiirisesti havainnoituna edistyksellinen ja humaani valtio / yhteiskunta. Stalinin vainotkin voi suhteuttaa siihen, että myös Nikolai II tapatti nuoria miehiä miljoonittain turhanpäiväisissä sodissa. Venäjällä nyt vain on tuollainen kovakourainen tapa toimia. Eikä se ihmishengen halveksunta ole minnekään kadonnut. (Muistele vaikka miten Venäjällä hoidetaan terroristit ja näiden panttivangit)

Neuvostoliittoon verrattuna juuri nyky-Venäjä on taantumuksellinen sortoyhteiskunta, kapitalistinen totalitarismi, jossa kansan syvien rivien yhtä syvää ressentimenttiä yritetään avuttomasti ohjailla jonkinlaisen xenofobian suuntaan. Venäjän talous muuten myös heikkeni melkein koko 90-luvun, ja ihmisillä meni huonommin kuin Neuvostoliitossa. Miten siis kapitalismin aksiomaattinen paremmuus ilmenee?