[Kielimafian korjauksia, tarkennuksia ja lisäyksiä- viimeksi 17.9 - ; (fucking typos - niitä jää tekstiin aina, eikä niitä kaikkia huomaa, ellei varta vasten ryhdy seulomaan kuin kone, mikä on helvetin ikävystyttävää hommaa.]
1
Keskeneräiseksi jäävä/tarkoitettu kommentti Kemppisen päreen Liikkeen lakkaaminen [14.9] aiheuttaman ihmetyksen inspiroimana.
*
Kemppinen kirjoittaa:
Katkeruus ja kapinointi tulkitaan tätä nykyä syvällisyydeksi. Meiltä ovat kaatuneet suuret kertomukset, kuten sosialismi ja psykoanalyysi. Ne osoittautuivat virheellisksi, riittämättömiksi, eri tilanteissa vaarallisiksi.
Siten ennen kaatuivat suuret ajatukset. Danton ja Robespierre eivät miettineet tulosvastuuta eivätkä tehokkuutta. He halusivat nähdä verta, ja näkivät. Omansakin olisivat nähneet, ellei kaula olisi samalla katkennut. Ennen tätä pyyteetöntä murhanhimoa he - ainakin Danton - olivat tavoitelleet vapauden ja tasa-arvon ajatuksia. Veljeys kuuluu mielestäni tasa-arvoon, ja siskoudesa ei puhuttu mitään.
Luultavasti viimeinen suuri ajatus, pysytelläksemme vaihtelun vuoksi poissa uskontojen piiristä, oli liberalismi. Jos ihmisille annetaan esimerkiksi oikeus puhua suunsa puhtaaksi, tullaan kuulemaan paljon hyödyllistä puhetta. Aate oli nähtävissä säilöttynä ikään kuin pullossa kelluva alkio vielä aikansa, vaikka sen toteuttamisesta oli vähin äänin luovuttu.
*
[Tämä sitaatti-kohta ei tee täyttä oikeutta ihmettelylleni. Viittaan nimittäin päreessäni kyseiseen K:n kirjoitukseen kokonaisuudessaan, sen kaikessa sinne tänne poukkoilussaan. Lainauksen käyttötarkoitus ilmenee kuitenkin myöhemmin tekstissä.]
2
Joko tässä(kin) Kemppisen päreessä piilee jokin salattu tai vähemmän salattu [provosoiva] koodi, jota en ymmärrä tai sitten siitä ihan oikeasti puuttuu punainen lanka - mitä väitettä en tosin kovin helposti itsekään usko.
Vähintäinkin kirjoittajalla lienee kainalossaan maneeriset ketunhäntä-intentionsa - ja nimenomaan juuri silloin, kun hän johdattaa ajatuksia 'väärään' suuntaan eli/tai tietoisesti eksyttää.
Toisaalta tällaista kirjoitustapaa voisi nimittää kalojen houkuttelemiseksi onkipaikalle heittelemällä kaiken maailman ryynejä tai puurohiutaleita veteen. Joku sintti niihin aina tarraa, kuten on tarkoituskin.
Nietzsche nimitti kirjoituksiaan kerran ongenkoukuiksi. Jos ei sattunut tulemaan kaloja, niin vikahan oli kaloissa, ei onkimiehessä. - Ei asia nyt ihan niinkään ole. Hyvä kalamies osaa valikoida ja vaihtaa syöttiä etenkin silloin, kun hän haluaa vain tietynlaisia kaloja.
Mutta Kemppinen taitaa olla yhtä kaikkiruokainen kuin kirjoituksensakin. Mitä nyt psykoanalyysi, sosialismi ja ylipäätään kaikki poliittisilta ideologioilta kalskahtavat aatteet saavat liberaali-pasifistilta mappi Ö-tuomion.
Saldoksi jää yhä silti kokemani hämmennys ja ihmetys: onko tässä mitään punaista lankaa vai onko tämä vain yhden aivan liikaa lukeneen fakki-idiootti-professorin loputonta yksinpuhelua jatkuvasti joka suuntaan laajenevan makropalapelinsa osien kanssa?
Jos kuitenkin [kuten olen ollut ymmärtävinäni] jonkinlainen kohtuu ja tolkku [kuten olen ollut huomaavinani] perimmältään ilmentävät Kemppisen [minimaalista] maailmankatsomusta [hiljainen usko poleemisella besserwisserillä?!], niin sen voi toki hyväksyä.
En vain aina käsitä, miksi tuon tolkullisuuden ilmentämiseen tarvitaan niin jumalaton määrä kaikenmaailman krääsää puukoista putkiradioihin, valokuvauskameroista karttoihin, kirjoista, lakipykälistä, poliitikoista, taiteilijoista, tiedemiehistä [ylipäätään puuduttavuuteen asti loputtomista historiallisten detaljien kanssa näpräämisestä] aina kauhavalaisten pornovitsiperinteeseen asti.
Kemppinen siis tasapainoilee niinkuin tuomarilta kai odottaa sopiikin loputtoman evidenssi-kaaoksen sekä yksinkertaisen, selkeyteen pyrkivän kohtuun ja tolkun [common sense-]periaatteen välillä. Silti hänen paaninen kiinnostuksensa kaikkia niitä yksityiskohtia kohtaan, jotka kulttuurihistoriassa vähänkin kiiltävät [kuin harakalle lusikat], ei vakuuta nimenomaan tolkullisuudellaan.
Meillä kaikilla on heikkoutemme ja Kemppisellä tuo heikkous on ollut ottaa selville jokaikinen kulttuurihistoriallinen pikkuseikka ihmiskunnan historiassa.
Heikkouksiimme on kuitenkin aina syvälliset ja persoonalliset syynsä. Juuri sitä tosiseikkaa minä en kiellä - en varsinkaan itsessäni, joskin tässä yhteydessä tarkastelen minua monin verroin oppineempaa ja lahjakkaampaa kielimiestä, juristia sekä professoria.
Kysynkin ilman sarvia ja hampaita: miten suuresta deprivaatiosta [narsismilla paikatusta alemmuuskompleksista: 'mä olin lentäjän poika, kai sankari viel itsekin'; - mutta sankaria Kemppisestä ei koskaan tullut ja se riipoo hänen sieluaan] lopulta kertookaan alinomainen ja piintynyt tarve muistuttaa muita omasta informaation prosessoinnin ylivoimaisesta hallinnastaan [tosin sellaista lahjakkuus kai jossain määrin aina on: narsistinen projekti].
Mutta riittääkö pelkkä arkinen, kokemuksen kasvattama tolkku ja kohtuu näin käsittämättömän laajasti oppineen ja myös kokonaisuuksia hahmottamaan kykenevän [ei siis pelkästään sirpaleita keräilevän], jopa viisaan ihmisen ainoiksi aatteiksi silloin, kun vastassa on kulttuuri-avaruuden loputon pirstoutuneisuus - myös moraalin ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden alueella?
Riittääkö pelkkä hiljainen uskonnollisuus, maltillinen liberalismi ja ehdoton pasifismi elämänkatsomukseksi maailmassa, jossa hallitsevat Björn Wahlroosin kaltaiset kapitalisti-narsistit?
Eikö buddhalaisuuden, Saarnaajan, Mika Valtarin - jopa Camus'n [rauha hänelle] ja peräti Jobin edustama stoalais-apaattinen, ateismin ja teismin välillä epätoivoisesti keikkuva maailmakatsomus ole pelkkää resignaatiota eli henkistä väsähtäneisyyttä ja katkeraa alistumista [tämäkö muka lopullista viisautta elämästä?], joka vaieten ja voimattomana joutuu lopulta hyväksymään [koska on luovuttanut taistelun] vähäosaisiin ja heikkoihin ihmisiin [ikäänkuin resignoitunut itse väistämättä kuuluisi heihin] kohdistuvan sorron ja murhaamisen?
3
Alun sitaattiin nyt palatakseni, huomataan, että Kemppiselle läheisiä aatteita ovat sekä liberalismi että pasifismi, joista ensin maninittuun on jopa suoranainen pakko soveltaa tolkkua, sillä täydellinen sananvapaus kuten suora demokratiakin on niin sanotusti varsin mutkaton tie diktatuuriin - ainakin roskakulttuurin diktatuuriin, jonka pahis ei kuitenkaan ole vain populistinen ja ennakkoluuloinen kansa vaan pikemminkin suuri raha, joka ei piittaa ylevistä aatteista vaan eniten tarjoavan rahasta.
Ei tarvitse kuin katsella [mikäli kestää sen kidutuksen] viisi minuuttia mainoksia, niin havaitsee, mikä on pelin henki: tuotteiden myynnin kohteille puhutaan kuin he olisivat hyväuskoisia lapsia, turhamaisia naisia, typeriä macho-miehiä tai muuten vain arvostelukyvyltään vielä kehittymättömiä ja siten hyväuskoisuudessaan höynäytettäviä kulutusrobotteja.
Tuo kuvottavan imelä sensitiivisyys, jolla katsojaan ja kuulijaan vedotaan esim. terveysvaikutteisia tuotteita tai ihan vain makkaralenkkiä mainostettaessa, saa minut ajoittain raivon partaalle. En kestä sitä paskamaisen mielistelevää alentuvuutta, jolla mainostaja-kauppias minuun suhtautuu.
Hänellä ei selvästikään ole puhtaat jauhot pussissa, koskapa yrittää tehdä vaikutuksen aivan muilla viittauksilla/vihjauksilla kuin itse tuotteeseen konkreettisesti liittyvillä faktoilla - esim. seksi, terveys, status, mässäilytaipumus, turhamaisuus, jotka houkuttavat fantasia-/ideologiatasolla erilaisia halujani tai pönkittävät [jälleen fantasia-/ideologiatasolla] epävarmaa itsetuntoani ja turvallisuudentarvettani.
Toisin sanoen [vielä kerran] - tässä psykokulttuurin ihmemaailmassa minulle siis yritetään myydä jotain aivan muuta kuin itse tuotetta: fantasiaa, elämystä, ideologiaa eli ylipäätään illusorista humpuukia, jota ilman en muka tule toimeen muiden ihmisten kanssa eläessäni.
Paskan marjat! Tulen toimeen ilman ainoatakaan möreä- tai mielistelevä-äänisen sirkus-mainospellen vautsivautsin-kivaa hakumakupalaa bonuslisukkeilla! - Vedä vitt - eh - pimppa ohimoon pelle! Mä säädän nyt äänivoluumin nollaan. Goodbye.
4
Me elämme jo siinä - pakkoneuroottisessa kulutuskapitalismissa, jossa tavallisten kansalaisten on kohta täysin mahdotonta erottaa viihde-populismi-roskaa aidosti merkityksellisestä kommunikaatiosta ja ajattelusta [periaatteessa näin on tietenkin ollut aina, koska indoktrinaation erottaminen objektiivisesta totuudesta on perkeleellisen vaikeaa ellei mahdotonta].
Poliittisen kontrollin ja vapauden ärhäkkä kärppä - julkinen mediakaan ei demokratian ja liberalismin laatua takaa, koska median moraalin voisi sekä ironisesti että kirjaimellisesti rinnastaa monissa porno-clip'eissä usein käytettyyn typerän houkuttavaan kielikuvaan nuorista naispornoilijoista [etenkin (puoli-)amatööreistä] - melkein joka kolmas heistä on nimittäin dirty innocent.
Samaan tapaan lehdistö on yhtä aikaa avointa ja kyynistä eläen ikäänkuin kahta elämää: viattoman uteliaan neitsyeen ja likaisen pano-huoran. Ja kuten niin monesti, pelkkä viattomuus [kriittisen ja tutkivan journalismin lähtökohta] ilman laajempaa ymmärrystä [ja etenkin ilman halua/kykyä/uskallusta otaa EI-asenne] tiedottamisen etiikan taustalla vaikuttavista ideologis-taloudellisista voimista ajaa innocentin tiedottajan dirty-hommiin ennenpitkää lopullisesti [usein jopa tuosta ymmärryksestä huolimatta, koska perhe on elätettävä, uusi auto ostettava, kesämökkiä remontoitava jne.]..
Jos minä joutuisin tienaamaan leipäni journalistina, liittoutuisin heti terroristien ja islamistien kanssa. Ainakin pystyisin herättämään silloin reaktioita, joiden paljastava analysoiminen olisi huomattavasti opettavaisempaa ja ehkä jopa poliittisesti aktivoivampaa kuin esim. sinänsä arvostettavan ja tiukan MOT-ohjelman [vielä kerran: MOT on kovan tason journalismia] aikaansaamat hässäkät, jotka työllistävät enintään ja pelkästään lakimiehiä.
Poliitikkojen kun ei meillä tarvitse pelätä muita mokia kuin kevytkenkäisten naisten tai raskaspolkimisten miesten kanssa seurustelemista. Lahjusmokista lakimies heidät kyllä pelastaa, mutta kansan journalismi [7-päivää-lehdistö] ei anna anteeksi, jos loukkaat sen puritaanis-sensitiivis-populistisia ennakkoluuloja eli yleistä mielipidettä.
5
Pasifismia Kemppisenkin lienee sen sijaan pakko soveltaa ei-liberaalisesti eli ehdottomasti [ilman ehtoja, dogmaattisesti], sillä eihän rauhan aatteen kannattaja voi ryhtyä kohtuulliseksi pasifistiksi, ellei hänen tarkoituksenaan ole tietoisesti parodioida Erno Paasilinnaa tai ellei hän ole hyväksynyt periaatteekseen, että isänmaan aseellinen puolustaminen ei ole intentoitua tappamista.
Rintamalla jopa maltillisen pasifistin olisi nimittäin mahdollista ampua ryssää silmien välliin ilman tappamistarkoitusta. Jos uhrilta kuitenkin henki lähti, niin vika oli uhrin/vihollisen - ei isänmaan puolustajan.
Kemppinen lienee silti - kaikista epäilyistäni huolimatta - pysyvästi vakaumuksellinen rauhan mies.
Hmm.
Vielä viimeisen kerran hannatakseni [homo marisija käy taas tosi hitaalla] väitän, että todella vittumaisilla tyypeillä ei kuitenkaan taida olla muuta vaihtoehtoa kuin pasifismi [kuten yksityiselämässään paskamaisella ja sadistisella Bertrand Russell'illa], mikäli heillä vähänkin järki pelaa.
Mitään yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvää poliittista maailmankatsomusta Kemppisellä ei silti ole - paitsi tuo hiljainen kristillisyytensä, jossa ei tarvitse sitoutua muuhun kuin lähimmäisenrakkauteen - jota edustivat aikoinaan myös katoliset [myönnän: he olivat äänekkäitä] conqistadorit.
Kemppinen on siis poliittisesti opportunistinen konsensus-intellektuelli par excellence.
*
Tämän kaiken eksentriseltä kuulostavan [kai] halusin näillä höpinöilläni sanoa. - - Hetkinen - yksi tarkennus vielä.
Mutta minä en ole rauhan mies. Minä rakastan vihata. Voimakkaasti ja koko sielullani. Hautaan asti. - - Ellen sitten synny uudestaan insinöörinä, kultakauppiaana tai mainosmiehenä ja ryhdy markkinoimaan sielukkaan lipevästi matalalla dressman-äänelläni [minulla on vaikuttava ääni, sanoi Meri Unkuri] takkirautaa rakennusfirmoille - - -
EI - EI MISSÄÄN NIMESSÄ! EN TAHDO SYNTYÄ SEURAAVASSA ELÄMÄSSÄNI INSINÖÖRIKSI, KULTAKAUPPIAAKSI TAI MAINOSMIEHEKSI! ENNEMMIN SYNNYN VAIKKA KALEERIORJAKSI MUTTA KAIKKEIN MIELUITEN TERRORISTIKSI, JOKA RÄJÄYTTÄÄ NEWMONT MINING CORPORATIONin TOIMISTOKOLOSSIT DENVERISSÄ TUHANNEN PÄREIKSI! - SIIHEN LOPPUISI AINAKIN KAKSI INTIAANIEN KANSANMURHAA - TOINEN PERUSSA JA TOINEN USA:N NEVADASSA, JOISSA NEWMONT OSTAA MAAT PUOLIPAKOLLA PILKKAHINTAAN JA SAASTUTTAA NE HÄPEILEMÄTTÖMÄSTI KULLANKAIVUU-KOLONIALISMILLAAN.
DIXI
PS.
Eikö olekin kummallista, että ihmiset alkavat pelätä toisiaan sitä enemmän, mitä suuremmaksi heidän vapausoikeuksiensa [sananvapautensa, liikkumisensa jne.] määrä kasvaa liberaali-demokraattisissa yhteiskunnissa?
Elämme tilastollisesti ottaen turvallisimmassa Suomessa kuin koskaan, mutta asenteemme ovat silti muuttuneet vainoharhaisemmiksi.
Onko tästä pääteltävä, että liberaali-kapitalistisen ajattelun perusta eli oletus ihmisten perimmäisestä hyvyydestä [sosiaalisuudesta] ja rationaalisuudesta [autonomisesta harkinnasta] päätöksenteossaan on pikemminkin tiettyä intressiä [kapitalismia] palveleva myytti kuin naivin rousseaulaisen ihmisuskon ilmentymä kuten anrkisti-sosialisteilla.
Näin siis kapitalismi/kapitalisti rakentaa ideologista myyttiä vapaasta valinnasta toimien samalla itse aktiivisesti irrationaalisten ja pakottavien uskomusten kauppiaana.
Itse asiassa koko kapitalistinen talousjärjestelmä, joka reaalitalouden muuttuessa yhä suuremmassa määrin finanssitaloudeksi [abstraktilla rahalla spekuloinniksi luottokorttimaailmassa] on silkkaa uskomuspeliä ja mielikuvaelämää, joka ajautuu aina vain syvemmälle myyttiin/ideologiaan, jossa vapaus legitimoidaan positivistisen oikeuskäsityksen tyhjillä säännöillä, ja joilta tuon tyhjän proseduraalisuuden vuoksi puuttuu sisällöllis-normatiivinen uskottavuus ja arvo-auktoriteetti.
[Positivistisessa oikeudessa (oikeuspositivismissa) oikean menettelyn katsotaan riittävän takaamaan oikeuden(mukaisuuden) toteutumisen. Oikeudenukaisuus on siten aina pelkkä äänestyksen tulos, ei traditioon liiallisesti sidotun tai mielivaltaan mahdollisesti sortuvan eettisen sisällön määräämä. - Valitettavasti tällainen oikeuskäsitys kadottaa kosketuksensa totuuteen/moraaliin, joka on aina rehellisesti puolueellinen. Proseduraalisessa positivismissa puolueellisuus onnistutaan nimittäin kätkemään 'oikeaan/puolueettomaan' menettelyyn tavalla, jota ei voi kyseenalaistaa kuin poliittisesti, perustuslakia muuttamalla].
Kapitalistisen riiston juridinen oikeutus perustuu siten viime kädessä positivistiseen ihmis- ja oikeuskäsitykseen, joka heijastaa valistuksesta alkanutta arvojen ja normien korvaamista [luonnon-]tieteellisen asenteen [naturalismin] dogmatiikalla.
Onkin irvokasta ja ihmisarvoa alentavaa, että kulutusnautinnon pakossa elämistä kutsutaan vapaudeksi. Eikö pikemminkin ole häpeäksi liberaali-demokratian eettiselle uskottavuudelle, että lait ja ihmisoikeudet, joilla yksilön vapaus muka taataan, antavat samalla oikeuden orjuuttaa ja jopa murhata ihmisiä tuon saman vapaus-periaatteen nimissä [ks. jälleen Newmont Mining Corporation].
Kapitalismi itsessään on myytti ja myytinrakentaja. Se on kaiken lisäksi vaarallinen ja valheellinen myytti, joka kyllä perustuu ja rakentuu liberalismiin sekä pasifismiin [pakotettuna rauhana, ei muuten], mutta päinvastoin kuin halutaan aatehistoriallisesti markkinoida, kyseessä ei ole mikään eettisesti korkeampitasoinen toiminnallisen kommunikaation malli vaan massiivinen mystifikaatiosysteemi, jossa kaikella on [markkina-]hintansa - etenkin vapaudella sekä pasifismilla.
*
Vapaaseen mielikuvamarkkinointiin perustuva finanssi-spekulointi vaatii jopa avoimesti uskoa ja luottamusta itseensä. - Voisiko siis mikään olla julkeampaa kuin Björn Walhroos harmittelemassa, ettei häneen uskota ja luoteta!? Wahlroosissa nimittäin ruumiillistuu kapitalistisen etiikan valhe - sen täydellinen romahdus subjektiiviseen egoismiin ja rasismiin!
Mutta hei! minulle huomautetaan, Nallehan on itse asiassa rehellisistä rehellisin, mitä kapitalismiin, sen toimintaan ja etiikkaan tulee. - - Ah - todellakin. Olenpa minä tyhmä ja epäoikeudenmukainen häntä kohtaan. Anteeksi Wahlroos. Jatka vain samaan tyyliin. Ole rehellinen. Niin minäkin [älkää siis enää ihmetelkö, jos kannatan mieluummin konflikti- kuin konsensusteorioita].
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/09/liikkeen-lakkaaminen.html
http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Homo+marisija+k%C3%A4y+hitaalla/1135256407640
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Saska+Saarikoski+Saa+puhua+tyhmi%C3%A4/1135249160984
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Bj%C3%B6rn+Wahlroos+uhkasi+muuttaa+Suomesta+verotuksen+takia/1135260172385
http://ripuli-suurimouhijrvierikoisnumero.blogspot.com/2009_08_01_archive.html
http://www.kristillinenrauhanliike.fi/archives/tag/pasifismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeuspositivismi
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=ne&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=newmont+mining+corporation
14 comments:
Eikö olekin kummallista, että ihmiset alkavat pelätä toisiaan sitä enemmän, mitä suuremmaksi heidän vapausoikeuksiensa [sananvapautensa, liikkumisensa jne.] määrä kasvaa liberaali-demokraattisissa yhteiskunnissa?
Kyse on lasten elämästä, bluffista ja naururäkäräkänaurusta, jota harrastavat myös ns. aikuisten piirissä - kuka minkäkin takia:
Mutta entäs sitten kun kaikki mitä on olemassa on herjaa, muutettu, valehdeltu, korjattu oman maun mukaan, ohitettu, väitetty totuudeksi ja on silkkaa soopaa....miten sitten käy myös ihimisoikeusten, miten käy lasten, vanhusten, meidän kaikkien vastuutakantavien ----
---onneksi en ole enää täällä koska valheet menevät myös sen näköisenä lehtiin ja skannattuihin lehtiin, että näyttää kun olisi oikea tai autenttinen mutta tekstiin on laitettu mitä on haluttu laittaa:
Median eettisistä globaaleista oikeuksista/velvollisuuksista ei kukaan puhunut.
Ovat lasten sepittämiä ja usein tehdään jälkeenpäin ikäänkuin vanhoja, skannattuja lehtiä.
Tässä luultavasti esimerkki:
Vielä viimeisen kerran hannatakseni [homo marisija käy taas tosi hitaalla] väitän, että todella vittumaisilla tyypeillä ei kuitenkaan taida olla muuta vaihtoehtoa kuin pasifismi [kuten yksityiselämässään paskamaisella ja sadistisella Bertrand Russell'illa], mikäli heillä vähänkin järki pelaa.
ei vaan sinunlaisesi manasi esiin HOmo Marisijan, hänen nopeus on valtava. Ja käsityskyky on valtava. Osaaminen on harvinaisen laaja ja myös kyky tarttua asioihin.
sinä olet minun mielestä yksi niistä sokeista, joka ei antanut periksi ennenkuin paska oli täysin pöydällä ja hinta on aika suuri minunlaiselle ns. vapaaehtoiselle.
mutta toivottavasti olet tyytyväinen sillä minä olen naisena siitä, että edes logiikka on selvä.
koska tiede kun on pikkupoikien alamaisia niin ei taida paremmaksi mennä...joten jos nyt tiede yrittäisi pitää koko matkan mukana
- että on joku
- ja että se joku miettii jotain
ei siis jompikumpi vaan both, yhdessä, together ja sitten maapallo ei ole vain Espoo vaan se on ooooh miten suuri; se on aika suuri ja se on siksi extentio.
jospa tiede siis tekisi oman duunin myös
(tämä ei ole rehtoreille ym mitenkään osoitettu vaan koko tiedeyhteisölle ja etenkin käyttäytymistieteen harrastajille ja ohjaajille ja kaikenlaisten laatuhepuille etenkin)
Ajattele edes yksi virke loppuun asti pohtien ja vasta sitten järkevästi sekä huolellisesti ylös kirjoittaen.
Mutta ei. Sellaista ei tapahdu HG:n maailmassa. Kunhan vain tuosta vedetään mutua kuin sammakon kutua.
Luuletko, että nämä minun juttuni syntyvät tuosta vain vasemmalla kädellä liipaistuna. Niin ei ole. Mä teen aika lailla töitä näiden eteen, koska haluan, että saavutettu [kyseenalainen] taso säilyy.
*
Pitäis vissiin ostaa uudet lukulasit. 13 vuotta olenkin pärjännyt näillä vanhoilla ja pärjään nipin napin edelleen mutta en enää kovin pitkään.
Sitten kun sinä räjäytät siellä Denverissä minä kirjoitan kuten pitää hhen lauseehheen loppuhuuhuun ahsti.
sådesså
Minä en heille kirjoita mitään. En bioska mitään.
Pska siis paska
No eihän se ole kelthän pois, jos rukhaat päänuphiasi hiukhan tarkhemmin - köh.
Aletaanko HG leikkiä uutta HOKSAUS-leikkiä?
Jos ei hoksaa joutuu valtakunnanoikeuteen. Jos hoksaa, mutta väittää, ettei hoksannut, joutuu vankilaan. Jos hoksaa ja sanoo, että hoksasi, mutta ei ymmärtänyt, mitä se merkitsee, joutuu mielisairaalaan. Jos hoksaa ja myöntää, että hoksasi mutta ymmärsi myös olla ottamatta vastaan itse itselleen poliittisesti jakamiaan rahoja, saa jatkaa pääministerinä.
Kiva leikki.
Nyt en hokannut..:)
Minun isäni joku sukulainen 1900-luvun alussa Helsingissä vei lapsiporukassa sohvan panttilainaamoon, ja pienin kundi (fafani oletan) kysyi vanhemmilta broideiltaan; hokasiko mufa että soffa oli vek?
kemppinen on vaa patavanhoillinen konservatiivi
Synnyit jo mainosmieheksi, mutta tuotteesi ei vaan kelpaa kellekään. Surkea kohtalo.
Viirilä,
niinpä. Totuus ei ole koskaan mennyt kovin hyvin kaupaksi. Surkea tilanne? Riippuu siitä kuka arvioi. Mutta älyllisesti se on sata kertaa parempi kuin mikään mielikuvamarkkinoinin luoma todellisuusfiktio koskaan.
Itse asiassa minä en markkinoi yhtään mitään. Yritän päinvastoin tehdä itseni mahdollisimman epäillyttäväksi ja vastenmieliseksi, jotten sortuisi idealismiin.
Totuus ei ole kauppatavaraa [paitsi ideologiana] vaan sitkeä yritys elää kapitalistisen sosiaalistamis-indoktrinaation ulkopuolella.
Surkea kohtalo? Silti ainoa mahdollinen meikäläiselle, joten surkeus on kokonaan sinun päässäsi Viirilä - ei minun.
Eikös pikemminkin juuri uusliberalismia oikeuteta luonnonoikeuksiin vetoamalla? Oikeuspositivistinen näkökanta taas erottaa porvarillisen yhteiskunnan lait moraalista. Laki ja moraali ovat eri asioita. Lait ovat vain sopimuksia, eivät luonnollisten oikeuksien ilmentymiä kuten porvarit uskottelevat.
Näkisinkin asian olevan niin että porvarien luonnollista järjestystä ja sen instituutioita on aina väkivalloin pakotettu toisille "luonnollisina". Ihmiset pitää vapauttaa kulttuurinsa valekaavusta, kyllä alta löytyy universaali porvari kunhan vähän ensin jaksaa "rapsuttaa" ;)
Silti juuri porvarien oikeus on positivistista, ja aito moraalinen toiminta tapahtuukin, (jos siis on edes tapahtuakseen), jossain ihan muualla kuin oikeussalissa.
Sammalkieli,
minulla ei ole kommenttiisi periaatteessa mitään huomautettavaa. Olen samaa mieltä.
Omasta tekstistäni puheenollen tarkennan vielä, että puolueettoman proseduurin takaa löytyy nimenomaan uusliberalistinen 'luonnonoikeus', jota tuo proseduuri itse asiassa viime kädessä toteuttaa ja jonka se legitimoi puolueettomaan menettelyyn kätkeytyneenä.
Oikeuspositivismi on siis mielestäni pelkkä naamio uusliberalistiselle oligarkis-elitistiselle raha-meritokratialle.
Pitää kuitenkin muistaa, että totuudessa on kyse intressisidonnaisesta hegemoniasta - ei mistään luonnonoikeudellisesti ikuisesta moraalista.
On yksinomaan valitettavaa [ei siis mikään universaalin totuuden loukkaus] minun intressieni ja hegemoniapyrkimysteni kannalta, että oikeuspositivismi on ajautunut uusliberalistisen eetoksen legitimaatiokoneistoksi.
Minun yhteiskunnassani hegemonia toimisi kuitenkin avoimemmin ja suoremmin kätkemättä ja sotkematta oikeusjuttuja johonkin helvetillisen monimutkaiseen ja loputtomaan lakipykälistön viidakkoon, jossa rahalla voi kaiken lisäksi ostaa itselleen valitusoikeusmahdollisuudet, joiden edessä varattomammat ovat voimattomia.
Esim. Exxon Valdesin yli 15 vuoden valitusjunailut, jona aikana tankkerin omistanut öljyfirma ilmeisesti tietäen lopulta häviävänsä jutun, pystyi 'kotiuttamaan' voittonsa [miljardeja dollareita].
Vuosikausia kestänyt [kiitos amerikkalaisen, suuria yksityisiä firmoja suosivan oikeusjärjestelmän] vetkuttelu koitui öljykatastrofin uhrien tappioksi sekä rahallisesti, sosiaalisesti että ekologisesti.
PS.
Tiedän kyllä, että moni lakimieskonkari hymyilee epärealistisena ja käytännöistä tietämättömänä pitämälleen hegemonia-paatokselleni, mutta siinähän hymyilee.
Minä en ole kiinnostunut heidän loputtomista yksityiskohdistaan vaan siitä, kenen etuja heidän oikeus-systeeminsä lopulta preferoi - ja sen asian pohtimiseksi esimerkiksi Kaarlo Tuori tarjoaa kirjoissaan paljon mielenkiintoisempaa kontekstia ja informaatiota kuin Kemppinen - olkoonkin, että Tuori edustaa kriittistä lakipositivismia [painotus kuitenkin termillä kriittinen].
Kysymys oikeudenmukaisuudesta kiteytyykin nimenomaan siinä, missä ajatellaan yksilön oman vastuun omasta elämästään alkavan ja yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien ja avun loppuvan.
Eräänlainen tasa-arvon utopia on antaa kaikille juuri sitä mitä he tarvitsevat, sen sijaan, että kaikille annettaisiin samaa, jonkinlaisen objektiivisen käsityksen mukaisesti: fariseus antaa köyhälle kiven, kun tämä pyytää leipää.
Mutta mihin tässä utopiassa vedetään sitten raja? Voiko esimerkiksi luonteeltaan laiskalle ihmiselle "antaa" tarmokkuutta ja reippautta, jotta tämä pyrkisi omia määränpäitään kohti?
Mahdollisuuksien tasa-arvoon liittyvässä keskustelussa usein puhutaan ympäristön, perimän ja muiden tekijöiden vaikutusten oikaisemisesta. Mutta eivätkö nuo tekijät juuri tee meistä keitä olemme yksilöinä?
Onko mahdollisuus, joka ei koskaan toteudu, mahdollisuus ollenkaan? Mikäli jokaiselle annettaisiin omien lähtökohtien mukainen mahdollisuus hyvään elämään, eläisimme utopiassa. (eu-topos=hyvä paikka)
Oma ratkaisuni: parasta opettaa ihmisiä sietämään kärsimystä.
Antsa
Post a Comment