September 11, 2010

EI on KYLLÄ

Onko olemassa haluamisen jälkeistä elämää?
*
[Kielimafian lisäyksiä ja tarkennuksia - viimeksi klo: 17.00]

Kommentti-päre Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni.

1
Läheisin ystäväni H. on buddhalainen. Tämä kaikki on siis vakavaa [ja erittäin inspiroivaa] keskustelua minun mutta myös koko meidän pitkään kestäneen ystävyytemme kannalta.

Minä kuitenkin menen ajattelussa omaa tietäni [terveisiä vaan Tapsa-insinöörille].

Olen täysin vakuuttunut siitä, että itämainen [sinänsä ymmärrettävissä oleva] käsitys subjekti[ttomuudes]sta on raiskattu ottamalla se kapitalistisen double-talkin käyttöön ja hyödyntämällä sitä kapitalismia ylläpitävänä pseudouskontona [vrt. elämänmänhallinta- ja positiivisen ajattelun terapiat, jotka ovat käytännössä silkkaa kusetusta (eli terapiaksi naamioitua yrityslobbausta) lukuunottamatta ehkä Ben Furmanin hieman liiallistakin käytännöllisyyttä ja tolkullisuutta].

Double-talkissa yksilöllisyys [käyttääkseni tähän yhteyteen sopivaa esimerkkiä] on 'vapautta' valita vapailla markkinoilla demokraattisesti[?] oman orjuutensa muodot. Tällaista 'vapautta' kommunismi ei tarjonnut vaan pakotti yhteen ainoaan ja oikeaan 'vapauteen'.

Kuitenkin vain sellainen terapia, joka katkaisee välinsä kapitalismiin [ainakin kapitalismin puritaanis-sensitiiviseen eli tekopyhään mentaliteettiin, joka on USA:n vallitseva uskonto] voi olla radikaalia, mutta tämä irtautuminen vaatii näköjään välttämättä myös subjekti-käsityksen muuttumista [kyseessä on minulle luovuttamaton periaate nykyään kuten lienet matruuna huomannut].

Buddhalaisuus ei voi olla radikaalia yhteiskunnallisesti, koska se ei koskaan sano EI [vastarinta kun lisää kärsimystä - ai ai], vaikka päitä putoilee ympärillä ja 4/5 ihmisistä elää orjuudessa (tai vaikka jopa Buddhan temppeleitä poltettaisiin)].

Niinpä [paradoksaalista sinänsä] feodaalinen yhteiskuntajärjestelmä, jossa kukaan/mikään ei kyseenalaista despotiaa [ei myöskään buddhalaisuus paitsi meditoimalla pään tyhjäksi ongelmista], on buddhalaisuuden alkuperäinen ja oikea vaikutuspiiri.

Mutta.

Kapitalismissa buddhalaisuus sulautuu ja sopeutuu järjestelmän myllytykseen kuitenkin hieman eri tavalla.

Hmm [miettii hän].

Itse asiassa buddhalaisuus sopii tarkemmin ajatellen kapitalismiin jopa paremmin kuin feodalismiin, koska [paradoksaalista jälleen mutta eri perspektiivistä] feodalismissa sen yhteyteen oli poliittisesti helpompi liittää järjestelmän auktoriteettien vastaisia ajatuksia, vaikkei buddhalaisuus itsessään ollutkaan mikään yhteiskunnalliseseen muutoksen pyrkivä liike.

Buddhalaisuuden vallankumouksellisuus on kokonaan muualla kuin yhteiskunnallisessa muutoksessa  ja tämän [askeettisen praxiksen] vuoksi se tulee aina jäämään joko [usein vainotuksi] lahkoksi tai muovautumaan länsimaisen sensitiivis-puritaanisen individualismin viihteelliseksi [tekopyhäksi] varaventtiiliksi - ilman omaa syytään.

[Tiibetin tapauksessa [munkkien 'kapinallisuudessa'?!] ei siis ole ollut kyse pelkästään esim. Kiinan johtajien vainoharhaisuudesta, vaikkei sitäkään voi kieltää [poliitikot ovat aina hieman paranoidisia]. - Sitäpaitsi [ja tämä on olennaista] USA:lla on viime vuosikymmeninä ollut intressinsä Tiibetissä ja tuota intressiä Kiina pelkää, koska se on poliittisesti samankaltainen kuin USA:n intressi [ja tuki] Israelin valtion suhteen keskellä islamilaista maailmaa.]

2
En voi kokea täyttä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka tunnistaessaan ja tunnustaessaan ihmisen ja maailman - siis oman pahuutensa - haluavat parantaa itsensä pahuudestaan [himoistaan, haluistaan, vihastaan, kaunastaan jne.] jollain maailmasta pakenevalla transsendentaalisella rauhoittumis-terapialla ja jatkavat silti edelleen [usein tietysti olosuhteitten pakosta] kapitalismia myötäilevää elämää [pitää huomata, että tällä logiikalla tuomitsen osittain myös itseni, koska periaatteeni ovat niin ehdottomat].

[Selvennettäköön, että H. ei ole ajattelultaan lainkaan tyypillinen kapitalisti tai pikemminkin kapitalismin orja muuten kuin ehkä olosuhteitten pakosta (IT-projekti-työ ja perhe)].

3
Vai ettei minulla ole tarjota vaihtoehtoa? Kyllä on. Jyrkkä EI! - ja sen kautta tilanteen jatkuva uudelleen arviointi, jottei tulisi esim. matruunan vokottelujen houkuttamana langettua maailman turhuuksiin ja kapitalistiseen double-talkiin [sitäpaitsi muka-käytännöllisen ideologispohjaisen vaihtoehdon tarjoaminen jotakuinkin mahdottomaan tilanteeseen tekisi skeptikosta - ei enää harkitsevaa satiirikkoa/narria vaan ihan oikean typeryksen].

Voisin jopa väittää, että EI on minulle KYLLÄ eli ainoa asema, josta juuriin [radix] asti menevä kritiikki mahdollistuu [PS.].

[Kun arvostelet minua kapitalismin kritikoinnista ilman, että tarjoan sille konkreettista vaihtoehtoa, niin kyseessä on sinun ongelmasi. Minun ongelmani on oman kriittisen asemani luominen ja säilyttäminen. - Kazantzakis perusteli tällaisen asenteen loistavasti: En toivo mitään, en pelkää mitään, olen vapaa].

PS.
Revi siitä zen-buddhismia matruuna. - Oma kontekstini tässä 'ei on kyllä'-lähtökohdassa sivuaa kuitenkin enemmän Jumalan kuoleman teologiaa [Altizer] kuin verbaalisten kaniinien hävittämistemppuja eli koaneja [koanit ovat kuitenkin parhaimmillaan loistavaa harjoitusta ajattelun (tietoisuuden ja halun) umpikujien oivaltamiseksi].
*
http://www.rudyh.org/buddhist_buddhism_jokes_fun__humor-quotes.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_J._J._Altizer
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C5%8Dan
http://csquaredthoughts.typepad.com/

4 comments:

Sammalkieli said...

Eikös vasta Kiinan kansantasavalta vapauttanut Tiibetin maaorjat? Mutta mitäpä siitä, parempihan se on olla ikänsä kapitalistin renkinä kuin kommunismin ikeessä.

Asuntolainaa ottaneen elämäkään ei ole oikeastaan mitään muuta kuin maaorjan elämää.

ninni said...

Onko olemassa haluamisen jälkeistä elämää? haha , kivoja kysymyksi' sinulla.

hyvin sanot myö sammalkieli. olemme kapitalismin ikeessä. juuu. näin. kreikan sosialistii johtaja on sitä nyt ja hyvin keskitetysti.
suomi on sita niin ettei kukaan kysy.

epärehellisyys on kapitalismissa sitä luokkaa ettei muusta väliä. sehän perustuu epärehellisyyteen ja siinä koko vitsi. se perustuu kateuteen paljolti. turhantärkeyteen, kaikkiin inhimillisiiin heikkouksiin ja viljelee niistä pahimpia.

on niin uskomatonta että joku suomessa näkee vielä . .:) eikä luovuta . .jakamisein yhteiskunnassa kuitenkin voisi tulla tuokin kysymys eteen ettei haluaminen ole tärkeetä .

ninni said...

buddhalaiset myanmaarissa ja nimenomaan kymmenet tuhannet munkit nousivat puhumaan kansalaisten puolesta. etkö muista. ja asiahan on kesken. miksei usa:lla ole sanomista.

turussa poltettiin se temppeli. kyllä munkit ovat poliittisesti yhtä valveutuneita kuin kuak tahansa

Rauno Rasanen said...

ninni,

muistan kyllä, mutta haluan viitata tuossa hakasulkukappaleessa juuri Tiibetin tilanteeseen, koska Tiibet on buddhalaisuudessa ihan oma lukunsa poliittisesti - hiukan samassa mielessä kuin Israelin valtio [ja sionismi] on poliittisesti eri asia kuin täysin maallistunut ja monesti sionismia [joka tosin käytänössä on myös ateismia kuten juutalainen monoteismi ylipäätään] kritisoiva diaspora-juutalaisuus.

Myanmar'in buddhalaisten munkkien itsepuolustus-reaktio on kiinnostava pohdinnan aihe - ja vaikea. En saa tähän saumaan kelvollista kommenttia siitä aikaiseksi. Myöhemmin ehkä.