September 7, 2010

A Subject To Truth

Ei ole sattumia - on vain välttämättömiä sattumia [kuten subjekti]/rr.
I
Kommentteja edellisen päreeni kommentteihin [uusi lyhyempi luonnostelma].

[Kielimafian tarkennus - viimeksi klo: 21.40]
1
Tapani,

nuorena olin stalinisti-tuttavieni mielestä joko revari tai jopa demari eli oikeistolainen. Sen sijaan nykyään saan helposti anarko-vasemmistoleiman otsaani. Ajat ovat siis muuttuneet jyrkästi oikeistolaisemmiksi. Mutta kiitos vain kaikille poliittisille kriitikoilleni - tasapuolisesti [you can't catch me anyway].

Mitä Tapani sinuun tulee, niin olet mielestäni esimerkillinen porvari-pintaliitäjä sekä moralisti-herrasmies, jonka ajattelu liikkuu käytännöllisten itsestään selvyyksien turvallisella maankamaralla.

Taidat jopa luulla, että syy-yhteys on jotain metafyysisesti annettua ja luonnossa itsessään olevaa, eikä sinua näin ollen lohduta, että modernille fysiikalle [erotuksena newtonilaiseen kolmen ulottuvuuden mekaniikkaan] kausaliteetti on pelkästään sopimuksenvarainen [konstruktiivinen] täsmäliima eikä mikään todellisuutta koossapitävä universaali rakennussementti-/betoni.

Todellisuuden tapahtuminen [tuleminen] on kuin lapsi-jumala heittämässä noppaa leikeissään [Herakleitos, Nietzsche, Deleuze]. Ei siinä leikissä paljon syy-yhteyksiä mietitä tai lasketa. Juuri tästä myös karman laissa on kysymys: sännöllisestä sattumasta, josta päätellään matematiikalla mahdollinen välttämättömyys [luonnonlait].

Silloin kun kaikki on kosmologisesti välttämätöntä sattumaa, myös käsityksemme kausaliteetista joudutaan rakentamaan aina uudestaan, sillä alkuehdot eivät pysy ehdottomasti samoina [vaikka ne voidaankin aina laskea] massakeskusten muuttuessa ulottuvuuksiensa suhteen esim. hajotettaessa ainetta kaikkein pienimpiin olomuotoihinsa (hiukkaskiihdyttimet].

Miksei siis kaikki voisi olla yhtä hyvin etukäteen määrättyä [predestinaatio}, koska emme pysty todistamaan, että aika olisi liikkeessä/matkalla lähtien [alkuräjähdys-]pisteestä A kohti hypoteettista pistettä/pistehajontaa [multiversum] B1, B2, B3 jne., ja että ihminen sijoittuu vaikka jonnekin A:n ja B:n väliin.

Ehkä huomaat, että tällainen ajan liikkeestä laskettu usko evoluutioteoriaan implikoi samalla uskon jonkinlaiseen jumalaan - ei välttämättä kristilliseen mutta sellaiseen, joka toimii tuon kaihoamasi kausaliteetin takuumiehenä.

Jo Descartes tätä pohti (etenkin: Jumala fysikaalis-biologisen ja mentaalis-kognitiivisen intentionaalis-kausaalisena yhdistäjänä], muttei päässyt tolkulliseen ratkaisuun.

Descartes'n filosofiaa dualismista monismiksi muokannut Spinoza sen sijaan ratkaisi attribuuttien eron parallellismilla [eli trivialisoi tuon eron ja samalla myös Jumalan: luonto ja tietoisuus ovatkin panteistille yhtä ja samaa (deus sive natura), joka redusoituu matemaattisiin mallintamis-kaavoihin].

PS.
Ymmärrän syy-yhteyden ontologisesti [ei-representoitavissa olevana liikkeenä, jossa todellisuus konstituoituu] - en niinkään teknisenä käsitteenä tai lakina [konstruoituna/representoituna sääntönä, jolla todellisuus konstituoidaan].

2
Ironmistress,

minustako olisi ollut insinööriksi? Älä unta näe. Vaikka -90-luvun lopulla osoittautuikin, että myös luonnontieteelliset aineet ja matematiikka menevät kaaliini vähintäin yhtä kohtuullisesti kuin kielet, filosofia, teologia ja historia - itse asiassa ehkä paremminkin.

Minun maailmankatsomukseni eroaa kuitenkin insinööristä yhtä paljon kuin fyysikon maailmankuva romantiikan ajan runoilijasta [esim. Keats]. - Mutta kuten olette varmasti havainneet, minä en ole mikään hienoperse-humanisti ja/tai vihreä vasemmisto-idealisti [annan tehtävän: yrittäkää keksiä, mitä maailmankuvaa minä oikein edustan].

3
Anti-Platon,

mitä etääntymiseeni Nietzschestä tulee, niin [jos otan oikein kriittisen linjan] hämmästelen, miten vähän olen loppujen lopuksi saanut irti mitään rationaalisesti pysyvää hänen filosofiastaan - jostain älyllisestä kiinnekohdasta nyt puhumattakaan. Kiinnekohtaa ei yksinkertaisesti ole.

[Tämä kiinnekohdan puuttumisen tosiasia tietysti osaltaan kuvaa osuvasti nietzscheläistä valta-ontologiaa, joka todella on eron, identiteetin ja toistumisen [Deleuze] sekä sopivin varauksin differancen eli eron ja lykkäyksen [Derrida] käsitteiden kautta ymmärrettävissä].

Pahimmillaan Nietzsche on esteettinen sekopää, joka yrittää imitoida fyysikoita: runoilija leikkimässä fyysikkoa.- Tällainen kombinaatio johtaa pahimmillaan pikemminkin hämärään terminologiaan ja vakaviin teoreettisiin epäselvyyksiin kuin rationaalis-dialektisesti tiukkaan käsitteelliseen analyysiin/synteesiin.

Kohdistan Nietzscheen samankaltaisen kritiikin kuin Deleuzeen, joka on yrittänyt systematisoida ja yhdistää Nietzschen vallantahdon Spinozan subjektittomaan monistiseen systeemiin.

Myös Foucault'n Deleuzen filosofiaa jossain määrin komppaava nietzscheläisyys jää kärjistäen sanottuna mystiseksi sulauttaessaan subjektin kaikkialta tulevan vallan ja tiedon yhteenkietoutumisen prosessiksi [tiedontahto ja vallantahto ovat valtadiskurssin toisistaan erottamattomia dispositiiveja - ikäänkuin paradigmaattisia struktuureja tai historiallisia a-prioreja eli episteemejä].

Subjekti jää Foucault'lla passiiviseksi imagoksi [identiteettitekniikat], joka muuttuu paradoksaalisesti  kapitalistisen biovaltakoneiston ideaaliksi, mikä tarkoittaa itsekontrolliksi ja esteettiseksi velvoitteeksi muuttunutta 'persoonallista' kulutusnautintoa [persoonallinen on tässä Orwellin double-talkia - sota on rauhaa, vapaus on orjuutta jne.].

Foucault epäonnistuu tai on pelkästään toivottoman skeptinen suhteessa ihmisen vapautumiseen siitä intellektuaalisen ja poliittisen alaikäisyyden tilasta [josta aikuistumiseen Valistus Kantin mukaan pyrki], johon hän kapitalistisessa myllyssä ajautuu.

Biovalta pastoraalisena valtana moderneissa markkina-demokraattissa [= oxymoron?, kontradiktio?] länsimaissa merkitsee suvereenin toimeenpaneman kurivallan yhä synkronisempaa [yhteiskuntahierarkian kaikilla tasoilla tapahtuvaa] modifioitumista normalisaatioksi eli kulutusnautinnollisen statuksen velvoitteeksi, minkä valta-vaateen ihminen lopulta itse toimeenpanee mainos- ja viihdemaailmaan sopeutuessaan ja sen osaksi reifikoituessaan.

[Nietzschen 'luoda tyyliä luonteeseensa, suuri ja harvinainen taide' on biovalta-normaalistamisessa muuttunut kauhistuttavaksi irvikuvakseen esteettisestä ihmisestä, sillä mitä onkaan pelkästään kaupallisuuden ehdoilla toteutettujen talent- ja idols-kisojen tai reality-teeveiden taso verrattuna Goetheen, Schilleriin tai Nietzscheen itseensä - se on kuvottavan säälittävää idiotiaa, jos minulta kysytään!].

Nietzschen vahvuus ja heikkous on siinä, että häntä voidaan lukea/tulkita niin monella eri tavalla. - Esimerkiksi edellisen päreeni kommentissa mainitsemani 'ikuisen paluun' ajatus näyttäisi todellakin olevan nietzscheläisen affirmaation välttämätön [dialektinen] vastapooli, joka estää vallantahdon ja yli-ihmisen idean ajautumisen pelkkään psykologiseen egoismiin ja fasismiin [ikuisesta paluusta luultavasti lisää päremuodossa].

Olen tosin jo pitempään ajatellut ikuisesta paluusta tällä tavoin, mutta nyt sain siihen dialektisesti uuden otteen [ikuinen paluu eksistentiaalisena imperatiivina kohtaa siinä Lutherin ristin teologian!].

II
Subjekti ontologisen tyhjyyden rakenteellisena välttämättömyytenä

Vain sen, joka ymmärtää ja myöntää subjektin rakenteellisen olemisen välttämättömyyden tietoisuuden inkorporoimana [asettamana] vapautena, on mahdollista osoittaa subjektin perimmäinen ontologinen tyhjyys.

Lacan ja etenkin Zizek ovat oikeassa tietoisuuden ontologian suhteen korostaessaan 'heikkoa' kartesiolais-kantilais-hegeliläistä, transendentaalis-dialektista subjektia - erotuksena esim. buddhalaisten suhteelliseen (mitä se ikinä sitten merkitseekään) 'harha-subjektiin'.

Spinozan moodi, Nietzschen temperamenttis-perspektivistinen yksilö, Deleuzen nomadi, Foucault'n imago ja Derridan differance ovat eräänlaisia suhteellisen subjektin sukulaismääritelmiä.

Kyseinen subjektin uudelleen asettaminen on ehkä suurin filosofisessa ajattelussani tapahtunut siirtymä/muutos viime aikoina ja siten myös merkittävin minua Nietzschestä etäännyttävä rationaalis-filosofisen position uudelleensuuntaaminen.

Kaikki positiiviset yritykset meditoida, kokea ja havainnoida [tai mitata] subjektin ei-oleminen [tyhjyys] ovat väärinkäsityksiä eli tietoisuuden mahdollisuuksien obskuranttia sekä loogisesti virheellistä yliarviointia ja metafyysisia oletuksia, jotka kieltäessään päinvastoin implikoivat juuri sen subjektin, jonka ne kieltävät säilyttäen siis edelleen idealistisen näkemyksen subjektista.

Käsitys subjektista pelkkänä harhana ja/tai suhteellisena identiteettinä sopii kapitalistiseen 'kaikki-yhdeksi-ja-samaksi-tekevän-kulutusnautinto-myllyn ontologiaksi erinomaisesti. Tärkeintä on, että subjekti pystyy muuntautumaan näennäisen aktiivisesti millaiseksi tahansa, jolloin se ei pysty vastustamaan sulautumistaan viihdekulttuuriin vaan päinvastoin haluaa sitä.

Pitää oivaltaa, että markkina-demokraattisten mainostotuuksien [= tupla-oxymoron?, tupla-kontradiktio?] modernismissa myös vähemmistöjen protesti joutuu perustelemaan itsensä tällaisesta [ontologisesti heikosta mutta strukturaalisesti vahvasta] subjekti-käsityksestä käsin, mikäli aikoo lunastaa itselleen autenttisuuden nimen, sillä mitäpä voi merkitä mikään identiteetti kulttuurissa, joka kaupan vapauden nimissä johtaa nimenomaan kaikkien identiteettien tuhoamiseen itsenäisinä eli itseään määräävinä 'persoonina'.

Yksittäisten identiteettien katoaminen on kapitalismin voittokulun edellytys ja seuraus. Jäljelle jää vain biovallan subjekti eli oman itsensä normalisaatioon pyrkivä minä. - Tämä kehityskulku on sitäkin irvokkaapaa, koska kapitalismi perustuu julkisesti/virallisesti nimenomaan yksilölliselle, rationaaliselle valinnalle, jossa autonomiset ihmiset tekevät itsenäisiä valintoja omaa identiteettiään toteuttaen/performoiden.

[Orwellin 1984 tulee toteutumaan lopullisesti mutta ei kommunistisen totalitarismin vaan kapitalistisen normalisaation käytännöissä].
*
http://www.amazon.com/Badiou-Subject-Truth-Peter-Hallward/dp/0816634610
http://www.bungie.net/Forums/posts.aspx?postID=37562464&postRepeater1-p=2#37564811
http://takkirauta.blogspot.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kausaliteetti
http://en.wikipedia.org/wiki/Causality
http://www.tieteessatapahtuu.fi/007/martikainen.htm
http://www.kohttp//geckolab.lclark.edu/Dissertation/Fig.1.1_Causality_Model.gif
http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=4842.0
http://rajapinta.tut.fi/blogit/kirjoitukset/Mahdottoman%2520toimen%2520%25E4%25E4relt%25E4/Rehellinen_matematiikka
http://blog.iqmatrix.com/mind-map/universal-law-cause-effect-mind-map

12 comments:

Ironmistress said...

Ironmistress, minustako olisi ollut insinööriksi? Älä unta näe.

Kyllä, sinusta olisi ollut insinööriksi. Analyyttisyytesi ansiosta sinusta olisi todennäköisesti tullut varsin hyvä käyttöinsinööri tai tutkimus/tuotekehittelijä.

Insinöörin ammatissa on se kiva puoli, että useimmat insinöörit eivät tosiasiallisesti ole fakki-idiootteja, vaan hyvin laajasti sivistyneitä ja laajakatseisia ihmisiä. Insinöörin koulutus ei sulje pois itsensä kehittämistä myös muilla aloilla, kuten kulttuurin, filosofian ja taiteen osalta.

Minun maailmankatsomukseni eroaa kuitenkin insinööristä yhtä paljon kuin fyysikon maailmankuva romantiikan ajan runoilijasta [esim. Keats].

Insinöörin ammatissa maailmankatsomus on nollan arvoinen ja osaaminen kaikki kaikessa. Sillä, mikä maailmankatsomus sinulla on, ei ammatin ja siinä suoriutumisen osalta ole hevonhulihumpan vertaa merkitystä. Vain sillä on merkitystä, mitä osaat.

Täälläpäässä ruukinmatruuna halusi ensin äipän ammattiin, terveydenhoidon alalle. Mutta peruskoulun työelämään tutustuminen 14-vuotiaana Metallikaupungin sairaalan kroonikko-osastolla kääntelemässä ravunsyöttejä ja pesemässä ruumiita oli riittävä kokemus tappamaan kutsumuksen. Niinpä ruukinmatruuna sitten hakeutui isän alalle.

Homis Gartzu said...

Mielenkiintoista tietää sinusta tuon RM - mutta en ole samaa mieltä sinun kanssasi Räsäsen kvaalioista. Räsänen on analyyttinen, eettinen ja varsin johdonmukainen joka tietysti on insinöörin lähtökohta mutta RR tekee jatkuvasti suuriakin synteesejä ja seuraa myös sosiaalisesti mielestäni sinuakin paremmin vaikka sinä RM olet ilmeisesti mukana sosiaalisesti paljon enemmän. Sinä siis tunnet sosiaalisen alueen, RR on sosiaalinen.
Sinä puhut metodisesti, RR partikuläärisesti mutta ei silti pelkästään (vaikka minä en aina juuri siksi jaksa lukea koska tietoa tulee niin rajusti). Tässä suhteessa olette siis erilaisia.
RM ei olisi ikinä vaivautunut pohtimaan miten asiat mm minun elämässä meni mutta RR otti heti ajattelulle haasteen eli terävöittää ajatteluaan ei siksi, että on siihen lähteitä vaan siksi, että on kiinnostunut, motivoitunut ja kuten tiedät niin motivaatio on primääristä tässä tiedon maailmassa myös.

Läggning skulle svensken säga: RR har läggning, du enbart kunskap - men din kunskap känns reliabel (och ändå kall mot en människa).

Hg said...

Ja sitten Kemppinen. Hän on teitä molempia eräällä tavalla korkeammalla tai minun mielestä koska hän
- on metodisesti monen hiearkian hanskaaja
eli tajuaa mikä on tietoa, mikä on esittämistä, mikä on filosofointia ja mikä on tiedettä ja näitä hän soittaa kirjallisuustieteen avulla eli tietää missä on sanottu enemmän kuin voisi yhteen blogiin sanoa (tosin se on meille toopeille joskus vaikea seurata, koska me emme ole lukeneet noita kirjoja vaikka voisi niin sittenkään emme ole vaivautuneet...)
- on partikuläärin ja universaalin taitava pomputtaja eli tietää miten kaventaa, nostaa, löysätä, tiukentaa ja lopettaa kuten Esa Pekka Salonenkin estraadilla. Osaa musiikin ennenkuin sitä on edes soitettu: tuntee sävelmät, virhelyönnit, uskomattomat soolomahdollisuudet, andantet ja adagiot.

Kemppinen on siis kapellimestari kun RR on soittamassa yksittäisiä soittimia ja kertoo taitavasti miten niitä parannetaan äänentoiston kannalta.

Matruuna on soittimien myyjä eli tietää mitä pitää asioista tietää ja pitää hammasta-kieleen eli tandpåtunga ja tajuaa, että fyffe tulee enemmän siitä, ettei yritä kuin siitä, että yrittää. Kunhan osaa purjehtia siis eli hyödyntää valmista vetoa, tuulta ja liikettä.

Minä olen katsomossa isot korvat höröllään ja mietin, miksi nuo orkesterin tyypit käyttävät aikaansa milloin mihinkin ja vain kapellimestarilla on polte, tahto, idea ja viitsimistä: muilla on halu, noste, kaipuu ja tapoja.

Katson mitä silmät sanovat, sen taitan suuhun jossa hampaat ovat valkoiset mutta annan kielen heilua kuin hengästyneellä hevosella ulos suusta (jolloin ääni on Hg:n).

En ole Hg vaan Chris ja olen ihan oikea nainen enkä lesbo, ei hullukaan, ei kaunis eikä laiha vaan kunnon ämmä, med rumpan mitt i smöret utan att komma loss.

HupsGee said...

http://www.svd.se/nyheter/idagsidan/existentiellt/utan-vrede-kommer-man-inte-loss_132398.svd

hg said...

http://sv.wikipedia.org/wiki/Lista_över_svenska_idiomatiska_uttryck

ninni said...

ur leaders think we jus want make money. thanks ONCE. hyvä kuva, kuva . ei kemppistä jaksa lukea uin sieltä täältä sattumalta.

kaikki vaan siitä ja vsemmalle, kiitos. minun subjektini o tietysti hyvin nöyrä ja vammainen, ahha, kesälomalla. subjekti tietää kaiken . . rakastan sitä. se on täydellinen

kungfupanda said...

http://nymag.com/daily/entertainment/2008/09/what_did_slavoj_zizek_think_of.html

transcendental aesthetic said...

http://www.protevi.com/john/NewTA.pdf

HG said...

Yx hyva puppugeneraattori on Googlaus. Kummasti
Googlauksen perusteella tarjoutuvista selityksista pystyy loytamaan ne tolkulliset!
Sama tapa varmaan purisi myos kuultuihin tai luettuihin "juttuihin"

sanottiin kemppisellä ja niin on; google elää ja virkistyy kun joku kehuu heidän omia miehiä ja sitten jos joku ei kehu niin antavat takaisin nostamalla kaikkein typerimmät sanonnat esille.

ei siis kannata jättää mitään jälkiä tänne - tämä on sadistisuuden oma pikku verkko ja katiska

yök tätä miesten maailmaa jota kateelliset naiset ohjaavat

Tapsa said...

RR tietää minun luulevan tällaista:

"Taidat jopa luulla, että syy-yhteys on jotain metafyysisesti annettua ja luonnossa itsessään olevaa, eikä sinua näin ollen lohduta, että modernille fysiikalle [erotuksena newtonilaiseen kolmen ulottuvuuden mekaniikkaan] kausaliteetti on pelkästään sopimuksenvarainen..."

No, en todellakaan taida luulla.

Päinvastoin jo 16.7.10 klo 11:23 kysäisin piruuttani kesken Sinun ja Ruukinmatruunan karmakeskustelun näin:

Tapsa: "...eikö kvanttifysiikka murtanut kausaliteetin?"

Tämä oli ns. puhdas retorinen kysymys, koska muutaman kurssin modernia fysiikkaa suorittaneena olen tiennyt jo vuosikymmeniä erittäin hyvin, että jumala heittää sittenkin noppaa.

Muistaaksen torjuit viitteeni kausiliteetin murtumisesta jollakin tyypillisellä ammattiterminologian höystämällä viisastelullasi.

Mutta nyt tiedät taas paremmin ja käänsit kelkkasi?

Sitä paitsi tuo "porvari-pintaliitäjä", joka liikkuu "itsesestään selvyyksien turvallisella maankamaralla" on niin typerää lässytystä, että kertoo vain sinun 50-luvun asenteiisiin jämähtäneen maailmankuvasi kapeudesta.

Sinä itse olet pintaliitäjä pahinta lajia, joka surffailee idoliensa ajatuksilla ilman yhtäkään omaa ajatusta.

vapaaehtoinen said...

Tapsa
Ihmiset ovat toistensa vankeja koska ei voisi pärjätä ilman. Ongelma on se, että jotkut tietävät etukäteen ja tämä ei rimmaa kvanttifysiikkaan.

Kun joku tietää ensin se on zenonin paradoksi eli vaikka sinä juokset kuinka kovaa maan päällä heidän aivokopassaan on se, että he tietävät miten sinun käy pian. Ovat siis tietoisia sinun tulevaisuudesta siksi, että ovat selvittäneet miten human being toimii ja edelleen sitä skarpataan, fiilataan ja parannetaan tietotekniikan avulla joka toimii kuten tulva-alueilla sanovat veden taipumuksella tunkeutua padon alle eli kuten kapillääriset vuodot verkko alhaaltapäin poimii ne tiedot, mitä ei ylös tai ulospäin ei sanota.

Vittumaista siis mutta tulee loppumaan siihen, että ihmiskunta on pussittanut ja kapseloittanut itse itsensä niin kovaan pussiin että siitä syntyy kenties pallo, kova kuin kivi, tulta sisällä jne eli ehkä uusi planeetta?

Tämä on vittumaista ja johtuu siis siiitä, että jotkut tietävät enemmän aina.

--

Ja sitten toinen juttu: naisen rako eli vako on luonnon viimeinen viite siitä, miten tiedolla on suunta: kun nainen ei saa levittää jalkojaan se on siis alunperin myös tiedon osalta koska avoimuus kasvattaa dialogien määrää ja dialogi ei ole hyve vaan pahe siltä osin että vaikka yksilö saa emansipaatiota niin kansakunta laajenee, voimistuu hetkeksi mutta näillä joilla on ensin tieto saavat vain suuremmat ja suuremmat määrät ihimisiä pussiinsa eli haaviinsa jota rahastavat ensin kuluttaja-mielessä ja sen jälkeen kuristavat kuten afrikkaa on kuristettu köyhäksi ottamalla heidän mielen eli tietoisuuden kokonaan kuten suomessa meinasi jo käydä. Se on porrastettu koko ajan vanhemmasta päästä uudempaan eli ensin joku arabi tai egyptiläinen ja sen avuna on öljykunkut ja sen avuna on autoteollisuus ja aseet ja sen avulla on....jne jne

...ja lopulta minun anoppini istuu ja venttaa, että minä saisin niin tukalat olot että hän perii sen oman poikansa takaisin, johon hän on yhtynyt eli ainoa ihminen jota hän rakastaa (toista poikaa hän on hyödyntänyt ja se poika on yrittänyt saada vanhempiensa rakkautta mutta jää kuten minä aina ulkopuolelle) ja isä tässä talossa on rigidi ja kovaksi keitetty ja elää täysin sympatian varassa eli ei osaa enää empatialla tietää mitään; pelkästään sympatialla ja muistilla. Mitään ei siis liiku semmoisen ihmisen sisällä voisi sanoa ja se on hyve sodassa.

Naiselle semmoinen mies on Boakäärme. Tästä siis kehä.

--

Nyt sitten realismiin: kvanttifysiikka on ihmisen kannalta katsottua mutta Jumalan kannalta edelleen suhteellista. Jos semmoista on mutta sadismi on ainakin tietty.

--

Kvanttifysiikka ja suhteellisuus eivät ole saman paradigman tuotteita eli maailmassa on tietty järjestys joka johtuu siitä, että rako aukesi eli että yhdestä tuli kaksi ja kahdesta kolme jne eli se, että tieto ei pysynyt koossa. Raamattu yrittää söngertää jotain mutta kun ovat kadottaneet tiedon hierarkiat sekä y että x akselissa; näissä molemmissa on siis hierarkia mistä venäläinen proffa kertoi HY:ssä.

Both.

ninni said...

Félix Guattarin viimeinen, vuonna 1992 julkaistu teos, Kaaosmoosi, on tiukkaan ja runsaasti lastattu alus tuomassa apua pääomahenkisyyden saartamalle raunioituneelle subjektiviteetille. Raaka-ainelastissa on esimerkiksi ”kaoottinen huimaus, eräs maailmassa-olemisen olennainen ponnevoima” sekä mekaanisuuden taakseen jättänyt koneuden käsite, joka edellyttää esteettisen ja eettisen luomishenkisyyden kaksoisprosessin. Konteissa on käsitteitä, joilla tarttua subjektiviteetin ei-diskursiiviseen ulottuvuuteen ja niveltää