Jumalaa etsimässä ja karmaa keräilemässä

Jessekin löysi Darwinin - ja iskee meille silmää pitäen peukkua pystyssä. Arvaammeko miksi?
*
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni 'Roolipelit' ym.
*
Matruuna kirjoitti:
Rauno, et vain uskalla. - Et vain uskalla lusikoida sitä itse itsellesi keittämääsi ateismin, materialismin, skientismin ja naturalismin soppaa loppuun asti, koska tiedät, mitä sen sopan syömisestä seuraa. - Tiedät vallan hyvin, että jos ateismi, niin tällöin materialismi. Ja jos materialismi, niin tällöin naturalismi. Ja jos kerran ateismi, materialismi ja naturalismi, niin silloin skientismi. Josta looginen seuraus on väistämättä relativismi - ja lopulta nihilismi. - Ruukinmatruuna nimittäin on sen jo läpikäynyt.
*
Olet loogisesti melkein oikeassa matruuna [jatkan kuitenkin ensin ikäänkuin olisit täysin oikeassa]. - Mutta minä etenen. Koko ajan. En tosin aivan siihen suuntaan kuin sinä, mutta periaatteessa samalla intentiolla [motiivilla, tarkoitteella].

Intentiosta ja perusteluista lienemme siis samaa mieltä, sillä uskottavaa [muutakin kuin pelkkää liikennesääntö- tai työehto- ja kauppasopimus-] moraalia ei voi olla ilman uskontoa - olipa tuo uskonto sitten moraalin perusta, kuten esim. kristillinen kirkko ajattelee tai sen tuki ja takaaja, kuten Kant agnostis-fideistisesti ajatteli.

Mutta tuossahan ongelma taas kerran uusiutui. Missä mielessä Kant ylipäätään tarvitsee uskontoa enää sen jälkeen, jos/kun ihminen on vapauden kausaliteetin 'pakosta' eli autonomisen järjen päätöksellä ryhtynyt tottelemaan moraalilakia.

Kant itsekriittisenä nerona ei itsekään sano täysin ymmärtävänsä, mitä vapauden kausaliteetti lopulta merkitsee - mitä siinä tapahtuu mutta niin vain täytyy tapahtua, jotta ihmisestä tulisi aidosti moraalinen [Kant ei sorru psykologisoimaan, koska yksilöllisten taipumusten olettaminen moraalin perustaksi hajottaisi tietysti koko deontologisen moraalitajun kognitiivisen integraation].

Ripaus fenomenologista asennetta olisi kuitenkin selventänyt tätä mysteeriä tehden siitä vähemmän yksilökeskeisen ja joustavamman. Hegel sitten yhteisöllisemmällä etiikallaan ja Sittlickeit-käsitteellään oikeutetusti korjaili Kantin rigorismeja, vaikka perimmältään hyväksyikin tämän moraalifilosofiset lähtökohdat.

Kant väitti toisaalta myös, että siirtäessään uskon pois tiedon kompetenssin alueelta, hän itse asiassa halusi tehdä tilaa uskolle [fideistinen ratkaisu]. - Hmm. Mitenköhän tosissaan tuo on sanottu - -?

Vielä kerran: jos usko ei ole moraalin perusta vaan järki, niin miksei järki sitten yksistään riitä? Ja se ei yksistään minun mielestäni riitä. Ristiriita jää yhä leijumaan pääni päälle kuin Damokleen miekka. Valitsinpa miten vain, maksan siitä hinnan, jota en haluaisi maksaa.

Uskontoon en ole valmis hyppäämään - enhän ymmärtääkseni usko Jumalaan, joten koen [nimenomaan] ortodoksiseen kirkkoon kuulumiseni ainakin siinä mielessä melko oudoksi 'sinnittelyksi'.

Toisaalta [kuten sanottu] en usko myöskään, että pelkkä järki voisi toimia todellisen moraalin perustana - tarvitaan sitoutuneisuutta ja eräänlaista kasvamista uskoon, jonka perustalle moraali voi rakentua.

2
Nyt on kuitenkin matruuna niin, että en pidä sinun valintaasi ryhtyä buddhalaiseksi kovínkaan uskottavana ja ymmärrettävänä - en edes niin perusteltuna kuin Kantin kirkolle jättämää seremoniallista paikkaa moraalin muodollisena takuumiehenä - ikäänkuin kirkko olisi todellista poliittista valtaa vailla oleva monarkki - eräänlainen valtion/kansan/moraalin fantasianomainen symboli.

Olet [kuten toistat] puhtaasti laskelmoiden etsinyt sellaisen uskonnon tai vastaavan, joka natsaa sinun maailmankuvaasi, mutta joka samalla pystyy muka antamaan tuon maailmankuvan [lähinnä evoluutioteoria] implikoimalle moraaliselle nihilismille inhimilliset kasvot.

Entä miten sinä pystyt jollain laskelmoidusti valitulla ['vähiten älyttömällä' kuten sanot] valheella [eikä kokemuksellisesti sisäistetyllä] - täysin persoonattomalla mutta silti omaa napaansa kiertävällä [karman kerääminen on pelagiolaista kalvinismia] buddhalaisuudella muka pääsemään sellaisen moraalisen tunteen ja tiedon tasolle, joka vakuuttaa edes sinut itsesi sen mahdollisuudesta muuttaa maailmankuvastasi [jonka kyllä olet sisäistänyt ihan tosissasi totena!] seuraavaa moraali-nihilismiä, joka on kuin Humen laki?

Triviaaleista materiaalisista tosiasioista ei todellakaan seuraa [tai ainakaan minun uskollani ja logiikallani ei seuraa] buddhalaisuudessa yhtään mitään pelastuksen suhteen, koska buddhalaisuus ei tunne eikä tunnusta kaikkivaltiasta ja hyvää Jumalaa, joka tietysti hänkään ei seuraa materiaalisesta kausaliteetista - koska [sic] Hän on itsessään materiaalisen maailman perimmäinen alku, syy ja luoja.

Näin on ilmoitettu Sanassa, ja meidän on parempi uskoa tähän ilmoitukseen, ellemme halua ajautua esimerkiksi reinkarnaation merkityksettömään tyhjyyteen. - Kristittyjen Jumala ei siis saarnaa sokeaa sattumaa eikä mitätöi meitä ihmisiä yksilöinä pelkiksi materialistisen kausaliteetin nukketeatteri-sätkyttelijöiksi [mikä olisi kaameaa].

Mitä helkkarin roolipeliä te luonnontieteilijä-buddhalaiset oikein pelaatte? Oletteko te tosissanne kaiken lisäksi? Uskotteko te vakavissannne moiseen karman keruuseen, jos kerran sokea sattuma kuitenkin lopulta ratkaisee, minkälaisen kyntöruunaan hahmoon te tulevassa elämässä onnettomuudeksenne ruumiillistutte.

Sitäpaitsi voiko uskonnon noin vain valita ja ryhtyä roolipelaamaan sitä? Ja silti yhä uskoa olevansa moraalisesti rehellinen itselleen ja muille? Minä en usko tuohon ainakaan tältä istumalta.

Ei uskonto ole mikään funktionaalisia derivointi-tarpeita tyydyttävä meemi-geeni, joka valitaan tuosta vain käytännöllisistä ja utilitaristisista syistä.

Kysynkin avoimesti: miten meemi-geenin ylipäätään voi valita? Ai tuosta vain - tosiasioitten perusteella. Voihan Lamarck sentään!

Darwinkin kääntyi jo haudassaan ja irvisti kuultuaan, että meemi-geeni [evoluutio, luonnonvalinta] on ihmisen olemassaolon perimmäinen selitys. - Sillä sitä Darwin ja Wallace eivät nimenomaan koskaan sanoneet, koska eivät katsoneet [päinvastoin kuin filosofisesti typerä Dawkins] tietävänsä vastausta niin valtavaan kysymykseen kuin olemassaolon alku ja syy - ja että mitä olemassaolon kysymyksellä ihmisen suhteen todella oikein tarkoitetaan.

[Edellinen kommenttini oli vapaasti muotoiltu David Bentley Hart'lta. Palaan rakkaat viholliseni prof. Hart'iin ja hiillostan teitä hänen suorastaan kiehtovan vakuuttavalla kulttuurihistorian tuntemuksellaan, teologis-filosofisella selkeydellään ja nietzscheläisen purevalla kielellään].

Mutta tietysti myös roolipelaajalle edellä esitetty on täysin mahdollista. Simsalabim! Se, mikä oli arvoitus jopa itse Darwinille ja Wallacelle, onkin yhtäkkiä selvää Dawkinsille ja Ironmistressille. - Nykyluonnontiede edistyy ja lähestyy siis huimaa vauhtia totuutta - - hmm - jarruttaisi nyt edes vähän, ettei tapahdu vakavaa kolaria - -.

The End

Anyway matruuna - huolemme uskonnon tarpeellisuudesta moraalin perustana/takaajana sekä uskonnon ja moraalin keskinäisestä suhteesta on melko samantyyppinen ja ajoittain yhtä vahvaa määrältään joskaan ei laadultaan - näin olen antanut itseni ymmärtää. Mutta silti se on ehkä ainoa aidosti yhteinen asia maailmankatsomustemme välillä - - .
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/12/roolipelit-paljastavat-kapitalistisen.html#comments
http://en.wikipedia.org/wiki/Sittlichkeit
http://www.wired.com/wiredscience/tag/geeky-science-humor/