Alakuvassa 24-vuotias Nietzsche, viittä vaille Baselin yliopiston klassisen filologian professori, jolla ei ollut minkäänlaista perustutkintoa filosofiasta, mutta joka tunsi antiikin Kreikan ja Rooman kirjallisuuden kuin omat taskunsa.
[Kielimafia on tehnyt viimeisimmät muutokset tekstiin klo: 17.20 ja lisää saattaa tulla]
1
You can make a big deal of the play on guilt/debt - even economists have picked up on it, would you believe. Go back and read Nietzsche for that issue though - ‘The paradigm of capitalist religious thought is magnificently formulated in Nietzsche’s philosophy’, Benjamin says. You need to look at Genealogy of Morals in order to tease out the claim. ‘Have the previous exponents of the genealogy of morals had even the slightest inkling that the central moral concept of ‘guilt’ [Schuld] originated from the very material concept of ‘debt’ [Schulden]?’, Nietzsche asks in the second essay. - [The Money Blog - 27 -10 - 2010]
*
We feel free because we lack the very language to articulate our unfreedom [Slavoj Zizek].
2
Kommentti Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni.
[Kuten jälleen huomaat, pyörin yhä vain samantyyppisten ongelmien kentässä kuin sinäkin. Haluan selventää niitä päässäni pikku hiljaa, ja koska en todellakaan hyväksy eräitä sinun perusratkaisujasi [uskonnosta olen jossain määrin samaa mieltä, mutta sitä problematiikkaa aion vielä merkittävästi tarkentaa], joudun myös haukkumaan sinua - olkoon ad hominemia tai ei [minulle ad hominem ei ole mikään peikko (aivan typerimpiä lukuunottamatta) tai käänteinen loanheitto-peruste kuten sinulle].
*
Ironmistress kirjoitti: Jos kerran tykkäät vapaista, jaloista ja vahvoista ihmisistä ja ihailet Nietzscheä, niin miksi kapitalismi on sinulle sellainen mörkö? Eikö tällöin siekailematon hedonismi ja kapitalismi pitäisi pikemminkin olla ideaali?
*
Nietzsche on ollut ajatuksellisen kehitykseni kannalta äärimmäisen tärkeä ihminen - johon sittemmin tulin pettymään, koska hän on politiikan ja moraalin kannalta melko mahdoton ajattelija - totaali moraalinen umpikuja, joka vie Kantin transsendentaalisen idealismin äärimmäisyyksiin perspektivismissään [Nietzschen Kant-luenta suodattuu liikaa Schopenhauerin hieman yksipuolisten [subjektivististen] Kant-tulkintojen kautta].
Tämän vuoksi ikäänkuin palasin Kantiin tai pikemminkin löysin Kantin [ja saksalaisen idealismin] uudelleen 2000-luvulla [kiitos myös Zizekin]. - Mutta Nietzsche on kuitenkin yhä se filosofi, jonka ajattelu - etenkin nihilismi-pohdinnat - määrittävät oman - ateistisen 'uskonnollisuuteni' luonnetta.
Huomautan Ironmistressille, että Nietzschen kristinusko-pohdinnat painottuvat nimenomaan juutalaisten historiaan [lue 'Moraalin alkuperästä', etenkin I ja II essee]. On sitten toinen juttu, miten hänen aatehistoriaansa suhtaudutaan.
Ironmistress on yksipuolinen historia-uskonto-yhteiskunta-analyysissaan. Pelkästään uskonto ei luo yhteiskuntia, joskin tärkeä tekijä se kyllä on. Uskonto on sosiaalinen konstruktio, jolle olosuhteet ja elinehdot toímivat välttämättöminä muttei riittävinä lähtökohtina.
Mutta uskonto ei todellakaan synny ikäänkuin itsestään ['tyhjästä'] täyttämään jotain hemmetin idea-meemi-tyhjiötä. Tällainen on naurettavan mekaanista reduktionismia, jota ei voi todistaa kuin vilkkaan evoluutio-biologisen mielikuvituksen omaava insinööri.
Meemeillä kun ei ole sisältöä ja niitä käytetäänkin kuin funktion arvoja/numeroita jonkin ad hoc-ongelman todennäköisyyden asteen määrittämiseksi [tämä 'kemiallinen' kaavako riittää selittämään uskontojen synnyn - ei herrajumala!].
Historiaa pitää osata tulkita laajemmissa idea- ja aatehistoriallisissa kaarissa eikä [kuten Ironmistress tekee] pelkistä yksityiskohdista suorastaan biologis-funktionalistisesti yleistämällä [olematonta memeettistä soppaa keittämällä].
Hyvä historioitsija on yhtä aikaa sekä tarkka että näkemyksellinen. Lue siis matruuna se Hart'in 'Ateismin harhat', niin ymmärrät, minkälaista aatehistoriaa minä arvostan. Hart kritisoi sinua paremmin kuin, mihin minä pystyn.
Totta kyllä - [mutatis mutandis Hart'in tavoin] ihailen Nietzscheä ja hänen selvänäköisyyttään - siis profeetallisuuttaan, mutta en astu enää ilman suuria varauksia sille ladulle, jota Nietzsche lähti kulkemaan. Sen tien päässä on taatusti jonkin tyyppinen sota eli tahdon/halun tyhjä ekspansiivinen kaaos tai ihmisten kutistuminen onnellisuus-automaateiksi.
Mutta jos on vain nämä kaksi vaihtoehtoa, niin ehkä on sitten valittava jonkinlainen 'sota' [aktiivinen nihilismi], sillä mitään muuta en vihaa niin paljon tässä maailmassa kuin kulutusmarionetiksi ajautumista [passiivinen nihilismi]!
[Lisättäköön vielä, että siedän joutavaa ja rikollisuuteen taipuvaista roskasakkia [erotuksena syyttään syrjäytyneisiin, sairaisiin ja vammaisiin] yhtä vähän kuin Nietzsche [jonka monesti säälimätön suhde heikompiin tosin oli vähintäin paradoksaalinen: olihan hän itse puolisokea migreeni- ja vatsapotilas - ajoittain täysin vuoteen oma] tai näköjään myös Hart - ainakin, mitä tulee hänen näkemyksiinsä siitä, missä velloo kaikkein impulsiivisin väkivaltaisuus]
Nietzsche itse aavisti nämä asiat, mutta ei välittänyt yli-ihmis-ajattelunsa riskeistä - mikä on oikeastaan anteeksiantamatonta, mutta minkäs profeetoille ja runoilijoille voi. He eivät tee kompromisseja. Heidän velvollisuutensa on sanoa se, minkä he näkevät.
Muussa tapauksessa heiltä viedään olemassaolon oikeutus - ja meiltä muilta heidän kykynsä ymmärtää maailman ja ihmisen mielettömyyttä - sekä [sic, obs!] myös mahdollisuus päätyä toisenlaiseen ratkaisuun älyllisesti. - - Jopa biologialle on pystyttävä sanomaan EI!, silloin, kun se on johtamassa meidät tuhoon.
Nietzschen yli-ihminen on nihilisti, joka on ylittänyt nihilismin. Hän on ideologisesti kaikkein vapain ja eksistentiaalisesti kaikkein [elämää] affirmoivin ihminen - ei mikään [rahalla muka-vapautensa ostanut] uusbarbaari, joka käy vain kauppaa tai [aivoton] sotilas, joka vain tottelee ja taistelee.
Jos nyt eräät puoliaivot tällä tavoin Nietzschestä ajattelisivat [ja heitä kyllä löytyy], niin minulla ei ole mitään tekemistä sellaisen yli-ihmisen kanssa.
3
Joka tapauksessa sodan ja rauhan välille piirretty raja tulee koko ajan muuttumaan yhä hämärämmäksi rikollisuutta ja terrorismia vastaan kehiteltyjen kontrollikoneistojemme ja ylipäätään identiteettiimme kohdistuvien [laillisten] tarkastusten myötä [jopa wikiLeaksin voi sanoa olevan tämän kehityksen eräänlainen peilikuva - ainakin se kiihdyttää sitä].
Mutta kuinka paljon kontrollia tarvitaan, ennenkuin joku älyää huutaa: 'Hei - meitähän pidetään vankeina, ellemme alistu kiltisti kapitalismin kulutusoravanpyörään ja sen yhä laajeneviin valtuuksiin/mahdollisuuksiin olla sen valvonnassa.'
Ja mikä kummallisinta - sitten kun alistumme mahdollisimman 'antaumuksellisesti' kysynnän ja tarjonnan perkeleelliseen myllyyn - sitten me vasta vankeja olemmekin.
Mikä/kuka onkaan tuo 'vieras valta', joka ovelasti sotien [ikäänkuin meidän sitä huomaamattamme] valloitti meidän tahtomme ja teki meistä pelkkiä nautinnoksi redusoitua onnea tavoittelevia kuluttajia - muuttaen meidät talous-subjekteiksi ja arvomme pelkiksi talous-arvoiksi?
Suurin synti tällaisessa järjestelmässä ei siis olekaan se, että terroristi tulee, räjäyttää itsensä ja muutamia muita siinä ohella vaan se, että hän tällä tavoin asettuu kaikkialle lonkeronsa työntävää ja kaikesta kauppatavaraa tekevää kapitalismia vastaan.
Esimerkiksi liikenteessä kuolee ties kuinka monta kertaa enemmän ihmisiä kuin terroriteoissa, mutta se 'kuuluu asiaan' - teknologisesta kapitalismista kun on pakko maksaa tietty hinta [eräänlainen kuluttajariskimaksu - vai mitä ;\].
Mutta heti, kun joku [varsinkin arabi ja muslimi] räjäyttää pommin jossain Euroopan tai USA:n alueella [kerran vuodessa], niin siitä tehdään helvetillinen spektaakkeli uhkakuvineen. Turvallisuutemme on uhattuna! Tuhotkaa islam!
Toistan - kyse ei sittenkään ole ensisijaisesti turvallisuudesta. Turvallisuus vain toimii erittäin tehokkaana manipulaation välineenä mielikuvituksellemme, koska sen vähäinenkin puute kumuloituu mielikuvituksessamme massiivisiin mittoihin.
Ikävintä tässä kuitenkin on [yksilö-systeemin tasolla; kapitalismissa ei ole yksilöitä vaan kuluttajia], että jotkut 'rättipäät' tulevat tänne häiritsemään meitä ja keskeyttämään meidän typerän pinnallis-onnellisen kulutusarkemme päivittäisen kulun rikollisuudellaan.
Se, mikä siis älähtää terrorismia, on itse kapitalismi. Tämä älähdys kuitenkin naamioidaan turvallisuuteemme kohdistuvien kammottavien uhkakuvien ideologiseen kaapuun.
Lyhyesti: kyse on läntisen sivilisaation sisällä tapahtuvasta makro-huijauksesta eli koko demokraattis-liberalistiseen markkinatalouteen itseensä sisältyvästä Pääoman salaliitosta, jota giga-firmojen ja finanssi-pankkiirien harvalukuinen joukko johtaa.
Tämän vuoksi yksi terroristi toimii tehokkaana - fantasiohimme vetoavana turvallisuusuhkana kääntäen katseemme olennaisesta epäolennaiseen - kapitalismin talous- ja kulttuuri-kritiikistä jonkin yksittäisen uskonnon muka totaaliseen pahuuteen sen äärifanaatikkojen yksittäisten terroritoimien takia.
Voin tietysti esittää vakavan kysymyksen Nietzschen aktiiviseen nihilismiin viitaten: jos kapitalismi niin perusteellisen tehokkaasti on kyennyt ulottamaan sekä toiminnalliset että fantasia-lonkeronsa ihmisten yksityiseenkin elämään - perimmältään systeemiä palveleva media apunaan [joku Pressi-klubi asiallisuudestaan huolimatta on yes-miesten pseudo-pohdintaa, ei radikaalia ja siten aitoa [itse-]kritiikkiä], niin eikö silloin myös kaikki intellektuaalis-argumentatiivis-provosoiva vastarinta ole melko hyödytöntä.
Elämme kapitalismin miehittämässä maassa/maailmassa, jossa kaikki periaatteellinen vastarinta on tehty mahdottomaksi konsensus-kompromissi-demokratialla, joka toimii markkitalous-kapitalismin ehdoilla.
Eikö siis silloin juuri terroritoiminta olekin ainoa mahdollisuus ilmaista järjestelmään itseensä kohdistuva kritiikki, jolta on demokraattisesti[?] ja laillisesti viety kaikki oikeutus, mahdollisuus ja siten jopa olemassaolon arvo?
Tai sanokaamme asia näin: kritiikki toki sallitaan tiettyyn rajaan asti, mutta sillä ei ole mitään tehoa eikä vaikutusta, koska ihmiset, jotka elävät tässä näennäisen sallivassa [fragmentaariset netti-pöpinä-keskustelut] systeemissä, eivät ymmärrä olevansa sen vankeja [viittaan alun Zizek-mottooni].
Mutta mikä pahinta ja oireellisinta - eikö itse wikiLeaks - tuo superpaljastava politiikan anarkistinen super-kontrolli käännykin itseään vastaan mahdollistaessaan kaiken olemassaolevan tiedon käytön ketä tahansa vastaan - riippuen siitä, kenen intressejä se lopultakin palvelee.
Itse asiasa juuri wikiLeaks on tulevaisuuden suuri uhkakuva: se pakottaa valtiot salailemaan yhä enemmän ja on lähes kontrolloimaton [siis demokratian ulkopuolinen] paljastuskoneisto, jonka toimintatavat muistuttavat jo nyt avointa anarko-terrorismia.
Näin siis konkreettinen terrorismi [myös wikiLeaksin muodossa] kääntyy lopulta niitä vastaan, jotka se haluaa pommeillaan ja paljastuksillaan vapauttaa [mistä?]. - Julian Assange ei näemmä [kuten ei Finnsanitykaan] ole ajatellut vapauden käsitteellis-dialektis-käytännöllisiä dilemmoja loppuun asti tai sitten hän on pelkkä omaa etuaan ajava paskiainen.
Vapaus voi ja sen pitää olla yksilöllisen ajattelun suuri ideaali, mutta poliittisesti pelkkä [negatiivinen] vapaus kaikista rajoituksista on jo huomattavasti ongelmallisempi asia. Tosin Kantin moraalifilosofia opettaa meille jotain aivan toisenlaista vapautta kuin, mitä [pyhä] vapaus rajoituksista liberalismille merkitsee. Kantilainen autonomia [moraalisena integriteettinä] kun ei ole samaa kuin utilitaris-liberalistien valinnan vapaus itsekkyytenä.
Kun painostuskeino sinänsä muuttuu itsetarkoitukseksi [jopa 'omien' kyyniseksi uhraamiseksi], se tuhoaa paitsi oman poliittisen agendansa uskottavuuden myös käytännön saavutustensa positiivisen hyödynnettävyyden.
IRA:lle kävi lopulta näin, joskaan en missään nimessä kiellä, etteikö sen väkivallalla olisi saavutettu myös positiivisia tuloksia - tosin lopulta sillä ehdolla, että se lopettaa toimintansa totaalisti [eli jättää samalla tietyt perusepäkohdat ennalleen - diplomaattisen tien loputtomaan kiertokulkuun].
4
Vapaus on jotain, joka täytyy joka hetki voittaa. Sitä ei osteta vaan se taistellaan älyllisen ponnistelun myötä.
Juuri Friedrich Nietzscheä voidaan pitää intellektuaaliseen vapauteen tähtäävän älyllisen taistelun ja ponnistelun suurena profeettana [mutta itse asiassa hän siis jatkoi kritisoimansa Kantin perinnettä], ja tätä ponnistelua minä yhä arvostan Nietzschessä kuten kaikessa ajattelussa.
Kutsun Nietzschen asennetta filosofiseksi terrorismiksi erotuksena anarkismista, jota Nietzsche ei kannattanut. Itse asiassa Nietzsche kritisoi aikansa kaikkia yleisimpiä ajattelujärjestelmiä sitoutumatta niistä itse yhteenkään [tässä Foucault on oikeassa, mutta unohtaa valta-analytiikassaan Nietzschen hyve-etiikan täysin].
Nietzsche oli yhtä aikaa sekä radikaali että konservatiivi [mikä dikotomia on tyypillistä myös Zizekille].
On sitten perusteellisen idea- ja aatehistoriallisen sekä filosofis-antropologisen pohdinnan aihe, mitä me vapaudella käytännön elämässä ymmärrämme. Varmaa kuitenkin on, että anti-kapitalistinen ajattelija kulkee tässä pohdinassa intuitiivisesti mutta myös käsitteellisesti eri polkua kuin markkinatalous-liberalisti [PS.].
5
Sanottakoon lopuksi, että vaikkei Nietzsche kiinnittänytkään kovin paljon huomiota kapitalismin ongelmiin, ja ettei hän Thomas Mannin mukaan välttämättä edes kunnolla ymmärtänyt aikansa imperialismin kapitalistisia kytkentöjä, niin Nietzschen luonteenlaatu ei kiinnity koskaan nimenomaan kaupalliseen ajatteluun.
Ayn Rand tekee pseudo-nietzscheläisiä yleistyksiä, jotka eivät minun tulkinnoissani ole tökeryydessään koskaan rinnastettavissa Nietzschen parhaimpiin aforismeihin. Sitäpaitsi Rand ylipäätään on melkoinen typerys filosofina - poleeminen, populistinen ja kyyninen egoisti, jonka tekstit joutaisivat Gehennaan - siis niille kulmille, mistä hänen sukunsa on alunperin lähtenytkin.
Jakke Holvaksen väitöskirjassa on kuitenkin esitelty myös Nietzschen talous-metafyysisiä huomioita [joita on kyllä tutkittu viime aikoina enemmänkin]. Siinä tarkastellaan Nietzschen etymologis-filologista pohdintaa ja kritiikkiä kristillisyyden juutalaista alkuperää olevaa käsitystä ihmisen ikuisesta velkasuhteesta Jumalalleen kohtaan.
Tämä velka/syyllisyys-suhde on Nietzschen mukaan toiminut myös maallisten velkasuhteitten traditionaalisena legitimaatio-paradigmana [josta se on muuttunut anonyymiksi metafysiikaksi modernissa kapitalismissa], jolloin lahjan antamista voidaan käyttää vallan ja velkaannuttamisen välineenä [ja miten perusteellisesti etenkin juutalaiset ovatkaan juurruttaneet tuon taidon/käsityksen länsimaisen kapitalismin ideologiseen itsestään selvyyteen kuuluvaksi, vaikka se onkin irrotettu tyystin alkupäisestä velka/syyllisyys-etymologiastaan!].
Nietzschen kolme paradigmaattista saamamiestä ovat Jumala, yhteisö ja suku [jotka ovat viitteenomaisia rakenteita/tahoja; tärkeintä tässä on usko niihin], jotka saattavat yksilön lahjoillaan [pelastus, identiteetti ja yhteisyyden/kuuluvuuden tunne traditiossa] huonon omantunnon noidankehään tekemällä lahjasta velkataakan, joka vaatii ja edellyttää saajaltaan vähintäinkin sitoutumista lahjan antajaan.
[Holvaksen] [t]utkimuksessa kritiikin kohteina ovat kapitalismi ja kristillisyys, koska kristillinen moraali nojaa taloudellisiin arvoihin. Taloudellisuus voidaan haastaa pakanallisilla vastavuoroisuuden säännöillä, sidoksilla ja luottamuksella. Vastalääkkeenä taloudellisille arvoille tarjotaan myös länsimaisen etiikan arkaaista ydinmehua. Sen ainesosia ovat arvokkuus, suurisieluisuus, häveliäisyys ja kohteliaisuus.
Hyvin yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Nietzsche edustaa osaltaan juuri tuota arkaaista vaihdon eetosta, jota tosin pidän tällä tavoin tiivistettynä enemmän kuin ihanteellis-idolisoivana maksiimina. Eikö tuossa astuta pikemminkin hyväntekeväisyyden ja täydellisen moraali-relativismin kentälle, jossa säännöt/sopimukset ovat viime kädessä vain rikkomista varten - kilpailustahan voiton hankkimisessa perimmältään aina on kyse.
Hyväntekeväisyys kapitalistisen sosiaaliturvan perustana puolestaan kuvottaa minua tekopyhyydellään [annoin 20 euroa PR:lle, sain hyvän mielen] ja tarkoitushakuisuudellaan eli kuka asettaa kriteerit sekä painopisteet avustusten kohteille ja miksi.
Tällainen apu ei puutu rakenteellisista epäkohdista aiheutuneisiin alueiden ja kansojen köyhtymisiin [esim. maa-alueiden myynti luonnonvarojen hyödyntämistä varten; tästä on lukuisia esimerkkejä mm. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, ja niiden määrä lisääntyy jatkuvasti kapitalismin edetessä kuin syöpäkasvain jokaiseen maailman kolkkaan].
PS.
Miten on mahdollista, että käsitys [yksilön] vapaudesta [negatiivinen, positiivinen ja esim. Quentin Skinnerin edelliset yhdistävä kolmas vapauden käsite, joka vertautuu osittain neo-roomalaiseen oikeuskäsitykseen] voi olla niin kertakaikkisen erilainen anglosaksisessa ja mannermaisessa perinteessä?
Tuija Pulkkisen: 'Postmoderni politiikan filosofia' saattaa auttaa tämän problematiikan idea- ja aatehistoriallisessa hahmottamisessa - ainakin minua se osaltaan auttoi - [(Alkuteos: The postmodern and the political agency, 1996.) Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Tekijän suomentama. 2. painos 2003. Helsinki: Gaudeamus, 1998].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche
http://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche
http://cbae.nmsu.edu/~dboje/teaching/503/neitzsche_links.html
http://www.braungardt.com/Philosophy/Nietzsche/friedrich_nietzsche.htm
http://www.corbisimages.com/Enlargement/PG3595.html
http://filthy-lucre.net/Nigel%20Dodd/page2_files/archive-22-august-2010.html
http://www.filosofia.fi/node/4783
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jakke_Holvas
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Nykyaika+selitt%C3%A4%C3%A4+kaiken+talouden+termein/1135251805728
http://www.facebook.com/pages/Slavoj-Zizek/32860909154
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuija_Pulkkinen
No comments:
Post a Comment