[Kielimafia teki PS.-lisäyksen klo: 20.30]
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin päreeseen Päivän mietelmä.
*
Jos elämä olisi roolipeli, niin minä haluaisin olla Jumala [pelinjohtaja, joka hallitsee myös sattumaa] ja lopettaisin sen pelin siihen paikkaan vihonviimeisenä typeryytenä eli täysin pinnallisen ja itsekkään psykologian ilmentymänä.
Siihen loppuisi myös Nopan eli Sattuman idolisointi - jolla [mikäli vain mahdollista] taikauskoisen tekopyhästi oikeutetaan omat itsekkäät valinnat - ja alkaisi järkevä sydämen etiikan aika - niin sanottu 'suunnitelmallinen hyvään elämään pyrkivä hyveellisyys'.
Ihmisen elämän tulee eettisimmillään olla nimenomaan kaikkien roolien dekonstruointia valheellisina ja teennäisinä ['ei tässä ole miestä eikä naista, ei juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata', kuten Saulus Tarsolainen sanoi].
Mitä enemmän on roolipelejä ['jumalia'], sitä enemmän on moraalittomuutta, koska moraali ei ole minkään roolin ominaisuus kuten ei pahuuskaan [esim.natsismi metaroolina].
Moraalinen ihminen [yhtä lailla kuin natsit] on tosissaan. Tämä on samalla todellisen moraalin kantilainen paradoksi: todellinen hyvyys ja radikaali pahuus kumpuavat samasta juuresta, mutta eivät tietenkään ole sama asia [kuten eivät ole armahtaminen ja teloittaminenkaan].
Meidän tuleekin elämämme aikana yrittää intensiivisesti ymmärtää, valitsemmeko hyvyyden vai pahuuden silloin, kun omaksumme jonkun ihmis- ja todellisuuskäsityksen, jonka perustalle hyveellinen etiikka voi rakentua.
Esimerkiksi evoluutiopsykologinen sosiaalidarwinismi ei ole sellainen ihmiskäsitys, koska siellä hyveet on korvattu nihilistisellä valinnan vapaudella ja tahdolla: kyse ei tällöin ole moraalista vaan egoistisen manipulaation ja siten väkivallan erilaisista muodoista, jotka mahdollinen onnekas sattuma varmentaa ja muka oikeuttaa.
Sokean itsekkyyden legitimoimana epäonnekas sattuma puolestaan sekin oikeuttaa entistä suurempaan strategisen voiman käyttöön. Mitään sattumaa ei siis tavallaan ole olemassakaan. On vain tapahtumia, joita on osattava hyödyntää sumeilematta omaksi edukseen - olivatpa ne sitten mitä tahansa [siten machiavellistit ovat kerrassaan esimerkillisiä roolipelaajia].
Roolipelit sopivatkin sosiaalidarwinistin 'sosiaalistamis-kalustooon' erinomaisesti, koska roolipelaajan ei tarvitse koskaan sitoutua rooliinsa koko elämällään.
Tässä mielessä rooli ei ole edes leikkiä [joka on lapselle maailman vakavin asia] vaan pelkkää peliä, jossa voidaan voittaa tai hävitä - jossa voidaan menestyä enemmän tai vähemmän vakuuttavasti.
Roolipelaajat ovatkin kuin kuluttaja-kapitalisteja, jotka voivat ostaa, vaihtaa ja myydä minkä moraalin tahansa. Roolipelaaja on utilitaristisen moraalifilosofian kannattaja, joka antaa itselleen luvan huijata, kunhan vain tekee sen tarpeeksi vakuuttavasti ja muodollisesti sovitun lain puitteissa.
Luottamuksesta [siten totuudellisuudesta ja uskottavuudesta] puhuminen tällaisessa seurassa on tietenkin irvokkuuksista suurin - varsinkin, koska juuri luottamukselle nämä tyhjyyttään kumisevat itsekkäät pellet sanovat roolien [laajemmin: kielipelien, diskurssien] välisen yhteistyön rakentavansa.
Roolipelaajien 'etiikkaa' [lue: pelleilyn kaapuun naamioitunutta itsekkyyttä] tulee vastustaa ennen muuta kantilaisen eli rationaalisen autonomian [= moraalisen integriteetin] ja kristillisen metanoian [= katumuksen ja mielenmuutoksen moraalin] nimissä. Aina.
Ei pidä uskoa sattumaan vaan [jos pystyy] Jumalaan ja itseensä Jumalan/Hyveen vartiomiehenä.
PS.
Moraalisesta onnesta voidaan kyllä perustellusti spekuloida, mutta näiden pohdintojen ongelmaksi jää aina se, voidaanko ihmistä pitää vastuullisena valinnoistaan, joihin hän ei itse ole voinut vaikuttaa, mikä tietysti tarkoittaa, etteivät ne itse asiassa olleet valintoja lainkaan vaan pelkästään huonoa tai hyvää onnea.
On varmasti totta, että ihmisten elämä olisi ollut toisenlaista, mikäli he olisivat syntyneet toisenlaiseen ympäristöön ja/tai päätyneetkin siihen toiseen kahdesta hyvin erityyppisestä vaihtoehdosta, jonka oli mahdollisuus toteutua. Tässä vain ei oteta huomioon sitä, että jouduttiinpa mihin tahansa tilanteeseen, ihminen ei menetä autonomiaansa koskaan totaalisti. Hän ei ole pelkkä robotti tai marionetti, mikäli pidämme häntä vähänkään moraalisesti vastuullisena.
Mikäli tuo autonomisuus ikäänkuin mitätöityisi moraalisen onnen [tai onnettomuuden seurauksena], menettäisi jopa oikeudenkäyttö legitimaationsa ja kaiken - niin pahan kuin hyvän - tulisi antaa tapahtua yhtä sattumanvaraisesti kuin se reaalimaailmassa näyttäisi tapahtuvan. - Näin absurdi ratkaisu johtaa kuitenkin anarkiaan ja kaaokseen, joten moraalisen onnen hyväksyminen eettisenä ohjelmana vaikuttaisi loppuun asti vietynä lähinnä mielipuoliselta projektilta.
*
http://takkirauta.blogspot.com/2010/12/paivan-mietelma_27.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fortuna
http://en.wikipedia.org/wiki/Fortuna
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalinen_onni
12 comments:
Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos!
Kun oppii representoimaan oikein (olemaan mieliksi) niin oppii sen, että presentaatio on sitä mitä tehdään kotona. Kun kansa oppi re-presentoimaan he eivät enää tienneet kuka oli Jumala ja kuka oli asiakas. Meni sekaisin roolit ja tunteet.
Tästä tein pro graduni, en saanut kirjoittaa kuten olisin halunnut: nada. Piti olla empiiriä kuulemma. Piti sitä ja piti tätä ja punakynä veti viiltoja, lukivat ensimmäisen sivun, nauroivat, lukivat seuraavan ja rengastivat asiat ja vaaativat todisteita täysin jonninjoutavalle joka löytyi lähdeluettelosta jne jne
ja sitten yksi halusi nähdä Platonin alkuperäisteokset.
Hoho, ja minä haastattelin koirapoliiseja ja sen jälkeen olivat vain vakuutttuneita omassa ylhäisyydessään, että olin sairas tai hullu tai ehkä eniten rikollinen psykopaatti koska minua kiinnosti niinqu poliisit.
Hhohhohooo - sinne meni hyvä juttu: otsikko on Känslan och Rollen ja semiotiikkaa ja avointa empiiriä. Löysin jotain, jota olen nyt kadottanut sillä se oli sitä, että kun puhuu autenttisessa tilassa tietyt asiat kylläkin paljastavat näitä mistä kirjoitat: mutta kun proffa oli H-Moilainen minäkin menetin kiinnostukseni kun ei mitään saanut, voinut, mukamas tiennyt niin tiede ei saanut sitä minulta (6-7 vuotta sitten).
So sorry - edelleen pyrkivät kuiskaamaan ja jahtaamaan ja ylläpitämään omia satujaan ja typeriä kuvitelmiaan. Edelleen!! Eivät kaikki mutta jotkut sitkeät ja sokeat ja typerät jumaluutta palvoavat toopet.
Rauno, et vain uskalla.
Et vain uskalla lusikoida sitä itse itsellesi keittämääsi ateismin, materialismin, skientismin ja naturalismin soppaa loppuun asti, koska tiedät, mitä sen sopan syömisestä seuraa.
Tiedät vallan hyvin, että jos ateismi, niin tällöin materialismi. Ja jos materialismi, niin tällöin naturalismi. Ja jos kerran ateismi, materialismi ja naturalismi, niin silloin skientismi. Josta looginen seuraus on väistämättä relativismi - ja lopulta nihilismi.
Ruukinmatruuna nimittäin on sen jo läpikäynyt.
Ruukinmatruuna unohtaa että "arvoilla" on ihan hyvä mm. Darvinistinen perusta, eli mitään syytä nihilismiin ei ole. Katsokaa Darwinian Theory of Beauty TEDtalkseista. Vain hörhöt kuvittelevat että ateismi johtaa kauneuden kieltämiseen.
Kauneus on katsojan silmässä. Mikä tahansa asia voi olla kaunista, jos riittävän iso auktoriteetti sanoo, että se on kaunista.
Mistä päästäänkin keisarin uusiin vaatteisiin.
Toki voidaanhan olettaa, että kauneuskäsitykset perustuvat subjektiivisiin käsityksiin. Tällöin kauneus on suhteellinen, relativistinen asia, jolloin kaunista on se, mitä kukin kulloinkin sattuu pitämään kauniina, ja ristiriitaiset kauneuskäsitykset ratkotaan fyysisen väkivallan keinoin.
Voidaan myös väittää, että kauneuskäsityksillä on biologinen pohja. Mistä puolestaan sitten päästään Humen giljotiiniin. Kun tosiasioista aletaan muodostamaan arvolauseita, sen tien päässä on Aktion T-4. Väistämättä.
Ruukinmatruuna unohtaa että "arvoilla" on ihan hyvä mm. Darvinistinen perusta
Evojeesus, sinäkään et uskalla kulkea sitä tietä loppuun saakka. Se tie nimittäin on jo kerran kuljettu loppuun ja siellä ovat Auschwitz ja kaasukammiot.
David Szondy on niin kovin, kovin oikeassa.
Jos ihmiskunnalla on ongelmia syynä ei suinkaan ole ateismi vaan se, että Eckhard Tollea lainaten "humans are a dangerously insane and very sick species".
Evojeesus, ateismi ei ole siihen ongelmaan lääke. Se vain pahentaa ongelmaa entisestään.
Kyllä, ihmiskunta on todella vaarallisen mielipuolinen ja hyvin sairas laji. Mutta sen tosiasian kanssa meidän vain on tultava toimeen.
Jos valittavana on Auschwitz tai Vorkuta, kumman valitset?
Ei ateismin kuulukaan olla lääke tuohon ongelmaan. Ihmisluonteelle voi tehdä jotain vain rakentavan veugeniikan avulla, esim. juuri löydetty alkoholiraivogeeni tulee olemaan helppo fiksata.
istuin juuri moralistin poydassa kylla siina ruoka meni sohjoksi ..ee onneksi han alkoi puhua vasta ruokailunn loppumetreilla ...
Olen Ironmistress sinun kanssasi samaa mieltä ja sairaus nimeltään näköalattomuus on ongelma jota eivät itse ymmärrä.
Mutta esim. Niiniluodon teksteissä (sanoo olevansa ateisti tai agnostikko) ei näy tuota raadollisuutta ja olematonta perspektiiviä vaikka ei näy juuri mitään arvolatausta. On siis hyväksi tieteelle kunhan ei pääse ulos temppelistä voisi sanoa. On hyvä uuden sanomiselle mutta mies itse ei ehkä osaisi rakentaa muuta sen varaan? No, en tiedä. Mutta ajattelin, että hänen geeniperimässä on ehkä hyvyyttä jonkun vanhan ortodoksisen ajattelun kautta? Joka ei vielä ole haihtunut täysin ilmaan? Hyvyys joka on immanentti koska sen kantokyky yltää vielä tämän sukupolven? Jotain semmoista.
EJ, ongelmana on että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kyseessä on niin monen muuttujan yhtälö, että sen peukalointi keinotekoisesti yhdessä asiassa yleensä johtaa totaaliseen katastrofiin toisessa.
Insinöörin ensimmäinen elämänohje on älä koske toimivaan systeemiin. Toinen elämänohje on älä tee kokeita tuotantoympäristössä. Jos nyt geenejä aletaan mestaroimaan, lopputulos voi olla todella paha, sillä tiedämme kyllä miten geenit vaikuttavat yksinään mutta emme miten ne vaikuttavat yhdessä.
On helppoa vaihtaa palanut IC-piiri uuteen piirilevyssä (jos vain osaa kolvata pintaliitoskomponentteja). Mutta sen korvaaminen erilaisella lennosta ei oikein onnistu. Samalla tavoin on helppoa vaihtaa kärähtänyt vastus tai konkka. Mutta jos sinne laittaa toisen erilaisen vastuksen tai kondensaattorin kylmiltään, tuloksena voi olla todella paha katastrofi.
Vaarana on se, että geenikokeillamme emme saa aikaan haltioita, vaan örkkejä. Ruukinmatruunalla on hyvin juutalainen etiikka tässä asiassa: on olemassa tietty raja, jota ei saa ylittää missään tilanteessa.
Post a Comment