*
Nonniin La Matrix. Lienet kai huomannut, että Sammalkieli shakkasi. Olet käytännöllisesti katsoen matissa. - Mutta ei se mitään. Tunnustat vain tappiosi kiltisti ja reilusti, niin saat leikkiä meidän poikien kanssa jatkossakin.
Teen vielä itse pikemminkin retorisen kuin tiukasti argumentatiivisen katsauksen La Matrixin argumentti-dogmatiikan 5-osaiseen kaanoniin, joka löytyy [mm. Olkinukke vai Rautarouva-päreeni kommenttiketjusta.
I
1. Argumentin totuusarvo ei riipu sen miellyttävyydestä.
Mitä muuta totuus on kuin argumenttien taakse sijoitettu deus ex machina [jumala koneesta]. Sen miellyttävyys tai kauhistuttavuus on aina ollut kiistanalainen asia, joka ei kuitenkaan riipu siitä itsestään vaan ihmisten tulkinnoista.
En kuitenkaan implikoi tässä totuutta jonain geenin-kaltaisena - 'nano- tai makro-meemi-möykkynä' - ikäänkuin jonkinlaisena aaveena, joka tulee lihaksi meidän konflikteissamme. Se olisi paitsi liian helppoa mutta myös [tieteellisesti] naivia uskonnollistyyppistä ajattelua tyyliin: on olemassa tuonpuoleinen [makrokosmos], joka vaikuttaa meissä [mikrokosmoksessa] siten, että me olemme osallisia [partisipoimme] sen energioihin [tahtoon], mutta emme sen olemukseen, jota emme voi tietämällä tietää [näin menee ortodoksisen kirkon palamistinen dogmi Jumalasta].
Totuus on asiaitila tvs., johon voimme vain pyrkiä. Se ei ole jotain, joka/mikä on aidosti olemassa - jotain, minkä joskus tavoitamme tai löydämme. Tämän vuoksi väite, että tieto/tiede lähestyy totuutta on kategorinen virhe ja väärinkäsitys, uskonnollinen sitoumus tai ihan vain reilusti silkkaa humpuukia.
2. Argumentin totuusarvo ei riipu siitä, kuinka hyvin se vastaa vallitsevaa mielipideilmastoa.
Joo. Ei ainakaan pitäisi riippua. Mutta kun monta kertaa riippuu. Myös tieteen kehitys on yhtä lailla mielipide-ilmaston kuin argumentoidun [tieteellisen] totuuden vaikutuksen alaista. Tiede siis kehittyy, muttei [kuten sanottu] lähesty jotain fucking totuutta, sillä jos totuus on aina yksi ja sama, mitään kehitystä ei tarvittaisi.
Jos totuus on aina yksi ja sama, niin pelkkä usko ikuiseen totuuteen riittäisi. Eli tiede ei eroaisi lainkaan uskonnosta. Mitään totuuden kriteeriä ei tarvittaisi, koska kaiki on annettua ja itsestään selvää.
Jos sen sijaan totuus itsessään muuttuu, emme voisi edes uskoa siihen, sillä mistä me saamme silloin kiinnekohdan tai kriteerin, jolla määritellä muutos [funktiot ja derivointi ei nyt auta]. Olemme hukassa. Kadotetut.
Näin ollen - joko totuuden kriteeriä ei tarvita lainkaan tai sitä on mahdoton määritellä muuten kuin täysin kontruktiivisena ad hoc-pisteenä. - Arkhimedes oli kyllä ihan oikeassa: antakaa minulle vipupiste, niin väännän maapallon radaltaan. Mutta sellaista pistettä ei totuuden suhteen löydy kuin matemaattisissa konstruktioissa ja muissa [hieman vähemmän kontrolloiduissa] mielikuvissa.
*
Tiedeyhteisö on shamanistinen instituutio, joka yrittää vakuuttaa olevansa kaiken ideologian yläpuolella. Nimenomaan genetiikkaan liittyvät laajemmat tulkintamallit kuitenkin osoittavat, että näin ei ole. Evoluutiobiologia on sosiaalidarwinistinen uskonto.
3. Argumentin totuusarvo ei riipu sen esittäjän persoonasta.
Ei pitäisi riippua, mutta [osittain myös edellä esitettyyn viitaten] se usein riippuu. Ei tietenkään siten, että on makuasia sanoa esim. Tallinnan sijaitsevan joko 100 tai 1000 kilometrin päässä Helsingistä vaan, että vajaan sadan kilometrin matka Tallinnaan voi tuntua pitkältä tai lyhyeltä, jotka kumpikin subjektien/persoonien esittäminä arvioina ovat tosia.
Tuntuuko matka pitkältä vai lyhyeltä ei tietenkään ole vastaus tarkasti rajattuun kysymykseen, miten pitkä matka todella on kyseessä, mutta retorisesti se kuitenkin kuuluu koko sen 'totuuden alueeseen', joka Hesan ja Tallinnan välisen etäisyyden ymmärtämisen havainnon ja kokemisen tasolla lopulta tekee mielekkääksi kommunkaation tasolla.
Mitä merkitystä olisikaan totuudella, joka ei ole kiinnostunut ihmisten intentioista, motiiveista ja kokemuksista? Jos sellaisia tai sellainen totuus voisi olla olemassa, niin sillä ei todellakaan olisi mitään merkitystä - se vain mittaisi [mutta mittaus ilman joko teoreettista kontekstia tai praktista intressiä on idiootin tai mielipuolen puuhastelua].
[Etenkin tässä kohdassa kannattaa tsekata osan II retoriikka-mallinnus ja laajempi linkki, josta löytyy sen ohella myös argumentoinnin metapohdintaa].
4. Argumentin totuusarvo ei riipu siitä, miten radikaali tai konservatiivinen se on.
???? [Menköön samat madonluvut tälle väitteelle kuin aiemmillekin]
5. Argumentin totuusarvo riippuu yksinomaan siitä, kuinka hyvin se selittää vallitsevan todellisuuden ja siinä havaitut lainalaisuudet.
Siinähän selität. En kuitenkaan sano, että aina löytyy kilpailevia/vaihtoehtoisa malleja, koska sen jälkeen heität taas kehiin tuo haamu-meemisi, jolla eri mallien ero kulttuurievoluutiossa palautetaan kyberneettiseksi tietokonepeliksi, jolla on yhtä vähän tai paljon tekemistä kulttuurin kanssa kuin geenillä on ihmisen tahdon tai jopa kvanttimatematiikalla taloudellisen taantuman kanssa [mitä tuo huippumatikka ei pystynyt estämään eikä oikeastaan edes ennustamaan, koska kupla ja taantuma eivät soveltuneet etukäteen ohjelmoituihin malleihin].
*
Erilaisten [havainnollis-kokemuksellisten] vaihtoehtojen samanaikainen [synkroninen] tila on se pluralistinen totuus, joka todellisuudessa ylipäätään vallitsee.
***
Pari kysymystä ontologisten kategorioiden rajalta.
1) Voiko fyysikon koulutuksen saanut umpireduktionisti, joka tuntee tieteilijöistä parhaiten aineen perimmäisen luonteen, toimia lääkärinä?
2) Voiko geenin itsekkäällä informaation-siirto-funktionaalisuudella filosofisen, psykologisen ja biologisen selittävä reduktionistinen umpi-sosiaalidarwinisti, joka väittää tuntevansa ihmisen yhteisöllisen ja kulttuurisen käyttäytymisen perimmäisen luonteen, toimia pappina ja moraalisaarnaajana?
Vastaus: Kyllä voi! [Hahhahhaah! - Kuka uskoo?]
II
Muistakaamme aina, että retoriikalta emme argumentoidessamme voi koskaan täysin välttyä - ainakaan teemoiltaan vaihtelevan ja rönsyilevän argumentti-ketjun kyseessä ollen. Tunnistakaamme siis retoriikka ja - tunnustakaamme se, kun on tarpeen [eli aina ;\].
Retoriikka
Puheella on kolme funktiota: identiteetti, relaatio, instrumentti
Ethos: imago ja asemointi
Kuka olette
Mikä on suhteenne aiheeseen l. mitä mieltä olette
Eli: identiteettiaspekti
Pathos: sanotun 'tunnesisältö'
Orientaatio l. tavat, joilla kehystätte sanotun
Aktualisaatio l. tavat, joilla viritätte tunnesisältöä puheeseen
Aktivointi l. tavat, joilla saatte yleisön tuntemaan tunteita
Eli: relaatioaspekti
Logos: argumentatiivinen ydin
Ns. asiasisältö, eli johdonmukainen ja uskottava argumentti
Eli: instrumentaalinen aspekti l. se mitä yritätte saada aikaiseksi
*
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:h5xApUUNIDUJ:https://noppa.tkk.fi/noppa/kurssi/inf-0.1202/luennot/Inf-0_1202_loppuhuipentuma_markus.pptx+argumentin+sitovuus&cd=2&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/12/olkinukke-vai-iron-maiden.html#comments
http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2010/02/mot-miksi-oikeesti-taas.html
8 comments:
Välillä minusta tuntuu, että Rauno pilailee muiden kustannuksella ja sillä, perkele, on vielä hyvin hauskaa sitä tehdessään.
Niinkö meinaat Riku. Täytyy miettiä asiaa ;?{.
Olen nähnyt tuon kuvan mutta pienempänä: vinkkeli on sama, silmän hieman aasialainen muoto on sama.
Ja rautarouva tarttuu happipeitseensä:
"1. Argumentin totuusarvo ei riipu sen miellyttävyydestä."
Mitä muuta totuus on kuin argumenttien taakse sijoitettu deus ex machina [jumala koneesta]. Sen miellyttävyys tai kauhistuttavuus on aina ollut kiistanalainen asia, joka ei kuitenkaan riipu siitä itsestään vaan ihmisten tulkinnoista.
Luonnontieteet lähtevät siitä, että on olemassa havainnoitsijasta erillinen objektiivinen todellisuus, josta voidaan tehdä oikeita havaintoja. Se myös merkitsee sitä, että totuus on objektiivisena käsitteenä olemassa eikä pelkkää lässynläätä.
Teepä jälleen se tiiliskivikoe ja kerro sen jälkeen, onko gravitaatio totta vai ei.
"2. Argumentin totuusarvo ei riipu siitä, kuinka hyvin se vastaa vallitsevaa mielipideilmastoa."
Joo. Ei ainakaan pitäisi riippua. Mutta kun monta kertaa riippuu.
silloin se ei ole totuus vaan pelkkä mielipide, käsitys.
Myös tieteen kehitys on yhtä lailla mielipide-ilmaston kuin argumentoidun [tieteellisen] totuuden vaikutuksen alaista.
Mutta tiede itsessään ei.
"3. Argumentin totuusarvo ei riipu sen esittäjän persoonasta."
Ei pitäisi riippua, mutta [osittain myös edellä esitettyyn viitaten] se usein riippuu.
Silloin kyse ei ole tieteestä (scientia) vaan jostain muusta.
"5. Argumentin totuusarvo riippuu yksinomaan siitä, kuinka hyvin se selittää vallitsevan todellisuuden ja siinä havaitut lainalaisuudet."
Siinähän selität. En kuitenkaan sano, että aina löytyy kilpailevia/vaihtoehtoisa malleja,
Kyse on vain siitä, selittävätkö ne todellisuuden vallitsevaa paradigmaa paremmin. Eli että onko tämä maailmankaikkeutemme syntynyt evoluutiolla vai loiko Jumala sen seitsemässä päivässä vai syntyikö se kenties sotkan munasta vai riittääkö kilpikonnia alas asti.
koska sen jälkeen heität taas kehiin tuo haamu-meemisi, jolla eri mallien ero kulttuurievoluutiossa palautetaan kyberneettiseksi tietokonepeliksi, jolla on yhtä vähän tai paljon tekemistä kulttuurin kanssa kuin geenillä on ihmisen tahdon tai jopa kvanttimatematiikalla taloudellisen taantuman kanssa
Taloustiede ei ole tiede (scientia) vaan oppi (studia). "Economic sciences" on harhaanjohtava nimi; taloustieteellä on varsinaisten tieteiden kanssa vain vähän tekemistä.
Mutta meemiteoria kuvaa olemassaolevaa todellisuutta pirullisen hyvin ja juuri se, että se tekee kulttuurievoluutiosta lähes täydellisen analogian biologiselle evoluutiolle, on sen erityisvahvuus.
1) Voiko fyysikon koulutuksen saanut umpireduktionisti, joka tuntee tieteilijöistä parhaiten aineen perimmäisen luonteen, toimia lääkärinä?
Voi. Eri asia on, haluaisitko olla sellaisen lääkärin potilaana.
2) Voiko geenin itsekkäällä informaation-siirto-funktionaalisuudella filosofisen, psykologisen ja biologisen selittävä reduktionistinen umpi-sosiaalidarwinisti, joka väittää tuntevansa ihmisen yhteisöllisen ja kulttuurisen käyttäytymisen perimmäisen luonteen, toimia pappina ja moraalisaarnaajana?
Eikös ateistille sanan "pappi" pitänyt olla synonyymi sanoille "petkuttaja", "huijari", "charlataani", "kusettaja" ja "harhaanjohtaja"?
Eikö tällaisesta ihmisestä tulisi mitä parhain arkkiyhteislaulaja?
1
'on olemassa havainnoitsijasta erillinen objektiivinen todellisuus, josta voidaan tehdä oikeita havaintoja'
Ei ole. Mitään ei ole ilman havainnoitsijaa, joka havaitsee. Ja vaikka olisikin ['tietyssä mielessä' tetysti onkin], sillä ei ole mitään merkitystä, koska havaitsijaa ei ole.
Totuus ilman merkitystä, josta sen mieli ilmenee, on samaa kuin kysyisi hiekassa näkyvien muutaman jalanjäljen perusteella, minne kävelijä on ollut matkalla tai mitä hänen mielessään on liikkunut.
Evoluutiobiologien [ylipäätään tieteen] tieto totuudesta on nimenomaan tällaista. Selkokielellä: kyse on sofistikoituneen mielikuvituksen eli arvauksen [abduktion] logiikasta, kuten Peirce ja/tai Popper asian ilmaisevatkin.
P ja P:n näkemys johtaisi kuitenkin relativismiin ilman heidän taikauskoaan eli totuus-realismiaan [Peircen pragmaattinen tiedeyhteisö-realismi tosin jää yhtä hämäräksi ja sekavaksi kuin pragmatismi yleensä, mutta onhan hän toki semiotiikan tärkeä pioneeri].
Totuus-realismi sallii Popperin olettaa, että tiede lähestyy totuutta. Hän on väärässä. Me olemme olleet yhtä lähellä totuutta vuonna nolla kuin nyt tai tuleme olemaan vuonna xx.
Totuus on aina sama, koska semantiikka on ihmisen mielen [ei todellisuuden] ominaisuus ja ulottuvuus [syntaktis-kvantitatiivinen kalkylointi ei puhu totuudesta/semantiikasta vaan numeroista].
Toisin sanoen - totuutta ei ole. Ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan. Kaikki muut väitteet sekoittavat keskenään merkityksen ja totuuden eli havaitsijan näkökulman ja havaittavan ilmiön [subjektin ja objektin].
2
Edellisestä 'leikkurista' huolimatta tai juuri sen takia, on saksalainen idealismi [Kant. Fichte, Hegel, Schelling] silti ollut ehkä kaikkein syvällisin yritys kohdata totuuden metafyysisyys suoraan - järjen tasolla - ilman että paettiin spinozalaiseen 'haaveiluun', empiristiseen realismiin [tieteen taikauskoon] tai tyhjään nominalismiin eli metodiuskovaisuuteen [Ockham].
Tässä prosessissa metafysiikka hyväksyttiin ja kumottiin [hegeliläisittäin] niiltä osin kuin se voidaan subjektin ja objektin välisenä dialektiikkana ylipäätään kumota.
3
Jumala ei ilmesty maailmassa. Totuudella ei ole merkitystä. Kant, Wittgenstein ja Karl Barth ovat oikeassa. Luonnontieteellis-itämaiset panteistit haaveilevat itseidenttisestä mahdollisuudesta ymmärtää aksidenssi autonomisena subjekina/tietoisuutena substanssin ehdoilla.
Kyseessä on kategorinen virhe [Russellin paradoksi osoittaa kätevimmin tämän virheen loogisen lähtökohdan].
Luonnollinen teologia on yksinkertaisesti taikauskoisuutta ja/eli looginen mahdottomuus. Tämän vuoksi en ole ortodoksi, vaikka siihen kirkkoon [lut. kirkosta jo paljon aiemmin eronneena] esteettis-psykologisista syistä liityin ja yhä vielä kuulun.
Ihminen ei kuitenkaan voi elää maailmassa täysin johdonmukaisesti oman ajattelunsa kanssa, mutta tämä väistämätön myönnytys ei tarkoita, etteikö totuus olisi menetetty jo siitä hetkestä lähtien, kun sitä ryhdyttiin kysymään.
Tässä mielessä simpanssit ovat tavallaan meitä fiksumpia. Ne eivät kysele mahdottomuuksien perään - - ne vain popsivat banaania tyytyväisinä.
P ja P:n näkemys johtaisi kuitenkin relativismiin ilman heidän taikauskoaan eli totuus-realismiaan [Peircen pragmaattinen tiedeyhteisö-realismi tosin jää yhtä hämäräksi ja sekavaksi kuin pragmatismi yleensä, mutta onhan hän toki semiotiikan tärkeä pioneeri].
Peirce on kuten Nietszsche tajunnut, että arviointi pitää nojautua johonkin siksi, että tuo relativismi tai fallabilistinen lähtökohta olisi hetken poissa tai sulkeistettuna. Niin nämä molemmat laittoivat signifikanssin eli eron arviointia määrittäväksi viimeiseksi tekijäksi ennen nimenantoa. Kun tietää, että kissa ei voisi sanoa Hauhau niiin se on koira vaikka kuinka näyttää kissalta joku pieni rotu koirista. Tietyt asiat ovat luonteenomaisia eikä enää ulkomuodon kautta määriteltävissä. Signifikaatio on erittäin tärkeä tapa ymmärtää kaiken mutta ikävää on että genealogia meni todella syvälle ja nyt me, joilla on xx -naisgeenit pääasiallisena komponenttina häviämme koko ajan koska xy -geenit katsotaan olevan parempia tai more fit tähän tämän päivän huseeraamiseen. Se johtaa siihen, että oikeita naisia ei ole koska geenit sovitetaan Stockmannin liikeideaan eikä päiinvastoin kuten joskus ennen.
Kysy Väestöliitolta mitä he pulaavat ja miksi käytt.tiede jahtaa tietoa mistä vaan kunhan pääsevät tekemään poikkitiedettä tai ristiajoja. Tämä on se tapa millä dikaattori ylläpitää diktatuuria ja kun se tehdään pienten askelten politiikalla sinunlaiset idealistit ja sossarit eivät voi sille ikinä mitään: se on primääristi systeemissä, politiikka ei. Ja filosofiaa ei enää tarvita tämän taikatempun jälkeen.
Sano minun sanoneeni.
Chris
lukenut Pericen ajatuksia ja myös Meadin ja kun näitä yhdistää kybernetikkaan alkaa myös ymmärtämää miksi se on neokybernetiikkaa eli käytetty samalla lailla kuten neoliberalismi.
"ja juuri se, että se tekee kulttuurievoluutiosta lähes täydellisen analogian biologiselle evoluutiolle, on sen erityisvahvuus."
Miksi olisi?
Post a Comment