Ihmisen kuoleman tekniikat

Yläkuvassa biovallan toimintakaavio. Alakuvassa anonyymia rakkautta anonyymien rakastavaisten kesken anonyymin normaaliuden teknomaailmassa.
*
On aina kysymys ruumiista - ruumiista ja sen voimista, näiden hyödyllisyydestä ja tottelevaisuudesta, ruumiinvoimien jakamisesta ja alistamisesta.
*
Biovalta ei ole oikeutta vaan tekniikkaa, sen ydin ei ole laki vaan normalisointi, eikä se rankaise vaan valvoo.
*
Ihmisruumis astuu valtakoneistoon, joka tutkii sen läpikotaisin, hajottaa ja muovaa uudelleen.
*
Kuuliainen ruumis syntyy erilaisten kurinpitomenetelmien kautta, joiden päätarkoitus ei suinkaan ole totteleminen sinänsä, vaan jokaisen yksilön oman ruumiin kontrollin lisääminen.

[Michel Foucault'n ajatuksia biovallasta]

1
Argumentin eli mielipiteestä esitetyn väitteen ja itse mielipiteen välillä on katkos, joka sisältyy itse kielen ilmaisuvoiman ja -ilmaisukyvyn vajavuuteen - siihen, että kielellinen ilmaisu on aina jotain muuta kuin itse mielipiteen mahdollistava ja aikaansaava emootio.

Kyseeessä on epäilys suhteessa propositioitten kykyyn ilmaista tosiasiaväitteiden sisältöjä - olivatpa ne henkilökohtaisia tuntemuksia [jokin asia miellyttää tai ei miellytä] tai oletetun objektiivisen asiaintilan havainnointia [ulkona sataa tai ei sada].

Argumentissa miellyttävyyden ja epämiellyttävyyden perustelut rakennetaan aina jo emootioista vieraantuneelle pohjalle - kielelliseen formaattiin eri kielille ominaisine kielioppeineen, etymologioineen ja idiomeineen.

Oleellista on kuitenkin, että kielen välineellisyys suhteessa emootioihin ja havaintoihin ei ole yhtä eksaktia kuin matemaattinen mallinnus, vaikka se pystyykin ilmaisemaan emotionaalisen tilan, joka havaintoihin sisältyy, huomattavasti paremmin kuin matematiikka.

Silti ennenkaikkea musiikki, kuvataide ja runous eli taide ylipäätään pystyy ilmaisemaan [en sanonut kuvaamaan] mielen tiloja paremmin kuin yksikään argumentti tai yksikään matemaattinen kaava.

Periaatteessa ihminen elää tässä samassa ristiriidassa myös ulkoisten havaintojen suhteen, joskin ne tietysti on helpommin määriteltävissä, kunhan vain indikaattorit ja muuttujat on vakioitu kvatitatiivisesti.

Nämä indikaatio-säädöt perustuvat kuitenkin yleensä ad hoc-hyödyn/tehokkuuden legitimoimaan aksioomaan, joka implikoi jonkin teknologian mahdollisuuden.

Silti ja siksi väite, että ulkona sataa, ei ole mikään semanttinen itsestään selvyys.

Sade voi olla jonkun mielestä tihkua eikä vielä sadetta jne. Propositioitten semanttis-metonyminen eroavuus ilmentää tulkinnallisen perspektiivin variaatioita suhteessa sinänsä yhteen ja samaan asiaintilaan.

Tällaiset perspektiivi-variaatiot voivat johtaa myös harhaan, mutta periaatteessa juuri niitten varaan rakentuu käsityksemme hyvästä ja huonosta mausta tehdessämme esim. esteettisiä arviointeja taideteoksista.

Mikään kvantifikaatio ei poista tällaisten, subjektiivisten tulkintojen relevanssia, vaikka se pystyykin useimmiten luotettavalla tavalla kuvailemaan kyseisen kohteen ja ilmiön fysikaalisen luonteen ja tekemään siitä suhteellisen luotettavia ennusteita.

Mutta samalla matematiikka siis puhuu - kuten periaatteessa myös argumentatiivis-välineellisesti käytetty kieli - eri asiasta kuin aistien varaan rakentuva havainto itsessään ja etenkin sen emotionaalinen tulkinta [paradigmaattisena esimerkkinä makuarvostelma].

Voidaan kyllä sanoa, että matematiikka on todellisuuden kieli, mutta ihmisen ja taiteilijan kieli se ei ole - kuten ei ole argumentatiivinen päättelykään. Ihminen ei redusoidu absoluuttisesti matematiikkaan eikä myöskään kieliopillis-konstruktiiviseen kieleen.

Jos näin olisi, niin mitä virkaa ihmisellä tässä maailmassa enää olisi? Hänethän voitaisiin silloin ikäänkuin selittää pois, korvata [epätäydellinen ja virheitä tekevä kone kun on] tietokoneella, joka toimii täydellisen matemaattis-kielellisen mallinnuksen periaatteilla.

Tähän päämäärään matemaattis-teknologisen aivopimennyksen valtaan joutuneet moottoripäät kuitenkin pyrkivät [he itse toki kutsuvat sitä pikemminkin valaistumiseksi valistuksen hengessä].

2
Jos nyt minulta halutaan mielipide kyseisestä asiaintilasta ja projektista, niin henkilökohtaisesti tuollainen asenne merkitsee minulle sodanjulistusta - ihmisen moraalisen, esteettisen ja uskonnollisen ulottuvuuden mitätöimiseen pyrkivää sabotaasia - ihmiskäsitystä vailla ihmistä.

Tuo luonnontieteellis-teknologinen makro-eetos on analoginen Michel Foucault'n ihmisen kuolemaa julistavien näkemysten kanssa, jotka etenevät ihmistieteissä tapahtuneitten tiedonhistoriallisten muutosten myötä [jatkuvasti modifioituva episteme tiedonhistoriallisena apriorina] kohti absoluuttisen sosialisaation mallia [itse-]normalisoivan biovallan kehittyessä kapitalismin moraaliseksi eetokseksi.

Luokitteleva, mittaava, standardoiva, sopeuttava, normalisoiva - lopulta totaalin itsekontrolloiva biovalta on teknologisoituvan ja teknokraattisen kapitalismin ideologia. Vastarinnan ja kritiikin loppu.

Omasta mielestään objektiivista, nominalistis-positivistista tutkimusasennetta edustanut antihumanistinen Foucault ajautui minun mielestäni epäeettisen voimattomaan, subjektin nihiloivaan taantumukselliseen skeptisismiin [sekä vaiettuun pessimismiin], enkä ymmärrä, mikä hänen ihmisen kuolema-ajattelussaan voisi oikeuttaa radikaalin vastarinnan niin, että sillä olisi todellista merkitystä tai ylipäätään mitään mieltä suhteessa biovallan kaiken latistavaan sosialisaatio- ja imagokulttuuriin.

Foucault osallistumassa vähemmistöjen oikeuksien puolesta järjestettyihin mielenosoituksiin oli/on pelkkää parodiaa hänen vastarintansa uskottavuudesta/mielekkyydestä järjestelmässä, joka pyrkii tekemään kaikista pelkkää normalisoitua ja sopeutuvaa imago-pullamössöä.

Me, jotka pyrimme vastustamaan tätä kehítystä, olemme luultavasti kuitenkin jo hävinneet taistelun. Evoluutio näyttää nimittäin vääjäämättä kulkevan teknologisen orientaation voimalla kohti kaiken kontingenssin eliminointia ja kontrollia, eikä tämän tien päässä ole enää erehtyväinen ja fyysisesti rappeutuva yksilöllinen ihminen vaan täydellisen teknologian kaiken luokitellut ja standardoinut mediaani-jumala.

Silti mikään ei voi estää minua asettumasta tätä kaikkein saatanallisinta ja lopullisinta sivistynyneen barbarian muotoa vastaan.

Minä ja kaltaiseni 'taiteilijat' olemme ihmiskunnan ehkä viimeisimpiä marttyyreja, koska se kutsumus ja intuitio, jonka pakottamina kritisoimme ja toimimme, ei ole sovitettavissa yhteen kaikkeen sopeutuneen/sopeuttavan, mainosmielikuvien varaan rakennetun imagokulttuurin [Foucault'n identiteettitekniikat] ja tekno-autistisen utilitarismin hallusinatorisessa harhassa eläviin robotteihin ohjelmoidun maailmankuvan kanssa.

Hyvästi ihminen - tervetuloa biovallan normalisoitu ja normalisoiva, anonyymi kyborgi-androidi - tuo saatanallinen luomus, jonka erottaa eläimen mieltä ja merkitystä vailla olevasta tajuisuudesta enää vain hänen addiktioksi patologisoituneen teknologiansa imaginaarinen lupaus ikuisesta elämästä ja  rikkumattomasta onnesta - sanalla sanoen Baabelin tornista, jossa erot häviävät ja jossa kaikesta tulee yhtä ja samaa.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Episteme
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=372&am=1
http://en.wikipedia.org/wiki/Biopower
http://www.wisegeek.com/what-is-biopower.htm
https://normt.uib.no/index.php/voices/article/viewArticle/413/337

http://neuroethicscanada.wordpress.com/tag/stigma/